Esitellään itsemme!
- Keskustelun aloittaja Merri
- Aloitettu
Valarauko
Hobitti
Hei, esitellään itseni.
PK-seudulla asustelen ja henkeä salpaava 40 lähenee vääjäämättömästi.
Melko pitkään forumia kurkittu anonyymisti mutta nyt koin että oli aika liittyä arvoisaan joukkoon. Luulen että kipinä on peräisin siitä kun sain kuunneltua ensimmäistä kertaa tsh:n audiokirjana (serkis) alusta loppuun kesällä.
Tolkienin maailmaan tutustuminen alkoi Jacksonin leffoista, ei ollut oikeastaan kosketusta tätä ennen. Luin TSH:n ensimmäistä kertaa n.08-09 jonka jälkeen lukeminen oli aluksi joka vuotuista. Olin huono ja laiska löytämään uusia kirjoja joten kirjasta tuli käytännössä iltalukemiskirjani minkä alotin vaan aina alusta kun se pääsi loppumaan. Oma editio on tuo punaiseen-puettu-vaapauden-patsas-sormus-päänsä-päällään kansi joka nähnyt parempia päiviä.
Ehkäpä jonkinlaisena kuriositeettina voisin mainita joka vuotuiseksi kasvaneen tapahtuman missä katsomme kaveriporukalla kerta-istumalla tuon
90-luvun suomiproduktion "Hobitit".
Mukava olla osallisena vihdoin.
PK-seudulla asustelen ja henkeä salpaava 40 lähenee vääjäämättömästi.
Melko pitkään forumia kurkittu anonyymisti mutta nyt koin että oli aika liittyä arvoisaan joukkoon. Luulen että kipinä on peräisin siitä kun sain kuunneltua ensimmäistä kertaa tsh:n audiokirjana (serkis) alusta loppuun kesällä.
Tolkienin maailmaan tutustuminen alkoi Jacksonin leffoista, ei ollut oikeastaan kosketusta tätä ennen. Luin TSH:n ensimmäistä kertaa n.08-09 jonka jälkeen lukeminen oli aluksi joka vuotuista. Olin huono ja laiska löytämään uusia kirjoja joten kirjasta tuli käytännössä iltalukemiskirjani minkä alotin vaan aina alusta kun se pääsi loppumaan. Oma editio on tuo punaiseen-puettu-vaapauden-patsas-sormus-päänsä-päällään kansi joka nähnyt parempia päiviä.
Ehkäpä jonkinlaisena kuriositeettina voisin mainita joka vuotuiseksi kasvaneen tapahtuman missä katsomme kaveriporukalla kerta-istumalla tuon
90-luvun suomiproduktion "Hobitit".
Mukava olla osallisena vihdoin.
Tervetuloa ☺
Täällä ilmoittautuu toinen, joka on huono etsimään uusia kirjoja ja palaan aina niihin samoihin tuttuihin ja hyväksi havaittuihin.
Tuolla kannella varustetut kirjat tunnetaan myös nimellä kaapuhemmo. Jos jossain törmäät tällaiseen nimitykseen niin tiedät, että on kyse juuri tästä.
Hobitit oli minulle lapsena ensikosketus Taruun ja olen edelleen vakuuttunut, että Väänäsen Klonkku on vähintäänkin yhtä hyvä kuin Serkisin ja, että alkumusiikki on yksi maailman pelottavimmista.
Täällä ilmoittautuu toinen, joka on huono etsimään uusia kirjoja ja palaan aina niihin samoihin tuttuihin ja hyväksi havaittuihin.
Tuolla kannella varustetut kirjat tunnetaan myös nimellä kaapuhemmo. Jos jossain törmäät tällaiseen nimitykseen niin tiedät, että on kyse juuri tästä.
Hobitit oli minulle lapsena ensikosketus Taruun ja olen edelleen vakuuttunut, että Väänäsen Klonkku on vähintäänkin yhtä hyvä kuin Serkisin ja, että alkumusiikki on yksi maailman pelottavimmista.
Isilmírë
Kuukivi
Tervetuloa @Valarauko ! Kaapuhemmopainos lienee se versio Sormusten Herrasta, jolla aika moni meistä on aloittanut, joskin itse koukkasin lopulta vanhemman Louhi-kantisen painoksen kautta, kun en jaksanut sen ikäisenä vielä tavata kaapuhemmon litteää tekstiä Bilbon syntymäpäiviä pidemmälle. Vuotuinen Hobitit-istunto kuulostaa hauskalta.
