1) Saattue kutsutaan Celebornin luo keskustelemaan matkan/tehtävän jatkosta. Huomatkaa, että Celeborn johtaa puhetta, ei hän sentään ole aivan vailla sanansijaa. Haltioiden tapaan (kyllä ja ei paras vastaus minkä heiltä saa...) hän ottaa esiin eri vaihtoehtoja ja tarjoaa ratkaisuksi sen (veneillä jokea myöten alas) joka viivyttää lopullisen päätöksen tekemistä mahdollisimman pitkään. Pois se, että Celeborn tekisi ratkaisun Saattueen puolesta. Paljon hyviä käytännön neuvoja matkanteosta (ja välineet sitä varten) mutta vain siihen hetkeen asti, kun on valittava: itään vai länteen? Löytääkö Celebornin sanoista yhtään mitään viitettä siitä, että hän suosisi jompaakumpaa vaihtoehtoa? Onko hän (ja rouva G) tosiaan aivan puolueeton tässä kysymyksessä?
Saattueen jäsenet eivät omissa keskusteluissaan pääse sen pidemmälle kohti ratkaisua. Boromir sentään on ilmoittanut rehdisti oman kantansa ja Aragornin kerrotaan suunnitelleen hänen mukaansa lähtöä. Mutta Gandalfin ollessa poissa... Näinköhän hän olisi saanut rauhassa lähteä sotimaan Gondorin rajoille, jos olisi voinut sälyttää Saattuen varsinaisen tehtävän johtamisen Gandalfille? Mahtoiko häntä hävettää itsekäs(?) suunnitelmansa? Mutta nähtävästi useimmat heistä halusivat Minas Tirithiin vain välttääkseen pelottavaa Mordorin maata.
Varustepaketti matkaa varten on sangen tukeva: lembasia, Galadrielin itse (neitoineen) valmistamat supermaastohuppuviitat lehdenmuotoisine solkineen...
Haldir palaa vielä Saattueen luo. Pieni väläys puukaupungin arkkitehtuuriin: "As they walked through Caras Galadhon the green ways were empty; but in the trees above them many voices were murmuring and singing." CG:ssä oli siis "vihreitä teitä/katuja". Miksiköhän vihreitä? Lienevät olleet ruohon peittämiä? Kaupungin ulkopuolella on joka tapauksessa kivetty tie.
Kaupungista lähdettyä kymmenen mailin kävelyn jälkeen tulee taas vastaan "a high green wall". Liekö tämäkin puuaita? Mikäs muukaan? Sitten ollaankin ihan Lothlórienin kärjessä. Hyvä kenties muistaa, että osa valkamaan kiinnitetyistä veneistä oli vallan muuta kuin haltianharmaita (tai -valkoisia): "Some were brightly painted, and shone with silver and gold and green..." On vain jotenkin tarttunut päähän (elokuvistako?) harmaanvalkoinen värimaailma. Lisää lahjojakin tulee: haltiaköysiä jotka on valmistettu hithlainista eli "sumulangasta".
Veneisiin totuttelun jälkeen näyttämölle lipuu joutsenlaiva ja kuulemme Galadrielin laulun. Siinä on taas paljon viittauksia vanhoihin aikoihin ja taruihin: Ilmarin, kultainen puu, Eldamar iki-iltoineen (Ever-eve -- mitä se tarkkaan sanottuna tarkoittaa?), Tirionin muurit, Erottavat meret, kaipuu laivaan joka veisi takaisin Meren yli. Mitä me tästäkään tietäisimme ilman Silmarillionia? Olisi ollut itse asiassa todella jännittävää lukea The Lord of the Rings tuoreeltaan vuosina 55-56. Vaan esimerkiksi minä tulin lukeneeksi Silmarillionin ennen Tarua. Totaalispoilautuja siis. Toivottavasti kaikille ei ole käynyt samoin.
Aterian jälkeen puhuu taas Celeborn, talon isäntä, ja kertoo mitä tulevina päivinä tuleman pitää. Ainakin yhdessä kysymyksessä hän antaa omien ennakkoasenteidensa kuulua: varoituksen sana Fangornin metsästä, jota hän väittää sangen huonosti tunnetuksi. Liekö unohtanut, liekö tosissaan vai päättääkö pysyä vaiti siitä mitä tietää? Ja miksi? Epäileekö enttien lojaaliutta?
