Pöytäroolipelit

Aivan ensimmäinen kosketukseni pöytäroolipelaamiseen oli reilu vuosi sitten, kun kaveriporukkamme piti alkaa pelaamaan MERP:iä (?). Itse kerkesin peräti luoda hahmon, sekin oli hyvin mielenkiintoista. (Hahmoni olisi ollut voro-hobitti. :D) Peliä ei kuitenkaan ehditty edes aloittaa, kun GM:lle tuli muita kiireitä. Nyt sitten pelaamme samalla porukalla Savage Worldsiin perustuvaa roolipeliä. Eri GM on muokannut sääntöjä jonkin verran, peli sijoittuu tänne omille kotikulmillemme ja on hyvin realistinen (zombeja lukuunottamatta). Peli ei ehkä ole paras mahdollinen ensimmäiseksi peliksi, kun huomaan itse turhautuvani välillä juuri siihen realistisuuteen. Olenkin toivonut, että sama GM vetäisi meille jonkun Tolkienin maailmoihin perustuvan pelin, mutta saa nyt nähdä mitä tapahtuu kun saamme tämän ekan pelattua. Olemme pelanneet nyt varmaan noin 10 kertaa, joka kerralla noin 3 tuntia. Emmekä ole vielä lähelläkään tavoitteitamme pelissä... Että ainakaan nopeasta ensikosketuksesta pelaamiseen ei voida puhua. Aloitimme syyskuussa. Porukka onneksi on mukava ja olen pikkuhiljaa päässyt myös roolipelaamisen lainalaisuuksiin kiinni (ei tarvitse joka kerta kysyä mitä tarkoittaa esimerkiksi 2D6+2). Porukassamme on toinenkin ensikertalainen minun lisäkseni, muut ovat kokeneempia pelaajia. Kaikinpuolin sanoisin, että mukavaa on, mutta vielä haluan päästä pelaamaan jotain fantasiaroolipeliä.
 
Täältä on mahdollista ladata ilmainen 60 sivun näyte Harnin maailmasta, erityisesti Kaldorin kuningaskunnasta. Toistaiseksi siis. Huomaa valita maksuvaihtoehdoksi Free Pdf, niin et tarvitse luottokorttia. Harnista olen puhunut tuolla vähän ylempänä. Keskiaikaista maanläheistä fantasiaa siis.
 
Koko perheelle suunnatusta Astraterra-roolipelistä ilmestyy tämän kesän aikana toinen laitos. Tekijä väittää, että tämä ei olisi niin väkivaltakeskeinen kuin roolipelit yleensä, joten taidankin ostaa kummi&veljentytölleni yhden kappaleen 8-vuotislahjaksi. Toki kannattaa varmaan tutkailla etukäteen tarkemmin materiaalia, ettei mene paketti heti uuniin! Lueskelin nimittäin talvella Mike Pohjolan Myrskyn sankarit -roolipelin pakettia, joka paljastui hyvinkin taisteluihin keskittyväksi, vaikka lapsille tarkoitettu olikin. Toki siinäkin on lisäosa, jonka avulla pääsisi pelaamaan prinssiä, prinsessaa ja pelimannia, enkä tätä lisäosaa ole lukenut. Liekö sääntöjä myös taisteluttomiin seikkailuihin?
 
Tulipa kirjoitettua pieni muistelu ja esittely pöytäroolipelaamisesta ja erityisesti MERP:n (eli suomalaisittain KERP:n) pelaamisesta. Jos aihe siis kiinnostaa ja englanti sujuu niin ko. sepustus löytyy täältä.
 
Huom! Tämä ketju pitäisi varmaankin siirtää Pelihuoneeseen.

Aloitin Praedor-kampanjan (suomalainen roolipeli, ks. nettisivut) keväällä, olemme pelanneet harvakseltaan, ja eilisessä peli-illassa hahmoni menehtyi. Tuoreena suhtauduin asiaan tyynesti, mutta ilmeisesti yö herätteli alitajuntaa ja tänään kuolemantapaus on palannut mieleeni häiritsemään päivän sujumista. Ehkä hahmossani oli liikaa itselleni läheisiä asioita, tai sitten elämässäni oli jo valmiiksi pohjalla vaikeita tunteita, joille hahmon kuolema oli se liipasimen painallus.

Toisaalta miksi pelata roolipelejä, jos ne eivät aiheuta mitään tunnereaktioita? Kyllähän tuossa kampanjapelissä ollaan paljon vitsailtukin, mutta ehkä on hyvä jos kaikki ei ole pelkkää pelleilyä. Ainakin joissain peliporukoissa.
 
Minulla oli kesällä tarkoitus aloittaa pelinjohtajana Harn-kampanjaa, ja saimmekin ryhmän kasatuksi ja hahmot tehdyiksi. Kuitenkin kävi niin, että minulla loppui virta kesken ennen ensimmäistä peliä, ja jouduimme pistämään kampanjan jäihin. Nyt olemme alkaneet sulatella sitä uudelleen, ja olemme sopimassa ensimmäisestä kokoontumisesta, jossa hahmottelisimme yhdessä suuntaviivoja. Tämähän on tämmöistä vähän modernimpaa linjaa, jonka mukaan pelinjohtaja ei ole äkkipikainen tyranni, joka rankaisee tahtoaan vastaan hangoittelevia pelaajia yllättävillä ansakuopilla ja taivaalta syöksyvillä lohikäärmeparvilla pakottaen täten nämä seuraamaan ennalta päätettyjä tapahtumakulkuja. Toisaalta mietin, pitäisikö minulla olla tässä vaiheessa kuitenkin joku selkeä visio pelistä.

Joka tapauksessa mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu seuraavaksi tässä projektissa. Löydämmekö kaikille sopivan ajan ensimmäiselle kokoontumiselle? Ei pidä mennä asioiden edelle...

Muoks. Aika on sovittu kolmen viikon päähän.
 
Last edited:
Yleisluontoisena kysymyksenä, onko pöytäroolipeleissä käytetty usein, eri säännöillä tapahtuvia minipelejä, jotka käynnistyvät tietyissä tilanteissa, esim. pelaajaryhmän tai yksittäistenkin pelaajien päätyessä tiettyyn ruutuun? Lähinnä ajattelin tilanteita joissa vaikkapa portti sulkeutuu jakaen ryhmän kahtia.
 
D&D: Adventures in Middle-Earthin matkasääntöjä voisi kai luonnehtia minipeliksi, niillä simuloidaan pitkällä matkalla kohdatut vaivat ja vastukset ilman, että kohtaamisheittelyihin menee koko pelikertaa ja voidaan keskittyä taktisempaan toimintaan. Lisäksi tulee mieleen scifipelien, kuten Star Trekin, Star Frontiersin ja Tie tähtiin 2300:n, avaruustaistelusäännöt joissa siirrytään mustalle heksakartalle ja siirrellään pahvialuksia. Realistisemmissa keskiaikaan sijoittuvissa peleissä, joissa pelaajat ovat ritareita ja linnanherroja, linnojen ja tilusten manageroinnille ja piirityksille on usein oma sääntösettinsä.

Mutta noin yleisesti normaalin seikkailijaporukan kokemat erikoisemmat tilanteet hoidetaan systeemin omilla perussäännöillä ja mielikuvituksella.
 
Kiitos AresB, tässä kun koittaa avustaa kaveria pöytäroolipelin teossa on hyvä olla vähän enemmän taustaa kuin ne ehkä 5 kertaa jolloin itse on pelannut. Ajatus oli siis pelata suurin osa heksoilla avoimen maailman tyyliin, niin että pelaajien ennalta tietämättä avautuu yksityiskohtaisempi kartta, kun he osuvat vain pelinjohtajan tietämään ruutuun.
 
Last edited:
Pelasimme tosiaan ensimmäisen suunnittelemani Harn-seikkailun ensimmäisen session kaksi viikkoa sitten. Tietystä alkukankeudesta huolimatta uskon, että tuolla jatkumolla on menestymisen mahdollisuuksia. Tällä hetkellä minulla on siis sekä Praedor-kampanja pelaajana että Harn-kampanja pelinjohtajana käynnissä. Kuitenkin kokoontumisia on harvakseltaan, ehkä kerran kuussa kumpaakin, ja olenkin miettinyt sotkeutumista vieläkin useampaan kampanjaan. Toisaalta täytyisi pitää jäätä hatussa, etten ota liikaa sitoumuksia varsinkaan pelinjohtajana. Mutta varmaankin voin tehdä selvittelevää pohjatyötä ihmisten kiinnostusten ja ajanhallinnan suhteen. On helpompi tehdä päätöksiä, kun on realistisempi kuva kaveripiirin ja ehkä vähän laajemminkin Tampereen nörttiskenen tilanteesta.
 
Suomalaisen roolipelijulkaisija Ironspinen pääjehu Miska Fredman tarjoaa pelikirjojaan ilmaiseksi pdf-muodossa sekä Iron Spinen kotisivulta että Drivethrurpg:n kautta. Tässä Miskan bloggaus aiheesta linkkeineen:

Jaloa! Ironspinen tuotantoon kuuluvat monet suomenkieliset pöytäroolipelit, joista tunnetuimpina koko perheen Astraterra, toiminnallinen Sotakarjut ja scifistinen Heimot.
 
Ylempänä tässä ketjussa olen maininnut Harn-fantasiamaailman. Tällä hetkellä on menossa Kickstarter-kampanja, jossa yhden dollarin pledgella saa Harnin saaren peruskirjat HarnWorld ja HarnDex yhdessä kartan ja yleisen kaupunkitiedon PDF-muodossa. Tekstiä on reilut 200 sivua. Nämä ovat sääntövapaata materiaalia, josta on olemassa myös esimerkiksi ilmainen fanon-säännöstöversio Dungeons & Dragons 5th Editionille.


