Silmarillion - Valaquenta

Isilmírë

Kuukivi
Valaquenta on käytännössä silkka Ardan jumalluettelo – tai alkuajan tapahtumien dramatis personae. Opimme, kuka valarista on minkäkinlainen ulkonäöltään ja luonteeltaan ja mitä maailman ilmiöitä kukin heistä edustaa. Itselleni tulee väkisinkin mieleen Agricolan esittämä luettelo suomalaisten vanhoista jumalista, vaikka sen sävy onkin kaukana Valaquentan ihannoivasta tyylistä.

Ardan hallinnossa vallitsee alusta asti selkeä, jyrkkä, muuttumaton hierarkia, jossa yksi hallitsee muita, 13 muuta mahtavinta vastaa kukin tietystä hallinnon osa-alueesta, ja loput palvelevat edellä mainittuja. Ainoan poikkeuksen tiukassa hierarkisessa kaavassa muodostaa tottelematon Melkor vasalleineen, eikä hänkään mitään anarkistista utopiaa ole rakentamassa vaan omaa kilpailevaa hierarkiaansa. Muiden hallinnosta vapaana eläminen ei ole vaihtoehto Ardassa.

Myös sukupuolijako on Ardassa selkeä: niitä on vain kaksi, ne ovat selkeästi erotettavissa toisistaan, ja pariskunnan voi muodostaa vain kaksi eri sukupuoliin kuuluvaa olentoa. Ei tietenkään mitään uutta auringon alla siihen nähden, miten jumalhahmot mytologioissa yleensä esitetään, ja harvapa kirjailija (varsinkaan niin konservatiivinen kuin Tolkien oli) nykyaikanakaan sisällyttää teoksiinsa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia, mutta koin asian kuitenkin mainitsemisen arvoiseksi. Tämän jumaljoukon muovaamassa maailmassahan me tarinan sisäisesti ajatellen edelleen elämme.

Torvet ovat selkeästi iso juttu Valarin – ainakin miespuolisten – keskuudessa, sillä peräti kolmella seitsemästä on niin ihmeelliset tuututtimet, että ne on erikseen nimetty ja kahden vaikutus Ilúvatarin lapsiinkin on kuvattu. Pitiköhän Tolkien vaskimusiikista?

Maiaria käsittelevästä osuudesta saamme tietää mm. sen, että Gandalfilla on Amanin aikoinaan ollut lieviä stalkkeritaipumuksia. Toki esimerkiksi kristilliseen ajattelutapaan istuu ihan kauniisti ajatus, että jokin näkymätön henkiolento hengailee tämän tästä luojan luotujen liepeillä ohjailemassa heitä salaa, mutta henkilökohtaisesti koen ajatuksen salaisesta tarkkailijasta hiukan epämiellyttäväksi.

Vihollisten valintojen ja tekojen seurauksesi esitetään vääjäämätön tuho. Paha on Ardassa olemassa vain kontrastina ja katalyyttinä hyvälle, ja se saa poikkeuksetta lopulta rangaistuksensa, vaikka olisikin ensin saanut riekkua vapaasti useamman aikakauden verran toteuttamassa vastoin pyrkimyksiään Ilúvatarin salaisia tarkoituksia.

Kaikesta tästä hassutuksesta huolimatta pidän Valaquentasta kovasti. Se on kirjoitettu – ja suomennettu – niin kauniin eeppisellä ja elävällä tyylillä, että pääkoppani täyttyy sitä lukiessa kauniista kuvista.
 
Ainoan poikkeuksen tiukassa hierarkisessa kaavassa
Pienempi poikkeus saattaisi olla Ulmo, joka oli välillä hieman omapäinen ja erillään muusta valarista.