Valarauko
Hobitti
Kiitos!
Kaapuhemmo omaksuttu välittömästi.
Kun jokunen vuosi taaksepäin tuli katsottua uudestaan piiiiiitkästä aikaa. Niin aluksi samurai boromir&intiaani bombadilloineen, kähisevineen hobitteineen kruununjalokiven ollessa ehkä hitusen liian vähä pukeinen tuhti glonkku olivat kaikki todella hilpeää katsottavaa. Ajan kanssa kuitenkin on ollut pakko alkaa arvostaa juuri tuota Väänäsglonkkua, mies vetää homman todella ns.täysiä.
Last edited:
Väänänen on jossain haastattelussakin maininnut, että hänen tapansa on uppoutua rooliin täysillä ja klonkku taisi olla fyysisesti raskas rooli. Minkäs hän sille mahtaa, että ei ollut teniikkaa ja budjettia luoda digitaalista hahmoa hänen esityksensä perusteella 
Isilmírë
Kuukivi
Väänänen oli aivan loistava Klonkku myös livenä nähtynä. Äitini tosin jälkeenpäin sanoi häkeltyneensä, kun nenän edessä seinää alas könysi lähes ilkialaston mies pakarat paistaen 
Itse ihmettelin Aragornin hassua pönttökypärää yhdessä kohtaa näytelmää, mutta äiti osasi selittää sen: Väänäsellä ei ollut aikaa pestä välillä Klonkun maskia pois, saati tehdä sitä uudelleen, jotten Aragornilla oli sitten päässään niin väljä kasvotkin peittävä kypärä, ettei se koskettanut hänen päänsä ihoa lainkaan.
Itse ihmettelin Aragornin hassua pönttökypärää yhdessä kohtaa näytelmää, mutta äiti osasi selittää sen: Väänäsellä ei ollut aikaa pestä välillä Klonkun maskia pois, saati tehdä sitä uudelleen, jotten Aragornilla oli sitten päässään niin väljä kasvotkin peittävä kypärä, ettei se koskettanut hänen päänsä ihoa lainkaan.
Last edited:
Palantír
Kontulainen
Tervehdys! On aika esitellä itseni. Tulen Keski-Suomen suunnilta melko läheltä Jyväskylää. Löysin kyseisen foorumin jokunen vuosi sitten, mutta olin tuolloin aika ujo liittyäkseni.
Yöllä lukiessani Taru Sormusten Herraa etsin "Kaapuhemmo"-painoksen kansikuvittaja Heikki Kalliomaasta tietoa, ja törmäsin sitä kautta taas kyseiseen foorumiin. Täältä löytämieni kirjojen kansikuva -keskustelujen pohjalta kiinnostuin foorumille liittymään, ja tulen jakamaan vielä joskus pohdintojani liittyen Heikki Kalliomaan ko. "Kaapuhemmo"-kuvitukseen, mutta ajattelin ensin lukaista TSH:n trilogian loppuun.
Olen aina ollut kovin kiinnostunut Tolkienin luomasta maailmasta. Lähestyin ensi kertaa Taru Sormusten Herraa lapsena katsellessani Ralph Bakshin ohjaamaa vuoden 1978 animaatiota. Isäni oli nauhoittanut sen VHS:lle. Kuusivuotiaana eskarissa ikuistin noita Bakshin animaation örkkejä paperille. Niistä jäi talteen tämä piirros.
Tolkien intoilujeni lisäksi suoritan tällä hetkellä taidehistorian perusopintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Sen vuoksin olenkin kiinnostunut monesta visuaaliseen tietoon liittyvästä seikasta. Piirtäjänä tai maalarina en ole kovin kummoinen, mutta silmäni tykkäävät sitäkin enemmän tarkastella ja aivoni sitä mukaan analysoida.
Yöllä lukiessani Taru Sormusten Herraa etsin "Kaapuhemmo"-painoksen kansikuvittaja Heikki Kalliomaasta tietoa, ja törmäsin sitä kautta taas kyseiseen foorumiin. Täältä löytämieni kirjojen kansikuva -keskustelujen pohjalta kiinnostuin foorumille liittymään, ja tulen jakamaan vielä joskus pohdintojani liittyen Heikki Kalliomaan ko. "Kaapuhemmo"-kuvitukseen, mutta ajattelin ensin lukaista TSH:n trilogian loppuun.
