Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:

Vaikka itse tanssiminen oli hauskaa niin prinsessapäivästä sain tietää, etten halua olla prinsessa.

Click to expand...

Liekö kirja nimeltä Kätketyt prinsessat tuttu? Toki se on kuvakirja ja kaiketi lapsille suunnattu, mutta minä olen siihen sangen ihastunut ja niin oli äitinikin, jolta olen sen aikuisena saanut joululahjaksi. Se on kertakaikkisen mainiosti kuvitettu ja kertoo toisenlaisista prinsessoista, ei ollenkaan perinteisistä satuolennoista.

Tämä on kanssa kova:

https://www.rejectedprincesses.com/

Olin jo melkein kirjoittamassa ärsytysketjuun elämääni tällä hetkellä piinaavasta (myös jatkuvasti kasvavasta) koulu- ja työstressistä, mutta päätin sittenkin tulla tänne raportoimaan viimeisimmistä ilonaiheistani: taloyhtiön pyykkituvasta ja saunasta! Vuoroja on kumpaankin ihan ruhtinaallisen paljon (saunoja on kaksi minulle aikaisemmista asunnoista tutun yhden sijaan!) ja kaikki on sujunut toistaiseksi ongelmitta. Tänäänkin pesin vaivatta muutaman koneellisen pyykkiä. Uudehkoja (tai ainakin siltä ne minusta tuntuvat) koneita on ihanan helppo käyttää ja niitä on myös enemmän kuin aikaisemmassa taloyhtiössäni. Jännää, miten tällaiset arkiset jutut osaavat ajoittain ilahduttaa niin kovasti.

Päätin eräs ilta, että tarvitsen uuden toimistotuolin. Edellisestä oli toinen käsinoja hajonnut, istuimen verhoilu on repeillyt monesta kohtaa, ja jotenkin aina päädyn röhnöttämään tuolilla hyvin epäergonomisissa ja epämukavissa asennoissa.

Yleensä kaikki tällaiset hankinnat ovat stressaavia, koska valinnanvaraa on niin paljon, että lamaannun. Hetken stressasinkin netin huonekaluliikkeiden nettisivuilla, mutta sitten päätinkin, että menen seuraavana päivänä siihen liikkeeseen, jossa kävin kerran edellistä edeltäneen työnantajan asioilla koeistumassa toimiston uusia tuoleja.

Menin liikkeeseen, vastassa oli mukava myyjä, hän vei minut käytetyn ja uudelleenverhoillun työtuolin luokse, istuin siinä hetken ja testasin kaikki säädöt, tingin melkein huomaamatta hinnasta, ja sain vielä kotiinkuljetuksen. Samana iltana Tuoliso (joksi sen ristin) tuli kotiovelle.

Nyt minulla on uusi työtuoli, joka on hämmästyttävän paljon miellyttävämpi istua, ja jonka hankkiminen oli helpompaa kuin mihin olin varautunut. Maksoihan se melko paljon, mutta uskon, että nyt se kannatti.

Valoa, valoa, valoa! Aamulla ja vielä töistä paluu jälkeen.

Ehkä pian myös vähän lisää lämpöä.

Kivoja asioita luvassa kuukauden sisällä, esimerkiksi kolmet syntymäpäivät, joista yksi minun. Ajattelin juhlia vaikka hobitti-täysi-ikäistyn vasta parin vuoden päästä.

Tässä vaiheessa vielä vähän siinä rajoilla, että onko ärsytys vai ilonaihe, mutta kyllä se niin kuitenkin on, että riparit on parasta. Huomenna mennään taas.

Olen tavannut norminmukaisesti parantua (myös tietyntasoisten hengitystieoireiden Suomi-seurakseni aina ilmaantuvasta) flunssatyyppisestä kuumeesta 1-2 päivässä, eikä 38,8-asteinen Rambo-torstai ollut onneksi poikkeus. Piparminttutee ja Finrexin maistuvat kunnon hovibittihengessä tottakai marjapiirakan kera vielä tänäänkin (kanankoiven, chilin, riisiaterialisukkeiden ja leivän sekä Marianne-Kismetin jatkoksi ).

Minua huvitti huomata, että J.R.R. Tolkienin inhoaman Ranskan pääkaupungissa Pariisissa, lähellä pahamaineista Pantinin lähiöaluetta, on metroasema nimeltä Ourck [oork].
(Metrolinjalla 5.)

