Taas ärsyttää!

"Evoluutio. Miten lajit kehittyvät?"...luku 7 puuttuu. Kuka on poistanut tämän luvun ja miksi? Mitä se käsitteli?
Siinä oli tarkoitus yksityiskohtaisemmin kumota "Intelligent Design" -teoreetikoiden käsitykset, mutta viime tingassa kirjoittaja alkoi pelätä, että hänen argumenttinsa eivät tuntuisi maallikkolukijoista kyllin vakuuttavilta.
 
^ Mistä lähteestä tuollainen tieto on peräisin? Itse luin juuri Magneettimediasta, että siinä oltaisiin käsitelty juutalaisten polveutumista reptiliaaneista, mutta vihervasemmiston sensuurijärjestelmä poisti luvun.
 
Luomisessakin seitsemäs päivä omistettiin levolle, miksi ei myös evoluutiossa? Seitsemän on täydellisyyden ja loppuunsaattamisen luku, evoluutio ei koskaan ole täydellinen eikä loppuun saatettu, joten kartettakoon seiskaa.

Onko muuten kirja läpi kahlattu? Intentionaalisen misoheptian tapauksessa se on jopa voitu postuloida.
 
Saattaisin kysyä asiaa kirjoittajalta, mikäli tapaan hänet uudelleen. Edellisestä kerrasta on kylläkin jo varmaan 20 vuotta, enkä usko että tiemme kohtaavat uudestaan, ellei sitten kirjamessuilla vahingossa. Henkilökohtaisesti uskon kustannustoimittajan todenneen että numeron 7 poikkiviivan tilanne on epäselvä, joten on parempi jättää se kokonaan pois...
 
Menee hermo kun tämä kämppä pölyyntyy koko ajan ja todella vikkelästi. Kaksi kertaa viikossa saisi olla imuroimassa, ja silti pölyä löytyy koko ajan jostakin lisää. En väitä olevani mikään mestari-imuroija, mutta silti tämä jatkuva pölyn ja muun mähnän määrä tässä pikkuisessa asunnossa ottaa aivoon.
 
Kaksi kertaa viikossa saisi olla imuroimassa, ja silti pölyä löytyy koko ajan jostakin lisää.

Kosteapyyhintä poistaa kyllä pölyn paremmin kuin imuri (siis matottomilta pinnoilta). Toki moppien kasteleminen, kuivattelu ja peseminen eivät kaikkia miellytä. Tällöin lattian pyyhkäisy kuivalla, sähköstaattisella siivouspyyhkeellä voisi olla myös kiinnostava vaihtoehto imuroinnille, ainakin jos ei-toivottu aines on nimenomaan pölyä ja muuta kevyttä nöyhtää (eikä esimerkiksi karkeaa hiekoitussoraa). Jos siivouslasta ja siihen kiinnitettävä liina ovat leveitä, siivoustarvikeliikkeestä saatavaa tyyppiä, niin homma hoituu nopeammin ja miellyttävämmin kuin imurilla. (Varsinkin jos olet saanut vitsaukseksesi meluavan, haisevan ja roskia edestakaisin työntelevän imurin, jonka suulaketta pitäisi vielä jälkikäteen nyppiä.)
 
Imurointi tosiaan nostaa aika paljon pölyä ilmaan. Pienessä tilassa missä on paljon tekstiilejä pölyä tuntuu kerääntyvän ihan hurjasti. Esim. vessa ja kodinhoitohuone meillä. Kostealla pyyhkimistä suosittelen minäkin. Se kun kerää pölyn paljon imuria paremmin ja vähemmällä pöllyämisellä. Imuri sopii paremmin hiekan, murujen ja koirankarvatollojen siivoamiseen.
 
Kelan kanssa asiointi - tällä kertaa tulojen selvittely tukihakemusta varten - saa niskavillani pitkäksi aikaa pystyyn, vaikka tilanteessani ei edes ole mitään epäselvää. Jotenkin se koko prosessi tuppaa ahdistamaan ihan hemmetisti ilman mitään varsinaista syytä; ehkä oman elämän luvuiksi ja faktalaatikoiksi pilkkominen menee vähän liian syvälle ihon alle? Ken tietää.

Joka tapauksessa sain homman sentään hoidettua ja uskallan toivoa, etten joudu asioimaan kyseisen lafkan kanssa lainkaan ennen kesätöiden alkua.
 
Last edited:
Sain potkut töistä, ja seuraavana päivänä televisioni hajosi... Isomman telkkarin hankkiminen oli tarkoituksena muutenkin ja käytettyjä on onneksi paljon tarjolla, mutta tämä ajoitus tuntui lähinnä kohtalon kettuilulta.
 
Missasin täydellisen kuunpimennyksen kun kamppailin luonnonvoimia vastaan pakkasessa töihin pyöräillessäni. Puoli viideltä aamulla kuu oli täysi ja paljas, kun ulkoilutin koiraa. Syöksyin äsken ulos nähdäkseni sen edes osittaisena, mutta kuuta ei näkynyt enää missään. Se taisi peittyä sopivasti talojen taakse.