Olen aina ollut kovin kiinnostunut Tolkienin luomasta maailmasta. Lähestyin ensi kertaa Taru Sormusten Herraa lapsena katsellessani Ralph Bakshin ohjaamaa vuoden 1978 animaatiota. Isäni oli nauhoittanut sen VHS:lle. Kuusivuotiaana eskarissa ikuistin noita Bakshin animaation örkkejä paperille. Niistä jäi talteen tämä piirros.
Tolkien intoilujeni lisäksi suoritan tällä hetkellä taidehistorian perusopintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Sen vuoksin olenkin kiinnostunut monesta visuaaliseen tietoon liittyvästä seikasta. Piirtäjänä tai maalarina en ole kovin kummoinen, mutta silmäni tykkäävät sitäkin enemmän tarkastella ja aivoni sitä mukaan analysoida.
Last edited:
Valaisuaine
Hobitti
Morjesta!
Olenkin täällä jo hetken ollut, mutta koin että nyt voisi olla hyvä hetki esitellä itseni.
Olen Tampereelta kotoisin, 30 vuoden rajapyykki tulee piakkoin vastaan. Tolkieniin tutustuin isäni kautta ja fantasiakirjallisuus on ollut lapsuudesta asti lähellä sydäntä.
Kaikista fiktionaalisista maailmoista Tolkienin keski-maa on ehdottomasti suosikkini, erityisesti sen yksityiskohtaisuuden takia.
Vuotuisiin traditioihini kuuluu TSRn "kaapuhemmo"-painokseni lukeminen ja Jacksonin elokuvien katsominen.
LOTROn pariin palasin tuossa taannoin pitkän tauon jälkeen ja olo oli kuin olisi kotiin palannut.
Olenkin täällä jo hetken ollut, mutta koin että nyt voisi olla hyvä hetki esitellä itseni.
Olen Tampereelta kotoisin, 30 vuoden rajapyykki tulee piakkoin vastaan. Tolkieniin tutustuin isäni kautta ja fantasiakirjallisuus on ollut lapsuudesta asti lähellä sydäntä.
Kaikista fiktionaalisista maailmoista Tolkienin keski-maa on ehdottomasti suosikkini, erityisesti sen yksityiskohtaisuuden takia.
Vuotuisiin traditioihini kuuluu TSRn "kaapuhemmo"-painokseni lukeminen ja Jacksonin elokuvien katsominen.
LOTROn pariin palasin tuossa taannoin pitkän tauon jälkeen ja olo oli kuin olisi kotiin palannut.
Isilmírë
Kuukivi
Tervetuloa @Valaisuaine ! Taisin itsekin aikoinaan seurata tätä foorumia alkuun ainakin puolisen vuotta kirjoittamatta mitään tai edes rekisteröitymättä 
Velho
Hobitti
Mae govannen kaikille. Mikäs sen parempi päivä liittyä kuin karkauspäivänä niin profiili pysyy ikinuorena. Velho olen nimeltäni ja Lahdessa sijaitsen. Ikävuosia on kertynyt jo yli kolmekymmentä, joten velhon partakin alkaa olla jo suotuisan pitkä vaikkei vielä harmaa ole.
Ensimmäinen asia minkä muista taru sormusten herrasta on kun ystäväni luona joskus lapsena olin kylässä ja heidän olohuoneessa pyöri Sormuksen Ritarit elokuva. Jäin kai hetkeksi katsomaan sitä ja sohvan takaa kauhuissani katsoin kuinka Sormusaave tiellä oli melkein löytää rakkaan hobittimme. Tämä pelotti sen verran, että en moneen vuoteen sitten enää koko elokuvia katsonut. Nykysin olen rohkeuteni löytänyt ja uskallan katsoa elokuvat ihan sohvalta kunhan on vaimo vieressä.
Tällä hetkellä suurin osa tarustoon liittyvä toiminta toteutuu Middle-Earth Strategy Battlen muodossa. Maalailen ja pelailen aina kun aikaa löydän. Kirjoittamisen hetkelläkin pöydälläni seisoo maalattavana noin tusinallinen Ithilienin samoojia jotka odottavat pääsyä Faramirin joukkoihin. Ensi viikolla toivottavasti pääsen jo aloittamaan maalaamaan Viimeisen liiton joukkoja.
Eipä siinä kai sen ihmeellisimpiä. Lempipätkiä kirjoista on kun Kääpiöt saapuvat Bilbon luokse ja kun Gandalf esittelee samat sankarit Beornille. Jotenkin molemmista kohtauksista tulee aina hyvä mieli.
