TSH 2023: I/1.3 Kolme kumppanusta

[Vohobitti]

Kolme kumppanusta on Vohobitin suosikkilukuja, siinä on sellaista lähdön tunnelmaa, yksityiskohtaista luontokuvausta, Kävelylaulu sekä haltioita. Siis yksi täyteläisimmistä ja tapahtumarikkaimmista luvuista TSH:ssa.

Nopealla silmäilyllä suomennoksen versioiden välillä on hyvin vähän eroa (jos joku haluaa tehdä yksityiskohtaisempaa vertailua, olkaa hyvä).

Tämä on kuin jatkoa edelliselle luvulle, Frodo keskustelee Gandalfin kanssa tulevasta matkasta ja minne on mentävä. Tai siis Frodo kysyy, mutta Gandalf puhuu siitä, ettei hän kiellä Frodoa jättämästä osoitetta postiin. En ole koskaan ymmärtänyt tätä kohtaa.

Sitten mainitaan Muratti ja Vihreä lohikäärme, jossa juorutaan Repunpään myymisestä Säkinheimo-Reppuleille ja Frodon muutosta Krikkoloon.

Siirrytään Frodon (ja Bilbon) synttäreihin, juodaan viimeinen lasi Vanhaa viinitarhaa.

Lähdetään liikkeelle. Gandalf ei ole vieläkään saapunut, aamulla Merri ja Pulla ajavat vankkureilla Frodon viimeiset huonekalut kohti Krikkoloa. Seuraava kappale on yksi hienoimpia koko kirjassa: aurinko laskee ja valaisee Repunpään, Frodo käy jalottelemassa, kuulee Ukon keskustelevan jonkin jännän hyypiön kanssa. Scullin ja Hammondin companion-kirjan mukaan Frodon huuto Samille on sama kuin pubeissa sulkemisaikaan: Frodo oli tietoinen mitä Sami oli kellarissa tekemässä. Pakkaukset nostetaan selkään.

Matkan kuvausta, nousu Vihervaaroille. Muistaakseni suomennoksen kuusimetsä on alun perin fir, mikä viittaa Keski-Euroopassa ja Brittien saarilla lymyileviin kuusiin, ei täkäläisiin Norjan kuusiin tai edes Siperian kuusiin, jotka kummatkin ovat engl. spruce. Uudessa suomennoksia puiden käännöksiä on tarkistettu, on tehty useammin ero esim. tammen ja rautatammen välillä, mutta tässä ei. Ehkä eurooppalaiselle kuuselle ei ole hyvää suomennosta. Kettu ihmettelee nukkuvia hobitteja. Olisi ollut kiva, että tällaisia kevennyksiä olisi myöhemminkin tekstissä.

Onko seuraavassa kappaleessa ainoa viittaus rivien välistä koko Tolkienin tarustossa siihen, että myös Keski-Maan asukkailla on tarve käydä virtsaamassa ja ulostamassa? Tässäkin se tehdään hyvin hienovaraisesti, että lähdetään ihastelemaan aamua vähän niin kuin nurkantaakse.

Tie vain jatkuu jatkumistaan, kunnes Musta ratsastaja ilmestyy. Ilmestys on pelottava ja kohtaus onnistunut, mutta edelleen mietityttää mustien ratsastajien toiminta. Samaan aikaan kykenevät kuin aistimaan kilometrien päästä sormuksen, mutta sitten kuitenkin jo toistamiseen menevät parin metrin päästä ohitse. Mutta ehkä sellaista aaveiden elämä on.

Ratsastajan mentyä hobotit alkavat varovaisemmiksi, varsinkin Frodo kun oli näkevinään ratsastajan kääntyvän pois tieltä. Hobitit kulkevat nyt suojassa tien toiselta puolelta kuin minne ratsastaja ehkä meni. Sitten he innostuvat esittämään Kävelylaulun, mikä on parhautta. Kuten toisaalla tuli jo huomautettua, on oratuomet vaihtuneet pähkinäpensaiksi uudessa käännöksessä.

Laulu loppuu lyhyeen kun kavioiden kopse kuuluu. Mutta haltiat pelastavat hobitit ja johdattavat nämä Metsähovin etelänpuoleiselle rinteelle, missä alkavat juhlat. Tarjolla on erittäin hienoa vehnäleipää (tai jotain sen tapaista), metsämarjoilta maistuvia hedelmiä sekä kirkasta nestettä, ehkä simaa tai siideriä, veikkaa Vohobitti. Proteiininlähde puuttuu! Bombadilin luona on sentään smetanaa tai ranskankermaa vehnäisen ja hunajan lisäksi. Vohobtin mielestä viinin, patongin ja hedelmien omenanlohkojen kanssa pitäisi olla valkohometta. Se on tapani juhlistaa hobittipäivää ja Tolkien-viikkoa.

Scull ja Hammond kirjassaan huomauttavat, että Gildorin sukutaustaan ei palata myöhemmin, vaikka hän mainostaa olevansa Finrodin huoneesta. Silmarillionin mukaan Finrodilla ei ollut jälkeläisiä, eli joko hän polveutui jostain kauempaa (mutta miksi sitten olisi Finrodin huonetta) tai olisi kuulunut palvelusväkeen. Mutta palvelusväkeen kuuluvat tyyppi johtamassa kokonaista joukkuetta (vai ryhmää) suurhaltioita? Niin ikään Scull ja Hammond ehdottavat, ettei Gildor ja kumppanit olleet suinkaan Harmaista satamista, vaan Rivendellistä ja ainoastaan käyneet tornikukkuloilla katsoakseen palantirilla länteen. Tämäkin kuulostaa aika erikoiselta tulkinnalta. Olisiko haltioilla oikeus käyttää palantireja?

Törkeä tapaus tuo Gildor kun ei ottanut Frodoa mukaansa ja saattanut häntä Rivendeliin, vaan ainoastaan lähetti jotain mystisiä viestejä (miten?), joilla kerrotaan Frodon matkasta niille, joilla on kykyä ja halua auttaa tätä jne. Eikö hän ymmärtänyt Frodon tehtävää?

 

[Lehtokuusama]

Vaikken olekaan ehtinyt luku-urakkaan mukaan, niin keskustelua on kiva lukea.
Tähän puulaji-kysymykseen piti kuitenkin tarttua.

Matkan kuvausta, nousu Vihervaaroille. Muistaakseni suomennoksen kuusimetsä on alun perin fir, mikä viittaa Keski-Euroopassa ja Brittien saarilla lymyileviin kuusiin, ei täkäläisiin Norjan kuusiin tai edes Siperian kuusiin, jotka kummatkin ovat engl. spruce. Uudessa suomennoksia puiden käännöksiä on tarkistettu, on tehty useammin ero esim. tammen ja rautatammen välillä, mutta tässä ei. Ehkä eurooppalaiselle kuuselle ei ole hyvää suomennosta.

Kaivoin alkutekstin esiin ja kyllä se oli fir-wood kuten Vohis muisti. Sanalla fir tarkoitetaan Abies-suvun havupuita, eli suomeksi pihtoja, pihtakuuseksikin niitä voi kutsua. Kotimaisiin metsäkuusiin (Picea abies) verrattuna pihdoilla on yleensä sileämpi runko, neulaset litteitä eikä kulmikkaita kuten kuusilla, siten oksat tuntuvat kaikkineen sileämmiltä, ja alta neulaset ovat yleensä vaaleampia. Sen sijaan nopeasta etsiskelystä huolimatta minulle ei selvinnyt, olisiko mikään pihtalaji luontainen Brittein saarille. Lähin hyllystäni löytyneen Euroopan puuoppaan mukaan olisi saksanpihta (Abies alba, engl. silver fir), se wikipedian tekstin mukaan on tuotu saarille 1600-luvulla. Tosin näin on myös metsäkuusi 1800-luvulla.

 

[Constantine]

Gildorin puheista (ja Pippinin väsymysreaktiosta) käy selvästi ilmi haltioiden kyky liikkua niin ihmisiä kuin hobittejakin nopeammin ja kevyemmin jalan (tekstissä kun ei mainita haltioilla olleen mukanaan minkäänlaisia ratsuja), mikä kytkeytyy ja tuo mieleen mm. myöhemmän Legolasin lumen päällä kävelyn sekä myös Steve Barronin Merlin-TV-elokuvan (1998) alussa vilahtavat hobittimaiset olennot, jotka on kuvattu sattumoisin varsin yhteensopivasti myös TSH:n prologissa mainitun hobittien nopean piiloutumistaidon kanssa.

 

[Vohobitti]

Vaikken olekaan ehtinyt luku-urakkaan mukaan, niin keskustelua on kiva lukea.
Tähän puulaji-kysymykseen piti kuitenkin tarttua.

