Mitä et tiedä tai ymmärrä?

Topikkituotantolaitokseltanne tulee tänään vastaan tämmöinen ihmetys! Eli jos elämästä löytyy jokin asia, josta et tiedä, tai jota et ymmärrä, niin täällä voi päästä avautumaan asiasta ja kenties saada vastauksia.

Yksi asia joka ei millään tunnu mahtuvan omaan kaaliini ovat kohteliaisuus- ja käyttäytymissäännöt. Perustason tervehtimiset ehkä osaan vielä jotenkin sulattaa, mutta esittäytymiset tai muu formalisoidumpi tapa toimia vain tuntuvat käsittämättömiltä. Muutenkin tuollaiset ketjuttamiset, että "tee asia A jotta voit tehdä asian B ja vasta sitten asia C on ookoo" ja kaiken kukkuraksi asia pitää tehdä tietyllä tavalla eikä missään nimessä millään muulla tavalla. Eli käsityskykyni vain ei kykene. Miksi pitää opetella ulkoa tapa toimia? Miksei saa käyttää omaa päätänsä, miksei saa olla omanlaisensa, miksei saa ottaa riskiä mokaamisesta? Miksi ei ole ookoo jatkaa suoraan siitä mihin edellisellä kerralla jäi?

Saa toki. Säännöt ovat vain yksi kieli. Kukin saa puhua omaa kieltään. Jos uskoo ja/tai haluaa tulla ymmärretyksi.

Netissä hieman samankaltaista (ehkä) ovat hymiöt, joita en mielelläni käytä, ainakaan "oikein". Ymmärtäkööt oikein tai väärin, sanon minä.

Mietin joskus teininä, että olisi oikeastaan helpottavaa, jos käytössännöt olisivat edelleen tosi tarkat. Improvisoitu sosiaalinen kanssakäyminen tuntui (ja tuntuu kyllä usein edelleenkin) kauhean hankalalta, ja olisi ollut kätevää, jos olisi selkeitä sosiaalisia rituaaleja noudattamalla voinut tehdä selväksi, ettei suhtaudu muihin vihamielisesti, vaikkei osaakaan jutella luontevasti niitä näitä.

Olen myös ymmärtänyt, että etiketti on olemassa nimenomaan sosiaalisen kanssakäymisen sujuvoittamiseksi, antamassa suuntaviivoja muiden ystävälliseen huomioimiseen. Siksi siihen ei pitäisikään ripustautua vaan noudattaa sitä vain siinä määrin kuin se palvelee tarkoitustaan eli tekee kaikkien läsnöolijoiden olon mukavammaksi ja luontevammaksi.

Toki harmillisen usein etikettiä käytetään myös klikkiytyneen ryhmäidentiteetin luomiseen vetämällä tiukkaa rajaviivaa "meidän" ja "niiden" välille kauhistellen enemmän tai vähemmän julkisesti ja kovaäänisesti sitä, miten "ne" eivät osaa edes käyttäytyä oikein. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa lööppiotsikot, joita jonain vuonna kiskottiin siitä, että joku Linnan juhlien vieras oli tehnyt ihan hirveän etikettivirheen juomalla kahvikupistaan, vaikkei ollut ottanut ensin lusikkaa pois siitä. Ihan kuin maailma siihen kaatuisi.

Minä en ymmärrä, miksi ihmiset eivät käytä linja-autoissa turvavyötä. Edes silloin, kun kuljettaja huomauttaa turvavyöpakosta erikseen. Miten linja-autojen turvavyöt muka eroavat henkilöautojen turvavöistä?!

Muoks. En myöskään tiedä, miksi muiden turvavyöasiat herättävät minussa minkäänlaisia tunteita.

Dracaena sanoi:

Muoks. En myöskään tiedä, miksi muiden turvavyöasiat herättävät minussa minkäänlaisia tunteita.

Click to expand...

No, jos itse olet saman ajoneuvon kyydissä, niin asia koskee myös sinua, koska kiinnisitomattomat massiiviset kappaleet saattavat aiheuttaa vahinkoa lennellessään satunnaisiin suuntiin onnettomuuden sattuessa.