Ensimmäinen asia minkä muista taru sormusten herrasta on kun ystäväni luona joskus lapsena olin kylässä ja heidän olohuoneessa pyöri Sormuksen Ritarit elokuva. Jäin kai hetkeksi katsomaan sitä ja sohvan takaa kauhuissani katsoin kuinka Sormusaave tiellä oli melkein löytää rakkaan hobittimme. Tämä pelotti sen verran, että en moneen vuoteen sitten enää koko elokuvia katsonut. Nykysin olen rohkeuteni löytänyt ja uskallan katsoa elokuvat ihan sohvalta kunhan on vaimo vieressä.
Tällä hetkellä suurin osa tarustoon liittyvä toiminta toteutuu Middle-Earth Strategy Battlen muodossa. Maalailen ja pelailen aina kun aikaa löydän. Kirjoittamisen hetkelläkin pöydälläni seisoo maalattavana noin tusinallinen Ithilienin samoojia jotka odottavat pääsyä Faramirin joukkoihin. Ensi viikolla toivottavasti pääsen jo aloittamaan maalaamaan Viimeisen liiton joukkoja.
Eipä siinä kai sen ihmeellisimpiä. Lempipätkiä kirjoista on kun Kääpiöt saapuvat Bilbon luokse ja kun Gandalf esittelee samat sankarit Beornille. Jotenkin molemmista kohtauksista tulee aina hyvä mieli.
Olavi
Lord
Niin, kyseinen kirja on suorastaan nerokas. Kärsii hiukan turhasta lapselle kohdistetusta setä-täti-selittely-kerronnasta (E. Nesbitin vaikutusta?), mutta kielen ja juonenkäänteiden älykkyys ja rikkaus on upeaa! Ei mitään syytä vähätellä, kertakaikkiaan
Nan-tathren
Hobitti
Kaveri neuvoi minut tänne, ilmeisesti arvasi, että normaalissa arjessani en pääse juttelemaan tarpeeksi Keski-Maasta. Hän oli oikeassa, oli kuin olisin tullut kotiin! Nyt, kun tästä alkaa olla viitisentoista vuotta, olen päässyt näin pitkälle että olen jo rekisteröitynyt käyttäjä 
Olen keski-ikäinen rouvashenkilö, joka on lukenut Tarua 35 vuotta, enkä aio lopettaa, ikinä.
Olen keski-ikäinen rouvashenkilö, joka on lukenut Tarua 35 vuotta, enkä aio lopettaa, ikinä.
Isilmírë
Kuukivi
Tervetuloa kotiin @Nan-tathren ! Pidätkö kenties pajuista vai onko nimimerkkisi valinnan taustalla laajempi mieltymys alueen kuvaukseen?
Tervetuloa @Nan-tathren. Meitä keski-ikäisiä rouvas- ja neitihenkilöitä on seuran aktiiveissa useampi, joskin ilolla olen joskus miettinyt sitä, kuinka laaja ikäskaala meidän jäsenistöllä on. Tolkien todella yhdistää eri-ikäisiä 
Nan-tathren
Hobitti
Molemmat
Puuparran kuvaus meni nuorena minulta aina vähän ohi, mutta kun kuulin mitä Voronwella oli kerrottavaa, olin myyty! Mitä parempaa voisi ihminen toivoa, kuin voivansa eksyä ja unohtua keväiseen Nan-tathreniin ja jäädä sinne ikuisesti.
Telimektar
Fundamentalisti
Varmasti viettelevän hieno alue keväällä, onnittelen kaikkia jotka ovat sen valinneet. Silti minä olisin jo kauan sitten nuorena, ensikertaisena lukijana kaikkein mieluiten halunnut nousta Dorthonionin ylänkömaan männikköön talviseen aikaan.
Quettafilque
Monisanainen sanikkainen
Tervehdys kaikille.
Olen vuoden 2004 tienoilta lähtien harrastellut keskustelufoorumeja, mutta jostakin syystä tolkienismi on jäänyt verkossa vähälle. On iloinen yllätys, että tämän alan foorumi on vielä toiminnassa. Discord on minulle jotenkin hankalampi rajapinta, vaikka sitäkin olen joskus kokeillut. Hauskinta olisi tavata muita Keski-Maan ystäviä ihan ulkoilmassa. Nykyään vain asustelen vähän syrjässä Suomen suurimmista keskuksista, joissa voisi olla säännöllisiä kokoontumisia.
