Silmarillion - 4. Thingol ja Melian

Alustan nyt hiukan etuajassa, koska tuleva viikko on kohdallani varsin hektinen, ja haluan saada ainakin tämän homman hyvissä ajoin pois alta. Tämä luku onkin alustusta helpottaen hyvin lyhyt. Vaikka se on tyyliltään hyvin runollinen, sisältää se sentään ihan asiaakin.

Vaikka alussa todetaan Melianin olevan Valarin rotua, oletan, että kun hänen sanotaan olevan kaikkein kaunein kansansa keskuudessa, tällä viitataan nimenomaan Maiariin. Ainakin muistaakseni Vardan sanottiin jo jossain aiemmassa luvussa olevan ihan absoluuttisesti katsottuna kaikkein kaunein olento. Melianin laulun ihanuuden kuvaus menee mielestäni jo vähän huvittavalle asteelle, kun lähteetkin hiljenevät aina hänen aloittaessan laulun, mutta tuleepa ainakin selväksi, että hän laulaa hyvin kauniisti.

Melianin ja Elwën vuosiakausia kestänyt ensikohtaaminen askarrutti kovasti aikoinaan tarinaan ensimmäisen kerran lukiessani. 13-vuotiaana tuntui ihan järjettömältä, että jotkut seistä nököttäisivät vuositolkulla jossain metsäaukiolla kuolematta nälkään. Nyt vanhempana ja fantasiamaailmoihin perehtyneempänä oletan, että tekstissä mainittu lumous (tai jos tarkkoja ollaan, Elwë oli kaksinkertaisesti lumottu) ikään kuin säilöi rakastavaiset ajattomuuden kuplaan, jonka ympärillä muu maailma muuttui heihin vaikuttamatta. Oletan myös, että kun tekstissä mainitaan Elwën sydämen täyttyneen halulla, kyseessä on pikemminkin jonkinlainen platoninen kaipuu kuin mikään lihallisempi tunne (mitä sanaa muuten alkuteksti tässä kohtaa käyttää?).

Loput luvusta on käytännössä silkkaa referaattia sellaisista Teleriä, Sindaria ja Doriathin valtakuntaa koskevista tapahtumista, joista myöhemmissä luvuissa kerrotaan tarkemmin.

Olen näitä alkukappaleita lukenut englanninkielellä, kun tuli hankittua tämä, joten osaan 'halun' suhteen vastata, suomenkielinen käännös on tarkka sillä käytetty sana on 'desire'. Voi olla että sanan merkitys englanninkielessä on luvun kirjoittamisen jälkeen muuttunut hieman, mutta ainakaan tässä ei käytetä sanaa 'lust' joka olisi mielestäni väärä tähän yhteyteen. Luvussa mainittu Nan Elmoth esiintyy myöhemmin luvussa Maeglin, jossa myös solmitaan epätyypillinen aviosuhde. En tiedä onko k.o. metsässä jotain taikaa mutta siltä vaikuttaa.

Itse taas olen esiteinistä lähtien odottanut että jossain kivassa metsässä tulisi oma henkilökohtainen Melian vastaan, joka lumoaisi minut niille sijoilleni. Onhan se nyt söpöä, olla niin rakastunut että aikakin pysähtyy ympärillä. Ehkä siksi tykkään tästä luvusta ihan erityisesti, parantumaton romantikko kun olen.

Muutamia pikkuhuomioita:

1) Tuo viittaus seuraavaan lukuun "lähti lähttä kohti niin kuin kohta kerrotaan" on hieman huvittava. Ikään kuin kertoisi leikkaa ja liimaa -tekniikasta, vai onko Tolkienin oma "teho"keino?

2) Näkyvin muutos uudessa laitoksessa:

3) Melian oli ennen maailman luomista "läheinen itse Yavannalle" ja Amanissa hän asui Lórienissa, mutta vaikka Valaquentassa sanotaan, että hän oli "palvelijattarena sekä Vánalle että Estëlle", hän vaikuttaa sekä itsenäiseltä että mahtavalta hahmolta. Ei kai maiarin tarvinnut välttämättä olla feodaalisuhteessa ylempiinsä, vaikka niin minä ainakin olen aina ajatellut. Siihen tosin on kehottanut Valaquentan kohta: "Nämä ovat maiar, valarin väki, heidän palvelijansa ja auttajansa." Ja kun tilaisuus tuli, Melian lähti Keski-Maahan osoittaen siten olevansa aktiivisempi ainurista kuin juuri kukaan muu Ulmoa ja Yavannaa lukuun ottamatta mitä tulee Keski-Maasta huolehtimiseen. Hän muistuttaa tavallaan Galadrielia itsenäisyydessään. Silmarillionin naishahmoista tärkeimpiä, vaikka jääkin aika lailla taustavaikuttajaksi.

