Tee

Itsestäni tuntuu, että teen laadun sijaan sen korvaa määrä. Tämä neiti siis kittaa teetä päivässä vähintäänkin litran. Ennemminkin se on tarve juoda jotakin mukavan lämmintä, mutta tietysti jos saatavilla on jotakin hyvin valmistettua teetä niin nautin siitä enkä vaan mene kittauksen merkeissä.
Mustaan teehen laitan (kaura) maitoa ihan vain siksi että maha ei tykkää muuten. Muut teet juon ilman mitään, paitsi joskus laitan earl greyhyn mukaan sitruunamehua. Ehkä siksi että yleensä vain en jaksa ajatella mitään ja unohdan teepussin lillumaan vartiksi ja sitten kitkerähköön kylmenneeseen teehen vähän maitoa niin menettelee taas.
Vähän ehkä sama ero kun jos söisi jotain ihan perus suklaata missä sattuu ja sitten saisi hienoimpia konvehteja jossakin kahvilassa.

Edittiä edittiä: Olen alkanut hieman snobiutua.
Nimittäin olen alkanut keräillä eri teitä (joiden pitää mahtua kyllä siihen yhteen hyllyn kohtaan) ja ihastunut erityisesti Teeleidin teihin. Lisäksi olen miettinyt sellaista asiaa, että vaikka minulla on ihana pyöreä ja isohko teepannuni, niin aion ehkä hommata myös valurautaisen yksilön, joka olisi pienempi. Lisäksi olen viimeinkin oppinut juomaan vihreää teetä. Tässä tietysti auttoi se, että nykyään olen tarkka sen veden lämpötilan kanssa, jolloin en saa aikaiseksi järkyttävän kitkerää teetä.
Tuo teepannu, mikä minulla on nyt, on ehkä ihan täyteen laitettuna 1.5l. Juon lähinnä maustettuja teitä. Haluaisin myös (sitten kun tämänhetkinen 15e vedenkeitin sanoo itsensä irti) sellaisen vedenkeittimen, millä saa eri asteista vettä.
Pyytäisinkin lähinnä kokemuksia rautaisista teepannuista Konnun teehifistelijöiltä, koska en viitsisi ostaa opiskelijalle kallista viidenkympin tai yli olevaa teepannua, jota en sitten kauheasti käyttäisi.

Meillä kotona on teehifistelty aika pitkään, mutta juuri rautapannua ei ole tullut ostettua (vielä). Juodaan suurimmaksi osin gongfu-haudutettua teetä, jolloin saa nautittua mukavasti saman teen erilaisista haudutuksista.

Tuolla Tänään opin- topikissa oli puhetta teelemmikeistä. Meillä asustaa tällainen lohikäärme.

Sen nimi on Aarre.

Kotona meillä on lahjaksi saatu setti, jossa suurin osa kiinalaiseen yksinkertaiseen teeseremoniaan tarvittavista jutuista: kupit, teepannu, sihtijuttu, vesikannu, sitten ne pihtijutut ja lusikkajuttu, jolla teetä otetaan. Alusta puuttuu. Olemme pari kertaa äidin kanssa harjoitelleet sitä seremoniaa, ja siitä tulee kyllä ihanan rauhallinen fiilis ja hyvää teetä. Teelemmikkiä meillä ei ole, ikävä kyllä.

Valurautapannut ovat aina kalliita, ei siitä mihinkään pääse. Mutta jos ostaa pienen ja ostaa teeliikkeestä (eikä esimerkiksi epämääräisestä verkkokaupasta tai mistä lie), niin tuskin kovin huonosti voi valita. Jos oikeasti haluaa hifistellä, niin voisi testailla, miten nätisti neste virtaa kyseisen pannun nokasta. Haluat tietysti sellaisen, josta tee virtaa tasaisen kauniisti ja valuttamatta, et sellaista, jossa on kovin leveä, epätasainen tai roiskiva virtaus. Mutta eipä ole itselläni tullut vastaan myymälöitä, joissa tätä pääsisi testaamaan.
Eli itse menisin sillä, että ostaa luottamastaan teemyymiöstä pannun, joka näyttää omaan silmään kauniilta. Ja jossa on oma sihti mukana.

(Voih, olisipa minullakin teehifistelevä puoliso! Omani on parhaimmillaankin teestä kommentoinut "ei tämä suoranaisesti pahaa ole, mutta en keksi, miksi haluaisin juoda tätä enempää." No, enemmän teetä minulle!)

Mitä nyt äsken nettiä selailin, niin eivätpä ne kiinalaisen teeseremonian keraamiset pannutkaan järin halpoja ole. Hinnat näyttävät liikkuvan sadan euron molemmin puolin, enimmäkseen yläpuolella.

Minä ostin joskus rautaisen pannun jollain viidellä kympillä. En tiedä onko se hyvä, kaataminen vaatii vähän voimaa kun pannu on aika painava ja tee ei minusta aina ihan osu sinne minne pitäisi. Tosi kaunis se kyllä on.

Se on tällä hetkellä tosi vähällä käytöllä kun juon yleensä vain kupin kerrallaan eikä pitkään aikaan ole käynyt ketään kylässä. Juon tällä hetkellä lähinnä yrittiteetä ja useimmiten teepusseista, illalla valeriaanaa sisältävää ja aamulla sitruuna-inkivääriä. Lähiostarissa on tosi hyvä teekauppa, jolla oli tosi hyvää sitruuna-inkiväärirooibosta, jonka myynnin he törkeästi lopettivat. Sen jälkeen on täytynyt tyytyä teepusseihin. Vähän aikaa sitten innostuin kaivamaan esiin pari vuotta sitten hankkimani amachan. Törmäsin siihen teehen vakavasti suhtautuvassa kahvilassa ja sen makea maku oli niin mielenkiintoinen että tilasin sitä Japanista (nykyään sitä saa näköjään kotimaisistakin verkkokaupoista). Se on tehty hortensian lehdistä ja maistuu medelle, joillekin se voi olla liiankin äitelä.