Asioihin koukuttuminen ja niistä lakkoilu

Karkkilakko, tipaton tammikuu, lihaton lokakuu. Mistä kaikesta ihminen voi lakkoilla? Mistä sinä lakkoilet ja miksi? Vai onko lakkoilu ja tietyistä tavoista ja asioista irtautuminen sinusta vain tyhmää?


Minä olen antanut itselleni kertoa ja uskonutkin aika pitkälti että täydellinen lakkoilu jostain asiasta ei pidemmänpäälle saa aikaan muutoksia tai vaikuta juuri mihinkään kyseisen lakon ulkopuolella. Että on turha kieltäytyä alkoholista kuukaudeksi tai karkista kahdeksi. Lakon jälkeen sitä palaa vanhoihin tapoihinsa ja saattaapa onnistumistaan juhlistaa oikeilla övereilläkin.
Toiselta puolen minulla on itselläni myös hyviä kokemuksia lakoista. Mutta se minkä uskon vaikuttavan on lakon pituus. Kuukausi ei riitä muuttamaan mitään tapoja. Edes kaksi kuukautta ei riitä. Lakon pitää kestää vähintään niin kauan että kyseistä asiaa ei enää aktiivisesti kaipaa. Se on minun omakohtaisiin kokemuksiin perustuva näkemykseni.

Pidin teininä vuoden kestävän sipsilakon. Olin siinä pisteessä että jos sain ison pussin sipsejä niin vedin kerralla 2/3 pussillista ja seuraavana päivänä loput. Voitte arvata että sellaisesta suolan ja rasvan määrästä ei tullut kovin hyvä olo. Mutta ei vaan osannut lopettaa. Sitten päätin ottaa lakon. Samalla tiputin myös puurosta suolan kokonaan pois, uuniranskalaisista samaten ja pidin kiinni tästä koko vuoden. Olen edelleen hämmästynyt miten hyvin pärjäsin. Tuosta lakosta seurasi se että vähensin suolan käyttöä oikeastaan kaikessa pysyvästi. Ihan vasta viime vuosina (kun tuosta lakosta on kulunut varmaan ainakin 15 vuotta, en muista tarkkaa ajankohtaa) on suolan määrä alkanut hiljalleen lisääntyä. Mutta ei samalle tasolle. En edelleenkään pysty syömään puuroa jossa on suolaa (poislukien maitopohjaiset riisipuurot ja mannapuurot. Ne vaan tarvitsevat sen suolan), ranskalaisiin ripotan suolaa vain hiukan ja karsastan överisuolaisia ruokia. Valmislettutaikinat ovat minulle liian suolaisia, samoin valmispastat ja pakastepitsoista tulee melkein aina loppupäiväksi vähän huono olo jonka yhdistän mmyös siihen jos syön vaikka Hesen aterian tai kasan sipsejä. Eli varmaankin suolasta johtuva olotila. Näin olen päätellyt. Kun lakon jälkeen vuoden vaihteessa ostin sen palkintosipsipussini niin eivät ne olleet puoleksikaan niin hyviä kuin muistin. Möin pari kourallista ja jätin loput myöhemmäksi. Enkä sen jälkeen ole koskaan palannut samanlaiseen sipisien ahmimiseen. Mutta on se edelleen minulle heikko kohta. Jos tarjolla on sipsejä niin käsi käy pussilla automaattisesti ja puoli pussia voi mennä päivässä, mutta ei onneksi yleensä yhdellä istumalla. Mutta osaan kuitenkin lopettaa viimeistään siinä kohtaa kun alkaa olla vähän möllö olo. Ennen en osannut.

Toinen asia josta olen lakkoillut useasti ja paljon on sosiaalinen media ja varsinkin FB. Siitä irtautuminen ihan kunnolla tuntuu olevan todella vaikeaa. Jos lähden pois kotoa voin jättää taakseni kaikki nettisivujen seuraamiset yms. mutta kotona palaan taas vanhoihin tapoihini. Hyvinkin nopeasti. Nyt olen uuden haasteen edessä älypuhelimeni kanssa. Kun alan kantaa pientä nettiä taskussani. Ensimmäinen työni kun sain puhelimen päälle olikin poistaa ja piilottaa kaikki sosiaaliseen mediaan liittyvät kuvakkeet. Jopa selaimen pistin kansion taakse ja kansion perimmäisen välilehden perimmäiseen nurkkaan. Löydän sen sieltä jos on pakko. En halua opetella siihen.
Jotain hyvää toivon kuitenkin älypuhelimeni tuovan myös sosiaalisenmedian käyttööni. Aion nyt todella vähentää FB:n käyttöä. Pidän sen edelleen, koska siellä tiedotetaan tapahtumista ja viestitellään tuttujen kanssa. Mutta suljen sen välilehdistäni (olen yrittänyt tätä aiemminkin, mutta vähitellen se vahingossa palasi, kuten jokaisen FB lakon kanssa on käynyt. Pikkuhiljaa olen palannut vanhoihin tapoihini) enkä aio käydä useita kertoja päivässä tarkistamassa sitä. Olen päättänyt että voin käydä aamulla ja seuraavan kerran avaan sen illalla. Yritän olla päivittämättä juuri mitään, en jaa kuvia enkä edes jää selaamaan pitkiksi ajoiksi. Katson uutisvirran uusimmat joltain ajalta ja tarkista yksityisviestit. Käytän sitä siihen tarkoitukseen jota varten pidän sen edelleen roikkumassa mukana, mutta en muuhun. Korvaavina viestintäkanavina minulle avautuu nimittäin nyt ainakin Whatsapp ja mahdollisesti Instagram (jos tulen siihen tulokseen että haluan jakaa kuvia). Eli nyt taas uusi epätoivoinen(?) irtiotto FB:sta. En ole edes laskenut monesko tämä on, mutta ainakin minulla on nyt suunnitelma jonka avulla voin yrittää paremmin pitää tästä kiinni. Ei ole pelkkää päätöstä vähentää ja epämääräisiä rajoituksia joista yrittää pitää kiinni ja sen seurauksena sortua vain pahemmin. Minulla on nyt olemassa korvaavaa toimintaa. Silti huomaan jo nyt (kun puhelin on vielä panssarilasin asennuksessa) että joku minussa haluaa käyttää netissä sen aikaa kuin ennenkin ja etsii tekemistä. Kun FB ei ole välilehdissä niin hakeudun blogeihin tai vaikka Käärmeeseen kirjoittamaan hehtaaripitkää viestiä (krhm). En siis lähde ulos, siivoa, pyykkää tai käytä tätä hetkeä siihen että lukisin lapselle vaan käytän sen kirjoittamalla tätä viestiä... Veikkaan/toivon kuitenkin että FB suurimpana koukuttajana on se jonka poisto ehkä vähentäisi tarvetta istua tässä. Ja jos en puhelimella aktiivisesti ala seurata mitään niin ehkä, EHKÄ saisin vähennettyä netissä roikkumiseen tuhlattua aikaa. Tai ainakin pääsisin jotenkin irti tuosta pahimmasta möröstä ja hakeutuisin enemmän foorumien ja blogien maailmaan. Ehkä... Ellei sitten se Instagram vie mennessään. Mutta jos otetaan asia kerrallaan. Ensin tuo FB.

Olen itse vakaasti sen kannalla, että pidemmän päälle on hyödyllisempää (ja vaikeampaa!!) opetella kohtuullisuutta.

Olin joskus 3kk suklaalakossa. Sen jälkeen söin suklaata sen puoli levyä viikossa kuin yleensäkin, eli ainakaan mitään edistystä ei tapahtunut.
Olen ollut noin vuoden juomatta alkoholia ja siihen olen tyytyväinen. Ei enää ikinä kaameita dageneftereitä tai "oho, on maanantai ja olen ylioppilaskunnan hallituksen kanssa baarissa juomassa viiniä". Ei ainakaan tee enää mieli juoda, mikä on hyvä koska opiskelijaelämä houkuttaa juomaan koko ajan ja se ei nyt mitenkään kamalan terveellistä ole. Totta kai lähden riehumaan mutta tällä kertaa vain appelsiinimehun voimalla. Ainakin osa kavereista tuntuu olevan pienessä hupelissa koko ajan, ja olen tyytyväinen etten itse ole. Ainakin rahaa säästyy jollei muuta.

