Silmarillion - 8. Valinorin pimeneminen

Fëanorin kanssa puhunut Melkor pakenee valaria Avathariin, missä "jyrkkien rinteiden alla kylmän mustan meren äärellä olivat varjot syvemmät ja sakeammat kuin missään maailmassa" - täydellinen paikka Ungoliantille. Tämä pimeyden olento on jo aiemmin hylännyt Melkorin, joka kuitenkin kääntyy tämän puoleen ja suostuttelee lähtemään mukaan kostoretkelle luvaten antaa tälle kaiken mitä tämä himoitsee, "ja kaksin käsin". Epävalon suojissa Melkor ja Ungoliant nousevat Hyarmentirille ja katseltuaan Valinoria laskeutuvat ilmeisesti vaivatta Pelórin läntisiä rinteitä Siunattuun valtakuntaan. Samaan aikaan kaikki Valinorin väki on Taniquetililla juhlimassa, ja Fëanor ja Fingolfin tekevät sovinnon. Melkor ja Ungoliant kulkevat Valmariin ja molempien puiden kukkiessa Melkor ryntää kummulle ja iskee keihäällään niihin syvät haavat jotka Ungoliant sitten imee kuiviin ja myrkyttää. Yhä janoinen Ungoliant vieläpä juo Vardan lähteen tyhjiksi ja paisuu niin suureksi että Melkorkin pelkää. Siinä vaiheessa Taniquetilillakin huomataan mitä tapahtuu, Valinorin pimetessä ja Valmarin peittyessä "syvään yön mereen". Kaikki hiljenee, vain telerin valituslaulu kantautuu tuulen mukana. Melkor ja Ungoliant pakenevat pohjoiseen, ja valarin ratsumiehet lähtevät perään, mutta turhaan - Ungoliantin Pimeys hidastaa takaa-ajajia kunnes takaa-ajettavat ovat jo poissa.

Näin tapahtuu Quenta Silmarillionin kahdeksannessa luvussa, ja omasta mielestäni yhdessä surullisimmista vaikka kerronta meneekin vähemmän yksityiskohtiin kuin sukusurmissa tai Húrinin lasten tarinassa. Huomioita:
- Ungoliantin alkuperästä ja olemuksesta mainitaan muutamalla sanalla, HoMEissa ei taida olla lisätietoja?
- Maantieteessä epäselvyyksiä: "Pelórin länsipuolella levittäytyi hämärä ja autio maa", mutta Hyarmentiriltä katsottuna "lännessä hohtelivat Yavannan pellot ja laitumet kultaisina". Missä loppuvat pellot ja alkaa autius?
- Vaikka selvää uhkaa ei ollutkaan, ja piti olla mahtavimmat juhlat ikinä, Valmariin olisi voinut jättää edes pari vartijaa nyt kun Melkor oli muutenkin vapaana.

Tosiaan yksi surullisimmista, mutta mielestäni myös tähän mennessä parhaimmista luvuista. Lyhyttä ja ytimekästä ja monta hienoa (tai karmivaa) kohtaa.

Erityisesti jäi mieleen pelottava "epävalo" ja luvun tapahtumien yhteydet paljon myöhäisempiin aikoihin. Samaa kaiken nielevää pimeyttä/epävaloa lienee ollut myös Lukitarin (Ungoliantin sukua?) luolassa. Lukitari kauhistui Galadrielin pullossa olevaa valoa; sehän tavallaan sisälsi silmarilin ja sitä kautta kahden puun valoa.

Juuri tällaiseen pimeyteen valon ja hyvyyden täydellisenä vastakohtana Galadriel lienee viitannut lahjoittaessaan pullon Frodolle: "olkoon se valona sinulle pimeissä paikoissa, kun kaikki muu valo on kaikonnut".

Erufailon sanoi:

Avathariin, missä "jyrkkien rinteiden alla kylmän mustan meren äärellä olivat varjot syvemmät ja sakeammat kuin missään maailmassa" - täydellinen paikka Ungoliantille

Click to expand...

