Vko 16: Palantír

Kointähdelle kiitos muistutuksesta. Pitäisi ehkä vastata joskus edellisiinkin lukuihin.

Pippin nousee tässäkin luvussa päähenkilöksi, mutta nyt paljon huonommassa valossa kuin muutama viikko sitten Uruk-haita paetessaan. Hän on vielä nuori ja vallaton, eikä pysty pysymään erossa kielletystä ja jännittävästä esineestä. Ehkä hän tajuaa yhtä hyvin kuin Merri, että teosta koituisi vain hankaluuksia, mutta ei pystynyt malttamaan mieltään.

Myöhemmin hän kovia kokeneena ja katuvaisena pääsee kyselemään Gandalfilta heidän ratsastaessaan kohti Gondoria. Jäin miettimään, että vaikka hän onkin utelias, kuinka kauan hän jaksaisi kiinnostua, jos Gandalf alkaisi selittää vaikka Gondorin historiaa. Uskoisin hänen olevan kova kiinnostumaan, mutta yhtä nopea menettämään kiinnostuksena asioihin.

Lukuhan on hieno, kun huomaa miten paljon asiaa se sisältää. Mielenkiintoa pitäisi riittää, kun mukaan tulevat sekä näkykivet että lentävät sanansaattajat. Gandalf muistelee runoa, jossa puhutaan näkykivistä, mikä kuulostaa tänä painetunsanan aikana kokolailla vaikealta tapalta säilyttää tietoa. Näkykivistä kerrotaan oikeastaan kaikki oleellinen, mutta lukijan tiedonjanoa ei täysin sammuteta. Tarina saa taustansa, mutta niihin ei juututa, vaan jatketaan eteenpäin. Gandalf mainitsee monia paikkoja, joista lukijalla ei pitäisi olla juurikaan käsitystä: Minas Anor, Minas Ithil, Osgiliath, Fëanor, Tirion, Kultainen Puu...
Ja niin, ainakin kaksi näkykiveä on säilynyt maailman melskeissä.

Musta lentävä varjo, nazgûl, jännittää tunnelmaa entisestään. Kolmas kirja on kertonut hienoa tarinaa seikkailusta Rohanin maassa, mutta se oli vain esinäytöstä vielä suurempaan seikkailuun. Gandalfin tunnetuimpia sanoja ovat: "Paetkaa, hullut!", mutta tässä kohtaa hän ryhtyy suorastaan lietsomaan pakokauhua kuin joukko olisi juuri siinä paikassa jäämässä hyöyn alle:
Nazgûl! Mordorin sanansaattaja! Myrsky nousee. Nazgûlit ovat ylittäneet Virran! Ratsaille, ratsaille! Älkää odottako aamua! Älkööt nopeat odottako hitaita! Ratsaille!

Gandalf keskustelee ratsastusmatkan aikana Merrin kanssa, joka saa ilokseen yllättävän moniin kysymyksiinsä vastauksia. Gandalf myös rohkaisee Merriä, joka märehtii Sarumanin ikäviä sanoja mielessään. Saruman on saanut vielä enemmän märehdittävää, oikeinpa vaan monesta suunnasta kertakaikkiaan ja on samalla ikävässä loukussa tornissaan. Gandalf myös neuvoo Merriä selvittämään nyt tapahtuvien asioiden taustoja. ja sen Merri varmasti tekeekin, olihan hän jo käyttänyt Rivendellissä aikaa seudun kartan tutkimiseen. Silti monet paikannimet sekoittavat hänen päänsä. Aragornilta saisi varmasti lisää vastauksia iltanuotiolla.

Sitten siirrytään Pippiniin, joka ei osaa keskittyä oikein mihinkään. Pikku kateus vaivaa hänen mieltään, Merri sai olla Gandalfin kyydissä ja sai velhosta irti vastauksia. Ja sitten se pyöreä esine... ? Kun Merrille paljastuu, mikä Pippinin on saanut hermoilemaan, huomaa Merrin hiukan kiehahtavan ja yrittävän saada ystävänsä pysymään pois hankaluuksista. Sen verran hyvin hän serkkunsa ja ystävänsä tuntee. "Pysy nyt pois vaikeuksista", on hänen toiveensa. Väsyneenä Merri kuitenkin kellahtaa nukkumaan, eikä jaksa jäädä vahtiin. Pippin saa tilaisuutensa ja tarttuu siihen. Palloon on kurkistettava! Seuraukset yllättävät koko joukon.

