Lehtokuusama
Lonicera xylosteum
Túrin Son of Húrin & Glórund the Dragon
Lukualueena oli parin sivun runomittainen prologi, joka käsitteli Húrinia ja Morgothia, ja runon ensimmäinen osa Túrin´s Fostering eli Túrinin kasvuvuosia käsittelevä vaihe sekä luonnollisesti runon tähän osaan liittyvät Christopherin huomautukset ja kommentit.
Tässä seuraavaksi Smial Brandagamban lukupiirissä esiintulleita ajatuksia poimittuna punaisesta vihkostamme (toimin tämän kerran kirjurina):
- Runomitta oli luettavampaa kuin olimme pelänneet, tosin prologi oli vähän mutkikkaampi kuin runon varsinainen ensimmäinen osa.
- Tarinan pääpiirteet olivat jo tässä olemassa, vain yksityiskohdissa oli eroja Silmarillionissa julkaistuun tarinan myöhempään versioon.
- Kuten eepoksissa runon prologissa esiintyy kertoja, runonlausuja.
- Tolkien on hakenut sopivia nimiä, nimet vaihtelevat eri versioissa eikä C. ole lähtenyt yhdenmukaistamaan nimiä tässä painettuunkaan versioon. Tämä sopii sinänsä hyvin, kun eepoksissakin henkilöillä ja paikoilla on useita nimiä.
- Dorlóminiin ei vielä tässä versiossa ollut tullut itäläisiä, vaan Morwenia huonosti kohtelevat olivat samaa kansaa. Ehkäpä siksikään Morwen ei halunnut / kokenut tarvetta lähteä Doriathiin.
- Labadalia ei esiinny vielä tässä versiossa.
- Belegiä on kuvattu iättömäksi ja ei kenenkään alaiseksi: toi mieleen Tom Bombadilin.
- Beleg toimii Doriathin rajoilla vähän kuin freelancer, alihankkija, palkkasoturien sissitoiminnan johtaja.
- Sauronin esiaste on tässä Thû: harmittelimme varhaisimman esiasteen Kadonneiden tarinoiden kirjassa Tinúvielin tarinassa esiintyneen kissaruhtinas Tevildon katoamista.
- Lohikäärmekypäristä kerrotaan sen olleen Húrinin (myöhemmissä versioissa vanhempaa perua), joten tästä heräsi meille kysymys, miksei Húrinilla ollut sitä Lukemattomien kyynelten taistelussa mukana sen suojaavien ominaisuuksien vuoksi. Ylipäänsä pohdiskelimme kypärän lohikäärmekuvan alkuperää Glaurungin ollessa ensimmäinen lohikäärme: teini-Glaurungin surkeat seikkailut, kun Glaurung näyttäytyy jossain varhemmassa taistelussa.
- Dor-Winionin viini! Jäimme pohdiskelemaan, miten Hobitissa juotiin samaa. Tässä kerrottu sen tulevan etelästä. Hobitissahan viinin alkuperä olisi Rhûnin tietoilla. Onko kyseessä tietyn tyyppinen viini, tietystä Dorwinionin rypälelajikkeesta tehty viini? Voisiko se ollut tuotu "kääpiöiden silkkitietä" yli Sumu- ja Sinivuorten Doriathiin? Viini on jo tuolloin ollut unettava (Beleg antoi sitä Túrille ja saattajilleen näiden saapuessa Doriathin rajoille) ja humalluttava (juoda ryystettiin Thingolin hovin juhlissa, joissa tapahtui Túrinille se onneton sattumus).
- Haltioiden sukulaisuussuhteet eivä vielä olleet muotoutuneet kuten ne on esitetty julkaistussa Silmarillionissa.
- Hämmästelimme, miksi Thingolin juhlissa lauletaan haltioiden sukusurmasta, miten Thingol sallii sen. Toisaalta kerrotaan lauletun Ingin (Ingwë) salaisia lauluja. Tosin salaiset laulut saattavat olla vain salaisia alkusoinnun vuoksi (secret songs).
- Túrinin kiusaaja on tässä nimeltään Orgof. Orgofin kuolema on vielä suoremmin Túrinin syytä kuin myöhemmin, Túrinin voimat ovat hallitsemattomat kuin Kullervon. Orgofin sanoista suuttuneena Túrin heittää juomasarven päin Orgofia. Tämä kaatuu osuman voimasta ja lyö päänsä kivilattiaan. Kaikki tapahtuu Thingolin ja Melianin edessä juhlasalissa kesken juhlien.
- Vaikka Túrin karkaa, niin Thingol jää selvittämään tapahtunutta Orgofin sukulaisten kanssa antaen näille verirahat korvaukseksi. Thingol kertoo myös, mitä Orgofin sielulle tapahtuu: 3 x 1000 vuotta odottaa ennen kuin syntyisi uudelleen Haltiakodossa. Mistä Thingol tämän tietää? No ainakin Melianilla on sisäpiiritietoa Valinorista.
- Mieltämme kutkuttava hylätty juonikuvio löytyi huomautuksista: Orgofin sukulaiset olisivat hyökänneet Túrinin kimppuun ja tämän olisi ollut taisteltava tiensä ulos. Jos kertomusta oli jatkettu Hobitti-tyyliin, niin tästähän olisi syntynyt klassinen "kapakkatappelu", jossa lopulta kaikki tappelevat kaikkia vastaan.