Lähtömaljoja juodessa asetelma jonka olen aivan unohtanut: Galadrielin ympärillä seisovat hänen hiljaiset neitonsa. Siis palvelijattaret?
Lopuksi Galadriel jakaa lahjat, joita hän kahdesti muistaa nimittää sekä valtiaan että valtiattaren lahjoiksi. Jotenkin vain niitä on aina ajatellut Galadrielin lahjoina, mutta ehkä Celebornilla sittenkin oli suurempi osuus Saattueen käsittelyyn kuin helposti ajattelee.
Aragorn saa huotran lisäksi haltiakiven. Eikös siitä puhuta enemmänkin Keskeneräisten tarujen kirjassa? Ja vielä monen eri syntyhistorian kera...
Boromirin, Merrin ja Pippinin vyöt tuntuvat hieman kuin joululahjoilta ei-niin-hyville ystäville: kunhan nyt jotakin annettavaa keksii. Ei siis kovin persoonallista. Legolasin jousi+viini sentään on hyvää käyttötavaraa. Samin lahja puolestaan ehkä kaikkein syvällisimmin mietitty. Niin hyvinkö Galadriel oppi tutkaillessaan Samin tuntemaan?
On muuten outoa, että Galadrielilla ei ole mitään valmiina annettavaksi Gimlille. Ei edes vyötä. Gimli-paran pitää itse keksiä lahja itselleen. Suorastaan epäkohteliasta, sanoisin. Mutta hän selviääkin odottamattoman hyvin ja saa jotakin, jonka Galadriel aikoinaan kielsi itseltään Fëanorilta kun tämä sitä pyysi. Hyvä Gimli!
Millainen oli muuten Galadrielin kampaus? "Then the Lady unbraided one of her long tresses..."
No joo, on Frodon lahjakin toki tarkkaan mietitty. Ennalta näkemisen lahjalla? Vai valistuneella arvauksella?
Jännittävä (kieli)kuva: Lórien lipuukin poispäin ja veneet pysyvät paikallaan. Hyvin tavoitettu siirtyminen lumotusta maailmasta harmaaseen tavismaailmaan, vai mitä?
Galadrielin haltiakielinen laulu on tietysti omaa luokkaansa, ja siinäkin tietysti runsaasti viittauksia Meren taaakse, Calacirya, Valimar... Varda sentään selitetään lukijalle.
Pidin erityisesti siitä, että menetyksen tunteet Lórienista lähdettäessä annetaan Gimlin esitettäväksi. Karheaa rehtiyttä peliin, eikös niin?
Saattueen jäsenet eivät omissa keskusteluissaan pääse sen pidemmälle kohti ratkaisua. Boromir sentään on ilmoittanut rehdisti oman kantansa ja Aragornin kerrotaan suunnitelleen hänen mukaansa lähtöä. Mutta Gandalfin ollessa poissa... Näinköhän hän olisi saanut rauhassa lähteä sotimaan Gondorin rajoille, jos olisi voinut sälyttää Saattuen varsinaisen tehtävän johtamisen Gandalfille? Mahtoiko häntä hävettää itsekäs(?) suunnitelmansa? Mutta nähtävästi useimmat heistä halusivat Minas Tirithiin vain välttääkseen pelottavaa Mordorin maata.
Varustepaketti matkaa varten on sangen tukeva: lembasia, Galadrielin itse (neitoineen) valmistamat supermaastohuppuviitat lehdenmuotoisine solkineen...
Haldir palaa vielä Saattueen luo. Pieni väläys puukaupungin arkkitehtuuriin: "As they walked through Caras Galadhon the green ways were empty; but in the trees above them many voices were murmuring and singing." CG:ssä oli siis "vihreitä teitä/katuja". Miksiköhän vihreitä? Lienevät olleet ruohon peittämiä? Kaupungin ulkopuolella on joka tapauksessa kivetty tie.
