Ensin toivotamme hyvää 50-vuotispäivää Billy Boydille, joka on syntynyt Glasgow'ssa 28.8.1968!
Poliittis-maantieteellinen katsaus Beleriandiin on vallan paikallaan tässä vaiheessa tarinaa, kun Keski-Maassa on syntynyt kuhinaa noldorin saavuttua ja levittäydyttyä joka puolelle.
Neljästoista luku ei ole varsinaisesti mikään Christopher Tolkienin tarkoitusta varten leikkaama ja liimaama katsaus, vaan perustuu ihka oikeaan Quenta Silmarillionin lukuun tästä aiheesta. Siitä huolimatta keltaiset fiskarsit ja erikiipperi ovat ahkerasti viuhuneet ja lortsuneet Christopherin ja Guy Gavriel Kayn käsissä, kun he ovat paikkailleet, muunnelleet ja osin sensuroineetkin Ronald-herran kirjoituksia. Jossakin vaiheessa, kunhan (ja jos!) ehdin, saatan esittää tässä ketjussa Arda Reconstructed -teoksesta lukemani päätähuimaavan esimerkin jonkin kappaleen kokoonpanosta: vaikka pääpiirteittäin seurataan isä-Tolkienia, muutoksia on yksityiskohdissa paljon.
Käsissämme on siis systemaattinen kuvaus Beleriandista, maan ja veden muodoista sekä valtakunnista, ja tällaisista asioista pitävät (etten minäkin?) ovat aina ahmineet lukua tyytyväinen hymy huulillaan: sodat, petokset ja kuolemantapaukset jäävät hetkeksi taka-alalle, ja edessä avautuu laaja maisema suurine jokineen, laajoine metsineen, lumihuippuisine vuorineen ja kaiken reunalla kohisee Meri. Kontuwikin lukua käsittelevässä artikkelissa on yhteenveto käsitellyistä alueista, jos joku haluaa sellaisen lukea. Kerron tässä keskustelun pohjaksi vain omia vaikutelmiani sekä esitän lukiessani mieleen juolahtaneita kysymyksiä. Tekstikriittinen puoli jääköön vielä hautumaan, arvatkaa vain, mitä Christopher ja Guy ovat jättäneet pois luvun pohjana olleesta tekstistä. Sanonpahan vain sen, että yksi poisjätöistä on alaviite, jossa Ælfwine, Quenta Silmarillionin alkuperäisen kehyskertomuksen päähenkilö, kertoo tekstin perustuvan lähinnä erään Torhir Ifantin teokseen Dorgannas Iaur ("selonteko maiden vanhoista muodoista"), jota säilytettiin Tol Eressëalla, minkä vuoksi se päätyi Ælfwinen kertomukseen. Mutta koska kehyskertomus on häivytetty painetusta Silmarillionista, maininta täytyi tietysti jättää pois, kun nykyajan Ælfwinet, Christopher ja Guy, tekstiä toimittivat.
Ennen lukuun ryhtymistä on vielä hyvä huomauttaa, että Silmarillionin kartoista se pienempi, Noldorin ja sindarin valtakunnat, kuuluu nimenomaan tähän lukuun. Alkuteoksessa se on aina ollut tekstin lomassa, kuvitetussa suomennoksessakin se on päässyt paikalleen, vaikka vuoden 1979 laitoksessa joutuikin liitekartan takapuolelle.
Mutta nyt viimein vaikutelmiin ja kysymyksiin:
1. Rautavuoret, Utumno, Angband, Thangorodrim: Välittömästi aloitetaan aiheilla, joita karttojen ystävät turhaan etsivät painetun Silmarillionin kartasta. Tämä minua suunnattomasti harmitti aina siihen asti, kun sain David Dayn Tolkienin maailman käsiini ja näin viimein, minne Tolkien ne sijoitti. The History of Middle-earthissa julkaistu alkuperäinen kartta (tai siis sen useat versiot) viimein rauhoittivat mieleni kokonaan. En vieläkään ymmärrä, miksi Rautavuoret oli jätettävä pois painetusta Silmarillionista. Ehkä se oli vain tilakysymys.
