Yökukkujien tunkio! ~klo 1.00 - 5.00

Pitäisi varmaan mennä nukkumaan, että pääsisi edes muutamaksi tunniksi tästä maailmasta pois. Mutta ei kiinnosta. Yöllä tuntuu kaikki päivänvalossakin pimeät varjot vielä paljon pimeämmiltä. Itse kun ei osaa runoja kirjoittaa, eikä edes jaksaisi, niin tulee mielee Saima Harmaja.

Oi rakas kuolema, lastasi muistatko viimein.
Saavutko varjoin, hienoin ja tuoksuvin siimein?
Kättä en nosta, en sinun työtäsi estä
En, rakas kuolema, uusia tuskia kestä.
Painava vankila aukaise siluni mennä.
Untuvasiivin, uupuva nosta ja lennä.

Tulin pitkästä aikaa katsomaan, mitä Vihreässä Lohikäärmeessä tapahtuu. Muutama päivä sitten selailin Keskeneräisiä taruja ja sitten HoMEa, alkoi kiinnostaa myös uusi Beren and Luthien -teos, joka juuri on julkaistu. Kesätyöni loppui viime sunnuntaina, ja olen nyt suunnitellut lukevani erilaisia kirjoja, jotain myös Tolkienilta. Toivottavasti suunnitelmista tulee myös totta... Olen näköjään töiden loppumisen jälkeen muuttunut taas yökyöpeliksi. Täytyisi kuitenkin pitää nukkumaanmenoraja viimeistään jossakin kello kahdessa, että ehtisin päivän aikana tehdä niitä asioita, joita on tarkoitus.

Olisi mukavaa kirjoitella Käärmeeseen pitkästä aikaa taas aktiivisesti. Mukava nähdä, että täällä on edelleen monia vanhoja tuttuja.

Uni ei taaskaan tule, vaikka yrittää. On liikaa asioita, jotka pyörivät mielessä. Nyt on huono hetki kerätä univelkaa, kun Con-/tapahtumaputki on tulossa ja paljon kaikkea pitäisi keritä tekemään. Ehkä sitten syyskuun puolella kerkee nukkumaan...

Tulin 1,5 tuntia sitten kotiin. Jalkoja särkee. Aivoja särkee. Ravintola-ala ei kertakaikkisesti sovi mulle - tuskin sopii kellekään, kaikessa sairaudessaan. Onneksi tää on mulle vain kesätyö. Enää huomisen 10-tuntinen rutistus, sitten on yksi vapaapäivä.

Ihanan levollinen pimeys tuolla ulkona. Keskikesän tuoksu on huumaava.

Muu perhe lähti juuri viikon lomamatkalle. Villi poikamieselämä alkakoon! Se revähtää liikkeelle viiden tunnin päästä koittavalla herätyksellä ja työpäivällä. Illalla siirrän tavaroita kaapista toiseen ja täytän kirjahyllyä... mutta teen sitä mielimusiikkiani kuunnellen! Kapinaa!

Katsoin juuri uusimman Star Trek Continuesin jakson ("What Ships Are For"), jossa oli mukana myös muutama taitava nyökkäys tarinamaailman kontinuiteetille. Omien kansainvälisten kommenttien kasaaminen auttaa hyvin pitämään yllä taitavan tiiviiseen ilmaisuun pyrkivää englannin tasoa kaikkien muiden harrastamieni kielten puristuksessa.

Painostava tietoisuus siitä, että omaa pariutumista pitäisi jotenkin edistää. Mutta kun aina voi odottaa huomiseen.

On yö ja ajattelen asioita. Virhe! Ylihuomenna alkaa koulu, uusi paikka, uudet ihmiset, uusi kaikki. Unirytmi pitäisi kääntää, mutta elän yhä New Yorkissa ja siellähän kello on 8 illalla, joten en tietenkään nuku. Olen soittanut kirjaimellisesti koko päivän, unohtanut syödä. Sain Nycistä aikamoisen annoksen motivaatiota ja inspiraatiota. Ja nuottikirjoja! Musikaalinuotteja! Elämyksiä! Upeita ihmisiä! Paikkoja! Hetkiä! Siltä tuntuu olla elossa.

