Jännittääkö?

Käsi leikattiin 2.1.2018 neljännen kerran ja nyt maanantaina on röntgen sekä käsikirurgille kontrolli. Jännittää onko käsi parantunut, kuten on pitänyt ja syy sille miksi se kipuilee vieläkin kovasti, olisi kiva. Jännittää myös, saanko satikutia kirurgilta vai en.. En ole ihan pystynyt olemaan 24/7 levossa vaan tietokonehommia on pitänyt tehdä ja paljon!
 
Apua, nyt on enää tasan viikko vanhojentansseihin, ja alkaa tässä jännitys pikku hiljaa kalvamaan mieltä. Nämä viikot joululoman jälkeen ovat olleet hirveän kiireisiä ja päivät ovat olleet pitkiä tanssiharjoitusten takia, mutta olen kyllä nauttinut joka hetkestä tanssilattialla. Meillä on enää kahdet harjoitukset ennen tansseja, apua! :o
 
Viikon takainen jännitys tuntuu uudistuneen, mikä liittynee vapaaehtoishommieni painottumiseen tiistaihin ja keskiviikkoon, mutta on mukana vielä yksi henkilökohtaisempikin jännityksen aihe. Yöllä nukuin aika hyvin aamuviiteen, mutta sen jälkeen unet kävivät painostavimmiksi.

Kai tässä pitää vain hengitellä syvään, kuunnella musiikkia ja yrittää kääntää huomiotaan tekemiseen tulevaisuuden pelkäämisen sijaan. Eiköhän tästä kuitenkin taas selvitä. :)
 
Yllättäen iski suuri vatsanpohjaa kouraiseva jännitys, kun Family Treen omilla sivuilla on nyt merkintä, että DNA-näytteeni on käsittelyssä ja ensimmäisiä tuloksia on odotettavissa ehkä jo vuorokauden sisällä. Eihän sieltä mitään merkillistä pitäisi paljastua, mutta silti oman taustan selvittäminen edes tässä pienessä mittakaavassa onkin yllättävän jännittävää puuhaa siinä kohtaa, kun se alkaa tosissaan tapahtua.
 
Millaisia asioita Isilmírën näytteestä selvitetään? Olen utelias :)
 
@Jaamar , kyseessä on Family Treen perustesti, niin sanottu "Family Finder". Se määrittää lähinnä, mistä päin maailmaa esivanhempani ovat tulleet, ja antaa myös mahdollisuuden saada tietoa nykyään elävistä etäisemmistä sukulaisista, jos tietokannassa sattuu moisten DNA-näytteitä olemaan ja he ovat antaneet luvan kertoa itsestään yhteneväistä DNA:ta omistaville kanssaeläjilleen.

Mies on jo tuon testin tehnyt, eikä siinä ihmeitä paljastunut. Hyvin on suomalaista sukua, mutta toki juuria myös Suomen ulkopuolella. Vinkein yksityiskohta minun mielestäni oli se, että hän on sukua jäämies Ötzille, mutta kuulemma sekin on aika yhteiseurooppalainen ominaisuus.
 
Tampere Kuplii -viikonloppu käynnistyy tänään, ja vakaana tarkoituksenani olisi osallistua molempiin päiviin rivikansalaisena. En vaan ole kummoinen coninkävijä...
 
Turun TSH-retki alkaa jännittää. Ei muuten, mutta minä ja Krasus tulemme autolla, enkä ole järin hyvä kaupunkiajossa (liikaa liikkuvia osia) enkä ole myöskään ikinä ajanut Turussa. Päädyn varmaan printtaamaan itselleni kartan parhaaksi katsomaani pysäköintihalliin ja opettelemaan sen ulkoa - ja sitten panikoin, jos paikan päällä onkin joku katutyö, jonka takia pitääkin käyttää kiertoreittiä.
 