Niin lukijat saavat tietää mikä tämä pyöreä esine on ja mihin sitä on käytetty ja missä käytössä se oli viime kuukausien aikana ollutkaan. Suuren voiton jälkeen vaara on yhtäkkiä aivan kintereillä ja suunnitelmat muuttuvat sillä sekunnilla. Ei ole aikaa nukkua tai jäädä paikoilleen. On jatkettava matkaa välittömästi. Vihollinen tietää nyt heidän olinpaikkansa tai ainakin suunnan. Pippinin toive päästä Gandalfin kyytiin ratsaille toteutuu, mutta ei aivan siten kuin hän oli ajatellut. Leppoisan ratsastuksen sijaan tästä tulee hänen pakomatkansa kohti suurta kaupunkia, jossa hän ei tunne ketään. Ystävät on jätettävä toistaiseksi kulkemaan omia polkujaan.

Lapsena Gandalf oli mulle jonkinlainen isähahmo, ja velhon suhtautuminen Pippiniin tässä luvussa oli mun mielestäni aivan ihana. Pippin on mokannut pahasti ja saattanut typeryyksissään vaaraan koko suuren asian, ja silti Gandalf on ensisuuttumuksen jälkeen Pippinille todella kiltti. Liikuttavaa!

Matka jatkuu. Yöpymis paikalle saavuttua Pippiniä harmittaa että ei ollut itse pääsyt Gandalfin kyytiin ja kyselemään kaikenmaailman tapahtumista vaan siinä osassa olikin ollut Merri, vaikka Pippin olikin ollut ihan viereisessä hevosessa Aragornin kanssa ja kuullut luultavasti kaikki keskustelut. Kaiken lisäksi Pippinin mieltä vaivasi kivi jonka hän oli nostanut Rautapihassa ja jonka Gandalf oli ottanut huomaansa. Ja niinhän siinä kävi että uteliaisuus voittaa ja Pippin päättää pihistää kiven Gandalfilta ja vähän tutkia sitä. Hän onnistuu hankkeessaan ja menee syrjään tutkimaan kiveä, mutta sepäs ottaakin hänet valtaansa ja ikään kuin kuulustelee Pippiniä. Pippin huudahtaa ja kaatuu maahan makoilemaan. Huuto havahduttaa vartijat ja Gandalfin, joka saa Pippinin virkostumaan ja hän kyselee mitä Pippin näki ja sanoi. Kaikeksi onneksi Pippin ei ollut paljastanut mitään tärkeää. Mutta tämä saa rattaat pyörimään ja Gandalf ottaa Pippinin ja lähtee ratsastamaan kohti Edorasia (näin ens alkuun).

Jännittävä luku. Ja uskomaton uteliaisuus vierasta esinettä kohtaan joka saa tekemään 'pöljyyksiä'. Mutta mukavan suojelevasti Gandalf suhtautuu tapahtumaan. Miten lie laita jos Pippin olisikin paljastanut kaikki tietonsa. No ei Gandalf olis varmaan siltikään Pippiniä rupikonnaksi muuttanut

Melkorinmoinen ajatuksenlukija tuo Sauron. Tunkeutuu nyt pienen hobitin pääkoppaan ja kaivaa sieltä mahdollista tietoa. Oletko sinä Reppuli? Onko Sormus sinulla? Kenellä se on, jos se ei ole sinulla? Mitä sinä teet Rautapihassa Sarumanin luona? (Siis Sauron oletettavasti olettaa kiven olevan edelleen Rautapihassa). Keitä sinun kanssasi kulkee? Kuinka suuri armeija teillä siellä on varustettuna? Pippinin pää sauhuaa ja tahto haraa vastaan, eikä hän vastaa muuta kuin että hän on hobitti. "Hobitti? Miten maailmassa joku hobitti tuijottaa näkykiveen?" Mietti Sauron ja sai valtavan pään -anteeksi- silmäsäryn.

Gandalf saattoi oivaltaa myös sen, että vaikka seurue on nyt suuressa vaarassa, on tämä tapaus hämännyt vihollista todella hyvin ja harhauttanutkin ehkä. Tukintolvanan kommellus on korjattavissa ja siitä voidaan jopa hyötyä hieman ja voittaa aikaa jossain mielessä.