En nyt tiedä ärsyttääkö asiani suoranaisesti, mutta se herättää levottomuutta ja outoa oloa. Nimittäin työkavereistani on todella moni sairauslomalla, yksi ollut kohta vuoden ja muutamia muita aivan yllättäen poissa sellaiset parikin kuukautta ja ties jatkuvatko nuo poissaolot ja miten pitään? Ja sitten tietysti noita lyhyempiä poissaoloja lomien ulkopuolella. Huomaan, että se nakertaa omaa motivaatiota antaa kaikkensa ja tehdä työ hyvin. Minua kannustaisi, kun muutkin "olisivat pelipaikalla lusimassa." Itse olen muutaman päivän ollut aivan puolikuntoisena ja huonovointisenakin töissä, kun en ilkeä valittaa jostain "pienestä" joka menee päivässä ohi.
En ole ennen törmännyt tällaiseen olotilaan. Joskus huomaan, että joidenkin poissaolot jopa ärsyttävät, mutta minkäs sille voi jos on oikeasti kipeä. Huomaan vaan itsessäni sellaisen puolen, joka tuntuu kyttäävän ja ottavan syyttä suotta herneen nenään. Sitä huomaa punnitsevansa että voisiko sittenkin joskus lähteä kesken päivän, jos kerran olo on karmea. Voin siis vallan hyvin katsoa myös peiliin. Ja samalla täytyy olla tyytyväinen, että on työkuntoinen. Kipeänä ollessa sitä aina odottaa, että pääsee taas "sorvin ääreen." Mutta en pääse siitä ajatuksesta, että mitä ihmettä oikein tapahtuu?