Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Minulla on samantapainen ilonaihe kuin Isilmirellä. Itämeren eteläpuolella on rannan lähellä metsiä ja niissä polkuja, jotka tuovat mieleen Frodon ja Samin alkumatkan ennen Briitä.

Saimme lauantaina meidän molempien sukua vähän yli 30 hengen verran koolle tutustumaan toisiinsa ja syömään yhdessä sen kunniaksi että menimme tammikuussa naimisiin. Ruoka ei loppunut kesken ja jämäruoka mahtui meidän kylmälaitteisiin - ehdin murehtia näitä molempia äärilaitoja aika lyhyen ajan sisällä . Erulle kiitos myös sunnuntaisista rääppiäisvieraista.

Yatagarasu liiteli yllättäen voittoon Japanin ja Kolumbian ottaessa eilen mittaa toisistaan jalkapallon MM-nurmella =)

Munasarjassa oleva kasvain on selkeästi pienentynyt! Huhtikuun alussa se oli 5x7cm, nyt se on 4x6cm. Minun ei ehkä tarvitse mennä leikkaukseen ollenkaan, sillä kohdallani toiminut poikkeuksellisen hyvä lääkitys saattaa hävittää kystan kokonaan. <3

Unohdin iloita tästä aiemmin, mutta kaitpa tänne saa pari viikkoa myöhässäkin kirjoittaa: brittiotus luki ensimmäisen Tolkien-teoksensa! Tästä on suunta vain eteenpäin, kohti intensiivisempää perehdyttämistä...

Círdan sanoi:

brittiotus luki ensimmäisen Tolkien-teoksensa!

Click to expand...

Toivottavasti brittiotus ei ole sellaista alalajia, joka pahoittaisi mielensä saadessaan jossain vaiheessa tietää että Tolkien ei suurin surminkaan pitänyt itseään "brittinä" vaan englantilaisena.

Telimektar sanoi:

Toivottavasti brittiotus ei ole sellaista alalajia, joka pahoittaisi mielensä saadessaan jossain vaiheessa tietää että Tolkien ei suurin surminkaan pitänyt itseään "brittinä" vaan englantilaisena.

Click to expand...

Itsekin englantilaisena hän tuskin kauheasti moisesta pahastuu. Oxfordissa suoritettu tutkintokin povaa mielestäni valoisaa tulevaisuutta Tolkien-fanina.

Tämä video — josta monilla meillä suomalaistaustaisilla juhannuksen viettäjillä on paljon opittavaa.

Siirryin eilen pääasiallisesta vapaaehtoishommastani kesälomalle, joka päättyy vasta elokuun alussa. Ehkä saan tässä tauon aikana ajatuksia tuon ryhmän uudistamiseksi, mutta hyvin on kävijöitä riittänyt tähän asti, joten jotain on varmaankin tehty oikein. Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, miten olen pystynyt pitämään tämän toimen osana viikkoarkeani viimeiset puoli vuotta (ja toki ennen joulutaukoa myös).

Eilen oli aika toimelias päivä, mutta väsymys alkoi painaa vasta iltavieraan lähdettyä. Melko hyvin riittää nykyään energiaa silloin kun tarve vaatii. Välillä on toki lässähtäneitäkin päiviä, mutta niillä saattaa olla palauttava merkityksensä pitkällä aikavälillä. Yleisesti olenkin varsin tyytyväinen nykytilanteeseeni satunnaisista jumitushetkistä huolimatta.

Pyöräillessä soosiksi polkemani käsi alkaa palautua. Hermoratatutkimuksen tuloksista lääkäri totesi että kämmenessä on selkeää hermovauriota, mutta kyllä tunto on vähitellen palautunut ja huomaan myös vasemman keskisormeni saaneen voimiaan takaisin. Kyllä kelpaa heristellä voimaantunutta keskaria. Lisäksi pelkäämäni hammaspeikko ei sitten ollutkaan peikko, vaan muuta vihlontavaivaa, hammaskalusto on siis kunnossa.

Tyypillisen juhannussään siivittämänä pääsen mökkeilemään jossa vietetään pikkuveljen kanssa taas kerran synttäreitä yhtäaikaa. Pikkuveli kun täyttää vuosia jo tänään, näin keskikesän päivänä. Keskikesän päivä kuulostaa hyvin hobittimaiselta ja sehän sopii minulle. Olisin muuten mieluusti kaatosateessa ja kovassa ukkosessa köllöttelemässä ja sisällä piileksimässä, koska nyt minulla on kasa kirjoja sadepäivien varalle.

Olen kaninhoitaja juhannusviikonlopun ajan =) Eräs kuoromme jäsenistä lähtee perheineen mökkeilemään, mutta isoa kaniaan he eivät pysty ottamaan mukaan. Minä käyn siis ainakin kerran päivässä varmistamassa, että pörröpalleroisella on puhdasta vettä ja ruokaa ja päästän sen vähäksi aikaa pörräämään vapaasti pitkin huushollia. Hoitokani <3

Tyytyväinen, koska juhannuksen grillaukset saatiin suosiolla siirrettyä lauantaille.