Tarinan ensimmäisessä versiossa (HoME I, luku The Coming of the Valar) valarin kesken oli enemmän ristiriitoja ja väittelyitä, eivätkä he muutenkaan olleet yhtä selkeitä "hyviksiä". Avointa kapinaa ei tosin muistaakseni silloinkaan ollut, ja jo tässä ensimmäisessä versiossa Manwë oli hallitsija (is held lord of Gods and Elves and Men), joten hierarkia oli heti olemassa. Mutta muun muassa Mandosin vaimo Fui julisti kuolleille sieluille tuomioita ja lähetti osan heistä Melkon vangittaviksi. Mandosin salien lähellä asuivat myös taisteluja ja väkivaltaa rakastavat Makar ja Méassë, ja heidän luokseen muut valar Tulkasia lukuunottamatta välttivät menemästä. Nämä kaksi valaria Tolkien poisti tarinastaan melko pian kokonaan.
Torvet ovat selkeästi iso juttu Valarin – ainakin miespuolisten – keskuudessa, sillä peräti kolmella seitsemästä on niin ihmeelliset tuututtimet, että ne on erikseen nimetty ja kahden vaikutus Ilúvatarin lapsiinkin on kuvattu. Pitiköhän Tolkien vaskimusiikista?
Erilaisia torvia ja sarviahan löytyy myös Tolkienin "lähteistä" eli muista myyteistä, esimerkiksi Eddassa mainittu Gjallar-sarvi, joka ennusti maailmanloppua. Kullervokin lähti soitellen sotahan, ainakin Gallen-Kallelan maalauksessa juuri sarvenmuotoista torvea soitellen.

Taisi Tolkien niistä muutenkin pitää, koska sellaisia oli ainakin Boromirilla ja muilla Gondorissa ja Rohanissa (Kuulimme torvien kukkuloilla soivan, / Eteläisen Valtakunnan miekat näimme Pelennorin taistelussa, ja sinne lähtiessään Théodenkin puhalsi torveen). Tai tarinan sisäisesti tulkittuna ihmiset varmaankin pitivät torvia arvossa, koska valarillakin oli sellaisia.
pääkoppani täyttyy sitä lukiessa kauniista kuvista
Samoin. Minua ovat aina kiehtoneet nämä lyhyet maininnat Amanin paikoista: Taniquetil, Lórien ja Lórellin-järvi, Mandosin salien seinävaatteet, jne. Samaan tapaan kuin runoja lukiessa nämä kuvat voi täydentää mielensä mukaan.

Onkohan muuten Keski-Maan Lothlórien nimetty Amanin Lórienin mukaan, vai onko nimessä vain sattumalta sama haltiakielen sana?

Nyt lukiessani huomasin myös melkein unohtaneeni muutaman vähemmän näkyvillä olevan hahmon: Estë, Nessa, Vána. Näiden rooleista saisi varmaankin hyviä tietokilpailukysymyksiä Tolkien-faneille: kuka oli Oromën sisar?
 
Myös minä olen aina pitänyt Valaquentasta, niinkuin muistakin Silmarillion-kirjan pikkuteoksista, tosin Mahtisormukset ja kolmas aika tuntuu melko turhalta.

Silmarillionia toisinaan mainostetaan Sormusten herran (ja Hobitin) taustana olevana mytologiana. Valaquenta kuuluu kuitenkin niihin myöhäisiin teksteihin, jota ei ollut nykymuodossaan olemassa niissä J. R. R. Tolkienin 1950-l. alun Silmarillion-versioissa, joita hän tyrkytti kustantajalle Sormusten herran johdantona julkaistavaksi. Kontuwiki kertoo että Valaquentan suurin piirtein nykymuotoinen ja ensimmäistä kertaa nykyisellä nimellä varustettu käsikirjoitus on aivan 1950-l. lopulta.

Miksiköhän J. R. R. Tolkien silloin päätti esittää tämän materiaalin ikäänkuin erillisenä teoksena, eikä yhtenä Quenta Silmarillionin lukuna? Mahdollisesti hän suunnitteli sille erillistä (fiktiivistä) toimitushistoriaa. Valaquentassahan puhutaan esim. numenorilaisista ja Sauronista menneessä aikamuodossa, jolloin neljännen ajan alku olisi ensimmäinen mahdollinen kirjoitus- tai toimitusaika (vaikka otsikossa mainittu eldarin perimätieto tietysti oli vanhempaa).