Olen koko ajan varmempi, että muutan tulevaisuudessa ulkomaille opiskelemaan musiikkiteatteria. Tulevaisuudessa... eli kolmen vuoden päästä. Aarrgghh. Mutta Suomessa en yksinkertaisesti voi saada sitä, mitä elämältä haluan. Ja elämässä pitää priorisoida asioita. Minulla on yksi elämä ja haluan elää sen omalla tavallani. Pelkän unelmoinnin sijaan alan vihdoin tehdä oikeita suunnitelmia. Tehdä asioita. Kolmelta yöllä tottakai. Mutta It's about damn time.

Huomenna menen ensimmäiselle laulutunnille. Vähän jännittää ja mutta aika siistiä. Ensi viikolla aloitan uudessa jazz-ryhmässä ja menen balettitunneille . Kaikki muuttuu niin lujaa vauhtia, etten pysy mukana. Nämä ovat pieniä askelia, mutta askelia kuitenkin. Tottakai minulla on paineita olla paras, mahtava ja täydellinen, mutta ennen kaikkea teen tätä siksi, koska maailmassa ei ole mitään tai ketään, mitä rakastan niin paljon kuin musiikkia ja musiikkiteatteria. Tämän tekstin kirjoittaminen ei auta nukahtamisessa yhtään.

Huomenna voisin kuvata/äänittää jotain kivaa.

Leikin Käärmeen sivuilla konsolilla, ja tällä hetkellä toivon että saisin otsikon pyörimään ympäri. Ei ole toistaiseksi onnistunut..
Pitäisi varmaan mennään nukkumaan, kun haukottelee jo useamman kerran minuutissa. Huomenna, tai noh, tänään kannattaisi olla virkeänä että voi ottaa kaiken ilon irti Worldconista ennen töitä. Ne ikävästi katkaisee conipäivän.

Luettavaakin olisi vino pino mutta on jäänyt tosi vähiin lukeminen.

Kun kerran olen valvonut sen 16 tuntia ja kello on jo puoli kaksi, lienee paikallaan ottaa pikkuinen annos unilääkettä. Mielelläni valvoisin kun se nyt maittaa, mutta varmempi on pitää huolta yöunista. Tässä pikkuflunssaa sairastaessa on tullut kyllä nukuttua aika hurja määrä tunteja, ehkä siitä johtuu tämänhetkinen virkeys. Ainakaan univelkaa ei pitäisi olla.

Keskiviikosta asti teltassa nukkuneena luulisi, että uni omassa sängyssä maittaisi, mutta täällä mie vieläkin kukun hereillä. Vähän kieltämättä väsyttää, mutta jotenkin ei vaan malta nukkua vielä.

Sähläsin omien työvuorojeni kanssa, jotta pääsisin häihin laulamaan. Siispä minulla oli iltavuoro joka päättyi yhdeltätoista, ja heti perään aamuvuoro joka alkaa kuudelta ja johon pitää herätä neljältä. Hmm. Eli tunnin päästä. Enkä ole saanut nukuttua silmäystäkään tänä yönä. Aamuvuorosta tulee tuskainen kahdeksan tuntia. Mutta kadun sitä, etten nukkunut, vain sen kahdeksan tuntia. Sen sijaan en koskaan kadu sitä että pääsin laulamaan häihin.

Päätin nousta samantien aamuyöstä herättyäni, kun pitäisi joka tapauksessa tehdä suunnitelmaa maanantaiaamun kokemusasiantuntijakeikkaa varten. Vielä ei ole kovin selkeätä visiota muodostunut, mutta jospa kahvi ja Bachin urkumusiikki kuulokkeista virkistäisi alitajuntaa.

