Fairy tale
Lapinorava
Kolmikko kääntyy itään ja aloittaa synkän matkan vielä pimeämmän osan. Tie on edelleen tyhjä ja hiljainen jyrähtely jatkuu. Pimeästä alkaa hohtaa sairas valaisematon valo ja tien tasalla oleva ilma on raskasta hengittää. Ilmassa leijuu myrkkyä, joka saa kulkijoiden päänupitkin sekaisin ja Frodo on hetken huurun vallassa ja alkaa hoiperrella kohti suljettuja porttia. Sam ja Klonkku ovat kerrankin samaa mieltä jostakin; Frodo on saatava tolkkuihinsa ja takaisin piiloon sivupolulle ja vähän äkkiä. Klonkku ryömi maassa säikähtäneen elukan tavoin, niin paljon se pelkäsi mitä voisikaan tapahtua.
Sitten alkaakin tapahtua. Kallio tärähtää ja järisee kulkijoiden alla. Alkaa mahtava jyrinä ja vuorilla äänet monistuvat ja kaikuvat vielä enemmän ääntä vahvistaen. Punaisia ja lyijynvärisiä salamoita sinkoilee ja värittää pilvet punaisiksi. Sitten vielä jyrähtää ukkonen. Täysillä ja korvia vihloten. Sitä säestää valtavan sotajoukon huuto ja mylvintä kun tämä joukko alkaa vyöryä portista ulos. Joukkoja johtaa kalpea kuningas, Sormusaaveitten johtaja, vahvin ja suurin yhdeksästä. Tämä kohtaaminen vihloo Frodoa ja kylmää hänen sydäntään ihan konkreettisesti. Hän ei vain muista tämän kuninkaan kohtaamista, vaan kokee vihlonnan uudelleen kuin silloin aikaisemmin. Sormuksen paljastuminen viholliselle on tässä kohden vaarallisen lähellä. Kolmen kulkijan piilopaikka ei ole mitenkään kovin kehuttava ja Sormuksen läsnäolo mahdollisesti vahvistaa vihollisen pimeyttä ja läsnäoloa. Mutta myös jokin vastavoima on liikkeellä. Frodo saa voimaa puristaessaan povessaan olevaa Galadrielin lahjaa, tähtivalopulloa.
Uhkaavan tilanteen jälkeen on noustava lukematon määrä portaita, jyrkkiä ja vaarallisia. Joka askeleella on mahdollista luiskahtaa alas, joten portaita on kuljettava nelinkontin käsillä auttaen. Portaiden jälkeen on tiedossa lisää portaita, paljon pitemmät portaat, eivät yhtä jyrkät mutta kiemurtelevat. Pimeässä portaikossa on oltava varuillaan, koska välillä vierestä puuttui seinämä ja vierestä avautui kuilu jonnekin alas pimeään. Mahtoivatko hobitit tietää näiden portaitten nimiä? Tuskin tässä vaiheessa. Kun he joskus palaavat kertomaan siitä, mitä portaiden päässä on, osaa joku tietävämpi nimetä portaat Cirith Ungolin portaiksi. "Ungol" paljastaa, mitä portaiden päässä tulee olemaan, mutta sitä hobitit eivät tässä vaiheessa mieti.
Tämän luvun kevennyksenä saamme seurata hobittien keskustelua siitä, kuinka he ovat mukana suuressa tarinassa, joka on joskus muinaisuudessa alkanut ja tarina jatkuu nyt ja he ovat siinä hetken mukana. Tarina tulee jatkumaan, kävi miten kävi ja jotkut muut ovat pääosassa sitten joskus. Mutta nyt on nyt ja on yksi tarinan pahimpia ja kiperämpiä tilanteita. Hobitit nukahtavat uupuneita lukemattomista portaista ja keräävät voimia seuraavaa vaihetta varten. Klonkku katselee nukkuvia hobitteja ja sitä kuvaillaan kuin se olisi itsekin vanha kumarainen hobitti. Tässä annetaan välähdys Klonkun menneisyydestä, hän oli kerran hobitinsukuinen, puolituinen ja jotakin liikahti tämän vanhan olennon mielenperukoilla tuona pienenä ohikiitävänä hetkenä.
Sitten alkaakin tapahtua. Kallio tärähtää ja järisee kulkijoiden alla. Alkaa mahtava jyrinä ja vuorilla äänet monistuvat ja kaikuvat vielä enemmän ääntä vahvistaen. Punaisia ja lyijynvärisiä salamoita sinkoilee ja värittää pilvet punaisiksi. Sitten vielä jyrähtää ukkonen. Täysillä ja korvia vihloten. Sitä säestää valtavan sotajoukon huuto ja mylvintä kun tämä joukko alkaa vyöryä portista ulos. Joukkoja johtaa kalpea kuningas, Sormusaaveitten johtaja, vahvin ja suurin yhdeksästä. Tämä kohtaaminen vihloo Frodoa ja kylmää hänen sydäntään ihan konkreettisesti. Hän ei vain muista tämän kuninkaan kohtaamista, vaan kokee vihlonnan uudelleen kuin silloin aikaisemmin. Sormuksen paljastuminen viholliselle on tässä kohden vaarallisen lähellä. Kolmen kulkijan piilopaikka ei ole mitenkään kovin kehuttava ja Sormuksen läsnäolo mahdollisesti vahvistaa vihollisen pimeyttä ja läsnäoloa. Mutta myös jokin vastavoima on liikkeellä. Frodo saa voimaa puristaessaan povessaan olevaa Galadrielin lahjaa, tähtivalopulloa.
Uhkaavan tilanteen jälkeen on noustava lukematon määrä portaita, jyrkkiä ja vaarallisia. Joka askeleella on mahdollista luiskahtaa alas, joten portaita on kuljettava nelinkontin käsillä auttaen. Portaiden jälkeen on tiedossa lisää portaita, paljon pitemmät portaat, eivät yhtä jyrkät mutta kiemurtelevat. Pimeässä portaikossa on oltava varuillaan, koska välillä vierestä puuttui seinämä ja vierestä avautui kuilu jonnekin alas pimeään. Mahtoivatko hobitit tietää näiden portaitten nimiä? Tuskin tässä vaiheessa. Kun he joskus palaavat kertomaan siitä, mitä portaiden päässä on, osaa joku tietävämpi nimetä portaat Cirith Ungolin portaiksi. "Ungol" paljastaa, mitä portaiden päässä tulee olemaan, mutta sitä hobitit eivät tässä vaiheessa mieti.
Tämän luvun kevennyksenä saamme seurata hobittien keskustelua siitä, kuinka he ovat mukana suuressa tarinassa, joka on joskus muinaisuudessa alkanut ja tarina jatkuu nyt ja he ovat siinä hetken mukana. Tarina tulee jatkumaan, kävi miten kävi ja jotkut muut ovat pääosassa sitten joskus. Mutta nyt on nyt ja on yksi tarinan pahimpia ja kiperämpiä tilanteita. Hobitit nukahtavat uupuneita lukemattomista portaista ja keräävät voimia seuraavaa vaihetta varten. Klonkku katselee nukkuvia hobitteja ja sitä kuvaillaan kuin se olisi itsekin vanha kumarainen hobitti. Tässä annetaan välähdys Klonkun menneisyydestä, hän oli kerran hobitinsukuinen, puolituinen ja jotakin liikahti tämän vanhan olennon mielenperukoilla tuona pienenä ohikiitävänä hetkenä.
Last edited:
