pyry
Kontulainen
Luku alkaa hurjalla action-osuudella. Lukitari on purrut Frodoa ja Sam saapuu paikalle karvan verran liian myöhään. Raivoissaan hobitti hyökkää jättiläishämähäkin kimppuun ja saa kuin saakin haavoitettua petoa pahasti - tai oikeastaan Lukitari haavoittaa itse itseään yrittäessään rusentaa Samia, joka seisoo sen mahan alla miekan terä pystyssä. Lukitari ei kuitenkaan anna periksi vaan hyökkää uudestaan. Sam nappaa taskustaan Galadrielin loimuavan kristallipullon ja kiljuu pedolle hävyttömyyksiä haltiakielellä päin verkkosilmiä - ja kas kummaa: hämähäkki perääntyy kuin perääntyykin pikkuruisen vihollisensa edestä.
Voitettuaan taistelun Sam palaa Frodon luo. Frodo ei kuitenkaan herää, ja Sam on varma, että isäntä on kuollut - etenkin muistettuaan Galadrielin Peilistä näkemänsä näyn. Sam vajoaa epätoivoon.
Mutta turtumus ei kestä kauaa. Sam ymmärtää, että hänen on valittava. Hän voi lähteä jahtaamaan vihaamaansa Klonkkua, hypätä jyrkänteeltä varmaan kuolemaan, jäädä Frodon luo - tai ottaa vastuun hirvittävän raskaasta Tehtävästä. Sam päättää ottaa Sormuksen ja lähteä ypöyksin Tuomiovuorelle, vaikka teko sotii koko hänen olemustaan vastaan.
Vaikeudet alkavat heti kun Sam lähtee liikkeelle. Örkkijoukko lähestyy, eikä hobitilla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin panna Sormus sormeensa. Örkit kulkevat ohi huomaamatta häntä, ja suuntaavat suoraan kohti Frodoa. Sam ei mitenkään voi jatkaa matkaansa eikä jättää Frodon ruumista örkeille - ei vaikka koko Keski-Maan kohtalo riippuu siitä. Hän valmistautuu viimeiseen taisteluunsa, joka on tuomittu epäonnistumaan, ja säntää örkkien perään. Ikävä kyllä jonkinlaisena porttina toimiva suuri kivi tukkii Samin tien. Hän kuulee edelleen örkkien äänet ja jää kuntelemaan.
Örkit ovat huomanneet, ettei Lukitarilla ole kaikki hyvin. Toisaalta ne ovat vähän vahingoniloisia, toisaalta ne tajuavat myös sen, ettei Frodo ole liikkunut yksin. Ne tietävät Klonkun piileskelevän lähistöllä, mutta se ei suinkaan auttaisi kaveria Lukitarin verkoista pois, joten vapaana hiipii vielä yksi sankari - joku pelottavan voimakas miekanheiluttelija, haltia ehkä? Parasta siis kuljettaa pikku vakooja mahdollisimman nopeasti pois. Etenkin, kun hän ei ole kuollut, sillä Lukitari ei syö kuollutta lihaa.
Tieto iskee Samin tajuntaan kuin pommi. Hän huomaa aukon kiven yläpuolella ja kiipeää siitä käytävään. Örkit ovat juuri astumassa sisälle suurista tornin ovista. Sam säntää niitä kohti, vetää sinisenä hohtavan Piikin esille ja karjuu raivosta. Kukaan ei edes huomaa häntä. Ovet pamahtavat kiinni, ja Sam jää ulkopuolelle.
Voitettuaan taistelun Sam palaa Frodon luo. Frodo ei kuitenkaan herää, ja Sam on varma, että isäntä on kuollut - etenkin muistettuaan Galadrielin Peilistä näkemänsä näyn. Sam vajoaa epätoivoon.
Mutta turtumus ei kestä kauaa. Sam ymmärtää, että hänen on valittava. Hän voi lähteä jahtaamaan vihaamaansa Klonkkua, hypätä jyrkänteeltä varmaan kuolemaan, jäädä Frodon luo - tai ottaa vastuun hirvittävän raskaasta Tehtävästä. Sam päättää ottaa Sormuksen ja lähteä ypöyksin Tuomiovuorelle, vaikka teko sotii koko hänen olemustaan vastaan.
Vaikeudet alkavat heti kun Sam lähtee liikkeelle. Örkkijoukko lähestyy, eikä hobitilla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin panna Sormus sormeensa. Örkit kulkevat ohi huomaamatta häntä, ja suuntaavat suoraan kohti Frodoa. Sam ei mitenkään voi jatkaa matkaansa eikä jättää Frodon ruumista örkeille - ei vaikka koko Keski-Maan kohtalo riippuu siitä. Hän valmistautuu viimeiseen taisteluunsa, joka on tuomittu epäonnistumaan, ja säntää örkkien perään. Ikävä kyllä jonkinlaisena porttina toimiva suuri kivi tukkii Samin tien. Hän kuulee edelleen örkkien äänet ja jää kuntelemaan.
Örkit ovat huomanneet, ettei Lukitarilla ole kaikki hyvin. Toisaalta ne ovat vähän vahingoniloisia, toisaalta ne tajuavat myös sen, ettei Frodo ole liikkunut yksin. Ne tietävät Klonkun piileskelevän lähistöllä, mutta se ei suinkaan auttaisi kaveria Lukitarin verkoista pois, joten vapaana hiipii vielä yksi sankari - joku pelottavan voimakas miekanheiluttelija, haltia ehkä? Parasta siis kuljettaa pikku vakooja mahdollisimman nopeasti pois. Etenkin, kun hän ei ole kuollut, sillä Lukitari ei syö kuollutta lihaa.
Tieto iskee Samin tajuntaan kuin pommi. Hän huomaa aukon kiven yläpuolella ja kiipeää siitä käytävään. Örkit ovat juuri astumassa sisälle suurista tornin ovista. Sam säntää niitä kohti, vetää sinisenä hohtavan Piikin esille ja karjuu raivosta. Kukaan ei edes huomaa häntä. Ovet pamahtavat kiinni, ja Sam jää ulkopuolelle.