Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Kauhean usein en tällaisista iloitse, mutta minä lähdin tänään baariin kuorotreenien jälkeen. Olen koko vuoden vältellyt tällaisia kuorojatkoja, koska niissä on poikkeuksetta mukana alkoholia ja typeriä juttuja, ja jännitän suuria ihmislaumoja. En ole myöskään tutustunut kauhean hyvin muihin kuorolaisiin, ja tästä on sitten syntynyt sellainen negatiivinen kierre: En ole halunnut jäädä jatkoille koska en osaa jutella kuorolaisten kanssa, ja en osaa jutella kuorolaisten kanssa koska en ole oppinut tuntemaan heitä (=jäänyt jatkoille).
Mutta kuten sanottu, tänään uskalsin. Saimme manata yhdessä Baba Yetun orkesteriversion,(mikä on sävelaskeleen matalammalla kuin orkkis&kuoroarri ja puurouttaa kaikki kuorostemmat, pakottaa solistit laulamaan joko kauhean matalalta tai belttaamaan korkeita säveliä), keskustelimme vegaaniudesta, terveyssuosituksista, uravalinnoista, lentämisestä, ja mikä parasta, musiikista! Siinä samalla oppi tuntemaan toisia, kun he ripottelivat pieniä asioita itsestään ja elämistään keskusteluun. Porukka oli mukavan pieni, ja minä viihdyin vallan loistavasti alkoholiton siideri kädessäni. ^^ Päivän lopuksi autoin vielä yhtä bassoa, joka tuskaili, miten sellon soittamisesta saisi jälleen mielekästä. Ehdotin loopperia, tai tietokoneen ohjelmistoa ja sen looppaustoimintoa. Pidin hänelle informatiivisen kymmenen minuutin tietoiskun Garage Bandin toiminnasta, sanoin että aina saa kysyä jos askarruttaa, ja kerroin että jos haluaa tulla matalan kynnyksen musailtoihin joita kavereilleni järjestän, hän on tervetullut. Hän lähti iloisena kotiin ja hänen ilonsa sai minutkin iloiseksi. Olenpas iloinen että uskalsin lähteä jatkoille, se poiki upeita oivalluksia ja sain auttaa kaveria musiikkikriisissä! ^^
 
Uusi,mielenkiintoinen työ alkaa 2.5. Uuteen ja mielenkiintoiseen työhön liittyy koulutusmatka Yhdysvaltoihin. Toukokuun lopulla lähtö ja kesäkuun puolivälissä paluu. Hienoa kun on jotain mitä odottaa ja reissaaminen on aina kivaa. Etenkin kun meitä lähtee matkalle useampia niin on seuraakin reissussa.
 
Huomenna vika päivä hellan ja jääkaapin välissä! Olen siis ollut 5vko ravintolassa, ja tuota.. kuppi on aika täynnä. Voi olla et avaudun aiheesta joskus lähes tyhjentävästi jos vain saan inspiraatiota kirjoittaa aiheesta. Kohta unille.
 
Eilen illalla tulin ensimmäisistä kesäteatteribänditreeneistä, joissa olin lähinnä laulamassa bändille apuna ja ilmaisemassa mielipiteeni omien biisieni sovittamisesta bändille. En ole pitkään aikaan, kuukausiin tai ehkä vuosiin, ollut niin onnellinen mistään. Vaikka tunnen ennestään suurimman osan näistä ihmisistä, olin silti aika stressaantunut etukäteen tästä. Entä jos en uskaltaisi sanoa omia mielipiteitäni? Tai vaikka tämä onkin heille työ siinä missä joku muukin, entä jos he eivät pitäisi minun biiseistäni tai koko jutusta? Tai entä jos näkemyksemme eroaisivat aivan täysin? No mutta, kuten 97% ajasta muutenkin, pelkoni osoittautuivat aivan turhiksi.