2. Kaiken kaikkiaan tätä lukua olisi mahdotonta tai ainakin hyvin tuskaisaa lukea ilman sitä isoa liitekarttaa. Tai tuskin siitä voisi kovasti nauttia ilman sitä, kun paikannimet viuhuvat ohi. Tai ehkä sittenkin, Tolkien liittää kuvaukseensa maan muodoista eläviä yksityiskohtia, kosteita tuulia, lintuja, ruohoa, hevosia, hevosten sukuperän, ratsastajia, välillä myös sotaleirejä ja armeijoja.
3. "Nevrast kuului pikemminkin Beleriandiin kuin Hithlumiin" -- tätä minä olen aina epäröiden pohtinut: välillä tuntuu siltä, että kaikki se mitä kartassa näkyy, on Beleriandia, siis kaikki maat Ered Luinilta länteen, mutta tekstissä näkyy aina silloin tällöin viittauksia, joiden mukaan Nevrast, Hithlum, Ard-galen, Dorthonion, ehkä jopa Ossiriandkin, eivät itse asiassa ole Beleriandin osia vaan sen naapureita. Liekö niin, että käsite oli hieman häilyvä? Joka tapauksessa myöhemmin tässä luvussa sanotaan: "Beleriandin suuri ja kaunis maa levittäytyi lauluissa ylistetyn Sirionjoen molemmin puolin"
4. Täytyy muistaa, että Turgonin kansa oli kaikkein eniten noldorin ja sindarin sekakansaa, ehkä jopa niin, että hänen väestään suurin osa oli sindarilaista alkuperää. Liekö sitten noldor säilynyt yläluokkana?
5. Miksi ihmeessä jotkut Finwën jälkeläisistä olivat toisten veljiensä vasalleja, kuten Angrod ja Aegnor Finrodin?
6. Kuvitetussa laitoksessa on muutamia korjauksia tekstiin (luvun nimen lisäksi): huomattavin lienee tämä: "[Narog] virtasi ennen yhtymistään Sirioniin nelisenkymmentä peninkulmaa Nan-tathrenissa, Raidanmaassa" (1979); "[Narog] virtasi nelisenkymmentä peninkulmaa ennen yhtymistään Sirioniin Nan-tathrenissa, Raidanmaassa" (2018). Eli tässä puhutaan Ivrinin (Narogin lähde) ja Sirionin yhtymäkohdan välimatkasta eikä Nan-tathrenin koosta.
7. Sivumennen mainitaan myös Morgothin palvelijioden vesikammo, joka periytyi myös Sauronin kätyreille. Saanemme kiittää tästä(kin) Ulmoa.
8. Nan Dungortheb ja Ered Gorgoroth muinaisine, esimuinaisine ja hieman myöhäisempine hirviöineen ja hämähäkkeineen on hieman erikoinen alue, pahuuden enklaavi haltiavaltakuntien keskellä. Mitään sille ei ilmeisesti voinut tehdä eikä kukaan yrittänyt. Mutta pahuus ja hirviöt eivät myöskään pyrkineet levittäytymään pesistään. Muistaakseni Nan Dungorthebissä asui myös muita otukseja kuin Ungoliantin jälkeläisiä. Ainakin siellä oli ollut jo ennen Ungoliantia hirviöhämähäkkejä, joiden ilkeys sai Ungoliantin geeneistä lisää potkua.
9. Miksi Dor Dínen oli äänetön maa? Mitä se tarkoitti? Oliko se tyhjä vai vaimensiko maa kaikki äänet? Eikö siellä uskaltanut äännellä jostakin pelottavasta syystä?
10. Talmalompolot on mielestäni yksi hauskimmista, oivaltavimmista ja kauneimmista Silmarillionin nimien suomennoksista. Rohkeasti luotu suomalainen nimi. Mikä on oma suosikkisi?
11. Sirionin putoukset, maanalaiset joet ja suot ovat merkillistä seutua, jonka toivon joskus saavan komean digitaalisen kuvauksen, kun Silmarillion viimein pääsee valkokankaalle. Näiden maiden kuvauksen voi lukea aina uudestaan ja saada mieleensä uusia hämmentäviä kuvia kohisevista vesistä.