 
Ihan rattoisaa kuunneltavaa automakallahan tuo oli. Ainoa huono puoli oli, kuten pelinjohtajakin lopuksi mainitsi, juonen pakottava eteneminen, joka jätti valitettavan vähän tilaa pelaajien päätöksille. Ensinnäkin juoni oli ehdittävä viedä läpi määräajassa, ja toisekseen pelaajien oli lähtökohtaisesti pysyttävä yhdessä ja seurattava juonta, vaikka se ei kaikkien hahmojen luonteeseen aina istunut.

Siitä tuli mieleen toinen Ylen tekemä peli, jossa Olivia-niminen tyttö seikkaili itsenäistyvän Suomen Helsingissä. Pelissä pelaaja tekee kunkin kohtauksen päätteeksi valinnan muistaakseni neljästä vaihtoehdosta. Pelissä on kymmenkunta kohtausta, jotka koostuvat videosta ja sättiviesteistä. Jos pelin pelasi kerran läpi, se oli ihan hieno. Jos pelasi toisen kerran läpi tehden erilaiset valinnat, huomasi, ettei valinnoilla ollut mitään vaikutusta pelin kulkuun. On tietenkin hirveän työlästä tehdä peliä, jossa olisi aidosti erilaisia tarinapolkuja, mutta pitäisi pystyä säilyttämään edes illuusio valintojen merkityksestä.
 
Äitini kuunteli tuota lähetystä puolitoista tuntia (puoli yhdeksän uutisiin asti) ja sai ahaa-elämyksen. Viestiteltiin vähän että voitaisiin kenties kokeilla jouluna Astraterraa pelaajina mummo, vaari ja kaksi pojantytärtä. Pelinjohtajana luonnollisesti suvun sivuhaara. Saas nähärä...
 
DunkkuHarn-kampanjani pelaajapariskunta toi aamupäivällä esiin tyytymättömyyttään kampanjan nykytilannetta kohtaan, vaikka se tapahtuikin hienotunteisesti. Ajattelin vastata kyseiseen discord-viestiin paremmalla ajalla, onhan parin tunnin päästä jo se vetämäni lukupiirikin, mutta jäin kuitenkin miettimään tuota ropeasiaa. Pariskunta, erityisesti vaimoke, haluaisi pikemminkin perinteisempää dunkkumeininkiä, kun taas minulla se Harn-osuus on olennaisin. Ajanpuutetta valiteltiin ja oli siinä kaikkea muutakin. Niin, olisiko tässä kampanjan päättymisen paikka? Ollaan tässä pelattu jo yhdeksän sessiota, mikä on nykypäivänä melko tavallinen kampanjan pituus. Pelaajat voisivat etsiä itselleen paremmin soveltuvan pelinjohtajan ja pelikampanjan, eikä minullakaan olisi välttämättä mitään erityisempää syytä jatkaa tuota vaikka olenkin kehitellyt kaikkea ennakkoon.

Muutenkin vähän laskusuhdanne roolipelien suhteen, johdin ensimmäistä kertaa Adventures in Middle-Earth etäilyä tiistaina ja pelaajat pärjäsivät paljon paremmin kuin minä itse. Onneksi en ole luvannut mitään pitkää kampanjaa siihen, sovimme 1-2 kerran seikkailusta alkuun ja sitten katsoisimme jatkoa.
 
Pelasin roolipelejä viimeksi Kotkassa vuonna 2006. Hiljattain päätin kuitenkin osallistua Lahden roolipelaajien kahvilatapaamiseen, joka järjestettiin jonkin kirjastossa pidetyn lyhytsession jälkeen. Samaan pöytään sattui eräs vähän päälle kolmikymppinen pariskunta ja hieman nuorempi mies, jolla oli kokemusta pelinjohtajamisesta. Mehän pistimme siltä istumalta peliporukan pystyyn. Alustana on D&D 5e eli se kaikkein suosituin. Olin kesällä ostanut itselleni synttärilahjaksi pelaajan oppaan, jolle nyt tuli käyttöä.

Olemme pelanneet muutaman kerran ja päässeet kolmannelle tasolle. Kahden pelikerran jälkeen tunsin palavaa tarvetta hankkia neljännen pelaajan mukaan, koska bardi, varas ja jousimies tarvitsevat tankin itsensä ja vihulaisten väliin. Onneksi ropeltajien Discord-ryhmässä sopiva ihminen etsi peliseuraa ja oli halukas pelaamaan kääpiösoturilla. Ensimmäinen pelikerta uudella kokoonpanolla tapahtui epäinhimilliseen aikaan: lahtelaisessa lähiössä kahdeksalta lauantaiaamuna. Heräsin sen takia puoli kuudelta. Metkaa oli pelaillessa seurata itäisen taivaan valaistumista kaksion ikkunasta.

Tekee hyvää olla seurassa, jolle on tuttuja itse katsellut ja luetut jutut. Ei tarvitse selittää mitään, jos toteaa: "Jätkä löi oikeesti!"
 
Ylös