Pääsin leikkimään hyvistä Lahdessa. Ruotsalainen vähän Morrisseyn näköinen nuori mies kysyi minulta bussiaseman vieressä, että mikä bussi menee Heinolaan ja mistä. Lupasin näyttää oikean pysäkin, minkä teinkin, vaikka se menikin kauheaksi haeskeluksi. Hän oli matkalla Helsingistä Heinolaan, mutta oli valinnut vain Lahteen menevän bussin. Itse olin aikonut vähän pelailla Ingressiä ja nousta samaan bussiin vasta torilla, mutta pelailu sai nyt jäädä toiseen kertaan kun oli lähimmäinen pulassa. Odottelimme bussia ja kun hän nousi siihen, ilmeni, että hänen luottokorttinsa ei kelvannut maksuvälineeksi. Ehkä sillä olisi voinut nostaa rahaa jostain automaatista, mutta seuraava bussi menisi vasta tunnin päästä. Niinpä minä maksoin hänenkin matkansa. Kenenkään ei pidä joutua viettämään yhtään ylimääräistä aikaa Lahdessa. Saatan saada rahani takaisin hänen porukoiltaan (isänsä käy Heinolasta töissä Helsingissä) tai hän voi itse tulla maksamaan velkansa työpaikalleni. Kivaa kuitenkin leikkiä laupiasta samarialaista.

Muoks. Perillä hän harppoi lähimmälle pankkiautomaatille ja antoi minulle kaksikymppisen, vaikka ehdotin rahan rikkomista viereisessä kaupassa. Ehkä hän halusi ostaa itsensä vapaaksi kiitollisuudenvelasta, sillä lippu maksoi vain 6,25 €. Olisiko tässä Escort Servicen perustamisen paikka?

Minusta on 15 vuoden tauon jälkeen tullut taas yliopisto-opiskelija. Opinto-oikeuden sain toki takaisin jo lokakuussa, mutta vasta nyt maksoin vaaditut maksut ja ilmoittauduin. Seuraavaksi pitää hakea käyttäjätunnus yliopiston sähköisiin palveluihin ja sitten alkaa hätyyttää vastaavia opettajia hankalilla kysymyksillä siitä, miten korvaan ne pari pääaineen kurssia, jotka aikoinaan jäivät suorittamatta ja joita ei enää ole olemassa, ja onko minulla vai eikö ole jotain sivuainekursseja suorittamatta ja jos on, miten korvaan puolestaan ne. Tästä saattaa tulla vielä ihan hirveä sirkus, mutta tällä hetkellä olen iloisen toiveikas - ja lisäksi jotenkin hilpeän nostalgisessa mielentilassa muututtuani näin 42 vuoden kypsässä iässä ja ihan muulla alalla vakityötä tekevänä taas arkeologian perustutkinto-opiskelijaksi =)

Näin ihan oikean shiba inun tänään! Meemikoira! Oioi!

Tuhlasin rahaa (en hirveitä summia, mutta ei tähänkään oikeastaan nyt olisi ollut varaa - vaan oli se silti hyvinkin hintansa arvoista) ja ostin kolme käytettyä kimonoa ebaylta. Ensimmäinen saapui tänään ja se on ihana <3 Jonain päivänä ehkä jaksan opetella pukemaankin oikein (ja panostaa siihen vaadittaviin lisävarusteisiin), mutta toistaiseksi nautin vain siitä, että saan pasteerata omaksi ilokseni peilin edessä kimonon helma perässä lattialla laahaten.

Omien konlingvististen pronominien luomisasteelle kipuaminen (kaiken muun kiireen ja kielen-käytöllisen toiminnan ohessa ). . . mukaanlukien se, että onnistuu vieläpä nyhertämään jonkinasteista koherenssia inspiraation lahjoittamien muotojen ja omien säännöllistämisideoiden välille. (Vaikka arvattavasti mm. eräistä vanhemmista muistiinpanotiedostoistani tulee epäilemättä löytymään vielä varsinaisia kuvion sotkijoita!)

Kiitos tähänastiseen paradigmaan johtaneen kehityksen liikkeellelaukaisusta kuuluu yhtä kaikki kuitenkin Gaiea Sanskrit -YouTube-kanavan videolle "Adi Shankara's Bhaja Govinda". <4


P.S. Ajankohtaan nähden tämän varsin erinomaisen "muinais"mustetuoksuajan omistaminen tuottaa sekin minulle ihkaehtaa suomalaista ilon varjo(heijastust)a sekä lisäuskoa omiin puuhasteluihini. Paraislaisten tawara, josta lisää sisällyskuviakin Google-hakuun sitä soisi tosiaan tulevien polvien iloksi ja hyödyksi jostain ajoissa ilmestyvän.

