TSH #15: I/1.12. Pako Kahlaamolle

Tehdäämpä näin.
Minulla mennyt koko viikonloppu juhlavalmisteluissa ja muissa kiireissä, etten ole ehtinyt edes kirjaa käteeni ottamaan. Pahasti olen luku-urakassa jäljessä. Ja ensi viikko menee pääsykokeessa kokonaan. Eli kunnon alustuksen ehtisin tehdä vasta aikaisintaan viikon päästä. Teen nyt kappaleesta kuitenkin pikaisen läpiluvun ja laitan ne ensimmäiset ajatukset pikaisesti ylös, mitä mieleen tulee. Lisäilen ja korjailen vaikkapa sitten viikon päästä kun aikaa on paremmin, ellei joku innokas ehdi ennen sitä hieman paremmin tutkiskella tätä lukua ja tehdä parempaa työtä kuin minä(en laittaisi tätä pahakseni ollenkaan). Pääsette rauhassa eteenpäin.

Minusta on hienoa miten jossain nimessä, tässä tapauksessa Elberethin, voi olla niin paljon voimaa että se satuttaa enemmän kuin miekan isku. Tälläisenä mieltäisin kunnon "magian".
Mikähän merkitys Konkarin laululla, tai loitsulla oikeammin, oli? Siis kun hän otti tikarinkahvan polvilleen ja lauloi?

Joukku pakenee kohti Rivendelliä melkoista vauhtia ja onnekseen Mustat Ratsastajat eivät heitä saavuta ajoissa. Ensimmäistä kertaa mielestäni todella tulee esille matkan pituus ja raskaus.

Kivipeikkojen kohtaaminen tuo varsin mukavaa keveyttä raskaaseen matkaan ja jälleen yhden pienen yhdyssiteen Hobittiin.
Sam toteaa runoiltuaan, että toivoo ettei hänestä tulisi velhoa eikä sotaurhoa, ei kuulemma haluaisi olla kumpaakaan. No tunnetustihan aina ei saa juuri sitä mitä haluaa.

Glorfindelin tulosta ja Frodon ratsastuksesta Kahlaamolle ei näin äkkiseltään oikein ajatuksia noussut... Jotain erityistä siinä hobitissa tai hobiteissa yleensäkin todella on, kun Mustien Ratsastajien komennot saavat vain vihan nousemaan ja kahta kovemmin vastustamaan niiden kutsua.
Mikäs olikaan syynä hevosten veden pelolle? Eikös jossain tämäkin ole selitetty?

Tämmöistä nyt, muuhun ei aika riitä.

Nazgûlit ja vesi

Maltahwesta sanoi:

Mikäs olikaan syynä hevosten veden pelolle? Eikös jossain tämäkin ole selitetty?

Click to expand...

Tässäpä kysymys, joka on mannaa spekulointiin taipuvaisille, sillä Christopher Tolkien toteaa (KTK 470), että Isäni ei missään selittänyt miksi sormusaaveet pelkäävät vettä. Tiedämme vain, että nazgûleista ainoastaan Noitakuningas oli vesikammosta vapaa. JRRT kertoo (KTK 468): Kaikilla Noitakuningasta lukuunottamatta oli taipumus eksyä joutuessaan yksin päivänvaloon, ja kaikki, jälleen Noitakuningasta lukuunottamatta, pelkäsivät vettä eivätkä mielellään paitsi äärimmäisessä hädässä menneet veteen taikka ylittäneet jokia muuten kuin kuivin jaloin siltaa myöten. Ja tähän liittyy JRRT:n huomautus (KTK 482 viite 3): Bruinenin Kahlaamolla oli vain Noitakuningas ja kaksi muuta uskaltautunut jokeen, kun Sormuksen houkutus oli suoraan niiden edessä, muut eivät olisi menneet veteen elleivät Glorfindel ja Aragorn olisi ajaneet niitä.

Emme siis kerta kaikkiaan voi tietää varmaa syytä moiseen käytökseen. Itse epäilisin, että Ulmolla on jälleen sormensa pelissä. Vaan tiedä tuota.

Maltahwesta sanoi:

Mikähän merkitys Konkarin laululla, tai loitsulla oikeammin, oli? Siis kun hän otti tikarinkahvan polvilleen ja lauloi?

Click to expand...

Samaa olen itsekin miettinyt, yrittikö hän kenties jotenkin poistaa siitä pahaa voimaa tms? Outoa jokatapauksessa....

Minäpä otin kirjan kauniiseen käteeni ja luin kyseisen luvun.

Luvussa raotetaan jo vähän Konkarin menneisyyttä ja sukujuuria:

"Elendilin perilliset eivät unohda menneitä", Konkari sanoi, "ja enemmän kuin minkä taidan kertoa, muistetaan Rivendellissä"
"Oletko ollut Rivendellissä usein?", kysyi Frodo.
"Olen", Konkari sanoi. "Asuin siellä kerran, ja palaan yhä milloin voin. Sydämeni on siellä; mutta kohtaloni ei ole istua toimettomana, ei edes Elrondin kauniissa talossa."

Kyseisessä pätkässä myös viitataan mielestäni Arweniin, kun kerta Konkarin sydän siellä asuu

Kivipeikkojen kohtaaminen on todellakin piristävä kohta muuten hieman synkässä luvussa. Itseäni ainakin joka kerta huvittaa Samin laulu Tomista ja peikosta. Tosin mieleeni hiipii aina ajatus, että laulussa oleva Tom olisi Tom Bombadill, mikä tuskin on totta Ennen laulua sanotaan Samin alkaneen laulaa vanhaa sävelmää, ja kuitenkin Sam on keksinyt laulun omasta päästään, kenties tässä tarkoitetaan pikemminkin sanoja?

Muita ajatuksia kyseisetä luvusta nyt ei tullut.

Olen aina ajatellut että naskaleiden vesikauhu johtuu siitä, että he tietävät/vaistoavat/haistavat että se on "haltiavettä", ts. aluetta/raja jossa he joutuvat kohtaamaan haltiakansan "taikuuden". Virtaava vesi on perinteisesti ja muuallakin kuin Kolmannen Ajan Keski-Maassa koettu suojelevaksi ja turvaavaksi voimaksi - ja rajajoki toimii turvana Rivendellin lisäksi Bukinmaassa ja L'orienissa - eikös Legolas ollut huomattavasti turvallisemmin mielin päästyään Nimrodelin yli (vaikka örkkien likaiset varpaat sittemmin sen pohjaa saastuttivatkin)?

Ja sitten täysin epätolkinistiseen tulkintaan:
Ja jos Sormusaaveet olivatkin tyhmiä haltioilta haiskahtavan veden suhteen, niin niiden hevoset varmasti eivät olleet. Nehän olivat Rohanista varsana varastettuja oikeita eläviä ratsuja. Hevonen menee kyllä vapaaehtoisesti veteen ja jotkut yksilöt ovat varsinaisia virtahepoja uimisen suhteen, mutta jos hevo jostain syystä pelkää/kammoaa vettä, niin sitä ei sitten saa väkisin kastamaan kavioitaan edes kuralätäkköön. Siin' ei auta pakkovälineet eikä hampaitten välistä päästetyt suhinat vaikka olisit kuinka puolikuollut (ja yleensä siinä vaiheessa olet, kun pistät tahtosi peliin monisataa kiloista eläintä vastaan). Olen kuullut sellaista legendaa, että Hollannissa kasvatetut esteratsut eivät usein mielellään hyppää vesiesteitä, koska niiden laitumet usein rajoittuvat kanaaleihin - vesi on niille raja siinä missä "tavalliselle" ratsulle aita (jonka yli/läpi voi toki toisinaan pyrkiä). Rohanin laajat laitumethan rajoittuivat jokiin - kenties siis rohanilaissyntyiset mustat ratsut tuumasivat Bruinenin kahlaamolla että "hetko! stop tykkänään, ei me tästä saada kulkea".
(Joo, kello on paljon ja voisin viimeistellä tuon ykköskirjan tiivistelmän sen sijaan että läpätän teille taas kavioeläimistä jotain joutavaa.)

Vohis on antanut ymmärtää veden olleen Tolkienilla elementti, jota ”pahuuden voimat” yleensäkin pyrkivät karttamaan. Myyttinen tausta tälle löytyy Silmarillionista: vedessä virtaa Ulmon voimia ja Melkor ei koskaan oikein tullut toimeen hänen kanssaan.

Vohiksen suosikkihahmoja on Glorfindel, mutta hänen osansa jää vain valitettavan pieneksi . Entä mistä johtuu, että takaa-ajon päätteeksi G:n heppa jää odottelemaan muita eikä mene suoraan Rivendeliin?

Ja mitä tulee Aragornin sydämen sijainpaikkaan. Yhtä hyvin kyseisen lauseen voi ymmärtää vihjeeksi, että pohjoisen dunedainin perintöesineitä säilytetään Rivendelissä. Aragorn myös syntyi siellä.

Vohiksen kanssa samaa mieltä siitä että vesi (ja erityisesti se virtaava) on suojaava elementti, ja pohjustus Ulmoonkin kelpaa minulle.

Entä mistä johtuu, että takaa-ajon päätteeksi G:n heppa jää odottelemaan muita eikä mene suoraan Rivendeliin?

Click to expand...

Sitä ei muuten mainita tässä luvussa, vaan vasta seuraavassa. Ja siellä sanotaan Gandalfin toimesta Frodolle että "The horse was standing guard beside you" - kenties se oli opetettu vahtikoiraksi, tai sitten se oli vaan fiksu eläin ja tajusi että Frodoa ei parane jättää yksin maahan.
Hippologian nnäkökulmsta taasen voidaan ajatella, että Asfaloth lienee leimautunut Glorfindeliin ja kokee tämän laumakseen. Laumasta ei erota ilman pakottavaa syytä, vaan kotilaaksoon pyritään palaamaan yhdessä. Eikun ihan oikeasti, yllättävän moni hevonen jää norkoilemaan viereen kun sen selästä kellahtaa alas, ellei se sitten ole samalla pelästynyt jotain niin, että ensin ottaa spurtin, tai sen turpa ole tallille päin, jolloin muu lauma kutsuu kaksijalkaista kaveria voimakkaammin. Saaliseläimenä hevonen pyrkii olemaan minkä tahansa toisen eläimen kanssa kimpassa (= turvassa) mieluummin kuin yksin.

Joojooo, nyt suljen turpani.

Selitykseksi nazgulien haluttomuudelle veden ylitykseen voidaan esittää Tolkienille ainakin neljä ideaa:
haltioiden kanssa tekemisissä oleva vesi, virtaava vesi, mereen virtaava vesi ja vesi ylipäätään.

Rivendellin lähistön vedet olivat "haltiavesiä", se on selvää. Mutta eivät nazgulit mielellään halunneet Rankkivuotakaan ylittää (esim. Bukinpurin lautan perässä).

Virtaava vesi on Tolkienia aikaisemmassa kirjallisuudessa este esimerkiksi vampyyreille. Jossain vaiheessa TSH:n kirjoittamista Tolkienilla oli kai idea, että nazgulit eivät ylipäätään voisi kastella jalkojaan virtaavassa vedessä, mikä selittäisi useita TSH:n juonen käänteitä, Sauronin joukkojen operaatioita (esim. se hyökkäys Osgiliathiin, josta Boromir Rivendellissä kertoo jne.). Mutta ilmeisesti Keski-Maan maantiede teki mahdottomaksi johdonmukaisen kiinnipitämisen tästä ideasta: nazgulit eivät olisi millään päässeet Kontuun asti. Mitään "systemaattista" perustelua nazgulien virtaavan veden kammolla Tolkien ei kai ole antanut.

Mereen laskevat vedet voisivat olla pimeyden voimille pahoja, jos Ulmon erityiset voimat nousevat merestä sisämaahan, niinkuin Silmarillionissa tietyissä tapauksissa kerrotaan. Mutta tuskinpa Ulmo enää Toisen ajan lopun jälkeen oli fyysisesti läsnä Keski-Maan rannikoilla.

