Eihän Facebook vaadi mitään hirveää tietomäärää? Minulla on siellä vain syntymäpäiväni, koska pidän syntymäpäiväonnitteluista, ilman syntymävuotta. Vaikka sinne voikin laittaa osoitteensa ja puhelinnumeronsa ja muun, niin ei kukaan pakota. Minusta on hyvä olla tietoinen siitä mitä tekee netissä, mutta jotkut asiat voi hallita, jos tietoja ei sinne laita niin ei kukaan niitä voi sitä kautta selvittääkään. Minäkin olen sen verran epäluuloinen että olen iloinen siitä että osoitepalveluissa on jostain syystä minulla muinainen osoite, olen osittain omalla nimelläni netissä enkä halua että ihmiset tietävät tarkkaan missä asun (kannattaa tarkistaa mitä tietoja itsestä on niissä, muuten, jos on huolissaan yksityisyydestään. Tietojen poistamista voi pyytää omalta operaattorilta).
Minä pidän Facebookista koska se on helpottanut tutustumistani poikaystäväni ystäviin (ja antaa mahdollisuuden nähdä eräiden tosi söpön vauvan, en usko että kukaan muu vauva on niin söpö), tutustuttanut minua etäisiksi jääneisiin sukulaisiin (ja paljastanut että eräs 70-vuotias setäni on erinomaisen hauska arkielämän havainnoitsija), antaa minulle kontaktin lempikirjailijoihini (ja tietoa eräistä kiinnostavista asioista, esim. kaupunginkirjaston tapahtumista) fanisivujen kautta ja auttaa minua pysymään paremmin perillä maailman tapahtumista (kun välttelen uutisia mielenterveyteni takia) ja pääsen lukemaan ajatuksia, joita ei välttämättä kuule kasvokkain tapaamisissa (ja suuri osa tuttavistani on sellaisia, joita en tapaa usein tai koskaan). On siellä joukossa tylsiäkin juttuja, tietysti, mutta yksi keino hauskaan Facebookailuun on laadukas ystävälista, ja se että piilottaa ihmiset, joiden kirjoituksia ei kestä. Olen kuullut ties mistä Facebook-draamoista, mutta tuttavani ovat onneksi aika aikuisia (en ole varma onko minulla alle 25-vuotiaita Facebook-tuttuja, ei sillä että se olisi tarkoituksellista), henkisesti ja monet sen verran hyviä kirjoittajia että heidän juttujaan lukee mielellään.