Kaivoin alkutekstin esiin ja kyllä se oli fir-wood kuten Vohis muisti. Sanalla fir tarkoitetaan Abies-suvun havupuita, eli suomeksi pihtoja, pihtakuuseksikin niitä voi kutsua. Kotimaisiin metsäkuusiin (Picea abies) verrattuna pihdoilla on yleensä sileämpi runko, neulaset litteitä eikä kulmikkaita kuten kuusilla, siten oksat tuntuvat kaikkineen sileämmiltä, ja alta neulaset ovat yleensä vaaleampia. Sen sijaan nopeasta etsiskelystä huolimatta minulle ei selvinnyt, olisiko mikään pihtalaji luontainen Brittein saarille. Lähin hyllystäni löytyneen Euroopan puuoppaan mukaan olisi saksanpihta (Abies alba, engl. silver fir), se wikipedian tekstin mukaan on tuotu saarille 1600-luvulla. Tosin näin on myös metsäkuusi 1800-luvulla.

Joo, pihtahan se oli! Tai siis Vohobitti jotain vuosia sitten pysähtyi tuon fir-sanan ääreen ja niin ikään löysi sanakirjasta määritelmän pihta. Mutta ilmeisesti nyt olin unohtanut sen ja yritin miettiä sitä kuusen läntisenä alalajina. Pihta olisi nykyiseen suomennokseen sopinut loistavasti, mutta Kessu ei ole käyttänyt sitä, sais tehdä vielä kolmannen tarkastetun suomennoksen.

 

[Telimektar]

Scull ja Hammond kirjassaan huomauttavat, että Gildorin sukutaustaan ei palata myöhemmin, vaikka hän mainostaa olevansa Finrodin huoneesta. Silmarillionin mukaan Finrodilla ei ollut jälkeläisiä, eli joko hän polveutui jostain kauempaa (mutta miksi sitten olisi Finrodin huonetta) tai olisi kuulunut palvelusväkeen.

Tuossa samassa Hammondin ja Scullin kohdassahan mainitaan Tolkienin jossain vaiheessa suunnitelleen Inglor Felagundia Gil-Galadin isäksi (ss.103-104). Christopher Tolkien vain valitsi Silmarillioniin sen version, jossa Felagund oli lapseton. (Muita Gil-galadin isyydestä epäiltyjähän olivat Orodreth ja Fingon.)

Eli jos Inglor Felagundilla oli vaimo ja lapsia, niin Gildor Inglorion ("Inglorin poika") olisi voinut olla Galadrielin ja Gil-galadin muualla mainitsematon pikkuveli, siis dynastisesti sangen merkittävä henkilö, jonka olisi luullut esiintyvän myös Elrondin neuvonpidossa. Mutta hänestä ei kuulla mitään tämän luvun jälkeen.

"Kolme kumppanusta" oli kirjoitettu ainakin haltioiden tapaamisen suhteen melko lopullisessa muodossa jo "Tarun" kirjoittamisen varhaisimmassa vaiheessa (talvella 1937-1938). Tällöin Tolkien arveli kirjoittavansa Hobitille jatko-osan, jonka ei ehkä tarvitsi johdonmukaisesti liittyä Tolkienin vakavampaan, esiaikojen mytologiaan, vaan jossa hän voisi vapaasti kierrättää Silmarillion-luonnoksia varten syntyneitä, hyvältä kuulostavia nimiä ja ideoita (tyyliin Hobitin Haltiakuningas).

[...in Lindon] the Elves remained, and Gil-galad son of Felagund son of Finrod was their king. (HoME, V, 33)
...
But Elrond the Half-elven remained with Gilgalad son of Inglor Felagund who ruled in the West of the world. (HoME, XI, 242)
...
[Galadriel] For she was the daughter of Felagund the Fair and the elder sister of Gil-galad... (HoME, XII, 185)

 

[Sidhiel]

Mitä mieltä olette mietteestäni, että "kettu ei koskaan saanut selville sen enempää" on jotenkin pahaenteinen? Sarumanin vakoojia? Sauronin? Voisiko olla, että kettu tietämättään törmäsi jackpotiin mutta oli liian "tavallinen kettu" ymmärtääkseen ja ehkä jotenkin raportoidakseen? Kuitenkin Sauronilla ja Sarumanilla on "monia vakoojia" kuten käy ilmi, joista osa on eläimiä.
Toisaalta pidän kohdasta ihan kevennyksenäkin, jotenkin suloinen. Mutta mitä jos siinä olisikin jotain mätää..

 

[Telimektar]

Mitä mieltä olette mietteestäni, että "kettu ei koskaan saanut selville sen enempää" on jotenkin pahaenteinen?

Minä en muistaakseni ole koskaan pitänyt tuota kyseistä kettua epäilyttävänä.