P.S. Olihan Melian monin verroin aktiivisempi kuin U&Y, koska muutti asumaan Keski-Maahan eikä vain käväissyt siellä toisinaan kuin nämä valar.

Isilmírë sanoi:

vuositolkulla

Click to expand...

Amanin annaalit kertovat tämän kestäneen Valarin puiden vuodesta 1130 vuoteen 1152, ja yksi puiden vuosihan oli noin kymmenen auringon vuotta. Rakastavaisiltamme meni siis ensi silmäyksellä taju noin 220 vuoden ajaksi, joten Nan Elmothin puut ehtivät todella kasvaa pitkiksi ja tummiksi heidän ympärillään. (HoME, X, 84, 86)

Mutta olisiko unen pituuteen voinut vaikuttaa myös Tikin yllä mainitsema Melianin ammatillinen tausta, asuminen unien herran Irmon puutarhoissa (Valinorin) Lórienissa, ja työskenteleminen Irmon puolisolle Estëlle, josta kerrotaan että "päivällä hän ei kulje vaan nukkuu saarella puiden varjostamassa Lórellinin järvessä".

"Leithianin laulussa" Melianin ja Thingolin ensitapaaminen ei muuten tapahtunut kasvotusten seisten vaan makuulla:

...while Thingol listens in the dale.
There after but an hour, him seems,
he finds her where she lies and dreams,
pale Melian with her dark hair
upon a bed of leaves. Beware!
There slumber and a sleep is twined!
He touched her tresses and his mind
was drowned in the forgetful deep,
and dark the years rolled o'er his sleep.

(HoME, III, 172)

Luku, jonka äärellä Tolkienin ajatus- ja assosiaatiomaailma vaikuttaa varsin modernilta ja tasa-arvoiselta. Ei kai pelkästään siksi, että siinä huomiota saavat hahmot kuuluvat "jumalallista alkulähdettä" lähellä oleviin (ihanneolento)lajeihin / sukulinjoihin (sekä aikakauteen..), joissa Vihollisen vaikutus ei ollut (vielä) liialti leviäväinen?

P.S. Tolkien Gateway tarjoaa pari mainiota linkkiä kaikille, joita kiinnostaa, minkälaisia ajatuksia on jo aiemmin tallennettu englanniksi näinkin suppeasta tekstijaksosta (no, tottakai myös jatkomateriaalin innoittamana!).

Tämä lyhyt kertomus on kaunis ja seesteinen pikku palanen keskellä suurempia tapahtumia. Tai no, aika suuria asioitahan tästäkin loppujen lopuksi seuraa kun Elwë menee rakkaudesta niin pökerryksiin, että unohtaa muitta mutkitta kuninkuutensa ja matkansa länttä kohti. Ja kerrotaan myös, että Melianin kautta haltioihin ja ihmisiin tulee ainurin verta (myöhemmin kai saanemme tietää minkälaisia vaikutuksia tällä on).

Joka tapauksessa pidän tästä Tolkienin romanttisesta puolesta, se on jotenkin herttaista. Tämä kertomus kyllä muistuttaa aika tavalla niitä muita samasta aihepiiristä kirjoitettuja. Aika usein tuntuu toistuvan sama kaava, että korkea-arvoiset miehet rakastuvat päätä pahkaa luonnossa lauleleviin ja tanssiviin neitoihin

Melianin itsenäisestä päätöksestä lähteä Keskimaahan johtuen voisi kuvitella että muutkin maiar' olisivat voineet tehdä näin. Tom Bombadil nyt lähinnä tulee mieleen mutta hänen statuksensa henkien hierarkiassa ei ole aivan varma.

Hanna Kullanväärtti sanoi:

Tämä kertomus kyllä muistuttaa aika tavalla niitä muita samasta aihepiiristä kirjoitettuja. Aika usein tuntuu toistuvan sama kaava, että korkea-arvoiset miehet rakastuvat päätä pahkaa luonnossa lauleleviin ja tanssiviin neitoihin

Click to expand...

Offiksi menee mutta luonto ja kauniit neitoset nyt vain ovat aivan järjettömän hyvä yhdistelmä. Pitäisikö sitä vaan olla se neitonen vai lähteä kuulotorvien ja kiikareiden kanssa metsään, kas siinä kysymys.