Vesi ylipäätään on "epämelkorillinen" elementti. Tolkien toteaa että Melkor Ardan syntyvaiheissa sitoi paljon omia voimiaan Maan eri aineksiin (vaihtelevassa määrin), ja että juuri tämä "melkor-elementti" mahdollisti sen, että Sauron saattoi myöhemmin harjoittaa "magiaa" Maan eri aineksilla. (HoME, X, 399). Mutta tässä samassa yhteydessä Tolkien toteaa että
Water is represented as being almost entirely free of Morgoth(HoME, X, 400). Nazgulien olemassaolo oli epäilemättä joihinkin muihin, normaalimmalla tavalla elossa oleviin pahiksiin verrattuna erityisen voimakkaasti riippuvainen "magian" jatkuvasta vaikutuksesta (ja siksi vesi oli niille erityisen pahaksi).

Ulmo on suuri, ylistäkää häntä!

Telimektar sanoi:

Vesi ylipäätään on "epämelkorillinen" elementti. Tolkien toteaa että Melkor Ardan syntyvaiheissa sitoi paljon omia voimiaan Maan eri aineksiin (vaihtelevassa määrin), ja että juuri tämä "melkor-elementti" mahdollisti sen, että Sauron saattoi myöhemmin harjoittaa "magiaa" Maan eri aineksilla. (HoME, X, 399). Mutta tässä samassa yhteydessä Tolkien toteaa että
Water is represented as being almost entirely free of Morgoth(HoME, X, 400). Nazgulien olemassaolo oli epäilemättä joihinkin muihin, normaalimmalla tavalla elossa oleviin pahiksiin verrattuna erityisen voimakkaasti riippuvainen "magian" jatkuvasta vaikutuksesta (ja siksi vesi oli niille erityisen pahaksi).

Click to expand...

Nazgûlien vesipelkoa saattaa selittää tämäkin Silmarillionin kohta:

Silmarillion sanoi:

Eglarestin länsipuolella oli niemi jolle Finrod rakensi Barad Nimra{i}sin tornin vartioimaan läntisiä meriä, vaikka se oli turhaa kuten myöhemmin nähtiin; si{e}llä koskaan ei Morgoth ryhtynyt rakentamaan laivoja eikä käymään sotaa meritse. Kaikki hänen palvelijansa kaihtoivat vettä, eikä niistä kukaan mennyt mielellään lähelle merta muuten kuin henkensä hädässä.

Click to expand...

Mielenkiintoista on myös meriselityksen laajeneminen. Mutta seurataan ensin tekstin kehitystä alghusta alghaen: Barad Nimras (alkuperäiseltä nimeltään Tindobel) esiintyy ensimmäisen kerran <i>Annals of Beleriand</i>in ensimmäisessä versiossa: <i>...and the Tower of Tindobel was set up upon the cape west of Eglorest to watch the Western Seas.</i> (HoME IV, 331). Mutta tässä ilman Silmarillionin laajennettua selitystä.

Kohta on sanasta sanaan sama vielä annaalien toisessa versiossa (HoME V, 129) ja lähes samoin vielä <i>Quenta Silmarillionissa</i>: <i>And Inglor let build the tower of Tindobel upon a cape west of Eglorest to watch the Western Sea</i> (HoME V, 265).

Ilmeisesti <I>The Later Quenta Silmarillion</i>issa kohta säilyi samanlaisena, vain tornin nimi muuttui Tindobel > Ingildon > Nimras (HoME XI, 197-198), ja koska Beleriandin kartassa (HoME XI, 184 [H 2], 190) lukee <i><u>Barad</u> Nimras</i>, C. Tolkien otti tämän nimimuodon pelkän Nimrasin asemesta painettuun Silmarillioniin.

Mistä sitten se lopun selitys? Ei sentään Christopherin päästä, vaan <i>Grey Annalsista</i>: <i>And the Tower of Ingildon was set upon the cape west of Eglarest to watch the sea; though needlessly, as it proved. For at no time ever did Morgoth essay to build ships or to make war by sea. Water all his servants shunned, and to the Sea none would willing go nigh, save in dire need.</i> (HoME XI, 40; <b>GA</b> §90 [65 EA]).

