Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Isä Camillo taitaa olla kyseessä. Tarkkaa kirjaa en kylläkään osaa varmasti sanoa. Olisiko "Isä Camillon kylä"? (tai jos ei se niin sitten "Isä Camillo ja hänen laumansa")
 
Don Camillohan se ja tarkemmin sanoen tuo jälkimmäinen kirja. Tik pääsee kirjastoon. Aldarian, ole hyvä!

Muoks: lieköhän tuon ensimmäisen kirjoittamani kohtauksen kohdalla sattunut kääntäjälle työtapaturma. Hän puhuu surisevasta koneesta, vaikka valmistelut ja tilanteen jännitys antaisi ymmärtää kyseessä olevan se juuri teroitettu partaveitsi, jota suomennoksessa ei edes käytetä.
 
Last edited:
(Off: ilmankos se tuntui niin hyvältä – olen toki lukenut Camillot kerran ja ehkä toisenkin, vaan en muistanut tuota pommikohtausta. Kirjastoon siis!)
 
Parranajo kuulosti jo tutulta, pappi ja polkupyörä (eikä suinkaan vähiten pöydän ja penkin käyttäminen räyhääjien kuriin panemisessa ratkaisi asian).

Kysymys seuraa:

'X' oli siis jo aikaa ohittanut yli-ikäisyyden vedenjakajan ja se oli hidas, natiseva, epävakaa ja hajoamaisillaan liitoksistaan. Niin myös kapteeni A ja konepäällikkö B. 'X' kulutti runsaasti polttoainetta suhteessa tuottamiinsa energiakilopondeihin. Niin myös kapteeni A ja konepäällikkö B; kapteeni A kulutti mallasviskiä ja konepäällikkö B jamaikalaista rommia. Ja sitä he tekivät parhaillaankin, särpivät kumpikin omaa polttoainettaan päättäväisesti ja antaumuksellisesti niin kuin vain miehet joiden seitsemänkymmentä ikävuotta eivät ole minkään sattuman ansiota.
 
Ei arvauksia? Laitetaan toinen pätkä.

>> Se Gerran. Miten hänen laitansa on? >>
>> Terve mies vakuutuslääkärien mukaan. >>
>> En minä sitä tarkoittanut. >>
>> Minäkö puhuisin pahaa työnantajastani? >> Valkoiset hampaat välähtivät taas himmeästi.
>> Vastaus se on sekin. Minusta vain se tyyppi vaikuttaa vähän kahelilta - vai onko se loukkaava sana? >>
>> Vain psykiatreille. Minä en puhu heidän kanssaan. Minusta kaheli on oikein hyvä sana. Mutta ottakaa huomioon, että Gerranilla on huomattava ura takanaan. >>
>> Kahelina? >>
>> Myös sellaisena. Mutta myös filmintekijänä, tuottajana. >>
>> Mikä se sellainen tuottaja on joka vie kuvausryhmän XXXXXlle talven alla? >>
>> Gerran kaipaa realismia.>>
>> Gerranin pää kaipaisi tutkimista. Onko sillä miehellä aavistustakaan millaista siellä on tähän aikaan
vuodesta? >>
>> Hänellä on omat unelmansa. >>
>> Barentsinmerellä ei ole sijaa uneksijoille. >>

(XXXXX sisältää tässä tapauksessa kirjan nimen)
 
Hmmm... taitaa ollakin kova pähkinä tämä kun kukaan ei rohkene edes veikkaamaan. Sanottakoon sen verran, että kirjailija on kyllä tunnettu ja oli erittäin suosittu varsinkin 60- ja 70-luvuilla. Useista hänen kirjoistaan tehtiinkin tuolloin elokuva; niin myös tästä.

>> Te saisitte olla vähän vilpittömämpi minulle, tohtori. >>
>> Niinhän minä olenkin. Vai luuletteko te että minä olen se näkymätön Borgia joka hiippailee sirottelemassa niitä hyppysellisiä sinne tänne? >>
>> En. Mutta ette te myöskään ole aivan vilpitön minulle. >>
Hänen äänensä oli synkkä. >> Jonain päivänä te varmasti vielä toivotte että olisitte ollut. >>
Jonain päivänä minä tosiaan toivoin, että olisin ollut sillä silloin minun ei olisi tarvinnut jättää Smithyä XXXXXsaarelle.
 