Tunkiolle tosiaan tunnen kuuluvani. Yön saldona alle kaksi tuntia unta, iso määrä syyllisyyttä kun lapsi vaan huutaa isänsä sylissä minun yrittäessäni saada sen järjissään pysymiseen vaadittavan määrän unta, paljon hengitysteistä yskimällä, niistämällä ja yökkimällä poistettua räkää, muutamia kyyneleitä, yksi puklussa uitettu yöpaita ja sänky ja paljon pieruja.
Eli siis yritin nukkua alkuyöstä, mutta ensin yskin hyvän tovin kun räkä alkoi irrota josrain tuolta syvältä ja sitten Spyro oli eri mieltä järjestelystä jossa minä saisin nukkua kun lapsi on isänsä kanssa. Vain äidin kanssa voi nukkua tänä yönä. Nukkuminen kävi päinsä vain siihen asti että lohdukseen ylensyönyt lapsi tyhjensi vatsansa sisällön syliini ja pitkin sänkyä. Kun tämä tilanne saatiin pyyhkeillä rauhoittumaan niin aloin taas yskiä. Vartin yskittyäni pääsin lopulta torkkumaan, kunnes vartti tästä lapsi parahtaa kivusta kun vatsassa on ilmaa. sitä sitten pumppailtiin ainakin puoli tuntia ulos, mutta satiinpas. Lapsi piristyi operaatiosta ja minä luovutin tämän yön unien suhteen.

Alan olla epätoivoinen. Menneenä yönä kaksi tuntia "unta". Osan käytin puoliunessa yskimiseen. Nyt sain alkuyöstä nukuttua kolme tuntia, mikä riittäisi pitämään minut tolpillaan jos olisi edes jotenkin järkevät unet takana edelliseltä yöltä, mutta ei todellakaan paikkaamaan millään tavalla edellisen yön unia.
En ole peseytyny kunnolla kohta viikkoon ja syön sillon kun satun ehtimään. eilen täytin lapsen mahan poppareilla kun en enää muuta keksiny. Lapsi tykkäsi joten syököön huomennakin niitä. Minä nyt voin olla vaikka syömättä jos en muuta keksi.

Tämä kuulostaa varmaan typerältä Jaamarin jutun jälkeen (hei vaan ja jaksamista, ota suihku vaikka nyt?) .

Tällä kertaa, yöllä 03:50 herättyäni (tää on mulle melko tavallista ja se kompensoituu nukahtamisella n.klo21 melko hyvin.) olen kuluttanut aikaa tulpat korvissa kuunnellen Yalen yliopiston 2-luokan luennointia liittyen Rooman Valtakunnan loppuaikoihin ja keskiaikaan ja ajattelin tulla mainitsemaan että Nikean kirkolliskokouksen jälkeen kului vain melko vähän aikaa siihen että arialaiskristityt barbaarit, jotka oltiin julistettu pannaan Nikeassa, alkoivat hyökkäillä Länsi-roomaan säännöllisesti. Asioilla ei tietty välttämättä ole yhteyttä, eikä varsinkaan yhteyttä Jaamarin syyhyn valvoa, mutta jostain syystä tää tuntui tarpeelliselta sanoa nyt kun se tuli mieleen. Hyvää jatkoa yövalvojille.

^ Haltin kanssa olemme katselleet youtubesta ilmeisesti samaa Yalen luentosarjaa, tai ainakin kyseessä on otsikolla Early Middle Ages 285-1000 varustettu 22 luennon sarja, mikä sitten lieneekään yhteys Laichalafin mainitsemaan.

^^ Jaamarin tilanne on tosiaan tuskainen. Ihmiset ovat kyllä lujilla jälkikasvunsa varhaisina vuosina, toki toiset muita enemmän. Jos nyt jonkun sanan yritän lausua, niin ei tarvitse yrittää sinnitellä supervanhempana, vaan kaikkea apua voi ottaa vastaan ja suorastaan vaatiakin. Tyylipisteitä ei jaella.

Juu. Sama taitaa olla ja lahkon nimi on tietty suomeksi Areiolaisuus.

Örghh. Tein akuutteja töitä puolille öin ja heräsin 5.15 lähteäkseni pian bussilla töihin. Ei tunnu kovin hyvältä.
(Jaamarin kurjemmasta tilanteesta huolimatta en vaikene ärsytyksestäni).
Onneksi bussissa voin nukkua ehkä puoli tuntia mennessä.
Ärsyttää, että ensi yö mennee samoin, koska ne kirotut akuuttityöt on yhä kesken.