Tästä GA:n lauseesta on painetun Silmarillionin teksti merkityksettömiä muutoksia lukuun ottamatta (esim. <i>willing</i> > <I>willingly</i>) peräisin sanoista <i>though needlessly</i> alkaen. Lauseen alku painetussa S:ssä (<i>Upon the cape west of Eglarest Finrod raised the tower of Barad Nimras to watch the western sea</i>) puolestaan seurailee enemmän Quenta Silmarillionia, hieman stilisoiden ja nimiä vaihtaen.

Se tekstin historiasta, mutta tässä kysymyksessä lienee olennaista se, että maininta kaikkien Morgothin palvelijoiden vesipelosta on tullut mukaan annaalien tekstiin vasta Tarun kirjoittamisen jälkeen. Eikä varmaan ole turhan uskaliasta olettaa, että sormusaaveiden kompurointi on vaikuttanut selityksen syntyyn.

Huomaa myös sanamuotojen yhtäläisyys <i>Unfinished Tales</i>issa: <I>All except the Witch-king were apt to stray when alone by daylight; and all, again save the Witch-king, feared water, and were unwilling, except <b>in dire need</b>, to enter it or to cross streams...</i> (UT 343, suom. KTK 468).

Ja kun olemme johtaneet näin sormusaaveiden vesipelon Ensimmäiselle Ajalle, löytyy sen takaa melko varmasti - vaikka tässä ei nimeltä mainitakaan - <i>vala</i> nimeltä Ulmo, joka Lännen Valtiaista eniten auttoi Tämänpuolisten Maiden Vapaita Kansoja. Hänettä olisimme olleet hukassa jo monta kertaa ennen Vihan Sotaa, ja hänettä ei Sormus olisi koskaan päässyt Rivendelliin asti.

<i>You may talk about your men of Manwë-lord, but there's none like good old Ulmo-man, at the Battles of Beleriand.</i>

<b>PS.</b> { } -merkkien sisällä Silmarillionin suomennoksessa olevat ylimääräiset kirjaimet. Hakemistossa (s. 395) sentään oikein <i>Barad Nimras</i> eikä <i>Barad Nimra<b>i</b>s</i>

Hei, mikä onkaan se kieli jota Aragorn laulelee Noitakunkun miekan yllä? Valistuneita arvauksia tai todellista tietoa jostain muualta otetaan vastaan.

Leffassa tässä kohtaa ärsyttää kaksi seikkaa: Arwenin ääni joka ensin sössöttää ja sitten rääkyy (ja mitä ihmettä se hölisee? to: Valar@Aman FWD: mercy - melkein tuntuu että se koittaa siirtää kuolemattomuuttaan Frodo-parkaan?) ja toisekseen se miten reppana ja muiden pelastettavana leffa-Frodo on alkuperäiseen sisupussiin verrattuna.

Nerwen sanoi:

Hei, mikä onkaan se kieli jota Aragorn laulelee Noitakunkun miekan yllä?.

Click to expand...

Arvelisin ettei mitään sen ihmeellisempää kuin sindaria. Muut hobitit kuin Frodo tuskin osasivat sitä, ja Frodo ei välttämättä ollut juuri Aragornin laulun aikana tajuissaan. "Vieras kieli" voi kuvata asiaa muiden hobittien näkökulmasta. Ja myös Frodon sindarintaito oli erittäin rajoittunut, hänhän ei ymmärtänyt sitä kirjoitettuna Morian portilla eikä puhuttuna Lorienissa (eikä ilmeisesti tajunnut "Cirith Ungol"-nimen merkitystä, kai sekin on sindaria).

Jännempi vaihtoehto on, että Aragorn olisi osannut jonkin adûnaicinkielisen loitsun. Uskolliset ja heidän perillisensä eivät tosin tätä kieltä erityisesti arvostaneet, mutta ehkä loitsukäytössä jokin katkelma olisi säilynyt?

Minulle tuli mieleen että se olisi voinut olla Adûnaic. En ole kauheasti näihin kieliasioihin perehtynyt, mutta eikös westron kuitenkin ollut tälle kielelle jotain sukua... jolloin se ei kuitenkaan ehkä sitten olisi hobiteista kuulostanut oudolta?