 

[Ares B]

Alun Kontu-osio on Hobittia, turvallista sadunkerrontaa, josta ketun päässä käynti on viimeisiä esimerkkejä. Pian tämän jälkeen, siirryttäessä suureen maailmaan, hassuttelu jää taakse ja Tolkien siirtyy myös tyylillisesti vakavampaan tarinankerrontaan. No, on siellä sentään Bombadil vielä tulossa pehmittämään siirtymää.

 

[Tik]

Tämä on kuin jatkoa edelliselle luvulle, Frodo keskustelee Gandalfin kanssa tulevasta matkasta ja minne on mentävä. Tai siis Frodo kysyy, mutta Gandalf puhuu siitä, ettei hän kiellä Frodoa jättämästä osoitetta postiin. En ole koskaan ymmärtänyt tätä kohtaa.

Näinhän siellä on präntättynä:

"Mitä tulee siihen, minne olen menossa", Frodo sanoi, "sen paljastaminen olisi vaikeaa, sillä minulla ei vielä itsellänikään ole siitä selvää käsitystä."

"Älä ole hölmö!" Gandalf sanoi. "Enhän minä varoita sinua jättämästä uutta osoitetta postiin! Mutta sinä lähdet pois Konnusta – ja sen tulee pysyä salassa siihen asti kunnes olet jo kaukana. Ja kun lähdet, tie vie ainakin alkuun kohti pohjoista, etelää, länttä tai itää – ja vähintään suunnan on pysyttävä salassa." (s. 59-60, 2023 / 77-78, 2007 - sana "uutta" lisätty 2023 laitokseen)​

Ja alkutekstissä:

‘As for where I am going,’ said Frodo, ‘it would be difficult to give that away, for I have no clear idea myself, yet.’

‘Don’t be absurd!’ said Gandalf. ‘I am not warning you against leaving an address at the post-office! But you are leaving the Shire – and that should not be known, until you are far away. And you must go, or at least set out, either North, South, West or East – and the direction should certainly not be known.’ (s. 66, 2021)​

Vähän (ja paljonkin) aloin itsekin ihmetellä, mitä velho tarkoittaa osoitteen jättämisestä puhuessaan. Jotenkin tuntuu siltä, että olisi jo päätetty siitä, että Frodo hämäykseksi muuttaa ensin pois Repunpäästä jonnekin toiseen Konnun kolkkaan (niin kuin hän tekikin) ja sen muuton oli tarkoitus olla yleisesti tiedossa, eli uuden osoitteen saattoi rauhassa kertoa kaikille (niin kuin tapahtuikin).

Toinen vaihtoehto olisi kai se, että velho on ironinen ja toteaa, ettei hänen kai nyt sentään tarvitse varoittaa Frodoa niin ilmiselvästä typeryydestä kuin ilmoittamaan, että "lähden tästä Sormusten sormus mukanani viemään sitä kohti Mordoria".

Varmaan on kolmaskin vaihtoehto?

 

[Lagrangian]

edelleen mietityttää mustien ratsastajien toiminta. Samaan aikaan kykenevät kuin aistimaan kilometrien päästä sormuksen, mutta sitten kuitenkin jo toistamiseen menevät parin metrin päästä ohitse. Mutta ehkä sellaista aaveiden elämä on.

Eikös Aragorn tai joku tule myöhemmin sanomaan, että pelko ja pimeys on niiden valtti sekä voimansa heikot näin pitkien Eriadorin peninkulmien päässä lännessä?

I: Nimittäin ensimmäisellä "kohtaamisella":

"Ei, herra Reppuli on lähtenyt pois. Meni tänä aamuna ja meidän Sam meni hänen kanssaan...

Varsin rohkeaa toimintaa Ukolta; Ei pelosta tietoakaan. Lisäksi jossain läheisessä pusikossa piileskelevä Frodo – sormuksineen (?) – ei vielä tunne pelkoa, koska ilmeisesti kuuli vain Ukon osuudet, eikä siis ole tietoinen kysyjän luonteesta. Näin ollen ei ole myös tietoakaan, että aave olisi havainnut läheisen Frodon. Joskin tämän täydellisen huomaamattomuuden ehkä voisiko ajatella myös nuuskimattomuuden piikkiin?

II: Kun seuraavan kerran aave saapuu:

Aurinko oli jo matalalla ja tienoo kylpi iltapäivän valossa

Ja tapahtuu niin, että aave vain seisahtuu heidän vierelleen lähtien sitten pois kuin itsekseen; Olisiko ollut tahtona käyttää samanlaista tikaria, jota Viimapäällä sitten käytetään (joka oliko se juuri se jonka terä suli auringossa?).. Saattoi olla että silloin aurinko paahtaa kovempaa, kuin iltapäivän viimeisillä säteillä, mutta myöskin pitkät Eriadorin peninkulmat tulevat olemaan siellä jo paljon vähäisemmät...