Joskus joku perusteli vyön käyttämättömyyttään sanoilla "en mää halua jäädä vammaiseksi, kuolen mielummin kerralla, jos kolari tulee".
Varmaan joissain tapauksissa edellä kuvattu tavoiteltu lopputulos on saavutettavissa, mutta on kovin vaikea ennustaa minkälainen onnettomuus tulee vastaan jos on tullakseen.
On ihan yhtä uskottavaa että itse vammaudut ja/tai kanssamatkustajasi vammautuvat, koska kroppasi heittelee hallitsemattomasti voltteja matkustustilassa (vs. että vyötettynä kellekään ei olisi tullut kuin korkeintaan mustelmia tai solisluunmurtuma).

Muistelen, että 80-luvulla tästä vyöttömän matkustajan singahtelusta tuli jonkinlainen valistusvideo tv:ssä. Muistavatko muut samaa?

Linja-autoissa on ollut varsin vähän aikaa vasta järjestään turvavyöt. Muistan että ainakaan oman yläasteeni aikaan ei yhdessäkään kouluvuoroa ajavassa lija-autossa ollut vöitä kuin korkeintaan ihan etupenkillä. Ihmiset eivät siis ole tottuneet niiden käyttöön kyseisissä liikennevälineissä.
Sitä minä en ymmärrä miksi se on niin hankala sitten tottua ajatukseen. Jos ei muista heti vyötä laittaa niin vähintään jos asiasta huomautetaan on pelkästään vastuutonta jättää vyö laittamatta.

Tästä päästään siihen että autokouluun voisi hyvin liittää turvatalokäynnin lisäksi myös jonkunlaisen demonstraatiotilan jossa oppilaat laitetaan vöillä kiinni istuimiin. Tilassa on turvallisesti aseteltuna reppuja yms. ja esimerkiksi etummaisessa penkissä ihmistä mallintava nukke ilman vyötä. Jollekin oppilaalle voidaan myös antaa syliin pideltäväksi jotain. Sitten otetaan ihan todella rauhallisista vauhdeista aloittaen äkkijarrutuksia ja katsotaan kuinka erilaiset irrallaan olevat esineet käyttäytyvät erilaisissa nopeuksissa tehdyissä jarrutuksissa.
Puupäisimmille tämäkään ei toki riitä, mutta jos sillä saisi edes jonkun heräteltyä tajuamaan autossa olevien irtotavaroiden ja vyöttämättömien ihmisten liikevoiman jarrutustilanteissa.
Minähän en esim. suostu ottamaan painavia rinkkoja auton matkustajatilaan ilman että ne on sidottu vyöllä kiinni. Reppuja ja muita esineitä kyllä on kyydissä irrallaan, sen myönnän. En ole perehtynyt että auttaako se yhtään asiaan, mutta niiden paikka on aina takajalkatilassa.

Minulle on ihan käsittämätöntä että taksikuskit ammattikuljettajina suostuvat ottamaan vauvoja autonsa kyytiin niin että vanhemmat pitävät lapsia sylissä. Olen kerran sellaisen matkan joutunut tekemään kun varattiin turvaistuimellinen taksi eikä saatukaan, mutta seuraavalla kerralla kyllä kieltäytyisin tulemasta autoon niin pienen kanssa ettei tätä voi laittaa auton omiin vöihin (en tarkoita suositusikää jolloin voi siirtyä istuimesta pois vaan ihan vauvaikäistä jota ei oikeasti voi kunnolla laittaa vöihin). Kuski ajoi rauhassa ja sanoikin epäilyilleni että hän on varovainen kuski eikä matkakaan ollut pitkä, mutta ei se estä etteikö joku kaistapää voisi aiheuttaa onnettomuuden jossa lapsi lentää kaaressa aikuisen käsistä. Ihan hullua touhua ja nämä kuljettajat ottavat vapaaehtoisesti sellaisen riskin.

En ymmärrä, miksi jos mainitsen että en juo alkoholia, minulla pitäisi olla joku erityinen syy siihen. En tajua, miksi ihmiset eivät voi ymmärtää, että en vaan halua juoda. Ei kiinnosta. Ei ole mun juttu.
Joskus olen myös kuullut että "no miten sä sit pidät hauskaa?" ???????!?! Etkö itse osaa pitää hauskaa ilman viinaa?

