Ilmeisesti minun on parasta pian siirtää tämä tapaus x-kansioihin, ja vapauttaa vuoro jonkun toisen kontulaisen kirja-arvuutuksille. Vielä viimeinen yritys:
...mietin lääkintämajurin merkittäviä sanoja tuosta salaperäisestä, minun potemakseni nyt julistetusta taudista, joten tuskin huomasinkaan tuttavallista rupattelua jonka vähäkaluunainen, sileätukkainen ja pystyviiksinen aliupseeri osoitti minulle, ja vasta myöhemmin muistin hänen koruttomat sanansa.
"Vahinko", hän sanoi katsellen minua, "että kävi näin, Krull, eikö se ollut nimenne? Te olette kelpo mies ja olisitte selviytynyt hyvin sotaväessä. Jokaisesta näkee heti, onko hänestä meillä mihinkään. Vahinko tuo teidän juttunne, käsitätte kaiken ensi silmäyksellä, teistä olisi tullut hyvä sotilas. Ehkä olisitte päässyt vääpeliksi asti, jos olisitte liittynyt kantahenkilöstöön."
Vasta myöhemmin, kuten jo sanoin, tämä myötätuntoinen lausunto tunkeutui tajuntaani, ja kiireisten pyörien kiidättäessä minua kotia kohti tuumin, että mies saattoi hyvinkin olla oikeassa. Kuvitellessani, miten erinomaisesti, luontevasti ja vakuuttavasti asepuku olisi minulle istunut ja miten tyydyttävältä olisin näyttänyt se ylläni, olin vähällä katua, että tahallani olin jättänyt astumatta niin pukevaan elämänmuotoon, maailmaan jossa luontaisen arvoasteen taju on niin ilmeisen kehittynyt.
Tekijänsä viimeiseksi jäänyt romaani, jonka kirjoittamisen hän aloitti jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta joka ilmestyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. (Maailmansodat eivät tosin esiinny tässä kirjassa. Saman tekijän eräissä muissa romaaneissa ne ovat jonkinlaisena merkityksellisenä taustana.)