Sormusten herra taisi olla minulle ensimmäinen yli 250-sivuinen kaunokirjallinen teos, johon lapsena sukelsin. Hobitin luin sen jälkeen enkä läheskään niin paljon ihastunut, varsinkaan osuuteen ennen pakoa metsähaltioitten luota. Silmarillionista tykkäsin tosi paljon yhdeksänvuotiaana, ja muutamaa vuotta myöhemmin innostuin suuresti Keskeneräisten tarujen esseistä. Varsinkin »Istari» ja »Palantíri» olivat sellaista tekstiä, jota olisin jaksanut lukea vaikka kokonaisia kirjoja. Tämä kaikki tapahtui ennen Jacksonin elokuvatrilogian aikaa. Siitä voi päätellä, etten varsinaisesti lukeudu nuorisoon.
Jostakin syystä minusta ei tullut syvälle kaivautuvaa tolkienologia. En ryhtynyt tekemään yksityiskohtaisia muistiinpanoja siitä, miten »Mahtisormukset ja kolmas aika» on ristiriidassa Sormusten herran kanssa enkä yrittänyt edes puolivakavissani opetella sindaria. Tai no, ehkä pari kertaa vähän niin kuin yritin, mutta koin osan Sormusten herran liitteissä esitetyistä ääntämisohjeista niin sekaviksi, että oli helpompaa ja mukaansatempaavampaa opetella nykymaailman kieliä.
En myöskään koskaan ole suuresti innostunut lukemaan fantasia- tai tieteiskirjoja englanniksi. Englantia joutuu muutenkin käyttämään niin moneen asiaan, että harrastusten parissa haluan lukea suomeksi tai harjoitella muita osaamiani kieliä, jos vain suinkin mahdollista. Tämä on toistaiseksi pitänyt minut erossa The History of Middle-earth ‑kirjasarjasta, jota en sitä paitsi ole Suomen kirjastoissa juuri nähnyt. Harmi kyllä, sillä ajatus esimerkiksi Númenorin tuhoa kuvaavien erilaisten perinteitten vertailemisesta kiehtoo minua.
Joskus ehkä vuoden 2006 paikkeilla luonnostelin melko tosissani kolmannen ajan 2700- tai 2800-luvulle sijoittuvaa fanifiktioromanssia, joka jäi kesken, koska tajusin, että minulla ei ollut edellytyksiä toteuttaa sitä tarpeeksi huolellisesti. Muistan taistelleeni varsinkin uskottavien sindarinkielisten nimien ja Luninlahden luonnon kuvaamisen kanssa. Ei olisi huono juttu, jos jaksaisin joskus palata hankkeeseen... mutta tokkopa. Paljon vaatimattomamman luonnoksen asteelle jäi neljännelle ajalle sijoittamani tarina. Siinä kaiveltiin Mustan tornin raunioita ja löydettiin yksi Yhdeksästä sormuksesta, otaksuttavasti pelkkänä mustuneena, voimansa menettäneenä metallirenkaana mutta ei silti välttämättä aivan vaarattomana, ei varsinkaan sen puolesta, miten voimakkaita tunteita se herätti okkultistien keskuudessa.
Jacksonin tulkinnoista en ole koskaan pitänyt, vaikkakin on sanottava, että Sormusten herra ‑elokuvatrilogian ensimmäisestä osasta löysin enemmän kehuttavaa kuin haukuttavaa. Tässä mielessä olen vanhoillinen fani. Silti mielelläni nautiskelen ja otan vaikutteita kaikesta uudesta kuvastosta (myös Jacksonin luomasta) ja musiikista, joka ei ole jyrkässä ristiriidassa alkuteosten tai omien rakkaimpien tulkintojeni kanssa. Luis Bermejon sarjakuvia siedän niitten virheistä huolimatta kohtalaisen hyvin, koska niitä olin päässyt selailemaan jo ennen kuin luin sivuakaan Sormusten herraa; mutta niitäkään en totisesti ihannoi.
Eiköhän tämä vuodatus riitä tältä kertaa. Otan mielelläni neuvoja ja kysymyksiä vastaan, myös yksityisviestien muodossa. Vastailen ennalta arvaamattoman ehtimiseni mukaan.
Olen vuoden 2004 tienoilta lähtien harrastellut keskustelufoorumeja, mutta jostakin syystä tolkienismi on jäänyt verkossa vähälle. On iloinen yllätys, että tämän alan foorumi on vielä toiminnassa. Discord on minulle jotenkin hankalampi rajapinta, vaikka sitäkin olen joskus kokeillut. Hauskinta olisi tavata muita Keski-Maan ystäviä ihan ulkoilmassa. Nykyään vain asustelen vähän syrjässä Suomen suurimmista keskuksista, joissa voisi olla säännöllisiä kokoontumisia.
