Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Hänen vieressään nojaili korttipelipöytään J. R., joka näytti huikentelevalta naalilta. Seuraavalla aukeamalla oli lisää kuvia; C. istui antiikkisessa pylvässängyssä, nauroi pää takakenossa ja ojensi valkoista joutsenenkaulaansa läpikuultavasta kermanvärisestä puserosta; farkkuihin ja saappaisiin sonnustautuneet C. ja J. astelivat käsi kädessä tulevan kotinsa puistossa kaksi jackrusselinterrieriä kannoillaan; C. seisoi hiukset tuulessa hulmuten linnan keskustornissa varakreivin tartaaniin kääriytyneenä ja katsoi olan yli kameraan.
H. A. oli epäilemättä kokenut saaneensa neljälle punnalleen täyden vastineen.
 
"Anteeksi että keskeytin", S. sanoi yrittäen kovasti pitää kiinni jutun punaisesta langasta.
"Keskeytittekö?"
"Joo", S. sanoi ja siristi silmiään saadakseen selvää vihkoon raapustamistaan harakanvarpaista. "Sanoitte: 'Pitää ajatella Orlandoa, ja minulla itselläni on tekemistä ja sitten...'"
"Ai juu", Leonora sanoi. "Sen jälkeen kun Owen lähti, on sattunut vallan kummia."
"Millaisia kummia?"
"Paskaa", Leonora vastasi kuin tyhjää vain, "meidän postiluukusta."
"Onko joku työntänyt postiluukustanne sisään ulostetta?" S. kysyi.
"On."
"Miehenne katoamisen jälkeen?"
"Juu. Koiran", sanoi Leonora, ja S. tajusi sekunnin murto-osan viiveellä tämän viittaavan ulosteeseen eikä Leonoran puolisoon. "Jo kolme tai neljä kertaa, öisin. Eipä ole mukava juttu huomata ensimmäiseksi aamulla. Ja ovella on käynyt yksi näinen, joka on ihan outo."

(sensuroin nyt vielä päähenkiön nimen!)
 
Näin likimain puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen julistan arvuutteluvuoron vapaaksi.
 
Taatali lunkut politia lunkut
taatali politia politia lunkut...

– – – – –

Hili rimpsis jolkuta hiljalleen
vai huomenna markkinapäivä.
 
Tuntematon Sotilas
Alik. Hietanen laulaa "jollottaa" konekiväärikomppanian odotellessa kolonnaa ja sotaan lähtöä Paloaukealla.
 
Juuri niin! Kahdesta Hietasen akan pojan jollotuksesta laadittu kooste luvussa 1.6. Aldarian on hyvä ja jatkaa!
 
Kiitos Tik. Ja kysymys seuraa...

"Kuljin tuon paikan ohitse, jossa B ja koira kohtasivat kuolemansa. He makasivat ruumiskasan keskellä; laskujeni mukaan seitsemän X:ä oli saanut maistaa hänen kirvestään tai joutunut koiran hampaiden raatelemaksi, ja tiellä lojui vielä lisää X:jä nuoli ruumiissaan. Jumalat, mikä taistelu se on mahtanut ollakaan!"
"Hän oli mies", sanoi C. "Minä juon hänen muistolleen, samoin koiran joka ei tiennyt mitä pelko on."
 
Sieltähän se oikea vastaus tuli ja nopeasti. Ehkä tämä oli liiankin helppo Conan -faneille(?) Joka tapauksessa yksi mielestäni parhaista Howardin Conan-novelleista eli juurikin tuo Mustan joen tuolla puolen.

Kointähti jatkaa.
 
Jos olet menossa kaupunkiin, markkinoille tai tärkeään pyhiinvaelluskohteeseen, kohtaat varmasti samaan suuntaan matkaavia ihmisiä, jotka luultavasti tuntevat tien. Heidän kanssaan kannattaa turvallisuussyistäkin lyöttäytyä yhteen. Aina kun on mahdollista kannattaa kulkea maantietä pitkin ja välttää syrjäisempiä polkuja. Palvelut, majatalot ja tiennäyttäjätkin ovat keskittyneet pääteiden varsille.
 
Tulen ja jään laulun jossain osassa pohdittiin tuonsuuntaisia, olisiko ollut Korppien kesteissä?
 
Opettavainen sävy on kuin suoraan Louis Lamourin Matkarummusta.

Harmi, että hän ehti kuolla ennen Intiaan sijoittuvan jatko-osan kirjoittamista. Hän olisi varmaan samaa mieltä.
 
Juuri lukemassani Ken Follettin kirjassa Tulipatsas annettiin myös tuonsuuntaista ohjeistusta kiellettyä protestanttista kirjallisuutta Pariisissa salaa myyvälle nuorelle Sylvie Palotille, kun hän oli ensimmäistä kertaa elämässään harkitsemassa uskaltautumista kotikaupunkinsa ulkopuolelle noutaakseen salaa lisää ranskankielisiä raamattuja Genevestä.
 
Muutama vuosi sitten ilmestyi muistaakseni teos nimeltä "Matkaopas keskiajan Suomeen". Sävy voisi sopia sen tapaiseen kirjaan.
 
Fundamentalisti tekee telemark-alastulon hypyssään, jolla menee ketjun arvuutteluvuoroon. Kyseinen mainio matkaopas antaa monta hyvää vinkkiä vuoden 1400 Suomessa selviytymiseen.

Adlibris myy muuten tällä hetkellä kirjaa hintaan 13,90 €
 
- Mitä pidät mrs Abelin keittotaidoista?
- Melko mielikuvitukseton.
-Se on Philippa-sisareni inspiroima. Hän antoi mrs Abelille kymmenen ruokalistaa, eikä niitä ole koskaan muunneltu. Yksin ollessani en huomaakaan, mitä syön, mutta nyt kun sinä olet täällä, meidän on saatava vaihtelua. Mitä haluaisit? Mikä kuuluu tähän vuodenaikaan? Pidätkö hummerista? Hayter, sanokaa mrs Abelille, että hän huomeniltana antaa meille hummeria.
Tällä kertaa päivälliseen kuului jotakin valkeata, mautonta keittoa, liiaksi käristettyä merianturafileetä jossakin vaaleanpunaisessa kastikkeessa, karitsankyljyksiä pystytettyinä perunasosevuorta vasten sekä jonkinlaista hyytelöidyillä päärynöillä koristettua sokerikakkua.
- Syön näin pitkän ruokalistan vain kunnioituksesta Philippa-tätiä kohtaan. Hän on päättänyt, että keskiluokan päivällinen käsittää kolme ruokalajia. "Jos vain annat palvelusväen tehdä mielensä mukaan, niin saat syödä joka ilta pelkkää kyljystä." Minusta mikään ei olisikaan parempaa, ja juuri niin minä kerhossani syönkin mrs Abelin vapaailtoina.
 
Huoneen ilma tuoksui makeasti tuoreille kukille ja potpourriruukkujen yrteille. Pieni ruusupuinen kirjahylly oli täynnä pehmeään nahkaan sidottuja, ahkerasti luettuja runo- ja hartauskirjoja. Uunin reunustalla oli pieniä persoonallisia aarteita - norsunluinen madonna, Pyhän Joosefin kipsikuva, hänen kolmen kaatuneen veljensä kuoleman jälkeen maalatut miniatyyrikuvat. Viettäessämme Sebastianin kanssa kahden kesken tuota ihanaa elokuuta Bridesheadissa emme olleet jalallamme astuneet hänen äitinsä huoneeseen.

Tämän huoneen muistoon liittyy mielessäni vieläkin keskustelun katkelmia. Muistan hänen kertoneen: "Tyttönä ollessamme olimme suhteellisen köyhiä, mutta kuitenkin rikkaampia kuin suurin osa ihmisistä. Naimisiin mentyäni tulin hyvin rikkaaksi. Se tuotti minulle usein suurta huolta ja minusta oli väärin omistaa niin paljon kaunista, kun muilla ei ollut mitään. Nyt ymmärrän, että rikas voi tehdä syntiä kadehtimalla köyhän etuoikeuksia. Köyhät ovat aina olleet Jumalan ja hänen pyhimystensä erikoisessa suosiossa, mutta minä uskon, että yksi Armon suuria töitä on juuri se, että se voi pyhittää ihmisen koko elämän, rikkaudenkin..."
 
You must log in or register to reply here.
Ylös