Lukualueena oli parin sivun runomittainen prologi, joka käsitteli Húrinia ja Morgothia, ja runon ensimmäinen osa Túrin´s Fostering eli Túrinin kasvuvuosia käsittelevä vaihe sekä luonnollisesti runon tähän osaan liittyvät Christopherin huomautukset ja kommentit.
Tässä seuraavaksi Smial Brandagamban lukupiirissä esiintulleita ajatuksia poimittuna punaisesta vihkostamme (toimin tämän kerran kirjurina):
- Runomitta oli luettavampaa kuin olimme pelänneet, tosin prologi oli vähän mutkikkaampi kuin runon varsinainen ensimmäinen osa.
- Tarinan pääpiirteet olivat jo tässä olemassa, vain yksityiskohdissa oli eroja Silmarillionissa julkaistuun tarinan myöhempään versioon.
- Kuten eepoksissa runon prologissa esiintyy kertoja, runonlausuja.
- Tolkien on hakenut sopivia nimiä, nimet vaihtelevat eri versioissa eikä C. ole lähtenyt yhdenmukaistamaan nimiä tässä painettuunkaan versioon. Tämä sopii sinänsä hyvin, kun eepoksissakin henkilöillä ja paikoilla on useita nimiä.
- Dorlóminiin ei vielä tässä versiossa ollut tullut itäläisiä, vaan Morwenia huonosti kohtelevat olivat samaa kansaa. Ehkäpä siksikään Morwen ei halunnut / kokenut tarvetta lähteä Doriathiin.
- Labadalia ei esiinny vielä tässä versiossa.
- Belegiä on kuvattu iättömäksi ja ei kenenkään alaiseksi: toi mieleen Tom Bombadilin.
- Beleg toimii Doriathin rajoilla vähän kuin freelancer, alihankkija, palkkasoturien sissitoiminnan johtaja.
- Sauronin esiaste on tässä Thû: harmittelimme varhaisimman esiasteen Kadonneiden tarinoiden kirjassa Tinúvielin tarinassa esiintyneen kissaruhtinas Tevildon katoamista.
- Lohikäärmekypäristä kerrotaan sen olleen Húrinin (myöhemmissä versioissa vanhempaa perua), joten tästä heräsi meille kysymys, miksei Húrinilla ollut sitä Lukemattomien kyynelten taistelussa mukana sen suojaavien ominaisuuksien vuoksi. Ylipäänsä pohdiskelimme kypärän lohikäärmekuvan alkuperää Glaurungin ollessa ensimmäinen lohikäärme: teini-Glaurungin surkeat seikkailut, kun Glaurung näyttäytyy jossain varhemmassa taistelussa.
- Dor-Winionin viini! Jäimme pohdiskelemaan, miten Hobitissa juotiin samaa. Tässä kerrottu sen tulevan etelästä. Hobitissahan viinin alkuperä olisi Rhûnin tietoilla. Onko kyseessä tietyn tyyppinen viini, tietystä Dorwinionin rypälelajikkeesta tehty viini? Voisiko se ollut tuotu "kääpiöiden silkkitietä" yli Sumu- ja Sinivuorten Doriathiin? Viini on jo tuolloin ollut unettava (Beleg antoi sitä Túrille ja saattajilleen näiden saapuessa Doriathin rajoille) ja humalluttava (juoda ryystettiin Thingolin hovin juhlissa, joissa tapahtui Túrinille se onneton sattumus).
- Haltioiden sukulaisuussuhteet eivä vielä olleet muotoutuneet kuten ne on esitetty julkaistussa Silmarillionissa.
- Hämmästelimme, miksi Thingolin juhlissa lauletaan haltioiden sukusurmasta, miten Thingol sallii sen. Toisaalta kerrotaan lauletun Ingin (Ingwë) salaisia lauluja. Tosin salaiset laulut saattavat olla vain salaisia alkusoinnun vuoksi (secret songs).
- Túrinin kiusaaja on tässä nimeltään Orgof. Orgofin kuolema on vielä suoremmin Túrinin syytä kuin myöhemmin, Túrinin voimat ovat hallitsemattomat kuin Kullervon. Orgofin sanoista suuttuneena Túrin heittää juomasarven päin Orgofia. Tämä kaatuu osuman voimasta ja lyö päänsä kivilattiaan. Kaikki tapahtuu Thingolin ja Melianin edessä juhlasalissa kesken juhlien.
- Vaikka Túrin karkaa, niin Thingol jää selvittämään tapahtunutta Orgofin sukulaisten kanssa antaen näille verirahat korvaukseksi. Thingol kertoo myös, mitä Orgofin sielulle tapahtuu: 3 x 1000 vuotta odottaa ennen kuin syntyisi uudelleen Haltiakodossa. Mistä Thingol tämän tietää? No ainakin Melianilla on sisäpiiritietoa Valinorista.
- Mieltämme kutkuttava hylätty juonikuvio löytyi huomautuksista: Orgofin sukulaiset olisivat hyökänneet Túrinin kimppuun ja tämän olisi ollut taisteltava tiensä ulos. Jos kertomusta oli jatkettu Hobitti-tyyliin, niin tästähän olisi syntynyt klassinen "kapakkatappelu", jossa lopulta kaikki tappelevat kaikkia vastaan.