Kaupungista lähdettyä kymmenen mailin kävelyn jälkeen tulee taas vastaan "a high green wall". Liekö tämäkin puuaita? Mikäs muukaan? Sitten ollaankin ihan Lothlórienin kärjessä. Hyvä kenties muistaa, että osa valkamaan kiinnitetyistä veneistä oli vallan muuta kuin haltianharmaita (tai -valkoisia): "Some were brightly painted, and shone with silver and gold and green..." On vain jotenkin tarttunut päähän (elokuvistako?) harmaanvalkoinen värimaailma. Lisää lahjojakin tulee: haltiaköysiä jotka on valmistettu hithlainista eli "sumulangasta".
Veneisiin totuttelun jälkeen näyttämölle lipuu joutsenlaiva ja kuulemme Galadrielin laulun. Siinä on taas paljon viittauksia vanhoihin aikoihin ja taruihin: Ilmarin, kultainen puu, Eldamar iki-iltoineen (Ever-eve -- mitä se tarkkaan sanottuna tarkoittaa?), Tirionin muurit, Erottavat meret, kaipuu laivaan joka veisi takaisin Meren yli. Mitä me tästäkään tietäisimme ilman Silmarillionia? Olisi ollut itse asiassa todella jännittävää lukea The Lord of the Rings tuoreeltaan vuosina 55-56. Vaan esimerkiksi minä tulin lukeneeksi Silmarillionin ennen Tarua. Totaalispoilautuja siis. Toivottavasti kaikille ei ole käynyt samoin.
Aterian jälkeen puhuu taas Celeborn, talon isäntä, ja kertoo mitä tulevina päivinä tuleman pitää. Ainakin yhdessä kysymyksessä hän antaa omien ennakkoasenteidensa kuulua: varoituksen sana Fangornin metsästä, jota hän väittää sangen huonosti tunnetuksi. Liekö unohtanut, liekö tosissaan vai päättääkö pysyä vaiti siitä mitä tietää? Ja miksi? Epäileekö enttien lojaaliutta?
Lähtömaljoja juodessa asetelma jonka olen aivan unohtanut: Galadrielin ympärillä seisovat hänen hiljaiset neitonsa. Siis palvelijattaret?
Lopuksi Galadriel jakaa lahjat, joita hän kahdesti muistaa nimittää sekä valtiaan että valtiattaren lahjoiksi. Jotenkin vain niitä on aina ajatellut Galadrielin lahjoina, mutta ehkä Celebornilla sittenkin oli suurempi osuus Saattueen käsittelyyn kuin helposti ajattelee.
Aragorn saa huotran lisäksi haltiakiven. Eikös siitä puhuta enemmänkin Keskeneräisten tarujen kirjassa? Ja vielä monen eri syntyhistorian kera...
Boromirin, Merrin ja Pippinin vyöt tuntuvat hieman kuin joululahjoilta ei-niin-hyville ystäville: kunhan nyt jotakin annettavaa keksii. Ei siis kovin persoonallista. Legolasin jousi+viini sentään on hyvää käyttötavaraa. Samin lahja puolestaan ehkä kaikkein syvällisimmin mietitty. Niin hyvinkö Galadriel oppi tutkaillessaan Samin tuntemaan?
On muuten outoa, että Galadrielilla ei ole mitään valmiina annettavaksi Gimlille. Ei edes vyötä. Gimli-paran pitää itse keksiä lahja itselleen. Suorastaan epäkohteliasta, sanoisin. Mutta hän selviääkin odottamattoman hyvin ja saa jotakin, jonka Galadriel aikoinaan kielsi itseltään Fëanorilta kun tämä sitä pyysi. Hyvä Gimli!
Millainen oli muuten Galadrielin kampaus? "Then the Lady unbraided one of her long tresses..."
No joo, on Frodon lahjakin toki tarkkaan mietitty. Ennalta näkemisen lahjalla? Vai valistuneella arvauksella?
Jännittävä (kieli)kuva: Lórien lipuukin poispäin ja veneet pysyvät paikallaan. Hyvin tavoitettu siirtyminen lumotusta maailmasta harmaaseen tavismaailmaan, vai mitä?
Galadrielin haltiakielinen laulu on tietysti omaa luokkaansa, ja siinäkin tietysti runsaasti viittauksia Meren taaakse, Calacirya, Valimar... Varda sentään selitetään lukijalle.
Pidin erityisesti siitä, että menetyksen tunteet Lórienista lähdettäessä annetaan Gimlin esitettäväksi. Karheaa rehtiyttä peliin, eikös niin?