Minusta on outoa, että valar jättivät jopa Amanin laidoille tällaisen pimeän ja vartioimattoman nurkan heti suojaksi rakentamiensa vuorten toiselle puolelle - tai toisenkin, jos Jääraumakin on sellainen. Kaukaisen Keski-Maan he jättivät välillä oman onnensa nojaan, mutta luulisi että valar pitäisivät tarkkaan huolta edes koko Amanin mantereesta. Tänne Avathariinhan taitaa päästä yksinkertaisesti kävelemällä Tirionin kauniista kaupungista jalokivin koristeltua Haltiakodon rantaa pitkin vähän pidemmälle etelään...

Erufailon sanoi:

Maantieteessä epäselvyyksiä: "Pelórin länsipuolella levittäytyi hämärä ja autio maa", mutta Hyarmentiriltä katsottuna "lännessä hohtelivat Yavannan pellot ja laitumet kultaisina". Missä loppuvat pellot ja alkaa autius?

Click to expand...

Ja miksi "hämärä ja autio maa" on hämärä, jos se on samalla puolella Pelória kuin Puut? Oromën metsätkö sitä varjostavat vai onko välissä kukkuloita?

Omissa mielikuvissani olen tainnut ajatella nämä suunnat vähän epätarkkoina niin että autio maa löytyy vähän etelämpää (länsilounaassa) ja metsät ja pellot pohjoisempana (länsiluoteessa). Tai sitten Oromën metsä ei ulottunut vuorten juurelle asti.

Noin muuten minua jäi mietityttämään, kuinka niin pienet valinnat vaikuttivat paljon tarinan kulkuun. Entä jos Finwë olisi kuitenkin tullut mukaan juhliin tai jos Fëanor olisi ollut niin varovainen Silmarilien kanssa, että olisi kantanut niitä aina mukanaan?

Erufailon sanoi:

Ungoliantin alkuperästä ja olemuksesta mainitaan muutamalla sanalla, HoMEissa ei taida olla lisätietoja?

Click to expand...

Asia vaikuttaa jossain määrin hämärältä. "The Theft of Melko and the Darkening of Valinor" kertoo:
...here dwelt the primeval spirit Móru whom even the Valar know not whence or when she came, and the folk of Earth have given her many names. Maybe she was bred of mists and darkness on the confines of the Shadowy Seas, in that utter dark that came between the overthrow of the Lamps and the kindling of the Trees, but more like she was always been...Ungwë Lianti the great spider who enmeshes did Eldar call her...
Now between Melko and Ungwë Lianti was there friendship from the first, when she found him and his comrades straying in her caves...
(HoME, I, 151-152)
Eräässä [gnoomien kielen] sanaluettelossa "Muru" on 'a name of Primeval Night personified as Gwerlum or Gungliont'. (HoME, I, 160)

"Quenta Noldorinwa" (noin vuodelta 1930):
There secret and unknown dwelt Ungoliant, Gloomweaver, in spider's form. It is not told whence she is, from the outer darkness, maybe, that lies beyond the Walls of the World.
(HoME, IV, 91)

Vuoden 1937 Silmarillionista löytyy lähes sama sanamuoto:
In that land, secret and unknown, dwelt Ungoliantë, Gloomweaver, in spider's form. It is not told whence she came; from the Outer Darkness, maybe, that lies beyond the Walls of the World.
(HoME, V, 230)

Muoks.
Mitä siis pitäisi ajatella Ungoliantin alkuperästä? Varhaisimmat versiot viittaavat minusta jonkinlaiseen ei vain Melkorin vaan myös Iluvatarin luomistyön ulkopuoliseen entiteettiin (more like[ly] she was always been, personification of Primeval Night).