J. R. R. Tolkien käsitys valarista poikkesi siis Sormusten herran painoon menon aikoihin jonkin verran Valaquentassa esitetystä. (Seuraavat huomiot lunttaan Scullin ja Hammondin Reader's Guide -teoksesta, ryhtymättä koluamaan HoMejen nurkkia):
Vielä 1950-l. alun käsityksessä mies- ja naispuolisten valain (tai miten tätä sanaa nyt pitäisi suomenkielisessä tekstissä taivuttaa?) ajateltiin lisääntyvän keskenään jolloin syntyi uusia valoja tai ainakin maioja (esimerkiksi Eönwë, Manwen ja Vardan poika). Ossë ja Uinen laskettiin vielä tässäkin vaiheessa valarin joukkoon, kun taas kaikkia miespuolisten valain vaimoja (Estë, Nessa) välttämättä ei.

Valarin suppeamman sisärenkaan (aratar) kokoonpano on myös vaihdellut. Nythän kahdeksan (tai alunperin Melkor mukaanluettuna yhdeksän) neljästätoista on arvokkaampia kuin loput, mutta mitä järkeä on siinä että kenraaleja on enemmän kuin everstejä? Aiemmissa kaavailuissa valar olikin suurempi porukka ja aratariin kuului vähemmän väkeä (yhdeksän sijaan vain seitsemän: Manwe, Melkor, Ulmo, Aule, Varda, Yavanna ja Nienna). Niennan korkea status ihmetyttää, mutta kuten @Luvailin muistutti, Kadonneiden tarujen kirjassa Fui Nienna oli myöhempää mahtavampi ja pahaenteisempi hahmo. (Jossain vaiheessa Nienna oli myös Manwen ja Melkorin sisar.)

Onkohan muuten Keski-Maan Lothlórien nimetty Amanin Lórienin mukaan, vai onko nimessä vain sattumalta sama haltiakielen sana?
Keskeneräisten tarujen kirja (Galadrielin ja Celebornin tarina, viite 5) sanoo että alueen nimi olisi alunperin ollut Lórinand tai Lindórinand, ja että todennäköisesti Galadriel olisi muuttanut alueen nimen Lórieniksi samannimisen Amanissa sijainneen seudun muistoksi.
 
Last edited:
Tässä luvussa todetaan mm. että "Varða tunsi Melkorin jo ennen soittoa", mistä seuraa kysymys, kauanko mahtoikaan vierähtää Ainurien luomisen jälkeen siihen, että Suurta Soittoa ruvettiin virittelemään? Mitä luoja teki ennen kuin loi maailman, kysyi toki myös Jarkko Martikainen Y.U.P.-yhtyeestä saman nimisessä kappaleessa, mutta en ole varma kannattaako tällaisia alkaa pohtia.

Sen sijaan voisi yrittää pähkäillä olivatko Oromen jahtaamat pedot Velociraptoreita, Norsulintuja vai kenties Sapelihammaskissoja tai (gulps) peräti mammutteja? Ardamme varhaisten aikojen kronologiasta on olemassa useitakin erilaisia suomentamattomia versioita, ja paleontologia oli Tolkienin aikaan vielä alkutekijöissään. Tarkkaa selvyyttä asiaan tuskin saadaan, Legendoista on kuitenkin kysymys. Tärkeää on se että nämä tarut ovat syntyneet ja säilyneet, ja se että niitä kerrotaan, ei välttämättä tieteellinen tarkkuus.

Toinen asia pohdittavaksi, mikä sopii kenties paremmin myöhempiin kappaleisiin on se, mikä oli kunkin valarin rooli haltioille, kenen puoleen he missäkin asiassa kääntyivät tai pyysivät apuja? Kreikkalaisen jumalataruston rooleja eri valareille voi koettaa sovitella, tai kenties pohjoisen taruston, mutta suoraa vertauskohtaa saattaa olla vaikeaa keksiä kummastakaan. Lisäksi tulevat maiarit, joiden syntymä tBoLTissa ainakin alkuun riippui valareista (ja pitääkö tää tavuttaa val-ar vai va-lar?).
Kaikki tärkeimmät jumalat esitellään kuitenkin, ja myöhemmin Silmarillionissa eniten esiintyvistä kerrotaan eniten.

