Bathory

Eli mitä mieltä ollaan Bathorysta.Oon kuunnellu Bathorya jo jonku aikaa ja mielstäni parhaita tuotoksia on ollu bändin Viking Metal levyt vaikka on viimeaikoina tullu myös kuunneltua bändin aikaisempaa Black Metal tuotantoa.Löytyykö mielipiteitä Bathorysta?


R.I.P:
Quorthon.

Jeeps, eli nytten on tässä tullut kuunneltua tuota Destroyer of Worldsia. Odotukset ovat olleet korkealla mutta eivät ole saaneet vastakaikua. Aikaisempi tuotanto, kuten Bathory tai Under the Sign of Black Mark on sitten iskenyt hiukan kovempaa. Lisää kuuntelen myöhemmin.

R.I.P. Quorthon

Joo toi destroyer of worlds ei oo pahemmin itteäkään napannu.Quorthonin vokaalit sil levyillä on ihan kauheita eikä musassakaan oo kehumista.Lähinnä Blood,Fire,Death, Hammerheart ja Blood On Ice on ollu sellasia joista oon digannu ihan täysillä.Black Metal levyistä on toi The Return eniten ollu mun makuun.

Silloin muinoin kun olin teinitr00hevari, tykkäsin Bathorystä. Miehen levyt on aika tasokkaita, ainakin kaikki mitä oon kuullut (Requiemia, Octagonia ja Destroyeria en ole kuullut). Kehitystä tapahtui joka levyllä, ihan uusimpia lukuunottamatta. 3 ensimmäistä levyä loivat modernin bläkkiksen, Blood Fire Death vei enemmän death metallin ja eeppisen kerronnan suuntaan, Hammerheartissa örinä jäi pois ja Bathory loi genren "viking metal". Hammerheart on todellinen mestariteos, mutta Twilight of the Gods vei eeppisyyden vielä pidemmälle. Twilight on jopa tuotettukin hyvin, joka on poikkeuksellista bändille. Uran viimeiset Nordland-levyt ovat komea paluu viikinkiteemoihin, vaikka valitettavasti jäivät joutsenlauluksi.

Bathorya tullu kuunneltua jo monta vuotta ja parhaimmat levyt mielestäni ovat: Under the Sign of Black Mark, Hammerheart, Twilight of the Gods ja Blood on Ice. Toki muissakin levyissä on meininkiä ja ne iskevät, tosin Blood on Icen jälkeistä materiaalia en ole edes kuullut.

Ja sanottakoon että Blood Fire Death on enemmänkin thrash metallia kuin death metallia.

On se Blood on Ice aika hyvä mustakin, mutta se on vähän epäyhtenäinen ja epätasainen kokonaisuus (se johtuu osaksi siitä että se on nauhoitettu osittain 80-luvun lopulla ja osittain monta vuotta myöhemmin). Blood Fire Death on musta ehdottomasti parhaita Bathory-levyjä. Tyyliltään se tosiaan on muuta kuin bläkkiä, siinä on death- ja thrashjuttuja. Siinä on kohtuuhyvä äänenlaatukin, verrattuna aikaisempiin levyihin.

Hammerheart on musta ehkä sävellysten osalta hieman parempi kuin Twilight, mutta se on niin huonosti tehty (äänitetty kotistudiossa jollain neliraitanauhurilla), että se vähän harmittaa. Toisaalta se on kyllä todella hieno saavutus että niissä olosuhteissa on saatu aikaiseksi tuon tason viikinkiheviklassikko. Twilightin soundit taas ovat ehkä vähän liiankin kliiniset, ne kuulostavat aika epä-bathorymaisilta.