Tämä ei tietenkään sovi Ardan luomisen tulkitsemiseen klassisen, filosofisen teismin mukaisesti. (Siis että oletettaisiin yksi ainoa omnipotentti luodun maailmankaikkeuden "ulkopuolella" sijaitseva luojajumala joka luo kosmoksen tyhjästä ja on kaiken siellä tapahtuvan viimekätinen kausaalinen aiheuttaja.) Sensijaan vanhemmissa luomismyyteissä kosmoksen luominen tapahtuu valmiiksi olemassaolevan kaoottisen alkumaterian keskelle, jossa asuvia alkuhirviöitä vastaan luojajumala(t) mahdollisesti taistelee. Esimerkiksi Tolkienin hyvin tuntemien skandinavisten myyttien Ymir-jättiläinen, jonka lihaa ja luita vieläpä käytettiin järjestäytyneen Midgardrin rakennusosina. Kadonneiden tarujen kirjan Muru/Ungwë Lianti olisi voinut olla jotain tällaista. Ainakin hänen voimansa näyttää tietyissä kohdin varsin suurelta, koska esimerkiksi Auringon ja Kuun reitit säädettiin välttämään Suuren Hämähäkin hallitsemaa äärimmäistä etelää.
Now Manwë designed the course of the ship of the light to be between the East and West, for Melko held the North and Ungweliant the South...
(HoME, I, 182).

Entä jos myöhäisempien painotusten mukaan oletetaan että kaikkien Ardan entiteettien alkuperän on oltava Suuressa Soitossa (tai Iluvatarin aiemmassa suorassa luomistyössä). Tällöin voisi ehkä ajatella, että kun valarin musisoinnin aikana vilahti sellaisia enttien ja Kotkien tapaisia ideoita joista he heti tai edes Näkyä katsoessaan eivät tulleet tietoiseksi, niin Ungoliantin alkuperä voisi olla jotain tällaista. Tarkoitan että kukaan ei varsinaisesti tai tarkoituksellisesti suunnitellut Ungoliantia sellaiseksi kuin hän oli, mutta että hänen alkuperänsä nousi joistakin Soiton (riita)soinnuista, ehkä joidenkin Melkorin kaikkein negatiivisimpien töräytysten jälkikaikuna. Kun Ilúvatar sitten lausui kuuluisan Eä! -sanansa, niin myös Ungoliant sai luvan tulla olevaksi. (Tai jos "oleminen" on Ungoliantia koskien jotain liian positiivista, niin ainakin luvan siitä tai laskeutua pimeydestä.)

Tämä on se luku, missä paikoin minimalistinenkin carmë loihtii täydennyskuvittelulle alttiiden lukijoiden eteen varsinaisen täyskäden Kuolemattomien Maiden kiehtovimpia ja keskenään väkevästi kontrastoivia paikkoja keskellä Ardan historian vedenjakajaa. Voimme vain arvailla, minkälaista kaikkea taitavaa atmosfäärin tehostetta ja kohdattavaa NPC-olentoa Tolkien olisi tänne tai tuonne punoskellut, mikäli olisi päätynyt laajentamaan tekstiä TSH-maisemmaksi, joko aiempien ideointiensa pohjalta tai uusien (puhumattakaan sellaisesta varandestelistä, että jossain arkiston kätköissä olisikin oikeasti jonkin Silman luvun myöhäisproosainen versio vielä löytymättä. . . ) — sekä mitä kaikkea, montako & minkä suuruusluokan luomusta Puukaksikon jumalallinen energiapotentiaali olisikaan (toivottavasti..) Erun inspiroimina toimeksi panevien Feanorin hengenheimolaisten käsissä saattanut melkorittomammissa oloissa tuottaa.

Luvailin sanoi:

Erufailon sanoi:

- Maantieteessä epäselvyyksiä: "Pelórin länsipuolella levittäytyi hämärä ja autio maa", mutta Hyarmentiriltä katsottuna "lännessä hohtelivat Yavannan pellot ja laitumet kultaisina". Missä loppuvat pellot ja alkaa autius?

Click to expand...

Ja miksi "hämärä ja autio maa" on hämärä, jos se on samalla puolella Pelória kuin Puut? Oromën metsätkö sitä varjostavat vai onko välissä kukkuloita?

Omissa mielikuvissani olen tainnut ajatella nämä suunnat vähän epätarkkoina niin että autio maa löytyy vähän etelämpää (länsilounaassa) ja metsät ja pellot pohjoisempana (länsiluoteessa). Tai sitten Oromën metsä ei ulottunut vuorten juurelle asti.

Click to expand...