Tässä vaiheessa taruihin tutustuva on kenties oppinut jo muutamia nimiä jotka hän tapaa kenties kerran tai kaksi myöhemmin. Irmo ja Namo, okei, etsitäänpä viittaus näihin nimiin jatkossa. No en taida jaksaa, odotan sitä aiemminkin kaipaamaani ristiin viitattua ja laajennettua versiota Silmarillionista. Ja kuten Luvailinin viestistä käy ilmi, jumaluuksia oli aiemmin mainittu useampia. Saattaisiko kyseessä olla sensurointi Pengoloðin tai Eriol Ælfwainin toimesta (Lost talesin kertojat?)? Lisäksi monet heistä kulkivat eri nimillä eri vaiheissa. En esimerkiksi tiedä pitäisikö Esiaikaiseen Sauroniin viitata nimellä Thû (oho, sain u:n hatun kännystäkin kirjoitettua) vai kenties Mairon, kuten jossain vaiheessa kuulemma kirjoitettiin.
 
Last edited:
Lisäksi tulevat maiarit, joiden syntymä tBoLTissa ainakin alkuun riippui valareista (ja pitääkö tää tavuttaa val-ar vai va-lar?)

Vierassanat eli quenyankieliset ainur, valar, maiar ovat monikkomuotoja sanoista ainu, vala, maia. Hieman hankalia suomenkielisessä tekstissä. Pitäisi siis kirjoittaa: ”valar tekivät niin ja niin” ja ”ainur olivat sitä ja sitä” ja jättää suomen monikon pääte pois. Alkutekstissähän näitä ei ole kursivoitu ja ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Ainur, Valar, Maiar.
 
Sekoittavatkohan englannin puhujat kirjoittaessaan yksikön maia ja monikon maiar (kuten he ainakin netissä usein tuntuvat tapaavan tehdä) siitä syystä, että /r/ lausutaan heikommin samaisessa kielessä; brittimurteissa se vieläpä sulautuu täydellisesti edeltävään A:han tai vokaaliin.
 
Miksiköhän J. R. R. Tolkien silloin päätti esittää tämän materiaalin ikäänkuin erillisenä teoksena, eikä yhtenä Quenta Silmarillionin lukuna? Mahdollisesti hän suunnitteli sille erillistä (fiktiivistä) toimitushistoriaa.
Tämä tosiaan selittäisi sen hyvin! Christopherhan arvailee tekstin fiktiivistä historiaa Silman esipuheessa sanoen että se on varmasti muotoiltu uudestaan myöhempinä aikoina.

Morgoth's Ring (HoME X) kertoo Valaquentan synnystä, että sen varsinainen teksti syntyi (1950-luvun lopulla) vielä versioon, joka oli tarkoitettu Quentan ensimmäiseksi luvuksi: uusi luonnos oli otsikoitu Quenta Silmarillion. Here begins the Silmarillion, or the History of the Silmarils. I. Of the Valar, mutta muutosten myötä sekavaksi päätynyt teksti kirjoitettiin (todennäköisesti) heti perään uudestaan puhtaaksi ja nyt otsikolla Valaquenta. Vaikuttaa siis siltä, että ajatus itsenäisestä teoksesta syntyi uudistettaessa vielä Silman sisällä ollutta tekstiä. Christopher ei näytä arvailevan, miksi tämä tapahtui, eikä ainakaan kehyskertomusta tai vastaavaa näy luonnoksissa olevan (paitsi tietysti väliotsikko kertomus valarista ja maiarista eldarin perimätiedon mukaan).

Christopher mainitsee myös, että tekstin aikamuodot ovat sekavia, ja sanoo yhtenäisyyden vuoksi muuttaneensa osan niistä lähinnä menneestä aikamuodosta preesensiin.

Itse saan tästä käsityksen, että jos professorimme olisi vielä myöhemmin ehtinyt käydä Valaquentan uudestaan läpi, todennäköisesti sen teksti olisi taas kerran muuttunut, ehkä yhtenäisemmäksi ja paremmin sopivaksi Silmarillion-kirjan erilliseksi osaksi.

