Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Testasin kameraa pitkällä valotusajalla ja nyt ärsyttää aavistuksen, että muutama tähti jäi kuviosta uupumaan ja yksi on piipun takana. Jos olisi muistanut miten tuo menee olisi voinut vain kääntää kameran pystyyn ja siirtyä 10m sivuun ja taaksepäin. Kirkkaita iltoja toki varmaan tulee edelleen mutta ei tätä kyllä kaupunkioloissa paljain silmin kokonaan näe. Voipi koittaa muistaa ottaa uuden kuvan jos/kun roudaa kameran jalustoineen yöllä maaseudulle. (suurin osa Lohikäärmeen tähtikuviosta)tähdistö1MB.jpg
 
Last edited:
Ärh! Työpäivä alkaa aina huonosti, kun aulassa on jo töihin tullessani roikkumassa ihmisiä, jotka olettavat saavansa palvelua heti, kunhan aulanhoitaja vain näyttää nenänsä paikalla. On ilmeisesti ihan ylipääsemättömän vaikeaa hahmottaa, että kun aula aukeaa kahdeksalta, se tarkoittaa, että palvelu alkaa kahdeksalta. Minun kyytini kulkee sillä aikataululla, ettei minulla ole ylimääräistä aikaa aamulla, ja kaikenmaailman mukakiireisten tärkeilijöiden palveleminen heti saavuttuani tarkoittaa sitä, että tarpeelliset aloitustoimet ja niiden myötä aulan avaaminen myöhästyvät.
 
Siunauksesta käy tuollaisessa tapauksessa suljettu koppi, jossa on palveluluukun edessä sälekaihtimet. Siellä voi kaikessa rauhassa availla tietokoneita ja kellon lyötyä kahdeksan nostaa kaihtimet ja avata luukku ensimmäisen asiakkaan palvelemiseksi.
 
Tammikuussa ostetun pesukoneen kauluskumissa (luukussa olevan tiivistejutskan oikea nimi, ilmeisesti) on joku pieni repeämä ja kone vuotaa pieniä määriä vettä lattialle käytön aikana. Tyhmiä aikuisjuttuja nämä asiakaspalveluun yhteydenottamiset ja huoltopyynnön tekeminen ilman varmuutta siitä kattaako takuu vian vai ei. Olisipa aikuisarjessa enemmän vaikka lomien suunnittelua, veronpalautuksia ja koti-illallisia.
 
Kun joku hyväuskoinen höppänä suosittelee täysin plasebovaikutukseen perustuvaa hoitomuotoa ihmiselle joka on oikeasti vakavasti kipeä ja tarvitsisi hoitoa. Minä olen suuri plasebon fani ja kannatan sitä ehdottomasti kun on kyse kivuista tai muista ikävistä tuntemuksista ja oireista, mutta jos kyse on oikeasta sairaudesta joka pitää hoitaa pois niin se pitää kyllä hoitaa kunnolla. Ei mitään sokerivesiä tms. saa tarjota tällaisissa tilanteissa. Todella ärsyttävää ja vaarallista toisten terveydellä leikkimistä.
 
Tiedoksi vain kaikille kengänomistajille ja -lainaajillekin. Ärsytysketjussa syntyi sen verran pitkä ja ärsytyksen tuolle puolen yltänyt keskustelu kengistä, että katsoin parhaaksi antaa sille oman elämän juuri luomassani ketjussa Kengät ja niiden hoitaminen. Sopiiko näin?
 
Ärsyttää, kun Linnunradan käsikirja liftareille -kirjasarjassa ei käsitellä kenkien merkitystä erään planeetan tuholle toisin kuin kuunnelmissa.
 
Samasta aiheesta kirjoitin jo ilonaiheketjuun, mutta tämä on nyt eri kulmasta. Kun ostan kaupasta kattovalaisimen johdon, jossa on valmiina lampun istukka ja se kattoon tuleva suojakartio, niin miksi kaikki piuhat ovat niin jumalattoman pitkiä? Kuinka korkeita huoneita ihmisillä oikein on, kun kokeilin huvikseni minne valaisin asettuisi jos käyttäisin kaiken olemassa olevan piuhan, ja lamppu oli n. 40 cm korkeudella lattiasta... Itse osaan kyllä lyhentää johdon ja kytkeä siihen valaisinpistokkeen, ei sillä, mutta kaikilta se ei varmaankaan onnistu.
 
miksi kaikki piuhat ovat niin jumalattoman pitkiä? Kuinka korkeita huoneita ihmisillä oikein on

Ehkä kyse on pikemminkin siitä, että ihmiset haluavat pelivaraa sen suhteen, missä kohtaa kattoa lamppu riippuu kattorasiaan nähden. Kun johtoa on paljon, sen saa vedettyä koukuilla kattoa pitkin johonkin toiseen kohtaan, josta sitten varsinainen lamppu laitetaan riippumaan.
 