Erufailonilla on tässä lainaukset kahdesta peräkkäisestä Silmarillionin kappaleesta.
There the Valar were not vigilant; for west of the Pelóri was an empty land in twilight, and eastward the mountains looked out, save for forgotten Avatar, only upon dim waters of the pathless sea.
[ ... ]
and [Melkor] stood beside her, looking upon the Guarded Realm. Below them lay the woods of Orome and westward shimmered the fields and pastures of Yavanna...But Melkor looked north, and saw afar the shining plain, and silver domes of Valmar...
(The Silmarillion, HarperCollins Paperback 1999, s. 77, s.78)

Voidaan ajatella että ensimmäinen lainaus kuvaa alueen maantiedettä ikäänkuin kauempaa ja ylempää, vuorijonoa etelästä katsoen lähestyttäessä, ikäänkuin mantereen puolustusta suunnittelevien valarin näkökulmasta. Lännessä oleva tyhjä maa olisi vuorijonon eteläpään länsipuolella.
Toisessa lainauksessa katsotaan asiaa Melkorin ja Ungoliantin näkökulmasta, kun he ovat ylittäneet lähellä Pelóri-vuoriketjun eteläpäätä olevan Hyarmentirin, ja katsovat Valinorin puolelle.

Ambarkantan kartta 5 voisi auttaa, jos saan sen linkitettyä. Tässä kartassa etelään kulkeva Pelori haarautuu aika pian Taniquetilin eteläpuolella kaakkoon (rannikon suuntaisesti) ja lounaaseen (sisämaahan) meneviin haaroihin, joiden väliin jää mahdollisesti tämä "Pelorin länsipuolinen hämärä ja autio maa". Melkor ja Ungoliant tulisivat etelästä juuri näiden haarojen yhtymäkohdan kautta. Lännessä olisi tällöin autius niin kauan kuin ollaan vuorijonojen haarautumiskohdan eteläpuolella, mutta [metsät ja] pellot silloin kun ollaan päästy tämän kohdan pohjoispuolelle, siis jos oletetaan Hyarmentir tälle kohdalle.
https://goo.gl/images/XE8ndt

Kuvitetussa laitoksessa on olennainen Ungoliantia koskeva muutos. Vanhassa laitoksessa se on "siinnyt" pimeydestä, mutta kuten toisaalla on mainittu, alkutekstin descended from pitäisi ehkä ymmärtää laskeutumiseksi pimeydestä Ardaan, ja tätä sanaa käytetään tarkistetussa suomennoksessa. Minusta Ungoliant voisi hyvin olla tavallinen rivi-ainu balrogien tapaan.

Eteläisen Amanin maantieteen epäselvyydestä voinee syyttää myös toimitusprosessia, koska Annals of Aman (HoME X s. 97–98) ja viimeisin Quenta Silmarillionin teksti (mts. 284–286) mainitsevat eri asioita. Tulkintayritys:



Vasemmalla
1. Hyarantar (= Hyarmentir)
2. Oromën metsät
3. Yavannan pellot ja laitumet
4. Valmariin

Oikealla
1. Hyarmentir
2. Oromën metsät
3. tyhjää maata Oromën metsien "korkeisiin aitoihin" saakka

Mitään selvää ristiriitaa kuvauksissa ei taida olla, joten voi olla, että Tolkienilla oli mielessään samanlainen kartta kummallakin kerralla.

Silmarillionissa julkaistu teksti ei tämän luvun osalta sisällä läheskään kaikkia tarinan viimeisimmän version yksityiskohtia. Pois on jäänyt sellaisia (vaikuttavia? koomisia?) kohtauksia kuin (mts. 285–288):
– Melkor lataa Ungoliantiin lisävoimaa syöttämällä sille haltiajalokiviä, joista hän käyttää ilmausta "Elvish sweets".
– Melkor kiroaa meren. "Slime of Ulmo!"
– Melkor käy kaatamassa valarin valtaistuimet.

Tulkas tuli valaria myöhemmin maailmaan ja voitaisiin helposti ajatella että Ungoliant on vastaavasti tullut myöhemmin. En ala nyt yöllä yrittämään enempää tämän luvun suhteen.

Harri Perälä sanoi:

Melkor kiroaa meren. "Slime of Ulmo!"