Veikkaan Alistair MacLeania. Arvelen kirjan kertovan Huippuvuorista tai jostain saaresta sieltä päin, mutta nimi on armottomasti hukassa. Herra MacLean kun kirjoitti näitä opuksia aika paljon.
 
Oikein. Alistair MacLean ja Karhusaari.

Hyvin paljon luin ko. herran kirjoja varsinkin 80 ja 90 -luvuilla ja kyllä hänen parhaimpansa toimivat mielestäni vieläkin hyvänä viihteenä. Karhusaari ei ehkä ole aivan sitä terävintä kärkeä mutta kelpo jännäri kuitenkin.

eowynofmay tiesi kirjailijan ja oli muutenkin kovin lähellä mutta koska Pagba nyt kumminkin tiesi/arvasi kirjan nimen oikein niin annetaan vuoro hänelle. Pagba, ole hyvä.
 
Vuoro menköön Pagballe, mutta täytyy kertoa tämä: Alistair MacLeanin merikertomuksia on kirjassa "Armoton meri". Siinä on kirjoitus, jolla MacLean voitti 1954 pääpalkinnon Glasgow Herald-lehden kilpailussa. "Dileas" oli uran alkulaukaus, mutta myös kertomus, jota en koskaan pysty itkemättä lukemaan. Suosittelen (tosin jälkikasvuun ei tehnyt niin suurta vaikutusta aikoinaan, joten en takaa kyynelvirtoja).
 
Olen nyt sivistyksen ulottumattomissa vailla sopivaa kirjaa. May siis ottakoon vuoron, ellei hän luovuta sitä eteenpäin.
 
"Hei haloo, minä puhun sinulle! Yritätkö sinä esittää ettei mukamas kiinnosta, itkupilli?"
Kun en vastannut, se huusi:"No hyvä, se oli haamupulu! Mutta ihan sama asia se on!"
"Haamupulu, älä naurata. Vaikka sellaisia olisi - enkä minä ole nähnyt ikinä vielä ensimmäistämään - sinä et voisi syödä niitä: eivät haamut voi tappaa toisiaan."
 
Olin suorastaan euforisessa mielentilassa, kun päädyin lopulta taas oman aikani kronografihuoneeseen. Hyvä, se pehmolelujuttu (olin pannut possun koululaukkuuni) ei ollut ehkä erityisen tehokasta toimintaa, mutta kaiken muun me olimme Lucasin kanssa hoitaneet mallikelpoisesti. Ja arkussa tosiaankin olisi kronografi, me emme olisi enää sattuman armoilla.
 
"Tieto on valtaa", yritin motivoida itseäni, purin hampaat yhteen ja avasin taas kirjan. Lucas oli jäljentänyt aikakirjoista ennen muuta niihin vuosina 1782 ja 1912 kirjattuja muistiinpanoja, "koska ne, rakas tyttärentyttäreni, ovat sinulle tähdellisiä vuosia. Syyskuussa 1782 kukistettiin niin kutsuttu Firenzen allianssi ja paljastettiin Vartijoiden sisäpiirin petturit. Vaikkei sitä olekaan suoranaisesti aikakirjoihin kirjattu, voimme lähteä siitä, että sinulla Gideonilla on jotain tekemistä näiden tapahtumien kanssa."

Kyseessä on siis aikamatkailutrilogia, mutta kenen kirjoittama ja minkä niminen... Trilogiasta on tehty myös elokuvat, valitettavasti englanniksi vain 2 osaa, kolmas on edelleen jäänyt saksasta kääntämättä.
 
Elias olisi luovuttanut jo kauan sitten, ellei unelma sankarillisesta kotiinpaluusta olisi valanut häneen intoa. Aikakirjoihin tultaisiin kirjoittamaan, kuinka hän vaaroja pelkäämättä raivasi tiensä erämaihin ja takaisin.
 
Ylös