Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Muistan lukiossa erään luokkaverin todenneen, että isosena oleminen on helppo tapa tienata: ei tarvitse kuin pelata jalkapalloa leiriläisten kanssa koko viikko, ja siitä hyvästä saa rahaa ;)

Meillä tosiaan ei makseta mitään tästä, muutakuin apureille, olisi kyllä kieltämättä helppoa rahaa.

Olen ymmälläni (ja tämä kaikessa positiivisessa hämmennyksessä). Voi olla, että jos olisit tullut Miittiin kyydissä ja olisimme tavanneet kasvokkain, en ehkä olisi niin hämmentynyt. Olet samana kesänä ollut sekä karonkassa että isosena :o Jotenkin yhdistän nuo tapahtumat elämänjanalla aika lailla eri kohtiin, toki vähän riippuen siitä kenen karonkassa olit.
-confused but in a good way-

Karonkka tarkoittaa montaa eri asiaa. Teatterilaisen elämässä se on viimeistä näytöstä seuraavista pippaloista käytetty nimitys. :D

Nyt olen iloinen, sillä selvisin iltahartaudestani ja sain hyvää palautetta. Jännitin ihan kiitettävästi. Aiheenani oli pelko ja sen voittaminen ja minä lentopelkoinen lähden tasan kymmenen päivän päästä yhdeksän tunnin lennolle New Yorkiin! :wtf:
 
Karonkka tarkoittaa montaa eri asiaa. Teatterilaisen elämässä se on viimeistä näytöstä seuraavista pippaloista käytetty nimitys. :D
Ai se voi tarkoittaa jotain muutakin...? :D Wikipedian mukaan kyllä, mutta enpä ollut ikinä kuullut käytettävän muussa merkityksessä kuin jonkin esityksen jälkeinen esiintyjien oma juhla. Joissa on tullut oltua vuosien varrella aika usein.
 
Meillä tosiaan ei makseta mitään tästä, muutakuin apureille, olisi kyllä kieltämättä helppoa rahaa.
Meille maksettiin isosena olosta ja se on itseasiassa ainut kesätyö mitä olen koskaan elämässäni tehnyt. Yleensä olin yhdellä riparilla ja joukolla lasten leirejä joka kesä tuossa riparin ja työelämään siirtymisen välillä. Kun sitten valmistuin niin päätin että on naurettavaa lähteä tekemään hommaa isosen palkalla kun olen täysin alalle koulutettu ihminen :p Olin jo siinä kohtaa vähän kasvanut ulos seurakunnan hommista niin päätös pois jättäytymisestä oli lopulta helppo.
 
Ai se voi tarkoittaa jotain muutakin...? :D Wikipedian mukaan kyllä, mutta enpä ollut ikinä kuullut käytettävän muussa merkityksessä kuin jonkin esityksen jälkeinen esiintyjien oma juhla. Joissa on tullut oltua vuosien varrella aika usein.

No, on kai se väitöstilaisuuskin eräänlainen näytelmä...jonka jälkilöylyt saattavat venyä pikkutunneille...

En ole ollut liian montaa kertaa :)
 
Ai se voi tarkoittaa jotain muutakin...? :D Wikipedian mukaan kyllä, mutta enpä ollut ikinä kuullut käytettävän muussa merkityksessä kuin jonkin esityksen jälkeinen esiintyjien oma juhla. Joissa on tullut oltua vuosien varrella aika usein.

Minä taas opin ensin yhdistämään karonkan väitöstilaisuuksiin, vaikka yhdessäkään karonkassa en ole ollut (kummassakaan). :D

Omasta isostelusta sai muistaakseni vähän yli sadan euron palkkion. Se tuntui isolta rahalta silloin.
 
Minä taas opin ensin yhdistämään karonkan väitöstilaisuuksiin, vaikka yhdessäkään karonkassa en ole ollut (kummassakaan). :D.

Olin kerran mukana järjestämässä tarjoilua karonkassa (väitöstilaisuuden jälkeistä juhlistamista) ja jäi mieleen et alkoholia meni reilusti. Eräs nainen tuli pöydän ääressä huonovointiseksi ja hoippui vessaan, oksensi lattialle, pääsi lopulta takaisin pöydän ääreen, jatkoi juomista ja oksensi pöytään. Alkoholi oli joillekin se 'retard mode', mutta siis muuten ihan hyvin se tilaisuus meni.

Oma ilonaiheeni on parhaillaan se, että olkapää on taas parempi. Oli useamman päivän kipee.
 
Viikko pohjois-italialaisessa kylässä. Ihanaa idylliä, hyvää ruokaa ja aikamoiset vuorivaellusöverit taas. Viime vuonna sama Itävallassa, joten perinteet kunniaan. Semmoinen söpö alle 300 ihmisen kylä, jossa kukaan ei puhu muuta kuin italiaa ja jossa jokainen tuntee toisensa. Uuteen paikkaan mennessä siellä oli joku vastassa tyyliin: "heeei suomalaiset miten menee nukuitteko hyvin?", ennen kuin mitään ehti edes sanoa.
Nyt Venetsiassa. Tämä kaupunki on karkki. :heart: Aivan mieletöntä kuvausmateriaalia joka puolella. Miinus on hillitön turistimäärä joka puolella, josta syntyy tungosta. (ja välillä ahdistusta.)
Viikon saldona kaksi auringonpistosta, 500 kuvaa, kipeät jalat ja ähky jatkuvasta ravintoloinnista. :)
 
Kämppä löytyi Jyväskylästä. Pääsen vihdoin (noin viiden vuoden soluasumisen jälkeen) muuttamaan yksiöön! Tämä on minulle erittäin tärkeää, koska olen hyvinkin tarkka elinympäristöstäni. Viisi vuotta kun katsoi muiden meluamista ja sotkemista eri soluissa, meinasi usko loppua :D

Kandista tuli arvosanaksi 4 mistä olen ollut salaa jopa hieman ylpeä. Vielä muutama päivä kesätöitä ja sitten tulee lähtö tästä Helsingin kämpästä kohti uusia maisemia. Hyvä ystäväni pääsi myös varasijalta opiskelemaan Jyväskylään, mikä on erittäin jees. Jännittäviä aikoja.
 