Click to expand...

Tämä on hyvä, ja sopisi myös liitettäväksi tolkienilaisten sadattelujen luetteloon.

Erufailon sanoi:

Vaikka selvää uhkaa ei ollutkaan, ja piti olla mahtavimmat juhlat ikinä, Valmariin olisi voinut jättää edes pari vartijaa nyt kun Melkor oli muutenkin vapaana

Click to expand...

Kadonneiden tarujen kirjassa paikalla olikin haltia (gnome) nimeltä Daurin, joka ehti sivaltaa hämähäkkiä jalkaan miekallaan kuin Sam Gamgi ikään. Kun tämä urhea ngoldo oli sitten asianmukaisesti vangittu verkkoon ja survottu kuoliaaksi, Melko otti hänen [Aulën takoman] miekkansa joka oli vielä saanut lisää ytyä hämähäkin myrkyllisestä verestä, ja jatkoi sen avulla Puiden tuhoamista.
(HoME, I, 153)

Constantine sanoi:

mitä kaikkea, montako & minkä suuruusluokan luomusta Puukaksikon jumalallinen energiapotentiaali olisikaan [...] saattanut melkorittomammissa oloissa tuottaa.

Click to expand...

Ja jo pelkästään mahdollinen siemenien ja taimien tuotanto olisi voinut johtaa myös merentakaiset maat valoisampiin aikoihin.

Olin unohtanut että tässä luvussa kuvaillaan Valinoria näinkin tarkasti. Tämän luvun ja Lost Talesissä ja muussa HoMEssa olevien lisätietojen avulla voisi kenties tehdä summittaisen kartan Amanista. Siis ainakin paremman kuin sen mikä löytyy David Dayn 'Tolkienin Maailma'sta. Siinä Puut on sijoitettu erittäin pohjoiseen eivätkä tämän luvun tapahtumat sovi siihen alkuunkaan. Muutenkin tuo kartta on tehty kaiketi jo ennen Keskeneräisten Tarujen julkaisua koska Numenor on siinä piirretty aivan väärin. Siinä kenties puuhattavaa jollekin taruntuntijalle.

Muistaakseni Fonstadin The Atlas of Middle-earthissa on jonkinlainen Amanin kartta joka on ainakin vähän parempi kuin Dayn vastaava.

Edit: Ei ole kys. kirjaa mukana, mutta löysin kartan Googlesta: https://goo.gl/images/3cEdKx

Tolkien ei ilmeisesti pitänyt talvesta, koska Valinorissa ei "ollut talvea eikä kuolemaa", jotka tässä aika ikävästi rinnastuvat toisiinsa. Talveton paikka kuulostaa aika ankealta. Luulisi Ainurin ja Quendinkin tykäävän kimmeltävistä hangista, jääpuikkojen säihkeestä ja puhtaanvalkoisesta satumaisemasta. Mutta jos ei niin ei sitten.

Vaikka myös Valinorin totaalinen yöttömyys kuulostaa aika rasittavalta, on puiden tuhoamisesta kertova osuus silti sydäntäraastava. Jälleen kerran ällistyttää Melkorin pohjaton ja tarkoitukseton pahuus: tuhoaminen ihan vain tuhoamisen, vahingoittamisen, murheen aiheuttamisen ja haurastakin hauraamman itsetunnon kärsimien kolhujen kostamisen takia.

Isilmírë sanoi:

Talveton paikka kuulostaa aika ankealta. Luulisi Ainurin ja Quendinkin tykkäävän kimmeltävistä hangista, jääpuikkojen säihkeestä ja puhtaanvalkoisesta satumaisemasta. Mutta jos ei niin ei sitten

Click to expand...

Tokihan Ainulindalëssa mainitaan myönteiseen sävyyn lumihiutaleet ja pakkasen taitava työ, joiden keksimiseen tosin tarvittiin Melkorin tahatonta apua. Jotkut valarista näyttävät tykänneen niistä sikälikin että Manwën ja Vardan salit sijaitsivat "ikuisen lumen yläpuolella, Oiolossëlla, Taniquetilin korkeimmalla huipulla" (Valaquenta, vuoden 1979 Silmarillionin sivulla 26). Jos he olisivat vain halunneet majailla mahdollisimman korkealla näköalapaikalla ilman lunta ja jäätä, he olisivat varmaankin pystyneet sulattamaan ne.