Turun TSH-retki alkaa jännittää. Ei muuten, mutta minä ja Krasus tulemme autolla, enkä ole järin hyvä kaupunkiajossa (liikaa liikkuvia osia) enkä ole myöskään ikinä ajanut Turussa. Päädyn varmaan printtaamaan itselleni kartan parhaaksi katsomaani pysäköintihalliin ja opettelemaan sen ulkoa - ja sitten panikoin, jos paikan päällä onkin joku katutyö, jonka takia pitääkin käyttää kiertoreittiä.

Kuulostaa strategialta. Vaihtoehtona kenties tämmöistä: Ilmaista pysäköintiä on kaiketi lähinnä Satamassa ja Kupittaalla, vaan satamasta en muista missä. Sataman suunnalta on helppoa hypätä Bussi nro1:een joka painelee Linnankatua Keskustaan. Tästä kun jää ensimmäisen näkemänsä sillan (oikealla puolella) jälkeisellä pysäkillä pois on aika likellä teatteria. Kupittaan Parkista (futiskentän vieressä) tai Citimarketin parkista vähän lähempänä teatteria ehtii varmaan puolessa tunnissa kävellen teatterille jos on paikallinen opas mukana, periaatteessa ainakin kahden puiston läpi jokirantaan ja välissä on karttaan merkitsemätön polku... En suosittele kiireessä, kolmessa vartissa luulisi ehtivän varmasti...toisaalta jos kaipaa jännitystä niin on vaihtoehto sekin. Pitkäaikaisen ilmaisen parkin saattaa Huom. _Saattaa_ löytää Kupittaankadulta, tai siitä läheltä, mutta siellä on kyllä useimmiten paikallisten autoja ruudut täynnä. Parkkitaloista en osaa sanoa, yleensä tilaa on mutta hinnoista en tiedä.
 
Last edited:
Ajattelin kyllä turvautua ihan parkkitaloon, olen hintojakin jo tutkaillut netistä ja todennut ne kyllin säädyllisiksi ottaen huomioon hallipaikan miellyttävyyden verrattuna kadunvarsipaikan etsiskelyyn. Tarkoitus olisi myös lähteä liikkeelle hyvissä ajoin, jotta perillä on varaa vaikka eksyä vähäksi aikaa.
 
Niin, jos jollekulle sattuu tulemaan äärimmäinen hoppu, Teatterin likellä on toki kadunvarsipaikkoja, vaan ne on yleensä täynnä ja osa niistä on rajattu 2 tunnin pysäköintiin, että varmasti ei laillista tilaa siitä läheltä löydy.

Julian p-talo Brahenkadulla (lähin Tuomiokirkkoa) ja Louhi (josta hissillä ydinkeskustaan) Taidemuseon alla on parkkihalleista varmaan helpoimmat löytää. Eskeli on tyystin paikallisten käytössä.
 
Last edited:
Isomman jännityksen, kuten myös nälän ja janon kunnollisen hermostorekisteröitymisen kanssa on jostain syystä edelleen vähän niin ja näin, vaan ensimmäinen onnistuu kyllä siinä mielessä, että kokoelmani ainoaa yksivaihteista katupurjehtijaa tuli taas tiistai-illalla nypläiltyä vähän vikkelämmäksi sieltä sun täältä, eikä kokeilemisen kanssa millään malttaisi odottaa aamuun..
 
Last edited:
Tänään on ensimmäinen kesätyöpäivä, ja ylipäätään ensimmäinen täyspitkä työpäivä pitkään aikaan. Vähäsen jännittää siirtyminen (useimmiten hyvin ärsyttävältä ja turhauttavalta tuntuvasta) aikatauluttomasta lojumisesta jossakin määrin säännölliseen arkeen. Oma pärjääminen työssä hermostuttaa myös, vaikkei kyseisen homman pitäisikään olla mitenkään erityisen hankalaa ja jatkuvasti uusia haasteita tarjoavaa.

Kaikki nämä ajatukset ovat toisaalta täysin turhia sen riemun rinnalla, että pystyn maksamaan kesän vuokrat ja muutenkin ehkä aina välillä tekemään jotain kivaa. Silti odottelen kärsimättömästi sitä vaihetta, kun uuteen työhön on jo tottunut eikä sitä tarvitse enää odotella tietämättömyydessä velloen...
 
