10 kirjaa jotka fantasian ystävän kannattaisi lukea

Kaikki jollakin tavalla mainitut on listattu (lisäsin vielä Iliaan, Artemis Fowlin ja Narnian tarinat), koska kaikki näyttävät ehdokaskelpoisilta ja ongelmia syntyisi lähinnä siitä, että olisi liian vähän äänestetysvaihtoehtoja. Lisäisin vielä mustana hevosena Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, koska se ja Narnia olivat Legolaksen listan top 10:ssä ja sitä ja kontulaisten listaa (listoja) olisi kiintoisaa vertailla. Olen kai jo nimennyt enemmän kuin kymmenen ehdokasta, mutta nykyfantasian listasta puuttuu suomalainen teos ja ensimmäinen Kuvastaja-palkittu kirja olisi juuri tällä palstalla hyvä vaihtoehto.
 
Niin, vuosi 1900. Vuosi 1914 tuli alun perin mieleen, koska Tammen Keltainen kirjasto sijoittaa modernin kirjallisuuden alun siihen. Ihmemaa Oz myös aloittaa sarjan, joka jatkui 20-luvulle. Maameren paikka on kai selvä, koska alkuperäinen trilogia ilmestyi 70-luvulla. Kiekkomaailma-sarjasta en tiedä varmasti, koska kirjoja ilmestyi 80-luvulta 2000-luvulle ja esimerkkikirja Vartijat hoi ilmestyi -89.
 
Lueskelin noita listoja josko sieltä löytyisi mukavaa kesäluettavaa. Ensimmäisenä mieleen tuli tuo Muinainen ja tuleva kuningas. Suomennos on ilmeisesti ollut tekeillä jo aika piiitkäään, mutta josko ihan kohta valmistuisi:
http://www.vaskikirjat.fi/uutiset.htm

Minkälainen lukukokemus tuo on ollut? Varmaan useampikin on sen englanniksi lukenut. Ajatuksia, jotta ei ihan sattumanvaraisesti kirjaa hankkisi mikäli se kohta jo ilmestyy...?
 
Gulnar sanoi:
Muinainen ja tuleva kuningas...
Minkälainen lukukokemus tuo on ollut?
Click to expand...

Sävyjen ja tunnelman vaihtelu on tässä kirjassa suurempi kuin "Sormusten herrassa". Ensimmäinen osahan ilmestyi erilliseksi teokseksi tarkoitettuna vuonna 1938, neljäs osa 1958 (viides osa oli kirjoitettu aikaisemmin, mutta julkaistiin vasta Whiten kuoleman jälkeen). Ensimmäinen osa on varsin kevyen tuntuinen, ja tunnelma synkkenee loppua kohti. Tämä on tietysti fantasiasarjoille tyypillistä, mutta sanoisin että Tolkienin teoksissa mentäisiin Maamies ja Lohikäärme -kirjasta Hurinin lasten tarinaan asti. Myös aivan perättäisissä luvuissa ja kohtauksissa sävy voi vaihdella paljon. Kirjan kuvaama maailma ja yhteiskunta muuttuu myös Arthurin elämän ja hallituskauden aikana paljon, suurin piirtein normannivalloituksesta ruusujen sotaan.

Tolkien sanoi vastustavansa allegorioita, Whiten kirja on selkeän allegorinen, esimerkiksi 1900-luvun poliittisiin suuntauksiin nähden. Whiten kirjassa käytetään myös usein 1900-luvun käsitteitä ja rinnastuksia, ei vain kertojan osuuksissa vaan myös henkilöhahmojen repliikeissä. Kirjassa on myös pitkiä luetteloita, sanavääntelyitä ynnä muuta, mikä voi uuvuttaa lukijan ennen kuin tarina alkaa imeä. Ja jotta pysyisi kärryillä kirjan keskivaiheen ritarien seikkailuissa, (tai nauttisi siitä miten tietty henkilö on kuvattu tietyllä tavalla) voi olla hyvä tuntea ennestään Arthur-tarinoita, tai olla kaiken aikaa valmiina googlaamaan.

Plussaa: monet henkilöt on hahmoteltu syvällisemmin ja monipuolisemmin kuin Sormusten herrassa. Lancelotia on syystä ylistetty, mutta minulle Mordred oli vielä mieleenjäävämpi hahmo. Sanoisin että White on samalla sekä ironisempi ja etäännyttävämpi että surullisempi ja kyynisempi kirjoittaja kuin Tolkien.
 
Erittäin hyvä luonnehdinta, kiitos. Alkoi kiinnostamaan. Sinänsä en ole ihan hirveän suuri allegorioiden ystävä itsekään. Jos haluan lukea vaikkapa tämän maailman kurjuudesta voin lukea siitä suoraankin, ilman rakennettuja viittauksia ja mietintöjä siitä, mihin tämä asia tarkalleen ottaen tässä kirjassa viittaa. Ja ne myös sitovat teokset tiukemmin tiettyyn aikaan ja paikkaan. Mutta toki niillä on oma merkityksensä kirjallisuudessa ja taiteessa yleensäkin. Aina ei asioita ole voinut esittää suoraan ja joskus allegoria saa ajattelemaan asiaa syvemmältä kuin suora kuvaus.