En oikeastaan täysin tajua, kuinka suuri kunnia, mahdollisuus ja etuoikeus se on, että näin käsittämättömän taitavat pian ammattilaiset soittavat minun musiikkiani ensi kesänä. Sellaisesta taidosta jonkun instrumentin (tai pikemminkin kaikkien) ja sovittamisen kanssa voin itse vain haaveilla. Ja se tunne, kun kuulee sen oman biisin soitettuna bändillä ensimmäistä kertaa ja se kuulostaa juuri siltä ja paremmalta, kun ikinä kuvitteli. Tämä on ensimmäinen kertani tätä fiilistä kokemassa, että ehkä siksi en löydä sille sanoja. Osa minusta ei voi vieläkään uskoa, että ihan oikeasti tein sen, tein 12 biisiä seitsemässä viikossa. En varmaan missään vaiheessa ihan oikeasti uskonut, että pystyisin siihen, en ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Mielipiteeni näistä biiseistä vaihtelee päivän ja fiiliksen mukaan. Välillä en voi olla olematta ylpeä ja toisinaan haluaisin ripustaa itseni korvista lipputankoon niitä kuullessani. Mutta kun on tällainen ryhmä huipputaitavia muusikoita ja näyttelijöitä ja kaikenkarvaisia ohjaajia sun muita mukana tällä villillä matkalla niin pakko kai sitä on olla kiitollinen. Voin onneksi luottaa tähän porukkaan ja saan rehellistä palautetta niin hyvässä kuin pahassa. Tästä tulee varmasti minulle suuri kokemus, mitä ikinä tapahtuukin ja varmasti kaikenlaisia tunteita tulee käytyä läpi tällaisena aika tuntevana ihmisenä. Se tuleeko tästä suurimpia saavutuksiani vai suurimpia epäonnistumisiani, on vielä auki.

Kun jaksan aina sättiä itseäni siitä, kuinka en ole tarpeeksi hyvä missään, ja aina löytyy joku joka on parempi, niin pitäkää rauhassa minua itsekkäänä ja itserakkaana ihmisenä, mutta enpäs satu tuntemaan ketään toista, joka on säveltänyt ja sanoittanut 17-vuotiaana (tai oikeastaan 16,:p suurimmaksi osaksi) kokonaisen musikaalin.
 
Huh, selvittiin kuin selvittiinkin ajoissa paikalle lapsen futisturnaukseen (aamulähdöt eivät kuulu perheemme vahvuuksiin). Nyt on vastuu luovutettu valmentajille ja voi itse huokaista kahvikupin ääressä. Ei voi muuta kuin ihailla noita valmentajia, jotka uhraavat oman vapaa-aikansa tuon hunnilauman paimentamiseen :joy:
 
Tänään tuli pyöräiltyä vähän "pitempi" lenkki hienossa kelissä. Testissä olivat pehmustetut pyöräilyhousut, jotka kyllä vähän vaimensivat, mutta kyllä kilometrimäärä alkaa hanurissa silti tuntua. Viimeisinä kilometreinä reppu painoi, kun kävin ruokaostoksilla ja totesin, että ei ollut hyvä juttu. Ensikerralla reppu jää kotiin, ei painavia ostoksia.

Lisäksi olen huvittanut itseäni katsomalla erään teinitubettajan täyspöljiä ja arkisen hauskoja videonpätkiä. En kehtaa näin "vanhana" ihmisenä myöntää kenestä tubettajasta on kyse, se olisi jo aika noloa. Videoissa kun on aikamoinen teinimeinki päällä. Mutta hatunnosto tuolle ihmiselle, että hän on oikeasti positiivinen ja iloisen oloinen ja se tarttuu. :)
 
Nyt kun täällä pääkaupungissa on käynnissä tämä varsin friikki ja epäilemättä lyhyenlainen katukosteuden puutosviikko, niin vähentelin pyörästä ilmaesteistöä ja huomasin samalla saaneeni ajokkiin jälleen pienen ansalahjan joltain paikalliselta individualismifoobikolta tai muuten vain kateelliselta elämäntapaluuserilta tjms., kuten täälläpäin tuntuu tapana toisinaan olevan. Tällä kertaa oli yritetty sahailla kustomoitua muovista pientarakkaani, ilmeisesti jotta se olisi katkennut riskaabelisti takapyörän päälle jahka sillä olisi jotain kuormaa kuljetettu. Onneksi siis tajusin ottaa lisäosaviritykseni välillä irti ja vilkaista tarkemmin!