III: Kolmannella kerralla aave tulee jo pois hevosen selästä ja on jo ryömimässä kohti kolmea kumppanusta; Tilanne vaikuttaisi nyt ratkeavan vain Haltioiden vaikutuksesta. Tässä kohtaa taisi olla jo pimeää, eli sekä valottomuus että Frodon pelko ovat läsnä, kun aiemmissa tapauksissa nähdäkseni jompi kumpi puuttui kummassakin.

Aurinko oli jo laskenut punaisena kukkuloiden taa ...
Hämärissä he hiipivät takaisin polulle ...

______​

Toinen asia joka myös kiinnitti huomioni tällä lukukerralla olivat maininnat tuulen sunnista; Ne vaikuttaisivat aina mainitun, kun sormusaaveita on tulossa samasta suunnasta. Tuulee etelästä, kun Gandalf aiemmin – oliko edellisessä luvussa – alkaa kertoa varoittavia asioita. Nyt tässä luvussa sitten mainittiin kaksi kertaa tuulevan lännestä; Molemmilla kerroilla juuri ennen kuin ilmeisesti – jos nyt olen oikein ymmärtänyt lukemani – sieltä suunasta tulee ratsastaja. Tämä tuo mieleeni etäisen muiston mm. Horatiuksen maininnoista, kuinka ikävä ja epätoivottu on kiivas ja kostea Etelätuuli.

______
​

Vähän ajan päästä Pippin nukahti syvään uneen ja hänet nostettiin ylös ja kannettiin lehtimajaan puiden alle;

Ja tapahtumahetkellä syyskuun loppu; Suunnilleen satokauden loppua – ja erämaavaelluksen tapahtumia? – juhlistavan juutalaisten lehtimajajuhlan alkuajankohta

______​

Mitä mieltä olette mietteestäni, että "kettu ei koskaan saanut selville sen enempää" on jotenkin pahaenteinen? Sarumanin vakoojia? Sauronin?

Olen välillä hauskuuttanut itseäni ajatellen, että Gandalf ei suinkaan oikeasti kiristänyt Klonkulta tarkkaa kertomusta tämän edesottamuksista repliikkeineen; Vihjaus koviin otteisiin oli vain pilke silmäkulmassa tehty myönnytys helpottamaan Klonkulle kuolemaa toivovien ajatusten vimmaa; Sméagolin ja Déagolin repliikit kertoi Gandalfille tämä kettu.

 

[Jaamar]

Minä uskon, että kettu on vain kettu, joka ihmetteli mitä kummaa. Jostain syystä olen aina pystynyt samaistumaan tuohon kettuun, jota ihmetyttää kolmen hobitin ilmestyminen hänen metsästysmailleen.

Sen sijaan ratsastajien käytöstä olen minäkin miettinyt ja itseasiassa juuri sitä tulin tänne kommentoimaankin tosin vähän eri kantilta. Nimittäin hoksasin, että ratsastajat ovat kaikista pelottavimmillaan (minulle) kun ovat vielä hevosten selässä. Jos kuljen yksin pimeässä niin en minä pelkää ajatusta taivaalla liitävästä pedosta ratsastaja selässä vaan valoa vasten piirtyvästä hevosen ja ratsastaja silhuetista tai kavioiden kopseesta.

Mitä tulee siihen, että Ukko Gamgi tai isäntä Magot eivät juurikaan pelänneet ratsastajia niin olen puoliksi tiedostamattani sulkenut tuon asian pois ajattelemalla vain, että aavaat ovat vasta tiedustelemassa asioita ja he ehkä voivat vähän säädellä pelottavaa vaikutustaan. Noille kahdelle hobitille ne yrittivät olla mielinkielin ja saada tietoja, ei hyökätä tai pelotella. Se, miksi ne menivät vain Frodon ohi kahdesti voisi johtua siitäkin, että sormus vaikutti tuolloin Frodoon heikommin kuin myöhemmin. Jos sormus oli ns hiljaisempi vielä ja lisäksi aaveiden ja Sauronin palo saada sormus oli ehkä vielä enemmän päättäväistä ja tutkivaa ja vähemmän kohdennettua ja raivokasta kuin myöhemmin kun sormuksesta ja sen olinpaikasta ja matkasta kohti Rivendeliä alkaa tulla viitteitä.