Minulla on huomenna työhaastattelu... nykyiseen työhöni. Toimeksiantajayritys on päättänyt vaihtaa palveluntarjoajaa, ts. he haluavat nykyisen työnantajayritykseni tilalle toisen turvallisuusalan yrityksen aulapalveluja tarjoamaan. Minut halutaan kuitenkin pitää aulapalvelujen tosiasiallisena suorittajana, joten minua pyydettiin harkitsemaan työnantajan vaihtamista. Huomenna on siis haastattelu tämän asian tiimoilta - ja toki toimeksiantajan edustaja sekoitti nyt pakkaa vielä lisää ilmoittamalla, ettei palveluntarjoajan vaihto ole oikeastaan vielä kirkossa kuulutettu.

Oli muuten tosi hassua kirjoittaa virallinen työhakemus omaan työpaikkaan =D
 
Last edited:
Olen samaan aikaan todella jännittynyt/stressaantunut ja todella innoissani ensi kesästä ja... kaikesta. Minulla on vähän yli viikko aikaa saada kasaan viisi koreografiaa/"mitä tämän biisin aikana tapahtuu"-suunnitelmaa ensi kesälle. Käytännössä neljä ihan täyttä koreografiaa, joissa on 1-12 ihmistä riippuen biisistä. Omiin biiseihini, tosiaan. Osan tulee edustaa tanssilajeja, joita en oikeasti ole koskaan harrastanut :joy:. Olen onneksi viime vuonna tehnyt saman, niin on edes vähän kokemusta, mutta kyllä stressaa. Epäonnistuminen pelottaa. Tiedän pystyväni tähänkin, tunnen omat biisini ja minulla on näkemystä tanssiin ja siihen, mikä lavalla toimii, minulla on visio. Kai ohjaajakin siihen uskoo, kun antoi nämä minulle tehtäväksi. Yksi näistä on myös todennäköisesti minun sooloni, yhden tosi koskettavan biisin aikana, ja kun biisiin olen ihan tyytyväinen, niin en nyt haluaisi mennä pilaamaan sitä toikkaroimalla lavalla hirveän myötähäpeää herättävästi. Joten treeniä, treeniä! En ole koskaan tanssinut sooloa, enkä varsinkaan contemporary sooloa, enkä varsinkaan ulkona (koreografia (jonka olen jo tehnyt) sisältää sen verran paljon lattia-asioita, että kunnon sadekelin tullessa saatan näyttää mutakylpijältä).

Pakko onnistua, pakko onnistua, pakko onnistua.

Käsikirjoitus on myös tarkoitus laittaa musiikkeineen kaikkineen Suomen näytelmäkirjailijat ry:hyn ja sieltä näytelmät.fi:hin. Tarkoittaa käytännössä sitä, että minun pitää nuotintaa kaikki biisit. Olen umpisurkea nuotintaja, mutta nyt on pakko onnistua. Onneksi on ihmisiä, jotka osaava auttaa minua tässä. Mutta jännittää silti. Mitään Alex Lacamoiren musikaalipianonuotteja ei kyllä ole tulossa :grin:.

This is truly going to be a showdown of what I can or cannot do.

On ollut muutama eri duuni tässä produktiossa. Sanoittaminen, säveltäminen, koreografiointi, näytteleminen, tanssiminen ja laulaminen sekä 9-vuotiaiden motivointi repliikkien opetteluun. [22] jos nyt edes onnistuttaisiin sitten. Sekin jännittää. Saadaanko väkeä paikalle, onnistuuko markkinointi, saadaanko näytelmä edes kokoon :p
 
Sain Eurooppa-päivänä kauniin luovan ja samalla yleishyödyllisen idean ja vaikka sen valmiiksi saamisen kanssa ei olekaan ehkä kiire (savenvalajan ulkopuolisista olosuhteista tarkasteltuna) niin "jännittäähän" se hieman tavallaan, miten suurella "purevuudella" ja kuinka monessa paikassa sellainen asia käytännössä toimii.
 
Ylös