Fantastinen läppä

Maailma on tuhon oma. Meidän täytyy tehdä jotain! Mutta olemme niin voimattomia... ja maailma on niin pelottava. Kuinka kukistamme pahan Örglörghörin?

Btw, missä edes olemme?

En tiedä, on niin sumuista. Arvaan, että olemme pahan Örglörghörin astetta vähemmän pahan jälkeläisen Zurglurghurgin linnan edustalla. Laskusilta on alhaalla, portti on auki, eikä ketään näy missään. Onkohan tämä ansa? Takaa sumustamme kuuluu pahaenteisiä ääniä...

Mekastajat sukeltavat esiin sumusta. Tämä on pahempaa kuin osasin kuvitellakaan, ne yrittävät väen väkisin myydä meille ylihintaisia lomaosakkeita (neljän päivän vuosittaisella käyttöoikeudella) Ägläbourgin aavikkokylään! Olisiko parasta paeta itsepintaisia kaupustelijoita linnan suojiin, vaiko huveta sumun sekaan huutaen "eijei en tahdo, antakaa mun olla rauhassa"?

Ainoa nopea pakopaikka vaikuttaisi olevan laskusillan alla. Mutta se onkin jo varattu! Siellä asuu iän ikuiseen lomailuun ja korkeaan elintasoon kyllästyneitä downshiftaajia. Pian täytyy keksiä jotain nokkelaa tai muuten jäädään täysin lomaosakekauppiaiden armoille.

Olen alkanut epäillä tämän tilanteen todenmukaisuutta. Sumutetaanko meitä? Olemmeko jonkin loitsun alaisia? Kenties meidät on lumottu jonnekin hämärän rajamaille, sillä en edes tiedä mitä ihmettä ovat lomaosakkeet saati downshiftaajat! Mutta kaupustelijat minä tiedän. Millaistakohan litkua meille on juotettu. Niin tai näin, ehdottaisin että pyrkisimme pois laskusillalta jottemme jäisi Zurglurghurgin nappaamaksi - sillä tästä linnasta olen kuullut ennenkin. Ei ole kuuleman mukaan mikään lysti paikka kyseessä ja olemme todella syvällä Vihollisen mailla. Paljonko meillä on ruokaa ja vettä? Mitä varusteita meillä ylipäätään on... kirottua, miksi mieli on lie näin sotkussa ettei muisti tahdo pelata... mutta meidän täytyy päästä pois tästä ennen kuin sumu hälvenee!

Valitettavasti se hälvenee uhkaavaa vauhtia! Aikaa ei ole enää paljoa! Onneksemme samalla pääkin alkaa selvetä. Onko ilman ja ajatuksen sakeuksilla yhteys? No yhtä kaikki, kaikkea rankassa koulutuksessa oppimaamme ja kekseliäisyyttämme käyttäen pakenemme laskusillalta; kuka harhauttaa kaupustelijoita tarkentavilla kysymyksillä, kuka väittää jo omistavansa osakkeen ja tyytymättömyyttään vaativansa rahojaan takaisin. Pääsemme viimein pois laskusillalta. Nyt linnan muureilla partioivat hahmot näkyvät jo epäselvinä. Näkevätkö he jo meidät? Ehdimmekö riittävän kauas ennen kuin sumu on täysin poissa?