Seuraavaa lukua aloittaessani huomasin, että Valaquenta on siinä mielessä huonossa paikassa, että Valaquentassa ollaan jo Valinorissa, mutta seuraavassa luvussa hypätään ensin ajassa taaksepäin Valarin ensimmäiseen asuinsijaan Almareniin. Ei tämä kyllä muistaakseni ole koskaan minua lukiessa häirinnyt...
Niennan korkea status ihmetyttää, mutta kuten @Luvailin muistutti, Kadonneiden tarujen kirjassa Fui Nienna oli myöhempää mahtavampi ja pahaenteisempi hahmo.
Kun pahaenteisyys poistui, ehkä Tolkienilla oli ajatuksena, että mahtava Nienna kertoisi suremisen ja kyynelten (empatian? lohdutuksen?) voimasta? Niennalla ei vaikuta olevan kovin aktiivista roolia elävien tarinoissa, mutta kaikki jotka odottavat Mandosissa huutavat häntä luokseen.

Julkaistussa Silmarillionissa Nienna kasteli Puiden maaperän kyynelillään kahteen kertaan: ennen kuin ne luotiin sekä yrittäessään auttaa Yavannaa Puiden elvyttämisessä, jonka tuloksena saadaan Aurinko ja Kuu. Olen tulkinnut, että tähän ihmeeseen tarvittiin myös Niennan kyyneleitä (ei vain Yavannaa), mutta nyt kun katsoin lukua 11 uudestaan, sain toisenlaisen kuvan: Niennan kyyneleet eivät parantaneet Puiden haavoja - - ja kauan sai Yavanna laulaa yksin
 
Täytyy myöntää, että tämä luku on tässä vaiheessa vähän tylsän tuntuinen luettelo. Myöhemmin varmasti palaan takaisin tarkistamaan asioita, mutta tässä vaiheessa tuntuu mahdottomalta hahmottaa ja muistaa kuka on kenenkin veli ja puoliso ja apulainen, kuka on minkäkin elementin hallitsija ja missä kohtaa arvoasteikolla.

Onneksi Gandalfin alkuperä saa valaistusta edellisen keskustelun aiheuttaman hämmennyksen jälkeen. Minulla oli jostain syystä mielikuva, että nämä maiar alempiarvoisempina henkinä olisivat astuneet kuvaan vasta myöhemmin. Sitä jäin miettimään kun Olórin esitetään jo tässä vaiheessa maiareista viisaimpana. Liekö ajatuksen takana se, että nämä kertomukset on kirjattu muistiin vasta sitten kun kaikki on jo tapahtunut? Gandalf itsehän mainitsee Sarumanin veljeskuntansa viisaimpana.

Eä on ilmeisesti koko maailmankaikkeus ja Ardalla tarkoitetaan Maata?
 
tässä vaiheessa tuntuu mahdottomalta hahmottaa ja muistaa kuka on kenenkin veli ja puoliso ja apulainen, kuka on minkäkin elementin hallitsija ja missä kohtaa arvoasteikolla.

Kunhan päästään Quenta Silmarillioniin, minä kaivan taas kynän ja paperia esiin ja alan piirtää sukukaavioita. Muuten menen alta aikayksikön aivan sekaisin siitä, kuka haltioista ja ihmisistä on mitäkin sukukuntaa ja kenenkin sisko, veli, puoliso tai jälkeläinen.
 
Hnmm, mie olen aina pitänyt Eäa ja Ardaa samana asiana. Toisaalta olenkin puusilmä, jolla on monia hassuja käsityksiä asioista. Tulevaisuudessa osa näistä käsityksistä paranee, koska aion hengailla Konnun resurssien äärellä niin maan perusteellisesti! (Maan perusteellisuus = Aulën hommia, hm?)

Ainoan poikkeuksen tiukassa hierarkisessa kaavassa muodostaa tottelematon Melkor vasalleineen,

Vaikka Morgoth luettaisiin pois aratarin joukosta ja laskettaisiin kahdeksan arataria, niin niistähän sanotaan, että net ovat kaikki vertaisia ja ylittävät ylivoimaisesti kaikki muut Eässa.

Muiden hallinnosta vapaana eläminen ei ole vaihtoehto Ardassa.

Kuitenkin ensi viikolla Quenta, I äärelle päätyessämme havaitsemme, että tämä juuri on ihmisen kohtalon idea. Ennakkopaljastus!