Constantine sanoi:

P.S. Tolkien Gateway tarjoaa pari mainiota linkkiä kaikille, joita kiinnostaa, minkälaisia ajatuksia on jo aiemmin tallennettu englanniksi näinkin suppeasta tekstijaksosta (no, tottakai myös jatkomateriaalin innoittamana!).

Click to expand...

Varsinkin "Entmootin" keskusteluissa oli havaittavissa tiettyä Thingol-dissausta.

"...what was so special in Thingol to make an Ainu to fall in love with him?"

"...Now this is the ultimate question. Maybe she mistook him for some one else?
(Not being a big Thingol fan, I may have some trouble thinking about this in an unbiased manner.)"

"...I suppose Thingol had a more likeable personality in his Elwë-phase. "

"... I've always disliked Melian's name - it reminds me of mealworms for some reason, and I can't get it out of my head!!"

Oletan, että tällaisten huomautusten esittäjät ovat Silmarillionia lukiessaan automaattisesti asettuneet niiden henkilöiden näkökulmaan joille Thingol on jonkinlainen este tai hidaste. Itse olen aina pitänyt Thingolia helpoimmin samaistuttavana Silmarillionin haltiaruhtinaista. Hän käyttäytyy juuri niinkuin oikea Kuningas käyttäytyisi (siis tavalla jolla kuninkaat saduissa käyttäytyvät). Hobitin Haltiakuninkaassa on (ymmärrettävästikin) paljon samaa. (Tästä sivuhuomautus Jacksonin elokuvahahmoihin: minusta LoTR-elokuvien Frodon olisi pitänyt näyttää sellaiselta kuin Hobitti-elokuvien Bilbo, samoinkuin Hobitti-elokuvien Thranduil on jotain sellaista miltä LoTR-elokuvien Legolasin olisi pitänyt näyttää.)

Omia käsityksiäni Melianin ja Thingolin suhteesta, osittain noiden yllä linkitettyjen keskustelujen innoittamana:

Valar ja myös ainakin jotkut maiar olivat siis innokkaita tapaamaan ennustetut Ilúvatarin lapset, ja kutsuivat haltiat tämänkin takia (vaikkakaan ei yksimielisellä päätöksellä) Amaniin. Melian oli vieläkin innokkaampi tutustumaan näihin, aina intiimeimmällä mahdollisella tasolla. Valarin kesken oli myös tiettyä kilpailua ja mustasukkaisuutta suhteesta tuleviin Lapsiin (Aulë ja Yavanna), ja esimerkiksi Ossë yritti - menestyksellisestikin - pitää ainakin osan merihaltioista omalla hallintoalueellaan. Melianin voisi siis epäillä samalla tavalla kaapanneen sindarin yksityisiksi suojateikseen, lumoamalla ensin näiden päällikön. Tai kenties Melian oli Suuresta Soitosta huomannut erään, ehkä valariltakin ohi menneen yksityiskohdan, jonka mukaan ainurin ja Ilúvatarin lasten sukujen oli määrä sekoittua, ja päättänyt ottaa tämän puolen hoitaakseen.

^^ Tai sitten Melian vain rakastui, on sitä ennenkin pohdittu miksi "säätyläistytöt" pihkaantuvat alempisäätyisiin ja toisinpäin.

Melian taisi olla siinä mielessä poikkeuksellinen, että hän oli ainoa ainu, jolla oli jälkeläisiä? Sinänsä jännää, että Valarin keskuudessa oli kuitenkin pariskuntia. Vaikka eihän se toki suoraan johda jälkeläisiin, mutta kuitenkin. Onkohan Ainur kykenemättömiä lisääntymään keskenään vai eivätkö vain halunneet. Aikaa heillä olisi kuitenkin ollut ennen Ilúvatarin lasten tuloa. Aulënkin olisi mahdollisesti ollut toimivampaa hankkia jälkeleläisiä vaimonsa Yavannan, sikäli kun tämäkin olisi halunnut, kanssa kuin luoda kääpiöt. Toki Ainur ovat voineet olla Ilúvatarin lapsista siinä mielessä poikkeavia, etteivät he ehkä ole tienneet lisääntymisestä ennen heidän esimerkkiään.

Atheon sanoi:

Melian taisi olla siinä mielessä poikkeuksellinen, että hän oli ainoa ainu, jolla oli jälkeläisiä?

Click to expand...

Tai hän oli ilmeisesti ainoa jäänne J.R.R.Tolkienin varhaisemmista ideoista joissa ainurilla oli jälkeläisiä. Mutta jos tulkitaan niin, että ensimmäiset suuret Kotkat ja entit olivat ainuria, niin tokihan näilläkin oli jälkeläisiä.