Joudun menemään huomisen tenttiin lukematta. En ole vieläkään saanut tenttikirjaa kirjastosta, roikun edelleen varausjonossa ja tein kyseisen varauksen ainakin kolme kuukautta sitten. Tiedän pääseväni kyllä läpi, mutta silti vähän ärsyttää kun tietää että suurin osa tentistä menee päin seiniä koska sitä kirjaa ei vain ole. Ääh vääh.
 
Akuutisti ärsyttää, että tämänpäiväinen pyöräily keskustan Kauppakadulle koitui takarenkaan kohtaloksi. Täytyy vielä huomenna varmistaa, että onko siinä todella reikä, vai onko joku vain ilkeyttään päästänyt ilmat pihalle. Toivottavasti jälkimmäistä, todennäköisesti ensimmäistä.

Kroonisesti ärsyttää lonkankoukistajien kipu. Tuo etureiden yläalue on vaivannut ainakin lukiosta asti (ts. 8–10 vuotta). Aina ne ovat kipeät, vaikka mitä tekisin. Venyttelen päivittäin, joogaan viikottain, olen käynyt fysioterapiassa ja hierojalla, käytän välillä kipugeelejä...
Se joogaaminenkin on välillä niin hankalaa, koska esimerkiksi lapsen lepoasento ja polvien halaaminen selinmakuulla sattuu aina. Eikä kulu sellaista joogatuntia, etteikö noita kahta tehtäisi.
Voisin toki istua nykyistä vähemmän ja tehdä esimerkiksi niitä fyssarin neuvomia kuminauhaharjoitteita vähän useammin, mutta kun ei tuosta nykyisestäkään tunnu olevan mitään apua, niin vaikea jaksaa yrittää enempää. Kun ei kaikki vapaa-aika kuitenkaan voi pyöriä muutaman lihaksen hoitamisen ympärillä.
 
Kroonisesti ärsyttää lonkankoukistajien kipu.

Onko kukaan ammattilainen koskaan tarkastellut asiaa laajemmin? Keho on tavallaan yksi yhtenäinen ketju, ja ongelman perimmäinen syy voi olla jossain ihan muualla kuin siinä kohtaa missä oire tuntuu, usein onkin. Entä muuttuiko joku asia silloin kun oire alkoi?
 
Onko kukaan ammattilainen koskaan tarkastellut asiaa laajemmin? [- -] Entä muuttuiko joku asia silloin kun oire alkoi?

Lonkankoukistajia ei ole koskaan yksistään tutkittu ja hoidettu, vaan niistä on puhuttu kahdenkin fyssarin kanssa sen varsinaisen käynnin aiheen ohessa. Eli siis aina "laajemmin". Viimeisimmältä sain täsmäohjeita niiden vahvistamiseen, koska venyttelyrutiinit oli jo kunnossa ja yleensä kuulemma lonkankoukistajien kivut ja jumit ei johdu vain kireydestä vaan olennaisesti myös heikkoudesta, ja hän oli varma, että niillä avuilla ongelma tokenisi. (Ei näköjään toennut.)
Ei tämä vaiva ole alkanut mitenkään yllättäen enkä todellakaan muista, milloin se olisi ensimmäisen kerran erityisesti vaivannut. Lukiossa oli niin paljon muuta terveysvaivaa, että en oikein mitään muuta muistakaan elämästä silloin.
Sen kyllä siis tiedän, että minulla on notkoselkä (ja aina muistaessani tietoisesti suoristan seistessäni) ja sitä varmasti kireys tuolla alueella ennestään korostaa, mutta muuta tuki- ja liikuntaelimistön ongelmaa ei ole. Selkä kunnossa ja jalat kunnossa muuten. Ja nytkin istun töitä tekemässä satulatuolilla jalat mukavasti suoremmassa asennossa kuin tavallisella tuolilla kyhjöttäessä.
 
Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat voi kyllä olla inhottavan sitkeitä ja hankalia. Ja niitä harjoituksiakin pitäisi jaksaa tehdä ahkerasti viikkojen, jopa kuukausien ajan. Harvalla riittää kärsivällisyys!

Sellainen vielä tuli mieleen, että mitenkäs "vastavaikuttajien" eli pakaroiden voima? Se kun meillä nykyään tahtoo itse kullakin olla turhan heikko kun ollaan paljon paikallaan (varsinkin istutaan).

Toivottavasti tilanne vähitellen helpottuisi! Itselläni oli tosi sitkeä (vuosia) rasitusvamma toisessa jalassa ja olin jo menettänyt toivoni sen suhteen. Nyt tilanne on kuitenkin ilokseni ollut huomattavasti parempi jo jonkin aikaa.
 
Ja niitä harjoituksiakin pitäisi jaksaa tehdä ahkerasti viikkojen, jopa kuukausien ajan.

Onhan tässä jo vuosi mennyt edellisestä fyssarikäynnistä. [22]

Mutta kun olen useamman ammattilaisen kanssa jo keskustellut asiasta, en nyt jaksaisi käydä samoja pohdintoja uudestaan läpi. Turhauttaa vain, kun on niin pitkään tehnyt kuten on neuvottu ja luvattua helpotusta ei kuulu. Lonkankoukistajat eivät edes ole tämän kropan sitkeimpiä ongelmia, joiden hoitamiseksi olen noudattanut monta vuotta lääkärien neuvoja täysillä ilman kunnon tuloksia. Alan jo tässä uskoa, ettei minuun vai mikään tehoa...
 
