Hullu liikenne

Autoilijat eivät juurikaan aiheuta minulle harmaita hiuksia työmatkallani. On yksi sivutie, jolta tulevat autoilijat eivät useinkaan muista sitä, että kärkikolmio velvoittaa heitä väistämään myös kevyttä liikennettä; on vain niin mukavaa jäädä makaamaan keskelle kevyen liikenteen väylää odottamaan, että autot ajavat ohi. Enemmän harmia aiheuttavat kanssapyöräilijät, varsinkin tummiin vaatteisiin pukeutuneet ja valottomat. Yksi sellainen porhalsi oikealta suoraan editseni. Eihän siinä mitään, tulin kolmion takaa, mutta hän ajoi jalkakäytävää pitkin ja oli taatusti yli 12-vuotias. Yllättävästä suunnasta siis ja vaikeasti havaittavana. Tänään puolestaan tuli minusta katsottuna oikealle kaartuvasta mutkasta vastaan pyöräilijä vasenta puoltaan pitkin törmäyskurssilla. Ajo oli kovin epävakaata, joten ehkä hän sometti ajaessaan. Soitin kelloa vihaisesti pari kertaa ja pyöräilijä huojui omalle puolelleen vähää ennen törmäystä. Ilmaisin vielä mielipiteeni hänen liikennekäyttäytymisestään ja ajotaidoistaan painokkaalla ärräpäällä.
 
IL:n sivuilla hyvä video isojen ajoneuvojen kanssa samassa liikenteessä toimimisesta. Ei sinänsä mitään mitä ei voisi maalaisjärjellä päätellä (bussi tarvii tilaa kääntymiseen, duh), mutta silti asioita joita ei välttämättä aina tiedosta jos itse ajaa vain henkilöautolla. Vaikka oli pääasiassa autoilijoille suunnattu, niin varmaan myös kevyelle liikenteelle toimii vinkki, että jos viereisen bussin/kuormurin sivupeilistä ei näe kuskia, niin tuskin kuskikaan näkee sinua.
 
Olen tässä nyt koettanut hioa yhdessä risteyksessä kääntymistä ikään kuin tasa-arvoisena autoilijoiden kanssa.

Kyseisen risteyksen haasteena voi pitää sitä, että siinä kulkee ratikkakiskot keskellä molempiin suuntiin. Näkyvyys on sinänsä suht pitkälle, joten ryhmittäytyessäni kääntymään oletan kaiken muun liikenteen kyllä selvästi havaitsevan minut. Pyöräilijänä on kuitenkin kaksi merkittävää ongelmaa:

  1. En missään nimessä halua pysähtyä keskelle risteystä. Eli jos ehdin alkaa kääntyä raiteiden ylitse, niin tahdon pois tieltä asap.
  2. Kaikki autoilijat eivät osaa tai halua noudattaa kolmiota silloin, kun väistettävänä on pyöräilijä. Yllättäen tähän syyllistyvät usein ammattikuskit eli taksit.

Tämänpäiväinen pulmani syntyi vastasuunnasta tulevasta samaan suuntaan kääntyvästä autoilijasta, joka päätti alkaa antaa tilaa kävelijöille aivan liian varhaisessa vaiheessa (olisi ehtinyt kääntyä häiritsemättä kävelijöitä mitenkään), mutta liian myöhään minun kannaltani, eli ehdin lähteä kääntyessä ylittämään raiteita. Käsittääkseni tässä tilanteessa tuo kääntyvä autoilija jää "oikealle puolelle", joten olisin väistämisvelvollinen. Tämä kuitenkin olisi tarkoittanut pysähtymistä risteyksen keskelle ratikoiden tielle tai sitten muista suunnista tulevien autojen reitille tuohon vastaantulevien kaistelle - ja sekään ei valitettavasti ole kauhean epätavanomaista, että tuollaisen kääntyvän auton takaa joku lähtisi kiilaamaan ohitse.

Näinpä sitten ajoin pyörällä tuon kääntyvän pysähtyneen auton editse, koska se oli kuitenkin paljon turvallisempi ratkaisu kuin pysähtyä ihmettelemään ja arvioimaan tilanne uudelleen, vaikka näinpä sitä taas tuli rikottua liikennesääntöjä.

Myöhemmin ärsytti se, että ajoin heti edessä olevan mäen nopeasti ylös, etten olisi jäänyt autoilijan tielle, mutta tämä päättikin jäädä kuppaamaan, joten siinä kohtaa kun oli helppoa antaa tilaa mennä ohitse, niin auto oli vielä jossain turhan kaukana. Sitten onkin taas turvallisuusnäkökulmasta ajatellen vähemmän mukavaa ajella pysäköityjen autojen ja sen ohittavan auton välissä, kun ei voi tietää aukeaako ovi yllättäen eteen vaiko ei (vähemmän yllättäen kannatan ideaa tienvarsiparkkien lakkauttamisesta kantakaupunkien alueella).


Jos jotain hyvää yrittää kaivamalla kaivaa, niin toistaiseksi tämä joustava käyttäytyminen sääntöjen noudattamisen sijasta on pitänyt minut verrattain hyvin erossa vaaratilanteista. Eri asia onkin sitten se, minkä verran autoilijat ovat saaneet päästellä ärräpäitä tai ihmetelleet, jotta mistä tuokin taas ilmestyi ja miksi. Olenpahan osa sitä "hullua" liikenteessä.
 
Tällä paikkakunnalla ovat mopoilijat viime kuukausina ottaneet tavakseen näyttää suuntamerkkiä jalallaan käden sijaan. Olen päässyt todistamaan sellaista, kun muuan mopoilija ajoi kaupungin läpi etelästä pohjoiseen menevää entistä pääväylää pitkin ja ennen huoltoasemaa irrotti oikean jalkansa tuelta, potkaisi etuviistoon ja laittoi jalan takaisin paikalleen. Liikenneihmiset tykkäävät siitä, että he ylipäätään jollain tavalla osoittavat kääntymisaikeensa. Minullekin joku ehkä 10-vuotias poika parin muun pojan joukosta huusi "Näytä jalalla suuntaa!" kun kurvasin polkupyörällä tielle Lidlin pihasta ja tein työtä käskettyä: ensin oikealle ja melkein heti sen perään vasemmalle poliisilaitoksen pihalle. Hauskaa.
 
Ajoin eilen kotiin puoli yhdestätoista puoli kahteen (yöaikaan siis) sellaisessa räntäraivosateessa, ettei mitään rajaa. Pimeällä moottoritiellä ei näe eteensä kuin sen 50 metriä tai alle ja tuhon aikaan muita tielläliikkujia ei juuri ole, jolloin muiden valoistakaan ei näe missä se tie menee. Pitkiä valoja ei voinut käyttää koska sitten olisi nähnyt liikaa lumihiutaleita, jolloin hiukan vinoon viuhuvat hiutaleet aiheuttavat illuusion siitä, että auto on jos jonkinlaisessa luisussa ja liikkuu sivuttain. Kun tätä tuntemusta jatkuu riittävän pitkään, alkaa tuntua siltä että ajaa muotopuolta ympyrää jääradalla. Lumiviuhunasta tulee muutenkin huono olo, ja kun siihen lisätään pakollinen keskittyminen keskellä yötä, niin ei ollut kivaa. Moottoritiellä keskinopeus alle 60km/h kertonee paljon tästä säästä.
Lisäksi eräs omnibus meinasi kiilata minut ulos tieltä, pösilö kun ohittaa niin läheltä että pakko väistää viereiselle kiihdytyskaistalle, josta onneksi ei tullut ketään. Tai siis sen bussin perä tuli siis siihen kohtaan tietä jossa ajamani auton keula oli ollut hetkeä aiemmin. Olisin voinut töötätä mutta kun ei vain ehdi, kun tarvitsee kahta kättä siihen että auto ei päädy ojaan (jonka sijainnista siis ei ollut mitään tietoa koska kaikki oli vain valkoista tuhrua ja pimeyttä). Luulin ajavani ulos tieltä, mutta onneksi siinä oli se kiihdytyskaista. Sitten ajelin jonnekin seuraavalle levähdysalueelle, jossa sitten iski hysteria: itkin ja nauroin samaan aikaan varmaan kymmenisen minuuttia ja sitten alkoi väsyttää ihan tuhottomasti. Onneksi mukana oli toinenkin kuski, joten ihan heti sen jälkeen ei tarvinnut hypätä ratin taakse.
Villiä menoa valtatie kolmella siis.
 