12. "Maedhros asui tuolla kukkulalla suuren tappion jälkeen." Tässäkin on pahaenteinen viittaus tuleviin katastrofeihin; näitä aina välillä tekstiin tipautellaan muistuttamaan, että kohta lätty lätisee, liha tummuu ja kulmahampaat välähtelevät. Kohta pian tulee toinen etiäinen: "Siellä asuivat paluunsa jälkeen Beren ja Lúthien". Haa, tiedämme siis, että myöhemmin näistä kahdesta (joiden nimet, ainakin Lúthien on jo mainittu aiemminkin) kerrotaan lisää, ja että he menevät jonnekin ja vieläpä palaavat. Mistä lienee kysymys? Paras jatkaa lukemista...
13. "...ja vuoret sen [= Ossiriandin] takana saivat nimen Ered Lindon, sillä he [= noldor] näkivät ne ensi kerran Ossiriandista." Lindon tarkoittaa tässä siis 'laulua' ja viittaa laulaviin Ossiriandin viherhaltioihin. Tarkoittaako tämä siis sitä, että Keski-Maahan palanneet noldor eivät lainkaan muistaneet vuoria, joiden yli he olivat ammoisina aikoina ensi kerran saapuneet Beleriandiin. Tai eivät ainakaan muistaneet antaneensa niille mitään nimeä. Tai sitten he vain antoivat niille uuden nimen, koska viherhaltiat ja heidän laulunsa oli heille uutta ja sykähdyttävää. No, olihan niillä jo nimi "Sinivuoret", Ered Luin. Turha kysymys.
14. "Mutta noldorista kukaan ei mennyt Ered Lindonin yli niin kauan kuin heidän valtakuntansa pysyi." Tämä joskus haltioissa hämmästyttää: käytännössä ikuinen elämä, paljon maita ja mantuja nähtävänä, ilmeinen uteliaisuus mielenlaadussa mutta siitä huolimatta lähes kuusisataa aurinkovuotta ilman ainuttakaan tutkimusmatkaa itään -- mikä olisi voinut olla myös strategisesti tärkeää. Ehkä se johtuikin juuri kuolemattomuudesta: ei ollut mikään kiire, kun aikaa piti oleman rajattomasti. Ja olihan Beleriandissa ja lähihoodeilla yllin kyllin puuhaa örkki-invaasioiden ym. torjumisessa. Mutta ettei edes yksi hurjapäinen haltia-Polo lähtenyt. Olen ymmälläni kuin kettu Konnun metsässä.
Poliittis-maantieteellinen katsaus Beleriandiin on vallan paikallaan tässä vaiheessa tarinaa, kun Keski-Maassa on syntynyt kuhinaa noldorin saavuttua ja levittäydyttyä joka puolelle.
Neljästoista luku ei ole varsinaisesti mikään Christopher Tolkienin tarkoitusta varten leikkaama ja liimaama katsaus, vaan perustuu ihka oikeaan Quenta Silmarillionin lukuun tästä aiheesta. Siitä huolimatta keltaiset fiskarsit ja erikiipperi ovat ahkerasti viuhuneet ja lortsuneet Christopherin ja Guy Gavriel Kayn käsissä, kun he ovat paikkailleet, muunnelleet ja osin sensuroineetkin Ronald-herran kirjoituksia. Jossakin vaiheessa, kunhan (ja jos!) ehdin, saatan esittää tässä ketjussa Arda Reconstructed -teoksesta lukemani päätähuimaavan esimerkin jonkin kappaleen kokoonpanosta: vaikka pääpiirteittäin seurataan isä-Tolkienia, muutoksia on yksityiskohdissa paljon.
Käsissämme on siis systemaattinen kuvaus Beleriandista, maan ja veden muodoista sekä valtakunnista, ja tällaisista asioista pitävät (etten minäkin?) ovat aina ahmineet lukua tyytyväinen hymy huulillaan: sodat, petokset ja kuolemantapaukset jäävät hetkeksi taka-alalle, ja edessä avautuu laaja maisema suurine jokineen, laajoine metsineen, lumihuippuisine vuorineen ja kaiken reunalla kohisee Meri. Kontuwikin lukua käsittelevässä artikkelissa on yhteenveto käsitellyistä alueista, jos joku haluaa sellaisen lukea. Kerron tässä keskustelun pohjaksi vain omia vaikutelmiani sekä esitän lukiessani mieleen juolahtaneita kysymyksiä. Tekstikriittinen puoli jääköön vielä hautumaan, arvatkaa vain, mitä Christopher ja Guy ovat jättäneet pois luvun pohjana olleesta tekstistä. Sanonpahan vain sen, että yksi poisjätöistä on alaviite, jossa Ælfwine, Quenta Silmarillionin alkuperäisen kehyskertomuksen päähenkilö, kertoo tekstin perustuvan lähinnä erään Torhir Ifantin teokseen Dorgannas Iaur ("selonteko maiden vanhoista muodoista"), jota säilytettiin Tol Eressëalla, minkä vuoksi se päätyi Ælfwinen kertomukseen. Mutta koska kehyskertomus on häivytetty painetusta Silmarillionista, maininta täytyi tietysti jättää pois, kun nykyajan Ælfwinet, Christopher ja Guy, tekstiä toimittivat.