Minulla on ollut huoli roolipelikampanjastani, mutta nyt luovuus alkaa voittaa ja lankoja pystyy vetämään niin pelaajahahmojen välille kuin pelimaailmaankin päin. Ehkä tämä onnistuukin! Erityisen tervetullutta tämä on, koska pitkään olen toivonut saavani juuri kyvyn luovuuteen takaisin.

Rauhallinen juhannusaatto omissa oloissa, aion katsella leffoja ja kuljeksia sateessa ja kerätä kukkia ja olla tyytyväinen elämääni. Sade on ilonaihe koska liika kuivuus on käynyt niin kasvien kuin eläintenkin voimille, ja jatkuva pölyn ja hiekan hyökkäys silmiin on ollut ärsytyksenaiheena jo ainakin kuukauden.

Pride-viikko, aaaghghh! Olen onnistunut villitsemään itseni jo aikamoiseen hypetykseen. Kohta pääsee taas kääriytymään sateenkaaren väreihin ja marssimaan!

Vielä pari viikkoa jatkuvan kylpyhuoneremontin tähden ylitsevuotavan riemun aiheenani tällä viikolla (omaksi ja muiden iloksi kaikensorttista täsmäsiisteyttä harrastavana miehenä) on käytettävissäni oleva toinen kylpyhuone. Sopivan lähellä laptoppia.

Korvatulpat. Työkohteeni on jo viime viikon maanantaista ollut työmaana, vain kapea kaistale on tilapäisseinällä erotettu aulapöytääni ja pääovelta hisseille ja portaikkoon johtavaa kulkuväylää varten. Vasta tänään purkutöiden melutaso kuitenkin nousi niin korkeaksi, että kuulon suojaaminen alkoi tuntua tarpeelliselta. Vaan eipä tarvinnut kuin pyytää, ja minulle toimitettiin saman tien läjä korvatulppia.

Opiskelupaikka vastaanotettu! En vieläkään ymmärrä, miten minut valittiin, sillä kumpikaan kynnysehtoarvosana ei täyttynyt ja silti pääsin sisään alkupisteillä..? Suoraan sanottuna olin niin varma, etten pääsisi yo-todistuksellani sisään, että en lukenut kunnolla ennen pääsykokeita tullutta viestiä hyväksymisestäni ja menin turhaan kokeisiin . (Tai sitten ajatukset olivat vain ihan liikaa muualla, viesti taisi nimittäin tulla samana päivänä kun minä ilmestyin tänne .) Tänään sain sitten jopa nähdä siellä raapimani pisteet, eikä niillä kyllä olisi sisään päästy, ehheh.

En voi kuitenkaan valittaa . Kyseistä paikkaa korkeampana hakutoiveissa oli liuta lääkiksiä, enkä ollut pääsykokeiden lähestyessä enää ollenkaan varma, haluaisinko lekuriksi. (Ammattihan olisi muuten ollut vain niin "helppo": Lääketieteen opiskelija voi olla muihin verrattuna hyvin varma siitä, mitä oikeasti tulee tekemään tulevaisuudessa, puhumattakaan alan työtilanteesta. Mutta kun pitäisi ottaa huomioon myös pääsykokeet ja varsinainen työnkuva vastuineen ja potilaskontakteineen... Vaikka on myös mielenkiintoista, niin ei ehkä sittenkään.) Lukumotivaatiota ei siten ollut ollenkaan ja olin muutenkin melko väsynyt abivuoden jälkeen, joten aloin valmistautumaan henkisesti välivuoteen.

Suunnitelmat menivät sitten tosiaan uusiksi. Vaikka en vieläkään tiedä, ovatko energia- ja ympäristötekniikan di:n opinnotkaan sitä, mitä haluaisin, tuntuu, että tällä hetkellä olen menossa vähintään oikeaan suuntaan. Joskus se tulevaisuuskin tarkentuu (mmh… ehkäpä) ja jos silloin haluan vaihtaa alaa, voin miettiä sitä sitten.

Enää jää siis pohdittavaksi, miten sulaudun teekkareiden joukkoon, johon on yleensä yhdistetty vahvat juomaperinteet, jotka eivät minua erityisemmin innosta. Onneksi ihmiset voivat olla ihan avoimestikin viinatta. Ja eiköhän jokin tyttökiltakin löydy .

Paljon onnea @Súlien ! Sukulaistyttöni opiskelee di:ksi ja hänkin on kyllä todella kaukana "perinteisestä" teekkarista, joten eiköhän sieltä tosiaan löydy monenkirjavaa joukkoa.

Meille tarjoutui harvinainen tilaisuus saada muutama päivä lapsivapaata. Matkustimme 36 tuntia laivalla + junalla + bussilla + autolla päästäksemme Norjaan yhdelle tietylle kiipeilyreitille. Sen jälkeen sama matka takaisin Mutta se oli todellakin kaiken stressaamisen ja ahdistuksen (minun, mieheni ei ole stressaajatyyppiä), järjestelyn, loputtomalta tuntuvan matkustamisen ja väsymyksen arvoista!