Nyt on ilmeisesti suunnitteilla alimman sallitun ajonopeuden määrittävä liikennemerkki sekä nastarengaskiellosta kertova merkki. Millaisia jatuksia väelle herää näistä? Minulla on molemmista aika vahva mielipide, mutta enpä nyt tähän ihan ensiksi iske niitä pöytään. Olisi mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia ensin. Toki jutussa ei kerrottu esimerkiksi sitä millaisille tieosuuksille näitä ajateltiin laittaa vai ihan minne vaan.
 
Ai ihanaa kun ongelmia ratkotaan poikkeussäännöillä ja epäkäytännöllisillä kielloilla.
Varmaan on olemassa oikeita ongelmia joihin em. liikennemerkeillä haetaan ratkaisua.
Varmaan merkkien laatijat jo etukäteen tietävät että hienojen ajatusten törmätessä todellisuuden kanssa, syntyy kitkaa ja meteliä.

Tietysti liikenne on sujuvampaa, jos kaikki samaan suuntaan menijät kulkevat suunnilleen samaa nopeutta.
Min-Max rajoitus tietysti ohjaa ajonopeuksia lähemmäs tätä yhtenäistä ajonopeutta.
Olettaisin että tätä merkkiä käytettäisiin tieosuuksilla, jossa on suhteellisen korkea maksiminopeusrajoitus, joissa erinopeuksiset ajoneuvot ovat aiheuttaneet epätoivottuja liikennetilanteita ja joiden rinnalla kulkee vaihtoehtoinen reitti hitaammin kulkeville.

Nastat ovat kiellettyjä monissa maissa.
Suomi vaan on ilmastollisesti haastava ja niin harvaan asuttu että kunnossapitobudjetti €/km on täällä varmaan aika paljon pienempi kuin niissä maissa, joissa nastat nykyisin ovat kiellettyjä.
Nastat rouhivat asfalttia ja tuottavat katupölyä.
Olettaisin että nastakieltomerkkiä käytettäisiin sellaisisssa kaupunkien keskustojen tieosuuksissa, joissa toinen vaihtoehto olisi kieltää ajoneuvoliikenne kokonaan.
 
Sen verran lisää infoa oli Nova aamulla lukenut (mitä ei eilen vielä löydetty) että alimman nopeuden rajoitus tulisi lähinnä käyttöön monikaistaisten teiden vasemmanpuoleisille kaistoille sekä mahdollisesti moottoriliikenneteille jos halutaan yhdellä merkillä kieltää traktorit, mopoautot ym. hitaammat kulkuneuvot kyseiseltä tieosuudelta.
Nastarengaskieltoon taas otettaisiin mallia Ruotsin puolelta, missä sitä käytetään joko suojelemaan arkoja mukulakivikatuja tai katuosuuksilla joilla halutaan ilmanlaadullisista syistä kieltää nastarenkaat. Eli ajatus ei ole hankaloittaa nastarenkaiden kanssa ajamista.

