Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Obviöösiarvaus: Brideshead revisited, mitä sitten lieneekään suomeksi
 
Tik on miettinyt jo yli kuukauden. Vuoro vapautukoon 15 tunnin ja 31 minuutin kuluttua tästä hetkestä, jos hän ei käytä omaansa.
 
Mitä? Minäkö? Hyvät hyssykät, nyt ei ole kirjoja käsillä. Luovutan vuoroni välittömästi.
 
"A dozen more questions occurred to me. Not to mention twenty-two possible solutions to each one, sixteen resulting hypotheses and counter-theorems, eight abstract speculations, a quadrilateral equation, two axioms, and a limerick. That's raw intelligence for you."
 
“He was a worried man (I'm stretching the term a bit here, I know. By now, in his mid to late teens, he might just about have passed for a man. When seen from behind. At a distance. On a very dark night).”
 
"You think so?" The boy looked down at his cross-legged form. He was sitting straight-backed, legs folded neatly in the manner of an Egyptian scribe. "It's two thousand, one hundred and twenty-nine years since Ptolemy died," he said. "He was fourteen. Eight world empires have risen up and fallen away since that day, and I still carry his face. Who do you think's the lucky one?"
 
Niin tosiaan, olisi voinut mainita...

Kyseiseltä kirjailijalta on suomennettu yksi trilogia, ja arvuuttamani kirja on juuri siitä. En vain omista sitä suomenkielisenä, joten alkuperäiskielellä arvuuttaminen sujuu siksi helpompi. :p

Engalntilaiskirjailijan uusimmasta, aaveisiin liittyvästä tuotannosta ollaan tekemässä tv-sarjaa.
 
“That didn't last long, of course. "Oh Bartimaeus, could you just irrigate the Fertile Cresent?""Could you just divert the Euphrates HERE and HERE?""Look, while you're at it, do you mind just planting a few million wheat seeds up and down the flood plain? Thanks." Didn't even give me a dibble. By the time I got to Ur I wasn't surging with any of that terrible joy, oh no. My back was KILLING me.”
 
Jonathan Stroudin The Gate of Ptolemy kyseessä.
Mainio kirja, ja mainio sarja.

Vuoro sellaiselle, joka ei ole ainakaan pariin topikkisivuun arvuuttanut.
 
No napataanpa.

- No, no, toveri! irvisti hän. Tällainen ei ole Kiinassa asia, josta kannattaa suuttua. Vääränrahan kauppaaminen kuuluu yleisiin tapoihin: kun jokainen niitä saa, niin kai jokainen yrittää niistä päästäkin. Sitä ei pidetä täällä sen kunniattomampana kuin verotuslautakunnan jymäyttämistä Suomessa. Juttu järjestetään kaikessa sovinnossa.
 
Lisää itämaisesta leppoisasta elämäntavasta ja ajankohdasta, johon tarina sijoittuu...

- Katsohan tätä vanhaa heepua tässä! Tätä lempeän näköistä pappaa, joka silmäilee meitä nyt viattomasti kuin mikäkin kolporttööri, vaikka hän äsken irvisteli kuin olisi etikkaa niellyt ja vasaralla sormilleen iskenyt. Keneksi sinä häntä luulisit? Rosvoksi tietysti. Mutta se on erehdys. Hän on vain Jung-sin maakunnan herra opetus- ja sotaministeri. Ja tämä vierusmies tässä on Jung-sin armeijan yleisesikunnan päällikkö. Herrat ovat lomalla ja läksivät metsästämään. Ja koska me nyt vielä olemme Tshou-sin maakunnan alueella, arvelivat he voivansa lisätä hiukan varallisuuttaan ryöstämällä junan. Hiisi vieköön, ajattele, että herra opetusministeri on minun perustamani Jung-sin maakunnan lastensuojeluliiton kunniapresidentti... Hän on edustanut Kiinaa - tai oikeammin Nankingia - Kansainliitossa, ja puoli Eurooppaa ulvoi lukiessaan hänen liikuttavaa puhettaan brittiläisten ryöstöpolitiikasta Kiinassa. Hänellä on Punaisen ristin ansiomerkki toiminnastaan Shan-sin maakunnan nälkääkärsiväin hyväksi. Hän on kääntänyt Markuksen evankeliumin kiinaksi, laatinut aapisen ja toimittanut kaksi kokoelmaa herttaisia kiinalaisia satuja. Ja nyt... äsh!
 
Kuunnellaanpa välillä Suomen radiota.