 

[Kointähti]

Niin, kyllähän olisi vähän tyhmä idea lähettää vakoojiksi/tiedustelijoiksi väkeä, joka pelottaa alkuasukkaat pois kilometrien säteeltä. Varmaan nazgulit osasivat jossain määrin säädellä olemustaan, ja lisäksi Suursormuksen läsnäolo saattoi jollain tavoin sytyttää ne mustalla liekillä; Frodohan on silminnäkijänä näissä tapauksissa. Myöhemmän mustien ratsastajien Mordoriin paluun yhteydessä Sauron saattoi siivekkäiden ratsujen tarjoamisen lisäksi jollain tavoin vahvistaa tai "virittää" palvelijoitaan, sillä Sormuksen sodassa epätoivo lankeaa nazguleista Lännen miehiin ilmeisesti satojenkin metrien korkeudesta. Mietin sitäkin mahdollisuutta, että ratsu ja ratsastaja olisivat läheisemminkin samaa olemusta, mutta kyllä kirjassa väitetään Frodolle, että mustien ratsastajien hevoset ovat tavallisia hevosia. Siivekkäät ratsut toisaalta ovat hirveitä muinaisjäänteitä synkemmiltä ajoilta, joten olisiko niillä hevosia vahvempi linkki nazguleihin?

Kettu Repolaista en ole osannut mieltää vihollisen agentiksi, mutta oliko se hobitit nähdessään menossa kohti kanatarhaa, se jää pohdittavaksi. Toisaalta maanviljelysalueella pienjyrsijöitä oli varmaan tässä vaiheessa vuotta varsin runsaasti tarjolla ja kiviä heittelevät puolituiset saattoivat voittaaa vielä broilerinfileen houkutuksen.

 

[Tik]

"Hobitteja!" se ajatteli. "Mitä ihmettä? Kyllä tässä maailmassa kuuluu tapahtuvan kummia, mutta harvoin olen kuullut hobitista, joka nukkuu ulkona puun alla. Kolme kappaletta! Omituista, hyvin omituista." (s. 65)​

Ensinnäkin, jopa metsän eläimille on ilmeisesti kantautunut uutisia Vihollisen liikehdinnästä, vai mitä muuta "Kyllä tässä maailmassa kuuluu tapahtuvan kummia" voisi tarkoittaa? Keski-Maan luonto seuraa tapahtumia tiivisti ja välittää tietoa eteenpäin. Onhan esimerkkejä eläinten korkeasta tietoisuudesta (ja jopa puhekyvystä) muuallakin: Ereborin korpit ja rastaat etunenässä.

Toiseksi, Konnun metsien ketut tunsivat ilmeisesti hyvin naapurinsa hobitit ja näiden tavat, koskapa kettu niin kovasti hämmästyi nähtyään hobitteja ulkosalla nukkumassa ja vertasi näkemäänsä omiin tietoihinsa: "harvoin olen kuullut..."

Toki selittämättä jää, kuka ketun mietteet on käynyt keräämässä talteen Punaiseen kirjaan liitettäväksi. Liekö Frodo tavannut sen Sormusten sodan jälkeen vai kertoiko kettu havainnostaan toisille eläimille ja sanan levittyä tarpeeksi laajalle se päätyi lopulta hobittienkin korviin ja sitä kautta Punaiseen kirjaan.

Olisi toki röyhkeää väittää, että kettuepisodi olisi täysin myöhempien aikojen sepittelijöiden keksintöä. Eikö niin?

 

[Jaamar]

Minä ajattelen, että Taru ei ole suoraan se mitä hobitit kirjoittivat, vaan se kertoo tapahtumista, jotka hobitit sitten kuvaavat omin sanoin. Nämä kaksi kirjaa ovat osittain samaa, mutta Taru kertoo myös asioita Punaisen kirjan ulkopuolelta ja on reaaliaikaisempaa tapahtumakuvausta laajemmin eri näkökulmista.

 

[Olórin]

Ketustahan sanotaan, ettei se milloinkaan saanut selville enempää. Siksi se ei vaikuta vakoojalta (eli kirjan hahmolta) vaan kerronnalliselta keinolta.

Mutta mitä vakoojiin tulee, seurasivatko sormusaaveet sormusta vai etsivätkö ne vain jotain kulkijoita? Ja haistelivatko ne sormusta vai hobitteja? Koska jos ne haistelivat sormusta, olisi kovin kummallista, etteivät ne (tai se) sitä löytäneet.