Olen puhjennut monta kertaa spontaanisti itkuun viimeisen kahden päivän aikana, kun olen kai vihdoin tajunnut, että oikeasti minulla on liput ensi viikolle lempimusikaaliini Broadwaylle. Olen tuijottanut lippujani useita minuutteja ja miettinyt "mitä Melkoria". Olen tanssinut ympäri taloa ja nauranut ääneen yksinäni. Olen kuunnellut Miss Saigonia alusta loppuun, laulanut mukana ja kuvitellut, millaista on ihan oikeasti nähdä se. Olen miettinyt montako pakettia nenäliinoja tarvitsen mukaani. Olen käynyt läpi kaikki katastrofit, jotka mahdollisesti voisivat pilata tämän lentokoneonnettomuudesta terroristi-iskuun saakka. En vieläkään ihan usko tätä, olen unelmoinut tästä niin kauan ja elänyt siinä uskossa, ettei Miss Saigonin näkeminen ole minulle mitenkään mahdollista. Olen pohtinut, kuinka en ansaitse mitään näin mieletöntä.

Kaiken tämän jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että tämä on elämäni paras asia koskaan.
 
Samaistun hyvin onnen tunteeseen, @Arwen Undomiel Iltatähti. :) Minäkin taisin pikkaisen kyynelehtiä, kun pääsin syksyllä 2015 Prahassa katsomaan lempimusikaalini. Tai oikeastaan kaksi suosikkeihin kuuluvaa. Ja minä sentään itken yhtään mistään aika harvoin.

Ei se ollut tietenkään yhtä hienoa kuin esimerkiksi Lontoossa West Endillä ja alkuperäiskielellä, mutta silti. Itse näytöksessä luultavasti vain olin typerä onnellinen hymy kasvoillani. Musikaalit ovat nimenomaan näyttämötaidetta ja on ihan eri asia päästä katsomaan niitä kuin kuunnella soundtrackeja. Usein minulla elämässä on sellainen fiilis, että aika lailla ihan sama vaikka nyt lakkaisinkin olemasta, mutta moisia upeita näytöksiä katsoessa pystyy karistamaan sen fiiliksen.
 
Työkaveri päätti yllättäen muuttaa Dubaihin ja alkoi sitten setviä, minne saisi pianonsa tungettua. Lopputulemana se päätyi tässä jokunen tunti sitten minulle lainasäilytykseen. Nyt ei ole muuta ongelmaa kuin se, että en osaa soittaa, ja toisaalta se, ettei piano ole tietenkään ihan vireessä. Kaikkea sitä sitten tuleekin tehneeksi hyvää hyvyyttään.
 
Mun yöllinen ilonaihe: kirjauduin tänne ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen. Vähän läikähti sisälläni, kun tuttuja nimimerkkejä näkyi olevan yhä yltympäriinsä. Ihminen voi kyllä lähteä Konnusta, mutta lähteekö Kontu ihmisestä? Emmätiä, mutta tässä mä nyt oon, kymmenen vuotta isompana. Saa nähdä muistanko palata huomenna.

Hihi.
 
Olen aika usein pohtinut mitä Insalle mahtaa kuulua. Minun ilonaiheeni ja ihmetykseni oli aamulla huomata Insan kirjoittaneen tänne :)
Voi niitä aikoja kun oli nuori, sinisilmäinen ja kuvitteli olevansa huoleton. Valssattiin pitkin Lammasniemen mutaista pihaa ilman että kumpikaan muistaakseni osasi valssin askelia.
 
Ostin vuosilipun bussikorttiini, joten voin seilata pitkin ja poikin Tamperetta ilman uusia kustannuksia! Olihan kertamaksu suuri, mutta lasken pääseväni halvemmalla näin, vaikka kuinka yrittäisin muka säästää.
 
Ihminen voi kyllä lähteä Konnusta, mutta lähteekö Kontu ihmisestä? Emmätiä, mutta tässä mä nyt oon, kymmenen vuotta isompana. Saa nähdä muistanko palata huomenna.

Ei haittaa vaikket muistaisi, kyl myö ollaan täällä vielä seuraavankin kymmenen vuuen päästä :)
 
Kaksi rakasta ystävääni sanoivat tänään toisilleen "tahdon", ja minun sovittamani Star Warsin Main Theme uruille saattoi heidät kirkosta ulos. Sain ennen varsinaista messua vain kerran treenata varsinaisilla hääuruilla. Pari pientä lipsahdusta ei tuntunut missään, kun koko marssi meni ryhdikkäästi loppuun saakka. :)
Rakkaus on ihana asia. <3 <3
 
Voi niitä aikoja kun oli nuori, sinisilmäinen ja kuvitteli olevansa huoleton. Valssattiin pitkin Lammasniemen mutaista pihaa ilman että kumpikaan muistaakseni osasi valssin askelia.

Kyllä me hienosti tunteella veettiin Junnu Vainion tahtiin! :heart:
Kylläpä ryöpsähti ikävät ja nostalgiat päälle.
 
Ylös