Atheon sanoi:

Aulënkin olisi mahdollisesti ollut toimivampaa hankkia jälkeleläisiä vaimonsa Yavannan, sikäli kun tämäkin olisi halunnut, kanssa kuin luoda kääpiöt.

Click to expand...

Vielä 1950-l. alun kaavailuissa Aulëlla ja Yavannalla olikin potra poika Oromë ja tytär, nopsajalkainen Nessa, mutta tämä ei kuitenkaan poistanut Aulën halua kääpiöiden luomiseen.
[Muoks. Aulë kääpiöiden tekijänä esiintyi ainakin jo n. 1937 tai 1938 kirjoitetuissa Beleriandin annaaleissa, HoME, V, 129]

Tik sanoi:

Melian oli ennen maailman luomista "läheinen itse Yavannalle" ja Amanissa hän asui Lórienissa, mutta vaikka Valaquentassa sanotaan, että hän oli "palvelijattarena sekä Vánalle että Estëlle", hän vaikuttaa sekä itsenäiseltä että mahtavalta hahmolta.

Click to expand...

Itse olen pitänyt maiaria varsin itsenäisinä, ja palvelijoina vain siinä mielessä, että he olivat Valinorin kovin tiukalta tuntuvassa hierarkiassa valarin alapuolella - samaan tapaan kuin vaikkapa kuninkaiden neuvonantajat tai ministerit voivat olla melko itsenäisiä pysyen silti kuninkaan palvelijoina. Melianista ei taideta sanoa, että hän olisi toiminut valarin tahdon vastaisesti, joten siinä mielessä vielä itsenäisempi on Ossë.

Keski-Maan maiar tuntuvat olevan korostetun viisaita: Melianin sanotaan olevan viisaampi kuin yksikään Keski-Maan lapsi ja myös mm. Gandalfin viisautta korostetaan usein.

Tällä kertaa lukiessani huomasin yksityiskohdan, johon en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota: Melian toi Keski-Maan tähtien alle ensimmäiset äänet, eli oman ja satakieltensä äänet. Tämähän selittää, miksi tinúviel '(tähti)hämärän tytär' (ks. kirjan lopussa oleva liite kohdasta 'tin-') on satakielen runollinen nimi. Luulin, että nimi tulisi vain siitä, että satakielet laulavat (täällä Suomessakin) usein hämärässä. Ehkäpä jopa Berenin huudahdus Tinúviel oli viittaus Thingolin ja Melianin kohtaamiseen eikä vain siihen, että Beren näki Lúthienin illalla.

Luvailin sanoi:

Tällä kertaa lukiessani huomasin yksityiskohdan, johon en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota: Melian toi Keski-Maan tähtien alle ensimmäiset äänet, eli oman ja satakieltensä äänet.

Click to expand...

Ehkä merkityksessä "voices", mutta ei merkityksessä "sounds". Tässä suomen kielen normaali käyttötapa on vähemmän erittelevä. Luvusta "Haltioiden tulo" (minulla vain vanha suomennos mutta tuskin tässä asiassa muuttunut):

Englanniksi:
...and the first sound that was heard by the elves was the sound of water flowing, and the sound of water falling over stone. [ ... ]

Themselves they named the Quendi, signifying those that speak with voices; for as yet they had meet no other living things that spoke or sang.

Suomenkielisen Silmarillionin yllättävän vapaa käännös:
ja ensimmäinen ääni jonka haltiat kuulivat oli virtaavan puron solina ja veden pauhu putouksessa. [ ... ]

Itselleen he antoivat nimen quendi joka merkitsee niitä jotka puhuvat äänellä; sillä he eivät olleet vielä tavanneet ketään muita eläviä olentoja jotka olisivat puhuneet taikka laulaneet.

Muuten, millähän kielellä Melian oikein lauloi, vai lauloiko hän kirjaimellisesti kuin (jättiläismäinen) satakieli, siis lintujen äänteillä ("satakielet seurasivat häntä, ja hän opetti niille oman laulunsa")?

Melianin (Tindrielin, Wendelinin, Gwendelingin...) laulu mainitaan jo 1920-luvun kirjoituksissa, ja silloin, tai ainakin 1930-luvulla, Tolkien ajatteli haltiakielen polveutuvan Oromën haltioille opettamasta valarin kielestä. Silloin Melian olisi voinut laulaa tällaisella haltioille jo tutuksi tulleella kielellä.