Tietysti sormusaaveiden toiminta toimii tarinallisesti hyvin. Haltiat toimivat haltiamaisesti, jos ajatellaan satujen haltioita, jotka ilmestyvät yössä. Haltioiden kohtaaminen on varsin mukava sattuma, mutta antaa heistä aika välinpitämättömän kuvan, kun he ovat aamun jättävät hobitit yksin. Tämä muistuttaa vielä Hobitin tyylistä, jossa Gandalf vain häipyy ja saapuu sitten pelastamaan kääpiöt Peikkokorvessa. Voimakkaat hahmot antavat tässä apua sopivasti, jotta tarina etenee, eikä sille vielä tarvita sen syvempää selitystä. Toisaalta juuri siksi, että haltioiden luontoon saduissa kuuluu toismaailmallisuus ja välinpitämättömyys, luvun kohtaaminen on luonteva.

Bilbon ja Frodon yksinasumisesta oli joskus puhetta ja siitä, että oliko heillä puutarhurin lisäksi muuta työvoimaa taloudessaan. Olen yhä sitä mieltä, että jotain työtä he ostivat, mutta ilmeisesti ruoanlaitto lienee ollut heidän harrastuksensa, koska kokista ei ole mainintaa, mutta Bilbon keittiötä erityisesti kehuttiin ensimmäisessä luvussa. Sen sijaan Pippin tässä luvussa selvästi komentelee Samia, joskaan ei vakavissaan, mutta kyllä siitä voisi päätellä, että hän on tottunut palveluskuntaan.

 

[Luvailin]

Näitä ja vähän seuraaviakin lukuja lukiessa tuli mieleen yksityiskohta: Frodo lukitsee Repunpään oven ja vie avaimen naapuriin, eikä Lobelia ihmettelisi, "jos Gamgit ryöstäisivät koko kolon yön aikana." (vaikka hän varmaankin liioitteli) Myös aiemmin Odotetussa juhlassa ovi lukitaan S-R:ien vierailun jälkeen ja Gandalf leikillään uhkaa räjäyttää oven, ellei Frodo avaa sitä.

Pidettiinkö Repunpään ovea yleisemminkin lukossa, vai olivatko nämä poikkeustilanteita? Luvussa V kerrotaan, että "Bukinmaalaiset pitivät ovensa lukossa pimeän aikaan, eikä tämäkään ollut yleistä Konnussa." Olikohan Hobittilassa lukittu ovi merkki siitä, että asukkaat olivat joko poissa tai halusivat juuri silloin olla rauhassa vierailijoilta?

Etäisesti tähän liittyy myös:

Konnun metsien ketut tunsivat ilmeisesti hyvin naapurinsa hobitit ja näiden tavat, koskapa kettu niin kovasti hämmästyi nähtyään hobitteja ulkosalla nukkumassa ja vertasi näkemäänsä omiin tietoihinsa: "harvoin olen kuullut..."

Eivätkö hobitit tosiaan nukkuneet ulkona? Ainakin Bilbon ja Frodon kerrottiin tehneen pitkiä kävelyretkiä - eikö siis koskaan yön yli vai yöpyivätkö he retkillään aina jonkun luona tai majatalossa? Juuri ennen tätä Frodo sanoo luulevansa, että ainakin Pippinistä olisi mukavaa kävellä pimeässä - minusta kuulostaa siltä, että kaikki kolme pitivät siitä. He myös tekivät tulen ja kääriytyivät huopiinsa tottuneen oloisesti: ei kuulosta siltä, että tämä olisi heidän ensimmäinen yöretkensä.

Tosin itse en kyllä tekisi nuotiota "suuren kuusen juurelle": tunnetustihan kuusten alimmat oksat ovat hyvää sytykettä. Vai onkohan pihta tässä erilainen?

Vähän (ja paljonkin) aloin itsekin ihmetellä, mitä velho tarkoittaa osoitteen jättämisestä puhuessaan.

Minäkin olen aina ihmetellyt tätä. Voisiko se tarkoittaa, että vaikka Frodo tietäisikin jo, mihin on menossa, hänen ei pidä kertoa Konnun postille uutta osoitetta Konnun ulkopuolelta? Sehän olisi hölmöä siinäkin mielessä, että tuskinpa hobitit saisivat lähetettyä Frodolle tullutta postia sellaiseen osoitteeseen, vaikka Frodo sen kertoisikin. Ehkä Gandalfilla oli jo mielessään Rivendell, jota hän pian ehdottaa?

 

[Steelsheen]

Toinen vaihtoehto olisi kai se, että velho on ironinen ja toteaa, ettei hänen kai nyt sentään tarvitse varoittaa Frodoa niin ilmiselvästä typeryydestä kuin ilmoittamaan, että "lähden tästä Sormusten sormus mukanani viemään sitä kohti Mordoria".