Olennaista tässä talven vastustamisessa on ilmeisesti se, että tietyllä alueella kesä ja talvi, lumeton ja luminen aika, eivät saa vaihdella hermostuttavasti edestakaisin.

Kadonneiden tarujen kirjan perusteella valarilla olisi tosin ollut muutakin syytä suhtautua epäilevästi lumeen ja jäähän, siellähän Melko huiputti valaria tekemällä Lamppuja kannattavat pylväät jäästä, joka sitten sopivan ajan kuluttua suli tuhoisin seurauksin. (HoME, I, 69.)

Huomasin tälläisen yksityiskohdan:

asuivat he silti Ardassa joka oli vain pieni valtakunta Eän salien joukossa.

Iluvatar ja maailmaan laskeutumattomat ainur asu(i)vat Eän ulkopuolella, joten aloin miettimään, minkä kaltaisiin saleihin tässä viitataan. Onko Eässa Ardan kaltaisia maailmoja ja olisiko niihinkin voinut herätä Iluvatarin lapsia?

Valaquentan ensimmäisessä kappaleessa sanotaan

Kauan he tekivät töitä Eän mailla jotka ovat laajemmat kuin haltia tai ihminen ajatella saattaa, kunnes annetulla ajalla he tekivät Ardan, Maan Valtakunnan.

Jos Arda piti tehdä lapsia varten, mitä ne muut salit olivat? Olivatko ne jotain, mikä oli pitänyt myös tehdä ja jos oli, niin kuka ne oli tehnyt? Onko jotkut nimeltä mainitsemattomat ainur puuhailleet Eän toisissa kolkissa vailla Melkorin kaltaista vihollista? Heillä on mahtanut olla leppoista. Vai olivatko ne salit valmiita? Silloinhan olisi ollut näppärämpää muovata Arda jostain niistä. Toki ne ovat voineet olla lähtökohdiltaan ja jopa perusolemukseltaan täysin erilaisia ja täten elinkelvottomia haltioille ja ihmisille.

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Löytyisiköhän HoMEsta mitään?

Atheon sanoi:

Onko Eässa Ardan kaltaisia maailmoja ja olisiko niihinkin voinut herätä Iluvatarin lapsia?

Click to expand...

Olen aina ajatellut niin, että Eä on koko maailmankaikkeus. Emme tosiaan tiedä onko siellä muita Ardan kaltaisia maailmoja. Tai miksei yhtä hyvin joitain aivan erilaisia.

Atheon sanoi:

Jos Arda piti tehdä lapsia varten, mitä ne muut salit olivat? Olivatko ne jotain, mikä oli pitänyt myös tehdä ja jos oli, niin kuka ne oli tehnyt?

Click to expand...

Arvauksena sanoisin, että jos Arda vastaisi meidän aurinkokuntajärjestelmäämme, niin muut salit olivat ehkä muita aurinkokuntia. (Muiden galaksien olemassaolosta Tolkienilla ei tainnut olla käsitystä.) Oletetaan että Eru oli tehnyt salit, mutta jos jostakusta niistä haluttiin tehdä asuttava, niin niiden viemäröinti, sähköistäminen, maalaus, sisustaminen (kuvainnollisesti sanoen) oli kuhunkin lähetetyn ainur-työporukan vastuulla tai sitten jäi useimmissa tapauksissa tekemättä.

En nyt löydä jostain lukemaani J. R. R. Tolkienin kommenttia siitä, että Arda oli poikkeusasemassa Melkorin kapinaa seuranneen taistelun näyttämönä. (Siis että ainakaan vastaavaa draamaa ei muualla nähty.) Ainulindalessahan todetaan, että heti valarin Ardaan tulon jälkeen syntyneen ensimmäisen riidan seurauksena "Melkor vetäytyi ja meni muille maille ja teki siellä mitä tahtoi". (Todennäköisesti räjäytteli joitakin eksoplaneettoja huvikseen tms.)