Ennen lukuun ryhtymistä on vielä hyvä huomauttaa, että Silmarillionin kartoista se pienempi, Noldorin ja sindarin valtakunnat, kuuluu nimenomaan tähän lukuun. Alkuteoksessa se on aina ollut tekstin lomassa, kuvitetussa suomennoksessakin se on päässyt paikalleen, vaikka vuoden 1979 laitoksessa joutuikin liitekartan takapuolelle.
Mutta nyt viimein vaikutelmiin ja kysymyksiin:
1. Rautavuoret, Utumno, Angband, Thangorodrim: Välittömästi aloitetaan aiheilla, joita karttojen ystävät turhaan etsivät painetun Silmarillionin kartasta. Tämä minua suunnattomasti harmitti aina siihen asti, kun sain David Dayn Tolkienin maailman käsiini ja näin viimein, minne Tolkien ne sijoitti. The History of Middle-earthissa julkaistu alkuperäinen kartta (tai siis sen useat versiot) viimein rauhoittivat mieleni kokonaan. En vieläkään ymmärrä, miksi Rautavuoret oli jätettävä pois painetusta Silmarillionista. Ehkä se oli vain tilakysymys.
2. Kaiken kaikkiaan tätä lukua olisi mahdotonta tai ainakin hyvin tuskaisaa lukea ilman sitä isoa liitekarttaa. Tai tuskin siitä voisi kovasti nauttia ilman sitä, kun paikannimet viuhuvat ohi. Tai ehkä sittenkin, Tolkien liittää kuvaukseensa maan muodoista eläviä yksityiskohtia, kosteita tuulia, lintuja, ruohoa, hevosia, hevosten sukuperän, ratsastajia, välillä myös sotaleirejä ja armeijoja.
3. "Nevrast kuului pikemminkin Beleriandiin kuin Hithlumiin" -- tätä minä olen aina epäröiden pohtinut: välillä tuntuu siltä, että kaikki se mitä kartassa näkyy, on Beleriandia, siis kaikki maat Ered Luinilta länteen, mutta tekstissä näkyy aina silloin tällöin viittauksia, joiden mukaan Nevrast, Hithlum, Ard-galen, Dorthonion, ehkä jopa Ossiriandkin, eivät itse asiassa ole Beleriandin osia vaan sen naapureita. Liekö niin, että käsite oli hieman häilyvä? Joka tapauksessa myöhemmin tässä luvussa sanotaan: "Beleriandin suuri ja kaunis maa levittäytyi lauluissa ylistetyn Sirionjoen molemmin puolin"
4. Täytyy muistaa, että Turgonin kansa oli kaikkein eniten noldorin ja sindarin sekakansaa, ehkä jopa niin, että hänen väestään suurin osa oli sindarilaista alkuperää. Liekö sitten noldor säilynyt yläluokkana?
5. Miksi ihmeessä jotkut Finwën jälkeläisistä olivat toisten veljiensä vasalleja, kuten Angrod ja Aegnor Finrodin?
6. Kuvitetussa laitoksessa on muutamia korjauksia tekstiin (luvun nimen lisäksi): huomattavin lienee tämä: "[Narog] virtasi ennen yhtymistään Sirioniin nelisenkymmentä peninkulmaa Nan-tathrenissa, Raidanmaassa" (1979); "[Narog] virtasi nelisenkymmentä peninkulmaa ennen yhtymistään Sirioniin Nan-tathrenissa, Raidanmaassa" (2018). Eli tässä puhutaan Ivrinin (Narogin lähde) ja Sirionin yhtymäkohdan välimatkasta eikä Nan-tathrenin koosta.