Onkohan muuten Keski-Maan Lothlórien nimetty Amanin Lórienin mukaan, vai onko nimessä vain sattumalta sama haltiakielen sana?

Keskeneräisten tarujen kirja (Galadrielin ja Celebornin tarina, viite 5) sanoo että alueen nimi olisi alunperin ollut Lórinand tai Lindórinand, ja että todennäköisesti Galadriel olisi muuttanut alueen nimen Lórieniksi samannimisen Amanissa sijainneen seudun muistoksi.

TSH puolestaan kertoo Puuparran suulla, että ennen vanhaan se oli Laurelindórenan, nyttemmin Lothlórien. Laulavan kullan laakson maa, Unenkukka. Tämä ei tietenkään ota kantaa nimenmuutoksen alkuperään. On täysin uskottavaa, että Galadriel oli muuttuvan nimikäytännön taustalla.

Nyt lukiessani huomasin myös melkein unohtaneeni muutaman vähemmän näkyvillä olevan hahmon: Estë, Nessa, Vána. Näiden rooleista saisi varmaankin hyviä tietokilpailukysymyksiä Tolkien-faneille: kuka oli Oromën sisar?

Höhöö, tämmöisiin kyssäreihin vastaan vaikka vasemmalla kädellä. Mutta otetaanpa muuten puheeksi Estë. Estë on yllättävän tärkeä hahmo! Tai siis no kaikki valarista ovat, koska ne edustavat tärkeitä aspekteja maailman järjestysessä. Mutta tosiaan. Tajusin vasta tuossa muutama vuosi sitten, että itse asiassahan Irmo ja Estë edustavat saman elementin kahta eri vaikutusta: Irmo on unennäkö ja Estë on lepo. Jostain syystä aiemmin olin liian fiksautunut siihen parantaja-hommaan ja tämä esti näkemästä metsää puilta. Lórienin metsää... AIJAIJAI MITEN HAUSCA CASCU.

Niennan korkea status ihmetyttää, mutta

Oikeutta Niennalle! Jos ihan lukijoiden inhimillisistä lähtökohdista ajatellaan, niin ei ole huono asia, että Nienna arvostetaan korkealle, koska kyseessä on ihmisten maailman ehkä ylevimpien ilmiöiden tiivistymä.

Kun pahaenteisyys poistui, ehkä Tolkienilla oli ajatuksena, että mahtava Nienna kertoisi suremisen ja kyynelten (empatian? lohdutuksen?) voimasta? Niennalla ei vaikuta olevan kovin aktiivista roolia elävien tarinoissa, mutta kaikki jotka odottavat Mandosissa huutavat häntä luokseen.

Toisaalta kaikkien suosikkivelho Gandalf vaikutti myöhemmin Keski-Maassa paljonkin monen elämään ihan elämän aikana. Monet Gandalfin perusohjenuorista oli opittu Niennalta, joten ei lainkaan vähäinen merkitys!
 
Eä lienee ainakin Aurinkokunnan kokoa, koska planeettojakin on taivaalla teksteissä nähty.

Tolkienin myöhäisissä, pallonmuotoisen Maan hahmotelmissa Arda on Aurinkokunta. (Viime kädessä kai Arda on yhtä kuin Manwën valvonnassa olevat tai hänen valvottavakseen määrätyt alueet.) Ëa on epäilemättä vähintään meidän galaksimme kokoinen, tai luultavammin koko meidän havaittavissamme oleva fysikaalinen maailmankaikkeus (olikohan muiden galaksien olemassaolo ehtinyt Tolkienin aikana kunnolla selvitä?)

HoMe X, s. 337:
Arda, or 'The Kingdom of Arda' (as being directly under the Eru's vice-regent Manwë) is not easy to translate, since neither 'earth' nor 'world' are entirely suitable. Physically Arda was what we should call the Solar System...
It is certainly the case with the Elvish traditions that the principal part of Arda was the Earth (Imbar 'The Habitation'), as the scene of the Drama of the war of the Valar and the Children of Eru with Melkor: so that loosely used Arda often seems to mean Earth...

s. 375
[Eldar's] legends should have a closer relation to the knowledge now possessed of at least the form of the Solar System (=Kingdom of Arda)...
Arda...an island in the void 'amidst the innumerable stars'...
Kingdom of Arda is of of central importance, selected amid all the immeasurable vast of Ëa as the scene for the main conflict of Melkor with Iluvatar, and the Children of Eru...