Arthur-tarinat ovat jossain määrin tuttuja ennestään, lähinnä Avalonin usvien,Talvikuninkaan ja joidenkin myytin taustaa käsittelevien tekstien kautta sekä toki useista elokuvista.

Odotan mielenkiinnolla sellaista kuvausta Lancelotista, mitä lukiessa en tunne niin hirveän kovaa vastenmielisyyttä tyyppiä kohtaan. Mordredhan on toki aina symppis :)
 
Tässä ketjussa ei kai ole mainittu Robert Holdstockin "Alkumetsää"? Se kannattaa ehdottomasti lukea (nimenomaan se ensimmäinen kirja; hän on kyllä samaan teemaan liittyen kirjoittanut enemmänkin).
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Thialfi sanoi:
-- -- Lisää ehdotuksia: -- --
Robert Holdstock: Alkumetsä – 80-luvun merkittävin fantasiauutuus: oikeasti hieltä haisevia metsässäkulkijoita.
Click to expand...

Onpa Thialfi maininnut ja ansiosta kyllä. Kirja (ja nimenomaan se ensimmäinen osa, myöhemmistä puuttui jotakin) vaikutti minuun syvästi, jopa niin syvästi, että yhä vuosien jälkeen aina kun puoliksi havaitsen silmäkulmastani pienen liikkeen ja kuvittelen nähneeni... jotakin, hätkähdän ja ajattelen: "Mytago!" Tällaiseksi sitä ihminen saattaa tulla fantasiaa lukemalla.

P.S. Keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoinen ja avartava. Lukuvinkkejä on tullut vaikka millä mitalla, mistä olen kiitollinen kaikille osanottajille. Vaan olikos meidän tarkoitus vielä järjestää äänestys niistä kymmenestä tärkeimmästä?
 
Tik sanoi:
Onpa Thialfi maininnut ja ansiosta kyllä.
Click to expand...

Pahoittelut! Selasin ketjun nopeasti läpi ja tuo ei sattunut silmiini. Tämä kirja teki minuunkin aikoinaan suuren vaikutuksen. Minulla on se ongelma, että olen todella kranttu kirjojen suhteen. Aloitan niitä koko ajan, mutta harvoin kärsivällisyys riittää loppuun asti. Luen sitten yhä uudelleen niitä joista pidän, ja tämä Alkumetsä on yksi niistä.

Kointähti sanoi:
Paavo Väyrysen On totuuden aika on ainakin täyttä fantasiaa.
Click to expand...

Heh, niinpä se taitaa olla :joy:
 
Hanna Kullanväärtti sanoi:
Pahoittelut! Selasin ketjun nopeasti läpi ja tuo ei sattunut silmiini. Tämä kirja teki minuunkin aikoinaan suuren vaikutuksen. Minulla on se ongelma, että olen todella kranttu kirjojen suhteen. Aloitan niitä koko ajan, mutta harvoin kärsivällisyys riittää loppuun asti. Luen sitten yhä uudelleen niitä joista pidän, ja tämä Alkumetsä on yksi niistä.
Click to expand...
Mulla taas ongelma on se, että en meinaa enää saada fantsukirjoja edes aloitettua. Luin niitä tosi paljon 12-25-vuotiaana, sitten alkoi tulla liikaa vastaan Berek Puolikättä sun muuta jotka jäivät kaikki kesken ja uudempien aloittamiseenkaan ei enää riittänyt mielenkiinto. Tuo Alkumetsä teki muhun kyllä todella suuren vaikutuksen aikoinaan!

Uusimpia lukemiani fantsu-teoksia ovat Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (2000), Mikko Karpin Väinämöisen vyö (2007) ja sitten tietty Harry Potterin osat 1-3 ja Tulen ja jään laulu osat 1-4 (kuvittelen joskus lukevani nämäkin sarjat loppuun). Joten olen hyvinkin pihalla koko genrestä tätä nykyä...
 
Minä olen aina ollut pihalla ns. "perinteisestä" fantasiagenrestä. Ei vaan huvita lukea mitään siitä kategoriasta sen jälkeen kun on lukenut Tolkienia!

Uuskummasta (vai pitäisikö sanoa suomikummasta) tykkään tosi paljon, esim. Johanna Sinisalon ja Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoista. Anne Leinosella ja Leena Krohnillakin on joitakin tosi kiehtovia kirjoja. Ehkä heidän teoksiaan on tässä keskustelussa jo mainittu.
 