7. Sivumennen mainitaan myös Morgothin palvelijioden vesikammo, joka periytyi myös Sauronin kätyreille. Saanemme kiittää tästä(kin) Ulmoa.
8. Nan Dungortheb ja Ered Gorgoroth muinaisine, esimuinaisine ja hieman myöhäisempine hirviöineen ja hämähäkkeineen on hieman erikoinen alue, pahuuden enklaavi haltiavaltakuntien keskellä. Mitään sille ei ilmeisesti voinut tehdä eikä kukaan yrittänyt. Mutta pahuus ja hirviöt eivät myöskään pyrkineet levittäytymään pesistään. Muistaakseni Nan Dungorthebissä asui myös muita otukseja kuin Ungoliantin jälkeläisiä. Ainakin siellä oli ollut jo ennen Ungoliantia hirviöhämähäkkejä, joiden ilkeys sai Ungoliantin geeneistä lisää potkua.
9. Miksi Dor Dínen oli äänetön maa? Mitä se tarkoitti? Oliko se tyhjä vai vaimensiko maa kaikki äänet? Eikö siellä uskaltanut äännellä jostakin pelottavasta syystä?
10. Talmalompolot on mielestäni yksi hauskimmista, oivaltavimmista ja kauneimmista Silmarillionin nimien suomennoksista. Rohkeasti luotu suomalainen nimi. Mikä on oma suosikkisi?
11. Sirionin putoukset, maanalaiset joet ja suot ovat merkillistä seutua, jonka toivon joskus saavan komean digitaalisen kuvauksen, kun Silmarillion viimein pääsee valkokankaalle. Näiden maiden kuvauksen voi lukea aina uudestaan ja saada mieleensä uusia hämmentäviä kuvia kohisevista vesistä.
12. "Maedhros asui tuolla kukkulalla suuren tappion jälkeen." Tässäkin on pahaenteinen viittaus tuleviin katastrofeihin; näitä aina välillä tekstiin tipautellaan muistuttamaan, että kohta lätty lätisee, liha tummuu ja kulmahampaat välähtelevät. Kohta pian tulee toinen etiäinen: "Siellä asuivat paluunsa jälkeen Beren ja Lúthien". Haa, tiedämme siis, että myöhemmin näistä kahdesta (joiden nimet, ainakin Lúthien on jo mainittu aiemminkin) kerrotaan lisää, ja että he menevät jonnekin ja vieläpä palaavat. Mistä lienee kysymys? Paras jatkaa lukemista...
13. "...ja vuoret sen [= Ossiriandin] takana saivat nimen Ered Lindon, sillä he [= noldor] näkivät ne ensi kerran Ossiriandista." Lindon tarkoittaa tässä siis 'laulua' ja viittaa laulaviin Ossiriandin viherhaltioihin. Tarkoittaako tämä siis sitä, että Keski-Maahan palanneet noldor eivät lainkaan muistaneet vuoria, joiden yli he olivat ammoisina aikoina ensi kerran saapuneet Beleriandiin. Tai eivät ainakaan muistaneet antaneensa niille mitään nimeä. Tai sitten he vain antoivat niille uuden nimen, koska viherhaltiat ja heidän laulunsa oli heille uutta ja sykähdyttävää. No, olihan niillä jo nimi "Sinivuoret", Ered Luin. Turha kysymys.
14. "Mutta noldorista kukaan ei mennyt Ered Lindonin yli niin kauan kuin heidän valtakuntansa pysyi." Tämä joskus haltioissa hämmästyttää: käytännössä ikuinen elämä, paljon maita ja mantuja nähtävänä, ilmeinen uteliaisuus mielenlaadussa mutta siitä huolimatta lähes kuusisataa aurinkovuotta ilman ainuttakaan tutkimusmatkaa itään -- mikä olisi voinut olla myös strategisesti tärkeää. Ehkä se johtuikin juuri kuolemattomuudesta: ei ollut mikään kiire, kun aikaa piti oleman rajattomasti. Ja olihan Beleriandissa ja lähihoodeilla yllin kyllin puuhaa örkki-invaasioiden ym. torjumisessa. Mutta ettei edes yksi hurjapäinen haltia-Polo lähtenyt. Olen ymmälläni kuin kettu Konnun metsässä.
Jotkut paikat myös ovat sen verran pieniä, että suurempi fontti ei oikein mahtuisi niihin.
