TSH #53: III/5.1. Minas Tirith

Nerwende

Kontulainen
Vehka ei sitten pure minua, eihän? :D Sovimme Haltiamielen kanssa että otan tämän vuoron hoitaakseni.

Tätä alustusta varten lukiessani päällimmäiseksi jäi tunnelma, että "eihän tästä saa juuri mitään irti", ja vilkaisu Companioniin osoitti että valtaosa Hammondin ja Scullinkin muistiinpanoista käsittelee lähinnä nimien alkuperiä (sinänsä tietysti varsin mielenkiintoista). "Minas Tirith" keskittyykin etupäässä esittelemään uuden paikan, kulttuurin ja sen historiaa sekä pari uutta hahmoa. "Teemapuolella" merkittävin lienee Pippin ja Denethorin välille syntyvä suhde, ja sen erilaisuus vastaavaan kuvioon Merrin ja Théodenin välillä.

Jotenkin aiempaa enemmän kiinnitin tällä kertaa huomiota Beregondin ylenpalttisen kohteliaaseen puheenparteen, eikös hobittiemme korkeaa arvostusta Gondorissa selitetty osin juuri sillä, että heiltä puuttuivat teitittelymuodot joten he puhuivat kaikille yhtä tuttavalliseen sävyyn?

Jos tähän asti on vielä ollut epäilyksiä asiasta, tehdään tässä luvussa selväksi että Hallavaharja on persoona eikä mikä tahansa juhta, se kun ei tottele edes Gandalfin käskyä, jos itse katsoo tärkeämmäksi tehdä muuta (kuten tässä tapauksessa tervehtiä lajitovereitaan).

Mahtoivatko nuo kolme vastaantullutta ratsastajaa olla "Punaisen Nuolen" asialla? Sopiiko tämä aikajanaan? Tai kyllähän niitä sanansaattajia sinkoili toki alueella eestaas muutenkin...

Poikkeuksellisen paljon ja selkeästi tässä luvussa viitataan Frodon matkan vaiheisiin ja siten autetaan lukijaa pysymään mukana tapahtumien järjestyksessä.

En kyllä vielä Companioniakaan luettuani täysin ymmärrä kokkokukkuloiden toimintaa. Sielläkin viitataan Gandalfin tavoin siihen, ettei kaikkia tulia todellakaan aina sytytetty. Mistä kokonvartija tietää toisen lieskan nähdessään kuuluuko ketjua jatkaa vaiko ei?

Mitenköhän tuo Gondorin kello oikein toimi? Liikkuiko se siis vuoden mittaan auringonnousun mukana? Tekstin mukaanhan (jos pysyin kärryillä) "kolmas lyönti" on 3 tuntia auringonnousun jälkeen, ja Pippin arvelee että kotikonnussa kello olisi 9 (ei tietenkään juuri sillä hetkellä, mutta vastaavissa valaistusolosuhteissa, näin ymmärrän). Oletan että Konnun (joka on on keskiaikaista Keski-maata edistyksellisempi muutenkin) kello muistuttaa jostain syystä omaamme, siis että aika ei ole "liukuva käsite". Valistakaa toki te Oppineet, jos olen nyt ihan väärillä poluilla.

Mitäköhän Gandalf, Denethor ja "ruhtinaat" oikein puhuivat pitkissä kokouksissaan? Ja keitä tarkalleen ottaen olivat nämä "ruhtinaat"?

Bergil-parka ei taida olla ihan selvillä kokonaiskuvasta. "Melkein toivon että sotaa ei olisi..." Melkein?! Tässä luvussa Pippin pääsee oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla olemaan itsenäinen ja edes jotakuta muuta vanhempi, ja nauttii selvästi tilanteesta.

Miksi kummassa Minas Tirithin avuksi rientävien sanotaan tulevan "vieraista maista"? Eivätkö nuo kaikki mainitut paikat ole osa Gondoria?

Vielä yksi asia jäi häiritsemään. Kohdassa jossa Pippin tajuaa ettei ole koskaan ymmärtänyt miettiä Gandalfin ikää, on kumma maininta Puuparrasta, jota en pysty yhdistämään mihinkään (lieneekö joku jäänne jostain, oi HoMejen haltijat?)
"Puuparta oli sanonut jotakin velhoista, mutta hänkään ei ollut pitänyt Gandalfia yhtenä heistä."