Tuo edellä mainitsemani Väinämöisen vyö oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Mulla on sen lukemisesta kylläkin jo varmaan kymmenisen vuotta aikaa, voisin ottaa uusintakierroksen... Kirjassa sekoittui iloisesti dekkari, fantasia, rinnakkaismaailma ja Kalevala. Opus oli hyvin paksu, muistaakseni n. 700 sivua! Tyhjäkäyntiä ei (kai) juurikaan ollut, mutta sen sijaan mulla meinas välillä mennä hermot kun dialogia oli todella paljon ja osa henkilöhahmoista puhui murteilla. En hirveästi tykkää lukea murteella kirjoitettua tekstiä, koska aivoni jotenkin menevät sellaiseen asentoon että mun on kuultava päässäni miten sanat lausutaan jotta ymmärrän lukemani, ja se hidastaa lukemistani huomattavan paljon. (Tämä on luultavasti pitkälti estänyt mua aloittamasta uusintakierrosta, mutta jospa tässä lähiaikoina katsoisi kirjastosta josko tämä olisi hyllyssä...)
 
Emme varmaan saaneet koskaan koottua sitä kymmenen listaa mutta väliäkö tuolla, listan kokoaminen oli jo tarpeeksi mielenkiintoista.

Alan asiantuntija Markku Soikkeli sen sijaan sai oman kymmenen listansa kokoon vuonna 2019. Juttu tarttui silmään mycket raflande otsikon ansiosta. Koska en ole Aamulehden tilaaja, en juuri otsikkoa enempää päässyt lukemaan, mutta kuva kertonee ainakin Soikkelin listan sisällön (olisiko siitä kerrottu muualla Loharissa?):

Ursula K. LeGuin, Maameren velho
Terry Pratchett, Magian väri
Philip Pullman, Kultainen kompassi
Patrick Rothfuss, Tuulen nimi
Diana Wynne Jones, Liikkuva linna
Neil Gaiman, Tähtisumua
George R. R. Martin, Valtaistuinpeli
Patricia A. McKillip, Unohdettu Ombria
Joe Abercrombie, Vain puoliksi kuningas
J. K. Rowling, Harry Potter ja viisasten kivi

Luultavasti useat kuvan kirjoista viittaavat kokonaisiin sarjoihin eivätkä vain näihin yksittäisiin teoksiin (vrt. ainakin LeGuin, Pratchett, Pullman, Martin, Rowling) mutta jääköön Aamulehden tilaajien arvoitavaksi.

Ehkä tämän innoittamana tähänkin tropiikkiin voisi heittää omia suosikkilistoja kaiken pohdinnan pohjalta tai sen täysin sivuuttaen.

www.aamulehti.fi

Tosifanien keskuudessa Tolkien on jo ajastaan jäljestä – Nämä kymmenen fantasiakirjaa lukemalla ymmärrät fantasiasta kaiken

Fantasiakirjallisuudessa kukoistavat tällä hetkellä tuotemerkit ja paikalliset kustantajat. Uusia julkaisuja toimitetaan myös J.R.R. Tolkienin arkistoista.
www.aamulehti.fi www.aamulehti.fi
 
Telimektar sanoi:
Esimerkiksi sen, että fantasiaa kirjoittavat vain englanninkieliset kirjailijat.
Click to expand...

Oiva huomio, siksipä tässä pohdittavaksi lista ei-englantilais-amerikkalaisista spefikirjoista/kirjailijoista, jotka mielestäni voivat olla lukemisen arvoisia, ei arvo- vaan aakkosjärjestyksessä:
  1. Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan
  2. Michael Ende, Tarina vailla loppua, Momo
  3. Emmi Itäranta, Teemestarin kirja
  4. Astrid Lindgren, Ronja ryövärintytär, Veljeni, Leijonamieli
  5. Liu Cixin, Kolmen kappaleen probleema
  6. Sergei Lukjanenko, Yöpartio-sarja ?
  7. Haruki Murakami, Kafka rannalla
  8. Andrzej Sapkowski, Noituri-sarja
  9. Johanna Sinisalo, Ennen päivänlaskua ei voi
  10. Maria Turtschaninoff, Maresi-sarja
  11. Jules Verne, Matka maan keskipisteeseen
Lukjanenkon tunnen vain kuulopuheelta, mutta hänet mainitaan suureksi. Vanhoja (ja uudempiakin) klassikoita (kuten Tove Jansson) olisi voinut ottaa mukaan enemmänkin, mutta yritin pysytellä mahdollisimman uusissa teoksissa. Kaikkia näistä ei yksiselitteisesti voi lukea spefiksi, esimerkiksi Murakami ja Bulgakov voisivat olla ennemmin "maagista realismia", mutta siinäkin nimityksessä on mukana "maaginen", joten menkööt mukaan, varsinkin koska kirjat ovat erinomaisia.

Maagisen realismin myötä myös Gabriel García Márquez ja Jorge Luis Borges voisivat olla mukana listalla, semminkin kun tässä ei ole vielä ketään Etelä-Amerikasta eikä kaiken kaikkiaan espanjankielisestä kirjallisuudesta. (Miten olisi muuan Miguel de Cervantes ja El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha? Ehkä tällainen käsitteiden laajentaminen menisi jo liian pitkälle, mutta täytyyhän myös fantasian esivanhemmat tuntea...)
 
Last edited:
Soikkelin listan anglosentrisyys kyllä pisti silmään, joten kiitos Tikille täydennyksistä maailmalta!
 
You must log in or register to reply here.
Ylös