Olin työmatkalla aikeissa ylittää tien pyörätien jatketta pitkin, mutta noin kuusi autoa tekivät sen mahdottomaksi. Ne pitivät oivaa turvaväliä toisiinsa: noin 50 metriä. Juuri sen verran, etten tohtinut mennä kahden auton välistä. Aivan kuin autoilijoita olisi määrätty pitämään sotilaalliset välit yllätyshyökkäyksen varalta. Odottelu alkoi lopulta naurattaa kun superharvan autoletkan loppua ei näkynyt.
 
Vähän harmittaa minuakin että meni ohi tuo kuunpimennys. Minä onnistuin olemaan täysin tietämätön tästä tapauksesta. Eilen illalla vaan ihastelin komeaa täysikuuta.
 
Minulla meni pimennys ohi, koska tietenkin nukun vielä tuohon aikaan! Varsinkin talvella. Harmillista kun heinäkuun lopun pimennyskin meni sivu suun, tuolloin pilvisen sään vuoksi.
 
Minua ärsyttää yleensä uutisointi revontulista, koska kuka työssäkäyvä voi päivystää pitkin yötä milloin niitä näkyy ja yleensä täällä päin on silloin myös pilvistä. Kuukin oli osittain pilven takana, mutta näkyi sentään keittiön ikkunasta.

Isompi ärsytyksen aihe on huono kunto. Minun pitäisi vetää lauantaina lumikenkäily, mutta olen varmaan porukan hitain. Onneksi apuvetäjällä (=Qohelet) on kunto kohdallaan, tehköön kierroksen jos innokkaita on. MInä taidan puuskuttaa jonon hännillä? En ole saanut syksyn sairastumisen jälkeen kunnon tsemppiä aloittamaan kuntoilua, vaikka nyt on korkea aika jotta jaksaa kesällä taas kävellä sen rinkan kanssa.
 
Itse en myöskään nähnyt kuunpimennystä koska joku pilvenpentele oli muuten täysin kirkkaalla taivaalla. Arvaatteko missä kohtaan? No juuri siinä kuun edessä. Kiitos tästä, pilvi.
 
Ärsyttää kun en jaksa treenata. Tulee helposti syyllinen olo, jos on treenannut vain alle 5 tuntia päivässä. Väsyttää jatkuvasti. Inhoan pianoa. Musiikkijuna vaan ei koskaan pysähdy, ja minäkään en saisi, että saan pääsykoekappaleet ajoissa valmiiksi.
Yhdellä läheiselläni on ehkä masennus. Hän ei halua tutkia asiaa vaan pysyy sulkeutuneena, ja on toistaiseksi kieltäytynyt ottamasta apua vastaan. Minua ei ärsytä niinkään henkilön käytös (ymmärrän hyvin että psykojutut on hirveitä aluksi) mutta masennus, ja mitä se tekee ihmiselle, on syvältä.
 
Minä en kauheasti musiikista tiedä, mutta 5 tuntia päivässä kuulostaa hurjan paljolta. Jotenkin näin ihan asian ulkopuolelta tuntuisi että tuossa ajassa jo tavallaan sokeutuu sille omalle tekemiselleen ja aivot alkavat surista tyhjää. Saa toki korjata käsitystäni kun minulla ei tosiaan ole mitään kokemusta muusta kuin itse opiskelleena kitaran näppäilijänä joka melkein osaa soittaa nuoteista helppoja kappaleita joissa ei ole kovin paljon ylennyksiä tai alennuksia :p Mistä tulee mieleen että harmittaa kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi hankkia uusia kieliä katkenneiden tilalle. Tästä syystä en ole vuosiin päässyt näppäilemään kitaraani.
Toivottavasti löydät jonkun sopivan tasapainon treenaamisen ja jaksamisen kanssa.

PS. Masennus on syvältä. Sitä tosiasiaa ei mikään muuta.
 
5 tuntia päivässä kuulostaa hurjan paljolta.
No niin kuulostaa. Itsellä maksimit oli aikoinaan 3 tuntia mutta en olekaan ammattimuusikko. Pändisoitossa hieman pidemmälle ehtinyt vain, ei noi poppisbiisit vaadi paljoa. Bossanovat, Reggaet, Rumbat ym:t Etelä-Ameriikan rytmit vaati. Klassisista, kitarasovitus Paganinin parista helpommasta kapriisista (joista toinen jäi kesken) oli myös intensiivistä treeniä vaativaa. Sittemmin on sormet jäykistyneet ja osin myös lihasmuisti mennyt liian vähän soittamisen takia. Veikkaisin tunnin - puolentoista treenauksen päivässä pitävän yllä ja kenties jopa lisäävän omaa taitotasoa... Siis nyt kun tietää itselle sopivia harjoituksia tarpeeksi. Mutta mä olenkin jo vanha ukko enkä varmastikaan enää keikkaile missään kun roudauskin on käymässä liian raskaaksi.
 
Last edited:
Ylös