Kontuwikissä on tästä Ardan käsitteestä varsin kattava artikkeli:
http://kontu.wiki/Arda
 
Last edited:
Vaikka Morgoth luettaisiin pois aratarin joukosta ja laskettaisiin kahdeksan arataria, niin niistähän sanotaan, että net ovat kaikki vertaisia ja ylittävät ylivoimaisesti kaikki muut Eässa.

Manwe "määrättiin aikojen alussa kuninkaista ensimmäiseksi". Hän siis käytännössä hallitsee koko Ardaan laskeutunutta jumalpossea, vaikka aratar kuinka ovat muuten arvossa yhdenvertaisia. Vähän kuin luostarin apotti, "ensimmäinen vertaisten joukossa".

Kuitenkin ensi viikolla Quenta, I äärelle päätyessämme havaitsemme, että tämä juuri on ihmisen kohtalon idea.

Eikös ihmisten kohtalon idea ole se, että he eivät kuolemassa ole sidottuja Ardaan toisin kuin haltiat? Niin kauan kuin he palloilevat Ardan mailla elävinä, he ovat hallintoalamaisia siinä kuin muutkin.
 
Tässä luvussa todetaan mm. että "Varða tunsi Melkorin jo ennen soittoa"

ja hylkäsi hänet.

Mitä olisikaan käynyt, jos Melkoria kohtaan olisi nimenomaan noilla alkuhetkillä oltu ymmärtäväisempiä? Olisiko Melkorin katkeroituminen voitu välttää? Toki hänelle myöhemmin muistaakseni annetaan tihutöitä anteeksi, minkä jälkeen Melkor palaa pahuuden teille, mutta oliko siinä kohtaa yksinkertaisesti liian myöhäistä? En toki halua sanoa, että Melkor olisi se hyvä tyyppi ja syy muissa, mutta on tämäkin saattanut osaltaan vaikuttaa. :D

Silloin ainurista ne jotka niin tahtoivat nousivat ja astuivat Ajan alussa Maailmaan; ja heidän tehtäväkseen tuli tehdä se todeksi ja vaivannäöllä täyttää ilmestys joka heille oli annettu. Kauan he tekivät töitä Eän mailla jotka ovat laajemmat kuin haltia tai ihminen ajatella saattaa, kunnes annetulla ajalla he tekivät Ardan, maan valtakunnan. Silloin he ottivat ylleen Maan vaatteet ja laskeutuivat Maan päälle ja asustivat siellä.

Valaquentaa lukieassani tuli mieleen, astuiko Maailmaan mainitsemattomia ainuria ja tekivätkö he muita valtakuntia kuin Ardan. Ensin ajattelin, että tämä on taas yksi kysymys johon on mahdoton löytää vastausta, mutta ehkä ylläolevan pätkän muotoilusta voisi kuitenkin päätellä, että tuossa puhutaan kaikista Maailmaan astuneista ainurista. Toisaalta ilmestyksen yksityiskohdista ei puhuta kovin tarkkaan. Ties vaikka siihen liittyisi muitakin maailmoja.
 
Valaquentaa lukieassani tuli mieleen, astuiko Maailmaan mainitsemattomia ainuria ja tekivätkö he muita valtakuntia kuin Ardan. Ensin ajattelin, että tämä on taas yksi kysymys johon on mahdoton löytää vastausta, mutta ehkä ylläolevan pätkän muotoilusta voisi kuitenkin päätellä, että tuossa puhutaan kaikista Maailmaan astuneista ainurista. Toisaalta ilmestyksen yksityiskohdista ei puhuta kovin tarkkaan. Ties vaikka siihen liittyisi muitakin maailmoja.
Mielenkiintoinen ajatus!
 
Oikeutta Niennalle! Jos ihan lukijoiden inhimillisistä lähtökohdista ajatellaan, niin ei ole huono asia, että Nienna arvostetaan korkealle, koska kyseessä on ihmisten maailman ehkä ylevimpien ilmiöiden tiivistymä.