En myöskään ymmärrä, miksi on niin vaikeaa viedä roskat roskikseen esim. kaupungilla tai kaupassa tai jossain yleisessä tilassa ollessa. Roskiksia kuitenkin kun on aika hyvin kaikkialla. Hakolan ylipäänsä käsittämättömään "se on siivoojan työ siivota"- asenteeseen. Onhan se joo, mutta ei sitä ole pakko tahallaan sotkea.

Tuo "se on siivoojan työ siivota" roskaamisen ja likaamisen perusteluna on vähän sama kuin että pahoinpitelisi ihmisiä sillä perusteella, että "se on lääkärien työ parantaa". Tyhmä tekosyy oman laiskuuden ja itsekeskeisyyden heikoksi peitteeksi.

Viinan ja hauskuuden yhdistämistä en ymmärrä itsekään. Jos ihminen on oikeasti niin estynyt, ettei osaa ottaa rennosti ja pitää hauskaa kuin humalassa, olisi ehkä syytä pikemminkin hoidattaa oman mielen solmuja jollain sielutieteen ammattilaisella kuin vetää viinaa ja vängätä alkoholittomien ihmisten kanssa siitä, miksi nämä eivät halua juoda.

Nykyään en tiedä ylipäänsä mitään enkä ymmärrä sitäkään vähää.

Ankeuttaja sanoi:

Nykyään en tiedä ylipäänsä mitään enkä ymmärrä sitäkään vähää.

Click to expand...

Kunpa kaikki ihmiset tuntisivat itsensä sen verran hyvin että kykenisivät tämän kaikkia koskevan tosiasian tunnustamaan.

Kiinan luottoluokitus laski tänään ensimmäistä kertaa kolmeen vuosikymmeneen, syynä maan velkaisuus. Maa on nyt ylemmässä keskiluokassa. Hetkinen, eikös Kiinan pitänyt olla juuri globalisaation suurimpia hyötyjiä, eteenpäin menevä talous sekä poliittisen ja yhteiskunnallisen vakauden perikuva? Kaikki valtiot tuntuvatkin olevan pahasti velkaisia, mutta toisaalta raha ei pohjaa enää käytännössä mihinkään, koska kultakantatyyppisistä reaalitalouteen sitomisesta ollaan luovuttu. Ja silti rahatalouden luonnonlait selitetään kaiken inhimillisen toiminnan perusteiksi.

Onko maailmantaloudessa joku tolkku, vai olemmeko pelkkä ylisuureksi kasvanut lauma karvattomia apinoita, jotka ovat liian touhuissaan katsoakseen ympärilleen?

Niinku ihmiskunnan luoma talous käsitetään nykyään, varsinkin osakemarkkinoiden osalta vaikka suurelta osin muutenkin, irrotetuksi reaalisista arvoista. Näin monista talouden toiminnoista tulee pokeripeliin/kasinotoimintaan verrattavaa peliä jossa realiteetteja pyritäänkin välttämään. Jos ottaa ja menee takaamaan jotain kuvitteellisia tarpeita reaalivakuuksilla (vaikka nyt sitten peliaddiktin velanmaksukykyä maatilan vakuusarvolla) voi olla melko varma siitä että huonosti käy. Vitsihän on siinä että kultakannasta luovuttiin kai osittain sen takia että sitä ei vaan enää ollut ns. Tarpeeksi että sen arvostus olisi kattanut kaiken myynnissä olevan. Silleen voisi ajatella jotain muuta kiinteähköä kantaa rahayksikölle mutta mikä se sitten olisi että erilaiset 'talousviisaat' New Yorkista Zimbabwen Harareen asti voisivat sen hyväksyä samanarvoiseksi.

En oikein ymmärrä sitä, että on kannattavampaa tehdä pellosta riistapelto kuin viljellä siinä ohraa. Riistapellosta saa näet 300 euroa ylimääräistä tukea hehtaarilta, eikä siihen tarvitse kylvää kuin harva vilja. Kaipa se on tärkeää ruokkia hirviä. Saman verran saisi maisemapellosta, tosin tuskin sitä sieltä metsän keskeltä moni huomaisi.