(Muoks:) J. R. R. Tolkienin myöhäisestä käsikirjoituksesta:
The Stars, therefore, in general will be other and remoter parts of the Great Tale of Eä, which do not concern the Valar of Arda. Though, even if not explicitly, it will be an underlying assumption that the Kingdom of Arda is of central importance, selected amid all the immeasurable vast of Eä as the scene for the main drama of the conflict of the Melkor with Ilúvatar, and the Children of Eru. Melkor is the supreme spirit of Pride and Revolt, not just the chief Vala of the Earth, who has turned evil.
(HoME, X, 375.)
(Tiedoksi @Atheon)

Telimektar sanoi:

Sensijaan vanhemmissa luomismyyteissä kosmoksen luominen tapahtuu valmiiksi olemassaolevan kaoottisen alkumaterian keskelle, jossa asuvia alkuhirviöitä vastaan luojajumala(t) mahdollisesti taistelee.

Click to expand...

Ajatteliko Tolkien näitä hirviöitä, kun hän kertoi Gandalfin matkasta Morian alapuolisissa tunneleissa?

Tässä luvussa herää kysymys, jota Silmarillionissa ei näin vahvasti taida muualla herätä: kuka kertoi haltioiden runoniekoille, kuinka Melkor ja Ungoliant tapasivat ja sopivat tuhotöistään? Toki heidän matkansa on jälkikäteen helppo päätellä.

Telimektar sanoi:

Olennaista tässä talven vastustamisessa on ilmeisesti se, että tietyllä alueella kesä ja talvi, lumeton ja luminen aika, eivät saa vaihdella hermostuttavasti edestakaisin.

Click to expand...

Luulen, että talvi ja Aman sopivat huonosti yhteen, koska Kuolemattomilla mailla kasvien ei sovi kuolla talveksi. Vaikka kaikki kasvit kestäisivät elossa talven yli, ehkä jo piiloutuminen lumen alle pitkäksi aikaa oli liian hermostuttavaa.

Olórin sanoi:

Tässä luvussa herää kysymys, jota Silmarillionissa ei näin vahvasti taida muualla herätä: kuka kertoi haltioiden runoniekoille, kuinka Melkor ja Ungoliant tapasivat ja sopivat tuhotöistään? Toki heidän matkansa on jälkikäteen helppo päätellä.

Click to expand...

Ehkä Morgoth kertoi örkeilleen urotöistään ja tämä tarina levisi vähitellen jotain kautta ihmisten ja haltioiden keskuuteen? Tosin Morgoth ei varmaankaan olisi paljastanut olleensa välillä alakynnessä, mutta ehkä häntä pelastamaan tulleet balrogit levittivät likaiset yksityiskohdat "salatietona" muille Morgothin palvelijoille.

Olórin sanoi:

Tässä luvussa herää kysymys, jota Silmarillionissa ei näin vahvasti taida muualla herätä: kuka kertoi haltioiden runoniekoille, kuinka Melkor ja Ungoliant tapasivat ja sopivat tuhotöistään?

Click to expand...

Veikkaisin että tällaiset asiat avautuivat haltioiden runoniekoille jotenkin välähdyksenomaisesti, niinkuin ihmistenkin runoilijoille tapahtuu ;-)
Mutta jos joku haluaisi kuvitella jonkinlaisen karkean konkreettisen todistuslausuntojen ketjun, niin ehkäpä valar Vihan Sodan jälkeen kuulustelivat Morgothia ja luovuttivat myöhemmin osan informaatiosta haltioille. (Aulë kuumensi raudat, Ulmo valutti vettä, Tulkas työsti nyrkeillään ja Mandos kyseli.)

Telimektarin vastaus on kerrassaan mainio ja haluaisin siihen uskoa. Tylsä rinnastus meidän maailmaamme: jokainen hallinto vuotaa tietoja, myös rautakruunu.

Ja ainahan meillä ovat kotkat, ja Ulmon joet. Ne saattoivat vakoilla esim. M:n ja U:n keskustelua silmarilien kohtalosta Lammothissa.

Tai sitten koko juttu on keksittyä draamaa ”niin se varmaan meni”.