Opetuspäivä loppui klo 14.55, ja minä peräti selvisin siitä kaikesta hengissä! Ensimmäisen tunnin jälkeen ajattelin, että mikä minussa on vikana, kun nämä yläkoululaiset ei lähde mukaan musisointiin. Päivän jälkeen ajattelin, että mikä teineissä on vik... kun he eivät osaa olla hiljaa.
Mutta ihan hyvin se meni. Antaisin itselleni arvosanaksi ehkä seiskan, koska sain ihmiset musisoimaan, ja jopa kuuntelemaan äänenavausvinkit ja matkimaan niitä. Mutta huh. En ehkä loppuelämääni halua olla yläkoululaisten opettajana, minulla riittää rahkeita enempäänkin. Yläkoululaisten valinnaismusiikin ryhmä oli mukava, ja soittelimme Bohemian Rhapsodya, jotain sain soitettua pianollakin vähän suoraan nuoteista, vaikken ollut sitä aiemmin nähnytkään! O.o
Tämä oli hyvä palautus maan pinnalle siitä, millainen koulumaailma on. Opin, mitä en halua koko loppuelämältäni. Hyvä, ja paljon ajatuksia herättävä päivä. Opin todella paljon siitä, mitä pitää kehittää, ja yllätyin positiivisesti siitä, miten paljon olen jo kehittynyt.

Satoi lunta ja kaamea pääkallokeli väisti vihdoinkin. Plusasteen kauhistus saa myös odottaa taas pari viikkoa, mikä on ihan loistavaa. Vielä on talvi! Jei!!

Kaamosmasennus on viimeinkin väistymässä kevään lähestymisen myötä. Olen samalla saanut runsaasti uutta energiaa ja sen ansiosta opiskelu sujuu huomattavasti helpommin ja jaksan jopa aika ajoin yrittää olla sosiaalinen. Lisäksi eilen oli aika hyvä keli hiihtämiselle ja hanki kantoi etenkin metsäsuksilla aivan mahtavasti. Käväisin kaverin kanssa jängällä pitkän hiihtolenkin ja keitimme siellä risukeittimellä kahvit.

Tulee toinen risukeitintarina heti perään

Oli niin kaunis ilma, että lopetin ex tempore työpäivän vähän aikaisemmin (yrittäjä voi joskus tehdä silleenkin), pakkasin kamat reppuun ja hurautin Seurasaareen. Kävelin saaren ympäri ja istuin rannassa, söin eväitä ja keitin risukeittimellä pannukahvit. Kova tuuli aiheutti tosin hieman haasteita kahvinkeittoon, kun liekit löivät keittimen sivurei'istä ulos niin että lämpö ei meinannut riittää pannun pohjaan asti Kotiin tultuani taivas meni melkein heti pilveen, joten lähiretken ajoitus oli loistava! Tällaisia ideoita pitäisi saada (ja erityisesti toteuttaa) useammin!

Tosi kiva päivä.

Olin aikaisemmin sitä mieltä, että käyn mieluiten kampaajalla niin ettei minun tarvitsisi sanoa mitään mutta löysin vähän vahingossa ihanan kampaajan, jonka tunnen muinaisilta nuoruusvuosiltani ja hänen luonaan leikkuuseen menevä tunti hujahtaa puhuessa niin että ajan kulumista ei edes huomaa. Aloitin päivän hänen luonaan, sitten jatkoin Kiasmaan ihastelemaan valtavia iloisia karvainstallaatiota (suosittelen kaikille jotka sattuvat sinne pääsemään) ja sitten vielä ystävien kanssa Captain Marvel. Eiliseen naistenpäivään sopien hyvin positiivinen ja naispitoinen päivä. Tällä viikolla on ollut vähän ankeaa ja stressaavaa niin teki hyvää.

Kuoromme täytti naistenpäivänä viisi vuotta - olemme kuin huomaamatta laulaneet jo puoli vuosikymmentä! - ja sen kunniaksi oli eilen juhlat. Virallista ohjelmaa oli vähän, mutta sitäkin enemmän rentoa yhdessäoloa ja ihanaa ruokaa (joukkoomme kuuluu catering-alan ammattilainen, joka on ihan velho kokiksi). Oli erinomaisen kiva ilta, vaikka olinkin harmittavan uninen nukuttuani edellisen yön todella huonosti. Näitä bileitä kelpaa muistella vielä pitkään jälkeenpäin

Viime viikon Eurojackpotista kilahti kassaan kirjaimellinen tuplavoitto taannoisen ristikkopalkinnon seuraksi!

Ja maanantaina huoneistoon on ilmestynyt viehättävän sinisävyinen ilmanpuhdistin! Koska kannoin sen tänne oikeanpuoleisella olallani. Fui jee! Vasen silmäni on satun(n)aiskutiseva uudelleen ainoastaan jostain aivan muusta syystä kuin itiöt tai seinien kosteusvaurio.

Pian jälleen lähestyvän viikonlopun alla tulen niinikään oppimaan vieläkin lisää faktoja kehossani vaikuttavista voimista, samoin kuin kotikuntani terveydenhuollosta.