Sormusten herra taisi olla minulle ensimmäinen yli 250-sivuinen kaunokirjallinen teos, johon lapsena sukelsin. Hobitin luin sen jälkeen enkä läheskään niin paljon ihastunut, varsinkaan osuuteen ennen pakoa metsähaltioitten luota. Silmarillionista tykkäsin tosi paljon yhdeksänvuotiaana, ja muutamaa vuotta myöhemmin innostuin suuresti Keskeneräisten tarujen esseistä. Varsinkin »Istari» ja »Palantíri» olivat sellaista tekstiä, jota olisin jaksanut lukea vaikka kokonaisia kirjoja. Tämä kaikki tapahtui ennen Jacksonin elokuvatrilogian aikaa. Siitä voi päätellä, etten varsinaisesti lukeudu nuorisoon.
Jostakin syystä minusta ei tullut syvälle kaivautuvaa tolkienologia. En ryhtynyt tekemään yksityiskohtaisia muistiinpanoja siitä, miten »Mahtisormukset ja kolmas aika» on ristiriidassa Sormusten herran kanssa enkä yrittänyt edes puolivakavissani opetella sindaria. Tai no, ehkä pari kertaa vähän niin kuin yritin, mutta koin osan Sormusten herran liitteissä esitetyistä ääntämisohjeista niin sekaviksi, että oli helpompaa ja mukaansatempaavampaa opetella nykymaailman kieliä.
En myöskään koskaan ole suuresti innostunut lukemaan fantasia- tai tieteiskirjoja englanniksi. Englantia joutuu muutenkin käyttämään niin moneen asiaan, että harrastusten parissa haluan lukea suomeksi tai harjoitella muita osaamiani kieliä, jos vain suinkin mahdollista. Tämä on toistaiseksi pitänyt minut erossa The History of Middle-earth ‑kirjasarjasta, jota en sitä paitsi ole Suomen kirjastoissa juuri nähnyt. Harmi kyllä, sillä ajatus esimerkiksi Númenorin tuhoa kuvaavien erilaisten perinteitten vertailemisesta kiehtoo minua.
Joskus ehkä vuoden 2006 paikkeilla luonnostelin melko tosissani kolmannen ajan 2700- tai 2800-luvulle sijoittuvaa fanifiktioromanssia, joka jäi kesken, koska tajusin, että minulla ei ollut edellytyksiä toteuttaa sitä tarpeeksi huolellisesti. Muistan taistelleeni varsinkin uskottavien sindarinkielisten nimien ja Luninlahden luonnon kuvaamisen kanssa. Ei olisi huono juttu, jos jaksaisin joskus palata hankkeeseen... mutta tokkopa. Paljon vaatimattomamman luonnoksen asteelle jäi neljännelle ajalle sijoittamani tarina. Siinä kaiveltiin Mustan tornin raunioita ja löydettiin yksi Yhdeksästä sormuksesta, otaksuttavasti pelkkänä mustuneena, voimansa menettäneenä metallirenkaana mutta ei silti välttämättä aivan vaarattomana, ei varsinkaan sen puolesta, miten voimakkaita tunteita se herätti okkultistien keskuudessa.
Jacksonin tulkinnoista en ole koskaan pitänyt, vaikkakin on sanottava, että Sormusten herra ‑elokuvatrilogian ensimmäisestä osasta löysin enemmän kehuttavaa kuin haukuttavaa. Tässä mielessä olen vanhoillinen fani. Silti mielelläni nautiskelen ja otan vaikutteita kaikesta uudesta kuvastosta (myös Jacksonin luomasta) ja musiikista, joka ei ole jyrkässä ristiriidassa alkuteosten tai omien rakkaimpien tulkintojeni kanssa. Luis Bermejon sarjakuvia siedän niitten virheistä huolimatta kohtalaisen hyvin, koska niitä olin päässyt selailemaan jo ennen kuin luin sivuakaan Sormusten herraa; mutta niitäkään en totisesti ihannoi.
Eiköhän tämä vuodatus riitä tältä kertaa. Otan mielelläni neuvoja ja kysymyksiä vastaan, myös yksityisviestien muodossa. Vastailen ennalta arvaamattoman ehtimiseni mukaan.