Ja oi mikä riemu löytää vieläkin jotain sellaista mikä on aina aiemmin mennyt ohi silmien - kuvaus seitsemännessä portissa olevan keskikiven kuninkaallisesta kruunupäästä nimittäin. :)
 
Nerwen sanoi:
Miksi kummassa Minas Tirithin avuksi rientävien sanotaan tulevan "vieraista maista"? Eivätkö nuo kaikki mainitut paikat ole osa Gondoria?

No niin varmaan vahvan keskushallinnon eli kuninkaan aikana. Feodaalijärjestelmässä vähäisemmät ruhtinaat yrittävät aina heikentää keskushallinnon asemaa ja lisätä omaa valtaansa (vrt. Yhdysvaltain demokraatit). Käskynhaltiain aikakaudella se on varmaan ollut helppoa ja Kolmannen Ajan lopulla gondorilaisia maita pidettiin lähestulkoon itsenäisinä valtioina. Vain tarpeeksi suuri yhteinen asia nostatti yhteishenkeä eikä sitäkään liian kanssa: sotajoukkoja seuraavan kansan mielestä niitä oli liian vähän eli ruhtinaat eivät lähteneet sotaan koko vahvuudellaan. Kotikaupungit eivät jääneet puolustuksetta.
 
Peregrinin ja Denethorin keskustelun kuvitteleminen tuottaa joitakin vaikeuksia (kai se oli jo tässä luvussa; kirjoitan tässä ilman kirjaa). Pippin oli vannonut valan; hänen oli toteltava käskynhaltijan määräystä raportoida matkastaan. Denethorista syntyy jotenkin sellainen kuva, että hän olisi ensimmäiseksi kysynyt jotain sen tapaista kuin "kuinka monta jäsentä saattueessa oli? mitkä olivat heidän nimensä? kuka johti saattuetta Morian jälkeen?". Olisiko Pippin uskaltanut valehdella? Ja eikö Denethor olisi huomannut sitä heti? Vai sanoiko Pippin: "Sorry, Valtias, en oikein muista?" Nyt saa sen kuvan, että Denethor ei kysynyt suoraan mitään tällaista. Minkähän takia ei?
 
Onko tässä luvussa viittaus shakkiin, niinkuin Companion väittää?

Gandalf sanoo Peregrinille Denethorin vastaanoton jälkeen:
The board is set, and the pieces are moving...the Enemy has the move, and he is about to open his full game. And pawns are likely to see as much of it as any, Peregrin son of Paladin, soldier of Gondor.

Kersti Juva on ainakin ajatellut näin, koska hän on lisännyt suomennokseen parin muun shakkinappulan nimet:

"...Mutta vuoro on vihollisella, ja hän aikoo avata pelinsä. Ja sotilaat joutuvat tuolle laudalle siinä missä tornit ja kuninkaatkin, Peregrin Paladinin poika, Gondorin sotilas."

("Chess Cafe"-sivuston tämän vuoden uudenvuodenvisassa kysyttiin muuten muiden kysymysten ohella, onko eräissä kirjoissa viittauksia shakkiin (kyllä vai ei), ja "Lord of the Rings" oli listassa mukana. :wink: )

Ilmaukset "board" ja "pieces" voivat toki viitata muuhunkin peliin kuin shakkiin, ja "pawn"-sanalla on shakkisotilaan lisäksi myös merkitys "toisen liikuteltavissa oleva henkilö" (alunperin keskiajan latinan "pedo"-jalkaväkisotilas).
Veikkaisin, että Tolkien salli (oman aikansa sivistyneille lukijoille tutun, ah ja voih) shakkimielleyhtymän synnyn, haluamatta kuitenkaan eksplisiittisesti väittää, että kyseistä kuninkaiden peliä pelattiin jo numenorilaisten keskuudessa.

Kuka muuten Tolkienin kuvailemina Ardan aikoina olisikaan ollut shakin keksijä? Ettei vain tuo joka paikkaan ehtinyt Fëanor? Vai olisivatko haltiat 12-järjestelmälleen uskollisena keksineet ennemmin jonkin 144-ruutuisella laudalla pelattavan "Suuren shakin"?
 
Telimektar sanoi:
Kuka muuten Tolkienin kuvailemina Ardan aikoina olisikaan ollut shakin keksijä? Ettei vain tuo joka paikkaan ehtinyt Fëanor? Vai olisivatko haltiat 12-järjestelmälleen uskollisena keksineet ennemmin jonkin 144-ruutuisella laudalla pelattavan "Suuren shakin"?
Johtuneeko kenties siitä etten ole erityisen mieltynyt shakkiin, näkisin sen jostain syystä nimenomaan ihmisten pelinä. Keksijä siis voisi olla ollut vaikkapa joku númenorilainen oppinut. Eivät haltiat keksisi niin kankeaa peliä, että siinä pärjää nykyajan tietokonekin ;)

Go olisi ehkä haltiamaisempi peli. Vapaampi, abstraktimpi, kauniimpi.
 
Haltiamieli sanoi:
Go olisi ehkä haltiamaisempi peli. Vapaampi, abstraktimpi, kauniimpi.

Voisin ehkä näihin mielikuviin yhtyä, kernaasti yhdistäisin haltioihin jonkinlaista japanilaistyylistä (pelkistettyä, luonnonläheistä) estetiikkaa. (Tiedän toki että go eli wei chi on alunperin kiinalainen peli.) Mutta onko tämä haltioiden tyyli esimerkiksi Tolkienin omissa kuvituksissa?

Shakki välittömine edeltäjineen on sen verran selvästi sotapeli, että ehkä Puiden ajan Valinor on sille liian varhainen syntymäpaikka. (Go sen sijaan voi simuloida vaikkapa riisipelloille leviävää tulvavettä.) Fëanorille vain ilmeisesti mielellään attribuoitiin kaikki muinaisaikojen ihailtavat keksinnöt. Jos etsimme keksijöitä ihmisten joukosta, niin Ensimmäisen ajan edainilaiset kansat ovat ehkä liian varhaisia: shakki on sen verran komplisoitu, erityyppisten aiempien pelien ideoita yhdistävä konstruktio, että se edellyttää pitkää historia. Beleriandiin vaeltaneet "Ihmisten isät" pelasivat ehkä ennemmin tammea tai noppapelejä. (Kääpiöille sopisi mielestäni läiskiä kortteja tai jotain kovemmasta materiaalista valmistettuja pelilaattoja.)

Numenor kävisi shakin syntypaikaksi, tai miksei varhaisten kuninkaiden ajan Gondor. Jos kuitenkin antaisimme haltioille prioriteetin, niin lupaava paikka voisi olla laaksossaan ikävystymisestä kärsinyt, torneistaan tunnettu Gondolin (Gondobar, Gwarestrin, Gar Thurion, Lothengriol...), jonka asukkaat olivat mieltyneitä lippuihin ja heraldiseen symboliikkaan, univormuihin, tunnussanoihin, muodostelmissa seisoviin sotilaisiin ym. militaariseen pönötykseen.
 
Telimektar sanoi:
Gandalf sanoo Peregrinille Denethorin vastaanoton jälkeen:
The board is set, and the pieces are moving...the Enemy has the move, and he is about to open his full game. And pawns are likely to see as much of it as any, Peregrin son of Paladin, soldier of Gondor.

Kersti Juva on ainakin ajatellut näin, koska hän on lisännyt suomennokseen parin muun shakkinappulan nimet:

"...Mutta vuoro on vihollisella, ja hän aikoo avata pelinsä. Ja sotilaat joutuvat tuolle laudalle siinä missä tornit ja kuninkaatkin, Peregrin Paladinin poika, Gondorin sotilas."
Heh, johtunee ehkä siitä, etten ole shakin ystävä, en huomannut suomennosta ajatella laisinkaan shakkiin viittaavana. Englanniksi en ole lukenut. Ajattelin suomennoksen sanomaa enemmän kuvaavana, jossa sotilaat (kaikki sotivat tyypit), tornit (Minas Tirith jne.)ja kuninkaatkin (kaikki mahti-äijät)joutuvat laudalle (taistelutantereelle). :) Mielenkiintoinen lisäys suomennokseen.

Telimektar sanoi:
(Kääpiöille sopisi mielestäni läiskiä kortteja tai jotain kovemmasta materiaalista valmistettuja pelilaattoja.)
Dominoa? :D

Aiemmin olen luvun lukenut nopeasti läpi ja tylsistyneenä kuvaukseen, mutta nyt huomasin kuinka kaunis kaupunki tai linnoitus Minas Tirith on! Ja miten valtavan kokoinen.
 
Ylös