P antoi uudestaan kuulotorvet Shao-jille ja jatkoi esitelmänpitoaan.
- Mr. Shao-ji, pelkään pahoin että se, mitä äsken kuulitte, ei oikein sovi siihen kuvaan, jonka eversti V on teille suomalaisista antanut. Mutta katsokaas, mitä kirkkaampi valo, sitä synkemmät varjot. Suomalaisten hyvät ominaisuudet painavat kuitenkin niin paljon, ettei heidän erinäisiin huonoihin ominaisuuksiinsa - niinkuin esim. siihen, että he kernaasti pistelevät toisiaan puukoilla ja ovat viinalle persoja kuin pässi tupakalle - kannata kiinnittää suurempaa huomiota. Joka tapauksessa he ovat yksi Euroopan ja siis koko maailman sivistyneimpiä kansoja.
- Ainoa todellinen sivistyskansa on Kiinan kansa, sanoi Shao-ji kuunnellen toisella korvallaan radiota ja toisella P:n puhetta.
 
Last edited:
Kirjan nimeä en osaa sanoa, mutta voisiko P olla Pekka, sukunimeltään Lipponen, arvonimeltään prinssieversti?
 
Kirjan nimeä en osaa sanoa, mutta voisiko P olla Pekka, sukunimeltään Lipponen, arvonimeltään prinssieversti?

Hyvä arvaus, mutta ei ole. Kyseisen henkilön nimikirjaimet ovat T.P.

Tämän ohuehkon teoksen kirjoittajaksi mainitaan nimimerkki, jonka takana oli alun perin kaksi tunnettua kirjailijaa. Vain toinen heistä on tosin vastuussa tästä nimenomaisesta työstä.
 
Marton Taiga taisi kirjoittaa nimenomaan Aasiaan sijoittuvia seikkailukertomuksia, mutta olisiko tämän nimimerkin takana sitten ollut jotain arvostetumpia suomalaisia kirjailijoita?
 
Näinkin voi sanoa, molemmilla oli kansallista ja toisella kansainvälistäkin mainetta. Kumpikin on tahoillaan kirjoittanut historiallisia romaaneja. Tämän kirjoittaja on ehkä tunnetuin sota-aikaan sijoittuvista kirjoistaan, joista osa joutui valvontakomission mustalle listallekin.

Tavataanpa seuraavaksi suomenruotsalainen pastorska.

Samassa purjehti ovesta sisälle vaikuttava ilmestys: pienehkön norsun kokoinen tummaverinen nainen, joka loi uhkaavasti rypistettyjen kulmakarvojensa alta vieraisiin peloittavan katseen. Lähinnä häntä oli Shao-ji ja se erehdytti vain pikaisen silmäyksen molempiin toisiin heittäneen pastorinrouvan - sillä se hän epäilemättä oli - arvioimaan vieraiden kansallisuuden väärin. Äänellä, joka oli matala ja römeä kuin brontosauruksen - ainakin V kuvitteli, että brontosauruksella olisi ollut sellainen ääni - hän hönkäisi puolisolleen:
- Enkö ole aina sanonut, ettei kiinalaisilla ole mitään asiaa saliin - niin serkkujasi kuin he ovatkin! Riittää, että minulla on talossa harminani yksi mongooli: sinä.

(Nykyaikana julkaistuna tämä teos tuomittaisiin todennäköisesti vihapuheeksi melko monella suulla, sen verran roimasti siinä laitetaan lipan alta eri kansallisuuksia.)
 
Last edited:
Mika Waltari on saattanut olla tavalla tai toisella mukana, mutta tästä nimenomaisesta nimimerkistä saati kirjan nimestä ei tule mieleen mitään arvausta.
 
Kyllä, nuorella herra Waltarilla on osuutensa nimimerkin historiassa. Tässä kirjassa hänelle myös lähetetään pikku nälväisy.

[...] - Enkä usko, että esim. kaikessa ennätyksiä tavoitteleva Amerikkakaan pystyy koskaan siihen saavutukseen, mihin kiinalaiset tiedemiehet Ming-suvun kolmannen keisarin aikana: he näet toimittivat tietosanakirjan, jossa ei ole enempää eikä vähempää kuin 22877 osaa!
- Hyi pentele! sanoi P hämmästyneenä. Onkos tuo aivan vakainen tosi?
- On. No, noista 22877 osasta oli tosin 60 osaa pelkkiä sisällysluetteloita, mutta eipä se paljoa asiaa muuta. Kaunokirjallisuudenkin alalla ovat 20 à 30 osaiset romaanit melko tavallisia. Meillä Suomessa ei kukaan ole varmaan haaveillutkaan niin paksun romaanin kirjoittamisesta.
- Minulla on epäilyni, että muuan nuori herra Waltari haaveilee ja kirjoittaakin sellaisen romaanin töölöläisestä boksielämästä, arveli P.
- Hänen pitäisi muistaa Salomonin sanat: "Ja vielä, poikani, anna varoittaa itseäsi! Sillä paljolla kirjantekemisellä ei ole loppua, ja liikanainen lukeminen väsyttää ruumista."
 
Ylös