Jäin tuossa joku päivä miettimään tuota kyselyni vaihtoehtoa "Olen lakkoillut ja onnistunut" että miten kukakin tulkitsee onnistumisen. Onko se onnistuminen jos onnistuu lakon ajan pidättäytymään jostain asiasta, eli tavallaan on vain puhdistuskuurilla vai onko onnistuminen se jos lakkoilu vaikuttaa myös lakon jälkeiseen tapaan toimia? Millaisin tavoittein ja odotuksin olette lakkoilleet?

Jaamar sanoi:

Katson uutisvirran uusimmat joltain ajalta ja tarkista yksityisviestit.

Click to expand...

Oletko huomannut, että älypuhelimeen saa myös erilliseksi sovellukseksi Facebook-messengerin? Sillä voi vaan keskustella (ja katsella niitä tarinoita). Sikäli näppärää että voi jatkaa vaivatta samoja keskusteluja koneella ja puhelimella! Ja jää se uutisvirran päämäärätön kahlailu ainakin vähemmälle. (Minulla virta on lähinnä eläinkuvia ja -videoita. Onhan ne ihan söpöjä mutta ehkä enemmän kiinnostaisi joku oikea kuuluminen!)

Enpä ihan kauhesti lakkoile, tai ainakaan ei tule mieleen mitään kovin viimeaikaista lakkoa. (No paitsi ehkä se, että olen nyt syömättä tomaattia ja sipulia, mutta vaikka ne hyviä onkin niin ei se nyt varsinaisesti aiheuta mitään valtaisaa kaipuuta.) Joskus oon ollut suklaalakossa ja se on mennyt ihan hyvinkin, siis silleen että olen ollut pitkäänkin ilman. Nyt ei oikein lähde, vaikka pitäisi varmaan sellainenkin pitää. (Paitsi pidin yhden päivän suklaalakon!) Yleisesti ottaen mieluummin pyrkisin kohtuullisuuteen, mutta on sekin välillä vaikeaa...

Minusta lakosta olisi kiva seuraus se, että tottumukset muuttuisivat, mutta olen kyllä tyytyväinen ihan siihenkin jos on ollut jokin asetettu aikaraja ja pysyy siinä! Tulee sellainen pystyvä olo.

Gretchen sanoi:

Oletko huomannut, että älypuhelimeen saa myös erilliseksi sovellukseksi Facebook-messengerin?

Click to expand...

Enpä ole. Toisaalta se ei tue sitä ajatusta että pyrin irti koko systeemistä.
Sain eilen Instagramin puhelimeen ja täytyy sanoa että huomaan jo nyt koukuttumisen merkkejä myös tuon puhelimen tuijotteluun. Pitää pitää itseään silmällä. Puhelimesta lakkoilu ei ole oikein realistista.

Huomaan topikista, etten ole välttämättä sittenkään ainoa tapaus lajissani. Nuorempana tosiaan koukutuin pahasti teolliseen sokeriin ja suklaaseen ja kun kapitaa riitti, niin sitä lystiä piti jatkaa muun pikaenergisen ravinnon ohella aina pian päättyvään vuoteen asti; vaikkei sellaista "kuvasta" ehkä uskoisikaan. Kuitenkin tarpeeksi pitkään, että oireita alkoi ilmenemään lopulta sopivan myöhäänherättävässä määrin (vielä senkin jälkeen kun toinen terveysvaara, asuntoni keltapölyksi hajoavat eteismatot oli kierrätetty) ja sitä alkoi oppimaan uusia lääketieteellisiä asioita. Nykyään elämä ja aamut ovat sitten rikastuneesti jännittäviä siltäkin osin — ja luontaistuotteiden myynneskelijät viikko viikolta tyytyväisempiä.

@Constantine toivottavasti et oikeasti kovin paljon rikastuta luontaistuotteiden myyjiä