Minä olin eilen aika kiihkeästi näitä kahta merkkiä vastaan kun niiden mahdollisesta käytöstä ei ollut vielä tarkempaa tietoa. Minä en tahtoisi vaihtaa nastarenkaita kitkoihin, sillä tällaisten talvien myötä jääkelit on vaan lisääntyny. Lisäksi joskus veljen kanssa juteltiin että kaupungeissakin monissa risteyksissä nastarenkaat karhentavat jäistä pintaa jonka ansiosta kitkarenkaatkin pitävät. Ilman nastarenkaiden käyttäjiä kitkoilla oltaisiin joissain paikoin pulassa. Ellei hommaa sitten hoidettaisi jollain muulla keinolla. Meillä taas pihasta poistutaan ylämäkeen jossa on mutka. Ei iso mäki, mutta olen kerran jääkelillä kun en uskaltanut ottaa vauhtia kylliksi jäänyt jopa nastoilla jumiin mäen alalaitaan. Minä haluan olla varma että pääsen pihasta pois ja nastarenkaat antavat minulle omalta osaltaan tätä varmuutta. Ajelen myös paljon pieniä sivuteitä jotka ovat usein maanteitä jäisempiä.

Alimman sallitun nopeuden asettamisessa minua epäilytti eniten se että se kannustaa väkeä entistä enemmän ajamaan olosuhteista riippumatta suurempaa vauhtia kuin tuntevat uskaltavansa. Esimerkiksi jos on huono näkyvyys niin voidaan silti varoiksi ajaa vähän kovempaa ettei vaan tule sakkoja hitaasta ajosta. Ja sekin että jos joku sitten olosuhteiden vuoksi ajaa hiljempaa niin pelkään että jo valmiiksi vähän ylimieliset kuskit katsovat entistä enemmän oikeudekseen käyttäytyä törkeästi hitaammin ajavia kohtaan. Luin eilen useita kommentteja siitä että jos ei uskalla ajaa kovaa niin kannattaa jättää auto kotiin. Minusta tie ei ole pelkästään itsevarmoille ja kovaa liikkuville (vaikka hidastelijoista josku (usein?) jaksan napistakin). Parempi kuitenkin että ajaa sellaista vauhtia jossa tuntee hallitsevansa ajoneuvon.

Olisin jopa valmis olemaan suopea mopoautoille jos tietäisin että kuski on esimerkiksi vanhempi henkilö joka tarvitsee liikkumiseen välineen, mutta joko hän tai joku muu taho kokee että kovaa vauhtia liikkuva auto on jo hänelle liian suuri riski tai vaikka lievästi kehitysvammainen joka kumminkin pystyy toimimaan liikenteessä jos nopeudet ovat tarpeeksi alhaiset, mikä antaa hiukan lisää aikaa reagoida. Jostain syystä (ehkä vähän epäreilustikin) inhoan nuorison ajamia mopoautoja, jotka ovat mutkaisella tiellä lähes mahdottomia ohittaa ja jostain syystä minulla on ajatus että he keksisivät ihan varmasti jonkun muunkin keinon päästä paikasta toiseen. Vaikka sen mopon, josta voi kuvitella jopa pääsevänsä ohi.

Mutta jos palataan näihin liikennemerkkeihin niin tuo aamuinen uutinen huojensi mieltä kyllä hurjasti. Näin jo kaikenlaisia kauhukuvia mielessäni ja pohdin miten voin jatkaa asumista maaseudulla ilman että käytän autoa (en mitenkään). Taidan olla vähän dramaattisuuteen taipuvainen luonne joissain asioissa.
 
Minä vihaan ylinopeutta ajavia rekkoja. Olen tänä kesänä sahannut yhtä maantiepätkää kohta neljättä kuukautta ja todella harvassa ovat olleet ne rekat, jotka ovat ajaneet alle 90 km/h. Tuolla tiellä on monta hyvää ohituspaikkaa alamäissä, mutta siinähän se rekka menee satasta, joten minä en uskalla kovinkaan usein lähteä ohittamaan. Jotkut varmasti ohittavatkin ihan surutta, vaikka pitäisi kiihdyttää 140 km/h, mutta minä en haluaisi joutua ajamaan selvää ylinopeutta tiellä, jolla on satasen rajoitus ja jossa tarkoitus on ohittaa kahdeksaakymppiä ajava ajoneuvo.

