Suomen murteet

Kolmatta vuotta asun nyt Helsingissä ja alkaa pikku hiljaa paikallinen murre tarttumaan. Nyt puhun sellaista sekamurretta, mie ja sie ja mä ja sä vaihtelevat miten sattuu. Kuulostaa ulkopuolisen korvaan varmaan hassulta.

nostanpa tämmösenki aihee etusivul sanomal et miul ko on taustoi sekä karjalasta et suamest ni mää joskus huvittelen kirjoittamal iha tyystin sekamurtehel ja joskus tuumint et minkä moist suomen kielestä olis tullukaan jos tuo olis perustettu itäisille ja pohojoosille murteheille eikä tuaho päijäthämäläiseen josa ovvähä savolaissi sanoi mukan. Ja kuulusiks kysymyksis olevat -ko päätteet saara kirjuttaa iha vaa äksäl et niiku mix tai millasex tai ehkä jopa olezie? Kyl mä vaa vähä ihmettele mite suomen kieli voi ennen toimia kun ihmiset puhusivat niin eri tavoil.

Eikös Agricola perustanut kirjasuomen ihan omalle Turun seudun murteelleen? Siitä meillä on perintönä D-kirjainkin, jota oikein kukaan muu ei tainnut Ruotsin itämaassa siihen aikaan puheeseensa sisällyttää.

Juu, niin kai Agricola teki, mutta muutoksia tekivät paljon 1800-luvun suomalaisuusliikkeen opettajat joita taidettiin Jyväskylässä kouluttaa, ja varmaan muuallakin. Kyllä abc-kiriasta melkein selvää saa edelleen.

Isilmírë sanoi:

Eikös Agricola perustanut kirjasuomen ihan omalle Turun seudun murteelleen? Siitä meillä on perintönä D-kirjainkin, jota oikein kukaan muu ei tainnut Ruotsin itämaassa siihen aikaan puheeseensa sisällyttää.

Click to expand...

Minä muistelen kirjasuomen kurssilta, että silloin missään suomen (puhutussa) murteessa ei käytetty d:tä, vaan murteista vaihdellen siinä esimerkiksi oli ärrää (pohojammaalla päin), ei mitään tai j (itämurteissa) tai ð-äännettä (jossain? Se oli astevaihtelussa t:n heikko aste ennen wanhaan). Agricolalla tai läheisillä seuraajilla kun kirjainten ja äänteiden vastaavuus ei ollut vielä vakiintunut.
Käytännössä d-kirjaimen sai ääntää oman puhetapansa mukaisesti. Lainasanoissa sitä varmaan oli, mutta suomen kielessä ei, ja se tuli puhuttuun kielen siksi, että jotkut alkoivat myöhemmin lausua kirjakieltä kirjaimellisesti.
Saa korjata, jos olen väärässä tai tulkinnut liian suorasukaisesti.

No niin, tämä änkyrä pääsee taas vauhtiin. Älköön kukaan loukkaantuko, tämä ei ole henkilökohtaista vaan johtuu tavastani käsitellä lukemaani.

Murteet ovat kielen rikkaus ja tämän allekirjoitan täysin, mutta henkilökohtaisesti en jaksa niitä yhtään kirjallisessa muodossa. En. Vaan. Kykene. lukemaan tosta vaan mitään savoksi, pohjanmaaksi, turuksi tai miksikään muuksikaan murteeksi. Hermo menee, koska joudun ensin päässäni kuulemaan miten teksti kääntyy murteelle ja lukeminen hidastuu tämän takia ihan hirveästi. Asia on ihan toinen jos joku puhuu murretta livenä, siinä ei ole ongelmaa.

Tajusin tämän lukiessani Mikko Karpin dekkaria ja fantsua yhdistävää teosta Väinämöisen vyö (jota suosittelen), kun aloin ihmetellä miksi luin ko. kirjaa huomattavasti normaalia hitaammin.