Kjäh kjäh trollaanpa vähän ja sanon että "kiitoksia oikein paljon". Joo, olen kytännyt keskusteluita ihan tätä varten jo.. noh. Vuoden. (Vinkkivitonen: muutin nimeni passeihin ja muihin Niennaksi vuosi sitten.)

Trollinki sikseen ja asiaan. Itseäni hämmentää lähinnä se että noldorin karkotuksen jälkeen Nienna ei ollut ensimmäisenä vaatimassa sääliä ja armoa Feanorin porukalle. Vai oliko Manwe kieltänyt alaisiltaan sympatiat noldoria kohtaan? Entä Ulmo sitten, joka ei hylännyt noldoria karkotuksen aikana tai jotain, en muista sanatarkasti. Jos näin, niin Niennan moraali saa kolauksen, sillä käytännössä minkään ei pitäisi olla Niennuskan armon ja anteeksiannon tiellä. Eihänhän hän Morgothillekaan sitä jättänyt antamatta, anteeksiantoa nimittäin. Vai johtuiko tämä siitä että Melkor lupasi auttaa tihujensa korjaamisessa ja noldor sen sijaan vain huitelivat menemään ilman häpeän tai omatunnon pistoksia, ja joku armon edellytys olisi ollut katumus? Mutta silloinhan Niennan armo ei olisi läheskään niin "moraalista" jos siihen vaikuttaisi katumuksen määrä?? Ää hämmennän itseäni.:wtf:
 
Valaquentaa lukieassani tuli mieleen, astuiko Maailmaan mainitsemattomia ainuria ja tekivätkö he muita valtakuntia kuin Ardan.
Aihetta sivutaan Athrabeth Finrod ah Andrethin selitysosan huomautuksessa 2 (Morgoth's Ring s. 337–339). Tässä pitää olettaa taustaksi Tolkienin myöhäiset suunnitelmat sellaisesta Silmarillionista, jossa tähtitiede on ainakin suurin piirtein realistista eikä mukana ole mitään höpöhöpöjuttuja litteästä Maasta tai auringoiksi ja kuiksi muuttuvista hedelmistä ja kukista.

Hyvin karkeasti tiivistettynä Tolkien sanoo, että haltiat uskoivat Ardan olevan ainoa laatuaan, mutta olisivat olleet valmiit hyväksymään tiedon elämästä muilla planeetoilla, myös haltioiden ja ihmisten kaltaisten olentojen olemassaolon. The Elvish answer would probably be: '– – Not everything is adumbrated in the Ainulindalë; or the Ainulindalë may have a wider reference than we knew: other dramas, like in kind if different in process and result, may have gone on in Eä, or may yet go on.'

Seuraavassa kohdassa todetaan, että ainurin mahtavimpien sanotaan asettuneen Ardaan, mutta ei oteta kantaa, jäikö osa vähemmän mahtavista ehkä muille seuduille: the assertion that the principal demiurgic Ainur (the Valar) – – had taken up their 'residence' in Arda – – also implies that however minute Arda was dramatically the chief point in Eä.
 
Tässä luvussa todetaan mm. että "Varða tunsi Melkorin jo ennen soittoa"

ja hylkäsi hänet.
Mitä olisikaan käynyt, jos Melkoria kohtaan olisi nimenomaan noilla alkuhetkillä oltu ymmärtäväisempiä? Olisiko Melkorin katkeroituminen voitu välttää?

Niin. Jos joku mies tekee tyhmyyksiä, niin eikö erään käsityksen mukaan perimmäisenä syynä tähän ole yleensä joku nainen tai naisen puute?
[22]

(Voidaan myös huomata, että Pikku-Melkon äitisuhde jäi käytännössä olemattomaksi.)
 
Jos ihan lukijoiden inhimillisistä lähtökohdista ajatellaan, niin ei ole huono asia, että Nienna arvostetaan korkealle
Samaa mieltä! Myötätunto ja armo ovat myös yksi keskeisimmistä teemoista Tolkienin tuotannossa, joten ei ihme, että niitä edustava "jumaluus" kuuluu hänen mytologiassaan kaikkein arvovaltaisimpaan porukkaan.
 
Ylös