Kesämmällä oli lehdissä juttua rekkojen ylinopeuksista ja monet firmat vakuuttivat, että meidän kuskimme eivät aja ylinopeutta, sehän lisää polttoainekustannuksia ja niin edelleen. Joopa. Tänäkin aamuna ajoin puolet matkasta rekan takana pitkän jonon kärjessä. Olisin ohittanut, jos rekka olisi hidastanut yhtään edes siinä vaiheessa, kun yritin aloittaa ohituksen (yksi yritys piti keskeyttää ja palata omalle kaistalle, kun vastaan tulikin auto, jota en ollut nähnyt, koska siinä oli todella himmeät valot ja pitkäkin välimatka hupeni niin äkkiä siinä satasen vauhdissa).

Olen tosi pahoillani rekkakuskien puolesta, jos heidän aikataulunsa todella ovat niin tiukat. Mutta minä en haluaisi antaa anteeksi, että he hankaloittavat ja vaarantavat liikennettä sillä massallaan. Säästäkööt ylinopeuden edes tyhjälle tielle!

Toinen asia, joka suututti samalla tiellä, oli nuori poika, joka ajoi pientareella pyörällä ja räpläsi toisella kädellä kännykkää samalla. Toisin sanoen hän mongersi pyörällään todella epätasaisesti ja ennakoimattomasti lähellä ajoneuvoja, jotka ajoivat satasta. Minä väistän pyöräilijöitä aina tilanteen salliessa toisen kaistan puolelle, mutta tuolloin se kaista taisi olla muiden käytössä enkä päässyt kiertämään niin kaukaa kuin olisin halunnut. Melkor kun pelotti sen pojan puolesta. Polkupyörä on vielä niin herkkä kiemurtamaan, jos tangossa oleva sählää mitään muuta ajamisen lisäksi, ja melko varmasti sen lapsen huomio ei ollut liikenteen huomioimisessa. Tänä aamuna taisi olla sama poika ajamassa, mutta tällä kertaa vain ilman käsiä. Vähemmän mongerrusta, mutta pelkokertoimia silti.
 
Kas niin, täällä taas. Olin ajamassa Jyväskylästä Tampereelle viime viikolla. Vastaan tulevaa autoletkaa lähtee ohittamaan henkilöauto, joka olisi ehtinyt palata omalle kaistalleen mutta päättikin kiihdyttää johonkin takuulla kammottavaan ylinopeuteen ja yrittää ehtiä. Mitäs siinä sitten, jarru ja töötti pohjaan ja mietintä siitä missä vauhdissa uskaltaa ajaa auton tieltä pientareelle. Auto ehti ohi. Juuri ja juuri. Oma vauhtini tippui 95:stä neljäänviiteen ja onneksi takanani ajava piti turvavälinsä kunnossa.
Jännä havainto että ensimmäinen reaktioni oli huutaa "Mitä mä teen!??" ja toimia vasta sitten.
Päätimme vaihtaa kuskia heti seuraavalla mahdollisella paikalla. Sitä ennen joku muu tekee saman ja taas töötit ja jarrut pohjaan. Onneksi tämä toinen ei ihan samanlaista hulluutta harrastanut ja vain pelkkä töötti ja lievä jarrutus oli tarpeen.
Oli vähän hermot riekaleina tuon jälkeen kyllä. Vähän vaan. Ihan pikkuisen.
 
Nyt on muuten taas se hullu aika vuodesta kun osalla on jo alla hyvät talvirenkaat ja painattavat menemään sen mukaisesti ja osalla taas on vielä kesärenkaat autoissa (kuten minulla, mutta huomenna laitetaan ihan tuliterät nastarenkaat alle) ja he köröttelevät ainakin toivottavasti sen mukaan. Tämä on todella pelottava yhdistelmä. Lisätään vielä tähän kesärenkailla ajelevien yhteyteen jalankulkijat jotka eivät ole vielä tottuneet siihen että puissa oleva lumi vaimentaa ääniä eivätkä kuule lähestyvää autoa samalla tavalla.
Siitä on useampia vuosia kun ensilumien aikaan minulla oli sama tilanne että ei vielä ollut talvirenkaita alla kun ajelin tietä 54 työpaikalleni kun perään tuli rekka. Ei siis ajanut perään, mutta tuli ihan auton perän tuntumaan. Oli ihan pikkasen pelottavaa pikku kalossilla kun sellainen jätti oli perässä niin lähellä. Ymmärrän että paljon ajavalle on ärsyttävää jos joku ajaa alle sallitun nopeuden ja rekkakuskillakin varmasti oli aikataulunsa ja lisäksi hitaasti ajavan perässä ei saa vauhtia ylämäkiin, mutta silti.
 