Silmarillioniin päätyneessä versiossa haltiat keksivät kielensä itse, ja jossain vaiheessa J. R.R.Tolkien ajatteli että valar eivät tarvinneet puhuttua kieltä lainkaan, mutta 1959-1960 hän päätyi siihen että näillä oli aivan oma, heti Ardaan tulovaiheessa kehitetty kieli, josta tunnetaan vain joitakin sanoja, esim. tutunkuuloisia henkilönimiä Mânawenûz, Ullubôz, Arômêz, Tulukastâz. Esseessä "Quendi and Eldar" todetaan että valarin kielen sointi ei miellyttänyt haltioiden [suippoa?] korvaa.
('Plainly the effect of Valarin upon Elvish ears was not pleasing.' , HoME, XI, 398) Eli jos Melian olisi laulanut tällaisella kielellä, niin vaikutus ei ehkä olisi ollut yhtä lumoava.

Ja jos Melian tuli Keskimaahan samaan aikaan kun haltiat heräsivät, ja nämä alkoivat - julkaistun Silmarillionin mukaisesti - heti itse opetella puhumaan, niin Melianin prioriteetti äänen (voice) tuottajana kuolevaisilla mailla jää parhaimmillaankin hyvin täpäräksi, vaikka Beleriandissa hän olisikin ollut äänessä selvästi ennen haltioita.

Ehkä Melian oli ensimmäinen, joka lauloi? Ehkä haltiat olivat ensin opetelleet puhumaan ja sitten vasta laulamaan, vähän niinkuin tanssin oppimiseen pitää osata kävellä ensin? En tiedä, aika spekulaatioksi menee, varsinkin kun Silma ei juuri nyt ole hyppysissä.

Luvailin sanoi:

Ehkäpä jopa Berenin huudahdus Tinúviel oli viittaus Thingolin ja Melianin kohtaamiseen eikä vain siihen, että Beren näki Lúthienin illalla.

Click to expand...

Nimen syntymästä sanotaan Silmarillionissa (luku 19, s. 162 [2018]) näin: Sydämessään hän [Beren] antoi hänelle [Lúthienille] harmaahaltioiden kielellä nimen Tinúviel, se on Satakieli, hämärän lapsi, sillä hän ei tiennyt hänelle muuta nimeä.

Ei tässä eikä käsittääkseni myöhemminkään Berenin ja Lúthienin tarinassa viitata Melianin Elwëltä saamaan nimeen, vaikka Elwën ja Melianin kohtaaminen on osa saman teeman kolminkertaista ilmenemistä. Arwen sentään lausuu julki Aragornille tietävänsä mistä tässä on kysymys.

Berenin ja Lúthienin romanssi oli Tolkienille ehkä keskeisin kohtaus koko Silmarillionissa, joten kolminkertaisuuden ymmärtää siltä pohjalta. Tarinan sisäisessä maailmassa voi toki spekuloida, kertoivatko Thingol ja Melian koskaan siitä, miten satakielet liittyivät heidän kohtaamiseensa. Elwëhän ei puhunut mitään mutta satakielet lauloivat ja ne olivat Melianin lintuja.

P.S. Uudessa suomennoksessa Telimektarin esittämät sitaatit ovat samassa muodossa kuin vanhassakin. Olikohan yksi pilkku lisätty jonnekin.

Tik sanoi:

Olikohan yksi pilkku lisätty jonnekin.

Click to expand...

Se on myös voinut jäädä minulta pois, en jaksa ryhtyä tarkistamaan asiaa.

Tik sanoi:

Nimen syntymästä sanotaan Silmarillionissa (luku 19, s. 162 [2018]) näin: Sydämessään hän [Beren] antoi hänelle [Lúthienille] harmaahaltioiden kielellä nimen Tinúviel, se on Satakieli, hämärän lapsi, sillä hän ei tiennyt hänelle muuta nimeä.

Click to expand...

Tästä juuri ajattelin, että ehkä Berenille tuli tässä mieleen kertomus Melianin lumoamasta Elwëstä, ja hän siksi valitsi Melianiin viittaavan nimen, vaikkei tiennyt Lúthienilla olevan yhteyttä Melianiin. Arvailua toki, eikä tästä tosiaan mitään selvempää viittausta tai selitystä ole.

Tik sanoi:

kertoivatko Thingol ja Melian koskaan siitä, miten satakielet liittyivät heidän kohtaamiseensa

Click to expand...

Olen ajatellut, että koko luku 4 olisi ollut yleistä tietoa Beleriandissa, mutta en ole kyllä sitä sen tarkemmin pohtinut. Varmaan ainakin Elwëä odotelleet haltiat halusivat kuulla, mitä oli tapahtunut, eikä toisaalta Elwëllä tainnut olla syytä pitää näitä yksityiskohtia salassa.