Osoitekeskustelun olen aina tulkinnut niin, että Frodo ensimmäisessä repliikissään hieman näsäviisastelee Gandalfille että lol, en voi kertoa mihin olen menossa kun en tiedä itsekään, johon Gandalf tokaisee että ei tässä nyt mistään kirjeosoitteen jättämisestä olekaan puhe, urpo, mutta suunnan voisit pitää salassa.

(Ja sitten Frodo menee ja valemuuttaa ihan Konnun itärajalle ja lähtee itään. Pliis hei )

 

[Telimektar]

Tuo Gandalfin postiosoitetoteamus on sellaisenaan jotenkin hämärä, mutta olen aina ymmärtänyt sen laajemman juonikuvion osana. Frodon on lähdettävä Konnusta, mutta tämän lähdön on pysyttävä salassa niin pitkään kuin mahdollista. Tällöin Frodon kannattaa jättää uusi postiosoite johonkin muuhun paikkaan Konnussa, jottei hänen heti huomattaisi kadonneen, ja etteivät huhut välittömästi lähtisi liikkeelle. Eikö tämä ole aika ilmeistä? Tolkien on vain kirjoittanut tämän kohdan jotenkin sekavasti, tai sitten hän haluaa vielä tässä vaiheessa esittää Gandalfin arvoituksellisena henkilöhahmona, joka höpisee mitä tahansa omasta mielestään nasevan kuuloista mitä sylki suuhun tuo.

 

[Olórin]

Minusta tämä hiljaa ja salassa lähtö ja sen peittely on vaikuttanut aika huonolta, mutta ehkä siinä on mukana liikaa jälkiviisautta. Johan Gandalf on antanut asian olla vuosikaudet. Vaikka hänellä olikin kiireen tuntua, ei hän selvästikään uskonut vaaran olevan lähellä. Tämän ja tulevien lukujen valossa suunnitelma vaikuttaa turhalta, koska se oli pahasti myöhässä. Jos se olisi toteutettu jo rauhan aikana, Frodo olisi muuttanut Bukinmaahan, muttei koskaan asettunut taloksi vaan lähtenyt pian pois. Hobittilassa hänen tiettiin muuttaneen kauas ja Bukinmaalaisille hänen tuloaan tuskin liiemmin mainostettiin. Tosin näyttämättä jää, mitä haittaa nyt tapahtuneen kaltaisesta äkkinäisestä paosta olisi ollut rauhan aikana? Eihän tiellä silloin olisi ollut mustia ratsastajia ja mitä sitten, jos Hobittilassa olisi ihmetelty, minne Frodo hävisi?

 

[Jaamar]

Eivätkö hobitit tosiaan nukkuneet ulkona? Ainakin Bilbon ja Frodon kerrottiin tehneen pitkiä kävelyretkiä - eikö siis koskaan yön yli vai yöpyivätkö he retkillään aina jonkun luona tai majatalossa? Juuri ennen tätä Frodo sanoo luulevansa, että ainakin Pippinistä olisi mukavaa kävellä pimeässä - minusta kuulostaa siltä, että kaikki kolme pitivät siitä. He myös tekivät tulen ja kääriytyivät huopiinsa tottuneen oloisesti: ei kuulosta siltä, että tämä olisi heidän ensimmäinen yöretkensä.

Kävelylaulussakin puhutaan siitä, miten lähdetään seikkailuun, mutta palataan yöksi kotiin, omaan sänkyyn. Toki se oli muistaakseni Bilbon kirjoittama(?) ja siksi ei edusta ihan keskiverto hobitin ajatuksia (myöskään seikkailullisessa mielessä). Hobittien mukavuudenhaluisen luonteen tietäen uskoisin, että he yleisesti toivoivat pääsevänsä päivän päätyttyä hyvän aterian ja pehmeän vuoteen luokse.

Toisaalta hobitteja kulki kyllä Briihinkin asti, joten matkaaminen yli yön ei ollut ihan tavatonta. Epäilen, että hobitit kuitenkin pyrkivät majataloihin yöksi, jos mahdollista, mutta heillä on kuitenkin tarvikkeet ulkona yöpymistä varten. Luulen, että Bilbo on myös joskus vienyt Frodoa lähiseuduille yöpymään, mutta tuskinpa monien tuntien matkan taa, että tarvittaessa pääsee kotiin yöksi, jos vaikka alkaa sataa. Ehkä Frodo on harrastanut tätä myös ystäviensä kanssa. Tämä selittäisi asian luontevuuden ja toisaalta sen, että Kettu ei ollut tottunut moiseen näkyyn.