Olen tässä monta päivää ollut tuon Jaamarin viestin tunnelmissa. Ensin pelkäsin kesärenkailla, nyt pelkään niitä muita kesärenkailla... Ei auta, pakko on lähteä. Pitäkää peukkuja!
 
Nyt tulee vähän perinteistä liikenneärsytystä!

1! Mikä himskatin pakko sitä kaasua on Sauronin loskapierukeleillä painaa ylipalttisen paljon, kun puolet energiasta valuu hukkaan siihen viuhkaan joka lentää perässäautoilevien ja kevyen liikenteen väylällä kulkevien silmille?

2! Hei, meillä on lunta maassa! Nytkö on asiallista vetää siihen pyörätien viereiseen parkkiin äkkipysäytyksellä vallaten keulalla koko pyörätie? Ihan just sen pyöräilijän eteen? (Ei sillä että se olisi ikinä asiallista, mutta lumikelillä jarrumatkat venyy.)

Tasapainon palauttamisen vuoksi yksi autoilija antoi hankalassa risteystilanteessa tilaa mennä tien ylitse, jottei minun tarvinnut jäädä odottelemaan pitkää autoilijoiden letkaa.

Kaiken kaikkiaan aamuisesta työmatkasta saldona yksi loskaliiruttelu, mutta muuten tasaisen turvallista menoa noista elämänvaarantajista huolimatta. Läskipyörä on verrattain hyvä menopeli nyt kun pystyy huoletta väistämämään työkoneita penkan puolelta.
 
Röyhkeiden autoilijoiden lisäksi harmaita hiuksia minulle aiheuttavat liian huomaavaiset autoilijat. Tänäänkin yhden letkan kärkiauto jäi kohteliaasti odottamaan, että ajaisin pyörätien jatkeen yli. Ei siinä mitään, mutta kun ajajalla oli etuajo-oikeus, jota hän ei käyttänyt ja vastakkaisesta suunnasta lähestyi auto, joka ei osoittanut mitään merkkejä pysähtymisestä. Lopulta viittilöin kohtelikkoa menemään ensin. Tilanne aiheutti minulle huomattavaa stressiä. Se on muutenkin vaarallinen risteys, eikä se kaipaa kulkijoita, jotka eivät mene silloin kun saisivat.
 
Onneksi ei enää ole pakko liikkua talvisin pyörällä. Lähelle tuli uusi kauppa ja siihen asti käveleekin. Mutta on se liikenne silti hullua. Yksi jyrkempi paikka jossa käyn viikottain pari kertaa oli taas eilen niin jäässä että käännyin suosiolla kiertotielle, kun näin kolmen auton sutivan perä vipattaen valoista ylös, yksi alkoi jopa liukua taaksepäin. Kaupungin pienemmät kadut ovat melkoisia ansoja takavetoisille näin jäisillä keleillä.
 
Moottoritiellä (missä harvoin ajan ja en oikeastaan koskaan töihinlähtöaikaan) letkat niin pitkiä ja tiiviitä että ei kannata lähteä ohittelemaan kun sen verran lyhyen matkaa sillä tiellä viipyy (Turenki-Tiiriö) joten päädyin ajelemaan 80km/t letkan perässä niin eikö taakse tule iso täysperävaunurekka ihan puskuriin kiinni. Ihan hippusen pelotti kun se nollakelillä oli siellä iha takana. Onneksi ei ollut lapsia kyydissä että oli vaan oma henki pelissä. Mikä niistä turvaväleistä tekee niin mahdottomia? Varsinkin jos liikkuu isolla autolla jonka tietää ottavan enemmän aikaa pysähtymiseen kuin pikku Suzukin siinä edessä. Ja sitä paitsi eihän rekalla saa edes ajaa kuin sen 80km/t jota letka meni eli turhaa painostusta...
Minä pyrin kuitenkin liikenteessä suhtautumaan asiallisesti rekkoihin ja kun sellainen tulee "jumittamaan" eteen ja ajattelemaan että he tekevät työtään eivätkä nyt vaan saa turvallisuuden takia paahtaa sen kovempaa, mutta jotenkin tällaiset tapaukset sekä se että nuo rekat harvoin vaivautuvat esim. meidän kylän kohdalla hidastamaan vaikka tuossa on 50km/t rajoitus tekevät oikeasti hankalaksi tämän yritykseni yrittää suhtautua rekkaliikenteeseen asiaankuuluvalla ymmärryksellä. Jos he eivät yhtään voi kunnioittaa liikennesääntöjä ja muita tiellä liikkujia niin miksi minun pitäisi suhtautua heihin sen asiallisemmin kuin näen heidän suhtautuvan muihin? Paitsi tietysti siksi että heillä on isompi auto ja minä olen se jolle käy huonosti jos rupean sohlaamaan liikenteessä, mutta tarkoitan nyt enemmän sellaista henkiistä suhtautumista kuin käytännön tekoja.
 
Minusta tuntuu, että isot rekat ajavat koko ajan yhdeksääkymppiä. Kasikympin alueella tulevat perään ja ryömivät ohi, satanen kun alkaa, ne on ohitettava. Pimeällä ja sateessa kumpikin on inhaa.
 
Kuorma-autoissahan pitäisi olla rajoitin kai 89 km/h, joten ne ajavat rajoitinta vasten. Kuorma-autojen nopeusmittarit näyttävät kai yleensä oikein toisin kuin henkilöautojen mittarit, jotka saattavat 80 vauhdissa näyttää vaikka 87 km/h, jotta eivät ainakaan näyttäisi liian vähän. Kuorma-auoissa näyttää mittari oikein, koska ajopiirturin on tallennettava nopeus koko ajan.
 
On se jotenkin minustan ylimielistä että voi 80 alueella ajella rajoitinta vasten. Kyllä pitäisi ihan samalla tavalla kuorma-autojen noudattaa nopeusrajoituksia kun muidenkin riippumatta siitä onko kiire saada lasti perille vaiko eikö. Ja itseasiassa varsinkin kuorma-autojen jotka ovat aika paljon painavampia henkilöautoihin verrattuna. Ei paljon tarvitse ihmetellä kumpi jää alakynteen jos nuo kaksi joutuvat peltikosketukseen vaikkapa juuri pienten turvavälien tai vaarallisten ohitusten johdosta.
 
Kirjoitin johonkin toiseen topikkiin autoiluahdistuksesta. Nyt on ollut yli kuukauden sellaista ajamista, että oikeasti psyyke ei kohta kestä tätä! Koko ajan sataa lunta tai jos ei sada, niin on ainakin liukasta. Jos ei ole kumpaakaan, niin hivottelet hirviä (joulukuusta tähän olen päässyt reilusti yli 10 hirven...). Tämän päivän saldo: Pari sivuun ajanutta, 1 risteyskolari (autoa hinattiin jo pois) ja 1 muu kolari, paikalla oli pari ambulanssia poliisien lisäksi.

Tämä on mennyt siihen, että tarkastelen koko ajan levottomana säätä viikon päähän ja rukoilen, ettei ainakaan siihen pisimpään ajomatkaan sattuisi he..n paska keli. Ajomatkat vaihtelevat päivittäin 50-300 km välillä. Enkä ole normaalisti mikään pelokas ajaja ja kilometrejäkin on takana sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti. Mitenköhän nuo oikeasti työkseen ajavat jaksavat :shock:?
 
Ylös