Tapahtumat etenevät taas, mutta verkkaista vauhtia. Luvun alkupuolella palataan Turgonin Gondoliniin piiloutumiseen ja tavataan jälleen Ulmo. Loppupuoli luvusta omistetaan sukusurman paljastamiseen Thingolille ja hänen alamaisilleen, joilta se aluksi pysyi salassa.
Luvussa viitataan kahdesti Mandosin tuomioon. Ensin Ulmo varoittaa siitä Turgonia ja myöhemmin Finarfinin pojat huomaavat olevansa sen alaisia Thingolin suututtua heille. Kuten tuomiosta muistamme, kaikki noldorin työt ovat valuva hukkaan. Ja niin Ulmo varoittaakin Turgonia, ettei tämän tule liikaa kiintyä Gondoliniin, vaikka se kestääkin kauemmin kuin mikään muu noldorin varustus. Ulmo selvästi yrittää koko kirjan läpi auttaa kaikkia haltioita taistelussa Morgothia vastaan, vaikka se on tuomittu epäonnistumaan. Siksi hän kehottaakin heitä enemmin piiloutumaan. Mutta näkeekö Ulmo ennalta sen kuinka hänen toimensa auttavat saavuttamaan voiton? Hänhän kehottaa rakentamaan Nargothrondin ja Gondolinin, vaikka tietää niidenkin aikanaan tuhoutuvan Morgothin käsissä. Hän selvästi tietää, kuka Gondoliniin tuo viestin, mutta tietääkö hän kuinka kaikki lopulta päättyy?
Melian selvästi tietää, että kaikki päättyy huonosti, mutta hän ainakaan ei tiedä tarkalleen miten. Siksi hän varoittaa Thingolia pysymään erossa Fëanorin pojista. Thingol ei selvästikään pidä noldorista, mutta hän ei suhtaudu heihin liittolaisina yhtä epäluuloisesti kuin vaimonsa. Melianin rakkaus ei ulotu kaikkiin haltioihin kuten Ulmon vaan ainoastaan yhteen. Hän yrittää selvästi pelastaa Thingolin, jotta tämä ei joutuisi Mandosin tuomion uhriksi.
Mandosin tuomiota vastaan yrittävät taistella Finwën huoneen nuoremmat haarat. He haluavat peittää sukusurman, mutta vääjäämättä se tulee ilmi. Teksti antaa jostain syystä ymmärtää tämän olevan peräisin suoraan Morgothilta, mikä on hämmentävää. Ilmeisesti se on tapahtunut hänen vangitsemiensa ja myöhemmin vapauttamiensa haltioiden kautta, joita sindar eivät osanneet varoa. Tässä Morgothin työ vaikuttaa turhalta, sillä on vaikea kuvitella tuhansien kantaman salaisuuden pysyvän täysin kätkettynä. Eikö yksikään noldor sitä olisi synnintunnossaan paljastanut? Sitä kohtaloa vastaan ihmiset ovat aina turhaan taistelleet.
Luvussa viitataan kahdesti Mandosin tuomioon. Ensin Ulmo varoittaa siitä Turgonia ja myöhemmin Finarfinin pojat huomaavat olevansa sen alaisia Thingolin suututtua heille. Kuten tuomiosta muistamme, kaikki noldorin työt ovat valuva hukkaan. Ja niin Ulmo varoittaakin Turgonia, ettei tämän tule liikaa kiintyä Gondoliniin, vaikka se kestääkin kauemmin kuin mikään muu noldorin varustus. Ulmo selvästi yrittää koko kirjan läpi auttaa kaikkia haltioita taistelussa Morgothia vastaan, vaikka se on tuomittu epäonnistumaan. Siksi hän kehottaakin heitä enemmin piiloutumaan. Mutta näkeekö Ulmo ennalta sen kuinka hänen toimensa auttavat saavuttamaan voiton? Hänhän kehottaa rakentamaan Nargothrondin ja Gondolinin, vaikka tietää niidenkin aikanaan tuhoutuvan Morgothin käsissä. Hän selvästi tietää, kuka Gondoliniin tuo viestin, mutta tietääkö hän kuinka kaikki lopulta päättyy?
Melian selvästi tietää, että kaikki päättyy huonosti, mutta hän ainakaan ei tiedä tarkalleen miten. Siksi hän varoittaa Thingolia pysymään erossa Fëanorin pojista. Thingol ei selvästikään pidä noldorista, mutta hän ei suhtaudu heihin liittolaisina yhtä epäluuloisesti kuin vaimonsa. Melianin rakkaus ei ulotu kaikkiin haltioihin kuten Ulmon vaan ainoastaan yhteen. Hän yrittää selvästi pelastaa Thingolin, jotta tämä ei joutuisi Mandosin tuomion uhriksi.
Mandosin tuomiota vastaan yrittävät taistella Finwën huoneen nuoremmat haarat. He haluavat peittää sukusurman, mutta vääjäämättä se tulee ilmi. Teksti antaa jostain syystä ymmärtää tämän olevan peräisin suoraan Morgothilta, mikä on hämmentävää. Ilmeisesti se on tapahtunut hänen vangitsemiensa ja myöhemmin vapauttamiensa haltioiden kautta, joita sindar eivät osanneet varoa. Tässä Morgothin työ vaikuttaa turhalta, sillä on vaikea kuvitella tuhansien kantaman salaisuuden pysyvän täysin kätkettynä. Eikö yksikään noldor sitä olisi synnintunnossaan paljastanut? Sitä kohtaloa vastaan ihmiset ovat aina turhaan taistelleet.