Koska olen varsin ymmärtämätön, en ymmärrä myöskään hinkua sovittaa elokuvia ja näytelmiä aina uudelleen. Tuli vain mieleeni nähdessäni Tuntemattoman sotilaan trailerin. Tai sinällään ymmärrän, että niin suositusta elokuvasta tehdään uusi versio, ja että sen tarinaa on uudistettava. Mutta olisihan sodasta voinut kertoa kokonaan uusiakin tarinoita.
Radiossa ammattilaiset pitivät klassisten näytelmien modernisointia suorastaan välttämättömänä, mutta minä tyhmänä pidin Anna-Liisasta ja Työmiehen vaimosta "sellaisinaan". Tosin en kovin montaa muuta näytelmää ole käynyt katsomassakaan. Jostain syystä kirjoja ei tarvise kirjoittaa aina uudelleen.

Minä olen sitten kai älykäs, kun tavallaan ymmärrän hingun sovittaa tarinoita uudelleen.
Toki hyvä pointti tuo, että voisi kertoa uusiakin tarinoita, jos vanhassa on päivittämisen tai näkökulman tarkentamisen tarvetta. Mutta ihmiset vaan tykkäävät tuttuudesta. Elokuva saa hurjan paljon enemmän yleisöä, jos elokuva on the Tuntematon sotilas, eikä Taas joku uusi sotaelokuva. Rahanahneuskin on minusta ihan ymmärrettävää, vaikkakin vähän surullista.

Teen btw graduani vähän samasta aiheesta, avainsanoina mm. palimpsesti ja uudelleenkirjoittaminen (vaikka graduohjaajan mielestä tuosta jälkimmäisestä käsitteestä tulisi päästä eroon, siinä asia jota en ymmärrä).
Kirjojakin kirjoitetaan uudelleen, etenkin jos kirjoiksi lasketaan mytologia- ja kansanperinneteokset (vrt. Tolkien ja Kullervon tarina ja sitä kautta Húrinin lasten tarina*), mutta ne eivät ehkä ole yhtä ilmiselviä tapauksia ja usein uudessa kirjassa yhdistyy useampia aikaisempia kuin pelkästään yksi.
Ehkä kirjoja ei myöskään kirjoiteta uudelleen yhtä herkästi, koska tekijänoikeudellisesti adaptaatio eri mediaan ja näytelmien modernisointi on paljon helpompaa. (Paitsi että Minna Canthin tuotanto on jo tekijänoikeudellisesti vapaata riistaa.) Kuinka sanotaan kirjailijalle tai tämän perikunnalle, että haluan kirjoittaa sinun kirjasi uusiksi, koska siinä on parantamisen varaa?
Ja jos nyt asiaa pohdin (ja totta kai pohdin koska pääsin innostumaan omaan alaan liittyvästä asiasta, kiitos Olórin), niin ehkä kirjojen kohdalla uuden tarinan kirjoittamista suositaan siksi, että kirjailijan taidot mitataan usein esim. juuri kyvyssä kirjoittaa uusia tarinoita, kun taas esim. elokuvantekijöiden ja elokuvien ansioiden kohdalla on monia muitakin aspekteja kuin hyvä mielikuvitus.

Mutta minusta ei ole mitään tyhmyyttä siinä, jos tykkää alkuperäisestä, haluaa kunnioittaa sitä eikä ole tohkeissaan modernisoinneista vain, koska niistä pitää nyt olla tohkeissaan ja sama käsittely vain pitää tehdä kaikelle, koska se on nykyaikaa. Monet modernisoinnit ovat päälleliimattuja ja kömpelöitä, en itsekään ole suuri fani.
Osoittaa pikemminkin yleissivistystä ja ajattelukykyä, jos ymmärtää vanhoja tarinoita nimenomaan alkuperäisessä muodossaan ja kontekstissaan. Sitten voi omassa päässään tehdä sen nykyaikaan sovittamisen ja soveltamisen, jos haluaa.

*Sain sittenkin ujutettua graduuni esimerkin kautta kytköksen Tolkieniin.

Olórin sanoi:

Koska olen varsin ymmärtämätön, en ymmärrä myöskään hinkua sovittaa elokuvia ja näytelmiä aina uudelleen. Tuli vain mieleeni nähdessäni Tuntemattoman sotilaan trailerin. Tai sinällään ymmärrän, että niin suositusta elokuvasta tehdään uusi versio, ja että sen tarinaa on uudistettava. Mutta olisihan sodasta voinut kertoa kokonaan uusiakin tarinoita.