DVD-käännösten alennustila. Katsoin vanhaa kunnon El Cidiä (aiemmin olen nähnyt sen luullakseni vain suoraan televisiosta tai videolta) ja kauhistuin, kuinka suuri osa nimistä oli kirjoitettu väärin! Pitääkö tässä alkaa boikotoida tiettyjä julkaisijoita, jotka eivät panosta käännösten laatuun sitten yhtään? :x
 
En nyt tiedä ärsyttääkö asiani suoranaisesti, mutta se herättää levottomuutta ja outoa oloa. Nimittäin työkavereistani on todella moni sairauslomalla, yksi ollut kohta vuoden ja muutamia muita aivan yllättäen poissa sellaiset parikin kuukautta ja ties jatkuvatko nuo poissaolot ja miten pitään? Ja sitten tietysti noita lyhyempiä poissaoloja lomien ulkopuolella. Huomaan, että se nakertaa omaa motivaatiota antaa kaikkensa ja tehdä työ hyvin. Minua kannustaisi, kun muutkin "olisivat pelipaikalla lusimassa." Itse olen muutaman päivän ollut aivan puolikuntoisena ja huonovointisenakin töissä, kun en ilkeä valittaa jostain "pienestä" joka menee päivässä ohi.

En ole ennen törmännyt tällaiseen olotilaan. Joskus huomaan, että joidenkin poissaolot jopa ärsyttävät, mutta minkäs sille voi jos on oikeasti kipeä. Huomaan vaan itsessäni sellaisen puolen, joka tuntuu kyttäävän ja ottavan syyttä suotta herneen nenään. Sitä huomaa punnitsevansa että voisiko sittenkin joskus lähteä kesken päivän, jos kerran olo on karmea. Voin siis vallan hyvin katsoa myös peiliin. Ja samalla täytyy olla tyytyväinen, että on työkuntoinen. Kipeänä ollessa sitä aina odottaa, että pääsee taas "sorvin ääreen." Mutta en pääse siitä ajatuksesta, että mitä ihmettä oikein tapahtuu?
 
Minusta on aika hienoa että FT myöntää suoraan että tuntee noin ja että omastakin mielestä tunnetila ei ehkä ole ihan oikeudenmukainen.
Minä myönnän suoraan että ottaa aivoon ja pahasti jos joku työkaverti jää pois töistä vaikka juuri kiireisimpinä päivinä tai jos omasta perheestä joku sairastuu juuri kun olisi pakko saada aikaiseksi. Ei sille tunteelle vaan voi mitään. Mutta eihän se sairastuneen vika ole. Ei se sairastunut tahallaan ole kipeä. Ja tuotakin mietin usein että onko toiset ihan oikeasti niin kipeitä kun väittävät vai eikö niitä vaan huvita tulla ja sitten kun on vähän kipeä niin jää helposti pois. Tosin meidän alalla on ehkä tavallaan vähän eri asia kun lapsiryhmissä pöpöt jylläävät ja leviävät erityisesti niin vaikka tuntuisi että voisi olla työkuntoinen niin on moraalisesti väärin tulla vähänkipeänä sairastuttamaan muita. Siinä sitten joutuu itsekin punnitsemaan aina omia olotilojaan (varsinkin sijaiskeikkojen kohdalla) ja pohtimaan kun tietää että kun on vähän kipeä, mutta vielä jaksaisi kuitenkin niin tartuttaa jo tautia, mutta ei kehtaisi niin hyväkuntoisena olla poiskaan.
 
Selkäni kiukuttelee. Tämä ei tietenkään ole mitään uutta kenellekään minut tuntevalle, mutta viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana se ei ole kiukutellut näin pahasti. Viiltävää kipua alaselässä joka viiltää kaikista pahiten kun yrittää lähteä liikkeelle mistä tahansa istuma-asennosta. Olin pari päivää lomastani Kemissä ystävän luona ja ärsyttää kun selkäkipu vaati niin ison osan huomiostani. Eilen kyykistyin nostamaan lattialta asioita kun ystävä oli töissä ja ennen kuin huomasinkaan, näin tähtiä maassa maatessani. Pääsin sentään omin avuin ylös, mutta tuskaisaa oli. Pitäisi varmaan hakea kortisonipiikki ja sairauslomaa eikä kärvistellä vuosilomapäiviänsä.
 
Selällä en nosta enää juuri mitään lusikkaa painavampaa, sitten kun kyykkyyn meneminen alkaa uudestaan sattua (kuten usein) pyrin menemään päivän sisälä altaalle vesijuoksuun tai hitaaseen uintiin. Lonkkien ja alaselän venytykset fysioterapeutin ohjeiden mukaan siihen loppuun. Toki tuo lihasrelaksanttikin auttaa yleensä mutta se voi harhauttaa luulemaan että selkä on ok vaikkei se ole. Ja relaksantin kanssa ei passaa lähteä vilkkaaseen liikenteeseen.
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös