Nerwende
Kontulainen
Vehka ei sitten pure minua, eihän? 
Sovimme Haltiamielen kanssa että otan tämän vuoron hoitaakseni.
Tätä alustusta varten lukiessani päällimmäiseksi jäi tunnelma, että "eihän tästä saa juuri mitään irti", ja vilkaisu Companioniin osoitti että valtaosa Hammondin ja Scullinkin muistiinpanoista käsittelee lähinnä nimien alkuperiä (sinänsä tietysti varsin mielenkiintoista). "Minas Tirith" keskittyykin etupäässä esittelemään uuden paikan, kulttuurin ja sen historiaa sekä pari uutta hahmoa. "Teemapuolella" merkittävin lienee Pippin ja Denethorin välille syntyvä suhde, ja sen erilaisuus vastaavaan kuvioon Merrin ja Théodenin välillä.
Jotenkin aiempaa enemmän kiinnitin tällä kertaa huomiota Beregondin ylenpalttisen kohteliaaseen puheenparteen, eikös hobittiemme korkeaa arvostusta Gondorissa selitetty osin juuri sillä, että heiltä puuttuivat teitittelymuodot joten he puhuivat kaikille yhtä tuttavalliseen sävyyn?
Jos tähän asti on vielä ollut epäilyksiä asiasta, tehdään tässä luvussa selväksi että Hallavaharja on persoona eikä mikä tahansa juhta, se kun ei tottele edes Gandalfin käskyä, jos itse katsoo tärkeämmäksi tehdä muuta (kuten tässä tapauksessa tervehtiä lajitovereitaan).
Mahtoivatko nuo kolme vastaantullutta ratsastajaa olla "Punaisen Nuolen" asialla? Sopiiko tämä aikajanaan? Tai kyllähän niitä sanansaattajia sinkoili toki alueella eestaas muutenkin...
Poikkeuksellisen paljon ja selkeästi tässä luvussa viitataan Frodon matkan vaiheisiin ja siten autetaan lukijaa pysymään mukana tapahtumien järjestyksessä.
En kyllä vielä Companioniakaan luettuani täysin ymmärrä kokkokukkuloiden toimintaa. Sielläkin viitataan Gandalfin tavoin siihen, ettei kaikkia tulia todellakaan aina sytytetty. Mistä kokonvartija tietää toisen lieskan nähdessään kuuluuko ketjua jatkaa vaiko ei?
Mitenköhän tuo Gondorin kello oikein toimi? Liikkuiko se siis vuoden mittaan auringonnousun mukana? Tekstin mukaanhan (jos pysyin kärryillä) "kolmas lyönti" on 3 tuntia auringonnousun jälkeen, ja Pippin arvelee että kotikonnussa kello olisi 9 (ei tietenkään juuri sillä hetkellä, mutta vastaavissa valaistusolosuhteissa, näin ymmärrän). Oletan että Konnun (joka on on keskiaikaista Keski-maata edistyksellisempi muutenkin) kello muistuttaa jostain syystä omaamme, siis että aika ei ole "liukuva käsite". Valistakaa toki te Oppineet, jos olen nyt ihan väärillä poluilla.
Mitäköhän Gandalf, Denethor ja "ruhtinaat" oikein puhuivat pitkissä kokouksissaan? Ja keitä tarkalleen ottaen olivat nämä "ruhtinaat"?
Bergil-parka ei taida olla ihan selvillä kokonaiskuvasta. "Melkein toivon että sotaa ei olisi..." Melkein?! Tässä luvussa Pippin pääsee oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla olemaan itsenäinen ja edes jotakuta muuta vanhempi, ja nauttii selvästi tilanteesta.
Miksi kummassa Minas Tirithin avuksi rientävien sanotaan tulevan "vieraista maista"? Eivätkö nuo kaikki mainitut paikat ole osa Gondoria?
Vielä yksi asia jäi häiritsemään. Kohdassa jossa Pippin tajuaa ettei ole koskaan ymmärtänyt miettiä Gandalfin ikää, on kumma maininta Puuparrasta, jota en pysty yhdistämään mihinkään (lieneekö joku jäänne jostain, oi HoMejen haltijat?)
Ja oi mikä riemu löytää vieläkin jotain sellaista mikä on aina aiemmin mennyt ohi silmien - kuvaus seitsemännessä portissa olevan keskikiven kuninkaallisesta kruunupäästä nimittäin.
Sovimme Haltiamielen kanssa että otan tämän vuoron hoitaakseni.Tätä alustusta varten lukiessani päällimmäiseksi jäi tunnelma, että "eihän tästä saa juuri mitään irti", ja vilkaisu Companioniin osoitti että valtaosa Hammondin ja Scullinkin muistiinpanoista käsittelee lähinnä nimien alkuperiä (sinänsä tietysti varsin mielenkiintoista). "Minas Tirith" keskittyykin etupäässä esittelemään uuden paikan, kulttuurin ja sen historiaa sekä pari uutta hahmoa. "Teemapuolella" merkittävin lienee Pippin ja Denethorin välille syntyvä suhde, ja sen erilaisuus vastaavaan kuvioon Merrin ja Théodenin välillä.
Jotenkin aiempaa enemmän kiinnitin tällä kertaa huomiota Beregondin ylenpalttisen kohteliaaseen puheenparteen, eikös hobittiemme korkeaa arvostusta Gondorissa selitetty osin juuri sillä, että heiltä puuttuivat teitittelymuodot joten he puhuivat kaikille yhtä tuttavalliseen sävyyn?
Jos tähän asti on vielä ollut epäilyksiä asiasta, tehdään tässä luvussa selväksi että Hallavaharja on persoona eikä mikä tahansa juhta, se kun ei tottele edes Gandalfin käskyä, jos itse katsoo tärkeämmäksi tehdä muuta (kuten tässä tapauksessa tervehtiä lajitovereitaan).
Mahtoivatko nuo kolme vastaantullutta ratsastajaa olla "Punaisen Nuolen" asialla? Sopiiko tämä aikajanaan? Tai kyllähän niitä sanansaattajia sinkoili toki alueella eestaas muutenkin...
Poikkeuksellisen paljon ja selkeästi tässä luvussa viitataan Frodon matkan vaiheisiin ja siten autetaan lukijaa pysymään mukana tapahtumien järjestyksessä.
En kyllä vielä Companioniakaan luettuani täysin ymmärrä kokkokukkuloiden toimintaa. Sielläkin viitataan Gandalfin tavoin siihen, ettei kaikkia tulia todellakaan aina sytytetty. Mistä kokonvartija tietää toisen lieskan nähdessään kuuluuko ketjua jatkaa vaiko ei?
Mitenköhän tuo Gondorin kello oikein toimi? Liikkuiko se siis vuoden mittaan auringonnousun mukana? Tekstin mukaanhan (jos pysyin kärryillä) "kolmas lyönti" on 3 tuntia auringonnousun jälkeen, ja Pippin arvelee että kotikonnussa kello olisi 9 (ei tietenkään juuri sillä hetkellä, mutta vastaavissa valaistusolosuhteissa, näin ymmärrän). Oletan että Konnun (joka on on keskiaikaista Keski-maata edistyksellisempi muutenkin) kello muistuttaa jostain syystä omaamme, siis että aika ei ole "liukuva käsite". Valistakaa toki te Oppineet, jos olen nyt ihan väärillä poluilla.
Mitäköhän Gandalf, Denethor ja "ruhtinaat" oikein puhuivat pitkissä kokouksissaan? Ja keitä tarkalleen ottaen olivat nämä "ruhtinaat"?
Bergil-parka ei taida olla ihan selvillä kokonaiskuvasta. "Melkein toivon että sotaa ei olisi..." Melkein?! Tässä luvussa Pippin pääsee oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla olemaan itsenäinen ja edes jotakuta muuta vanhempi, ja nauttii selvästi tilanteesta.
Miksi kummassa Minas Tirithin avuksi rientävien sanotaan tulevan "vieraista maista"? Eivätkö nuo kaikki mainitut paikat ole osa Gondoria?
Vielä yksi asia jäi häiritsemään. Kohdassa jossa Pippin tajuaa ettei ole koskaan ymmärtänyt miettiä Gandalfin ikää, on kumma maininta Puuparrasta, jota en pysty yhdistämään mihinkään (lieneekö joku jäänne jostain, oi HoMejen haltijat?)
Ja oi mikä riemu löytää vieläkin jotain sellaista mikä on aina aiemmin mennyt ohi silmien - kuvaus seitsemännessä portissa olevan keskikiven kuninkaallisesta kruunupäästä nimittäin.