Click to expand...

Pakkohan se on tunnustaa, että uuden version tekemisessä on järkeä, kun se kerran on katsotuin kotimainen elokuva 50 vuoteen. Edellinen sitä katsotumpi elokuva perustuu muuteen samaisen kirjailijan teokseen Täällä Pohjantähden alla. Täysin ylivoimaisesti katsotuin kotimainen tai ulkomainen elokuva suomessa on alkuperäinen elokuvasovitus Tuntemattomasta sotilaasta. Molemmat on ohjannut Edwin Laine. Ulkomaisista elokuvista on vuonna 1972 alkaneen tilastoinnin jälkeen katsotumpi ollut vain Titanic. Näiden lisäksi katsotummiksi on arvioitu kolme elokuvaa vuosilta 1934–1941.
Luettelo Suomen katsotuimmista elokuvista Wikipediassa.
Sitä paitsi elokuva oli oikeastaan hyvä, vaikka välillä pomppi hieman sekavasti.

Olórin sanoi:

Jostain syystä kirjoja ei tarvise kirjoittaa aina uudelleen.

Click to expand...

Jos kysymys on kaunokirjallisuudesta, eipä yleensä. Tietysti samasta tarinasta täytyy joskus kirjoittaa uusia kirjoja.

Käännökset ovat toinen juttu: ne vanhenevat, ja jos kyseessä on erinomaisen tärkeä teksti, uusi käännös tarvitaan aina muutaman kymmenen vuoden välein. Alkutekstejä harvemmin rukataan kielen muuttuessa, ovat kai sen verran pyhempiä kuin käännökset.

Olen joskus pariin kertaan miettinyt, millaista olisi aito tulevaisuusenglanti vaikkapa scifi-sarjoissa usein suosittuna aikakautena, eli muutamien satojen vuosien päästä. Kuluisiko englanti siihen mennessä tietyllä tapaa koptin tai siniittisten kielten "kaltaiseksi" vai pitenisivätkö useammatkin sanat (osittain äänteellisen mielekkyydenkin vuoksi) liiteosilla "toisesta päästä" (tai kummastakin). . . Myönnän että tämä on jostain syystä itselleni mielekkäämpi ajatusleikki kuin kuvitella Tolkienin teosten käännöksiä hieman vähemmän kaukaisessa tulevaisuudessa, meidän tässä ajassa "puhekieliksi" kutsumillamme standardeilla — vaikka nuo käännökset eivät tuleville ihmisille samaa edustakaan.

Entä voivatkohan tietyt Professorin käyttämät sanat tai lauseenparret taas yksinkertaisesti olla sellaisia, että niiden korvaaminen millään uudemmilla muodoilla yksinkertaisesti "tuhoaisi" kertomuksen kohdan 'muinaisuuden' hengen välitysyrityksen useammankin mielestä?

Napa, tuo pieni arpi nisäkkäiden vatsassa (paitsi vesinokkaeläimillä ja nokkasiileillä). Jotenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että eläimillä jää vain pieni arpi, mutta ihmisten napa olisi kehon kokoon nähden isompi ja erilainen. Miksi on näin? Eläimet purevat poikki napanuoran (jos pystyvät ja miten esim sinivalaat?) ja ylijäämäpätkä putoaa aikanaan pois. Ihmiset leikkaavat nuoran poikki ja laittavat kiinnikkeen tai solmun, jotta napanuoraa pitkin ei pääsisi pöpöjä elimistöön. Napaa myös putsataan, jotta ei tulisi ongelmia. Mutta miten eläimet toimivat? Nuolevat puhtaaksi jos ylettyvät? Eikö niitä haittaa se että napanuora on "auki" ja sieltä voi päästä pöpöjä elimistöön? Vai karsiiko sattuma ja luonnonvalinta ne poikaset joille näin käy? Entä miten valaat ja muut vesieläimet?

Youtubesta ainakin löytyy videoita ainakin delfiinin, miekkalvalaan ja maitovalaan synnytyksistä.