Itse asiassa vaikuttaa muuten siltä, että jokseenkin aina kun puuhastelen vähänkin jonkin kokoelmani fillarin kanssa, niin näyn keksivän jotain pientä nopeuttavaa toimenpidettä.. :p
 
Last edited:
Solukämppääni uhkaa varsin perusteellinen remontti, joten päätin etsiä suoraan yksiötä viime viikolla. Tänään sain postia, yksiö erään talon seiskakerroksesta on tarjolla. Muutto kuukauden päästä, jaiksis! En ihan näin nopeaa toimintaa odottanut.. :grin:
 
Vähän kuin jatkona Luvailinin viestiin omia ilonaiheitani ovat metsäaukealla helottava sinivuokkopaljous, metsänlaitoja tähdittävät valkovuokkomatot, koivujen hurjalla vauhdilla lehdiksi kasvavat hiirenkorvat, ojanreunojen heleät rentukkamättäät ja läheisen lintujärven rämeisillä ranta-alueilla maasta puskevat kurjenmiekkojen kärjet. Puhumattakaan mustarastaiden jatkuvasta sulolaulusta.
 
Tänään oli vaan aika hyvä päivä. Olen yksin kotona ja tehtyäni koko päivän pihalla koreografioita päätin yhtäkkiä lähteä juoksemaan :D. En juokse ikinä, mutta en ollut kuitenkaan ihan rapakunnossa. Sitten sain ihme päähänpiston ja menin uimaan. Siitä tuli jotenkin hyvä fiilis.

Myös vasemman jalan spagaati meni pohjaan tänään :p. Oikealla menee ilmassakin [22].
Sain niin paljon tehtyä tänään, 3/4 koreografiaa valmiina, eikä tullut ihan huonoa settiäkään.

Ja nyt vielä Euroviisut!
 
Mietin tässä valenukkuessani (odotellen äitienpäiväherätysta :grin:), millainen merkitys tällä foorumilla on ollut elämälleni.

Tänne tullessani olin tahdostani riippumatta hyvin eristyksissä ulkomaailmasta. Perheessä oli tuolloin yksi vakavasti immuunipuutteinen. Foorumista tuli sananmukaisesti henkireikä juuri silloin, kun tunsin tukehtuvani.

Sitten huomasin, että paikkakunnalla on myös kontulainen IRL ja olemme vielä tänä päivänäkin ystäviä :heart:. Ja foorumin suurin tapahtuma the Miittikin oli melkein naapurissa. Se oli menoa sit [22]

Vuosien myötä läheltä on löytynyt muitakin samanhenkisiä ja miitit ovat tärkeä osa elämää. Kiitos ihmiset, että olette olemassa :heart::heart:
 
Luigin lippukunnalla oli eilen sudareiden suunnistusilta, ja käytin tilaisuuden hyväkseni tekemällä puolentoista tunnin kävelyretken samalla ulkoilualueella, jolla muksut suunnistivat. Kuulin kahden satakielen laulavan, nautin kielojen tuoksusta ja kauniista rentukoista, nostalgioin lapuuden pulkkamäkien kohdalla ja totesin, että alueelle ollaan ilmeisesti rakentamassa frisbeegolfrataa.

Lisäksi omenapuut kuukivat pihallamme. Rakastan omenankukkia <3
 
Ylös