Battlelore - True Arctic Fantasy Metallia Keski-Maa hengessä

Olisi suotavaa jos keskustelu olisi muutakin kuin mainostusta ja listausta (esim. mielipiteiden vaihtoa), tämä kun ei kuitenkaan ole varsinaisesti Battlelore-tiedotustoimisto ja fanit löytänevät nuo tiedot muualtakin. Keskustelun kannalta on myös ehkä paras välttää lehdistötiedotemaista tyyliä, Musahuoneen ideana on keskustella omin sanoin bändeistä ja musiikista yleensä, omista kokemuksista ja mielipiteistä ja sellaista. Tämä konnavahdin ystävällisenä muistutuksena.

Jos seuraavassa viestissä ei ole keskustelusisältöä menee tämä topikki lukkoon.

Loistava yhtye. Eräänä päivänä marssin levykauppaan, näin Last Alliancen komeilevan hyllyllä ja viiden minuutin kuluttua tuon (silloin) itselleni tuntemattoman yhtyeen levy oli sujahtanut reppuun ja lompakko itki tyhjyyttään.
En oo katunut.

Uskomaton yhtye!! Toissapäivänä "eksyin" Ensiferumia kuunnellessani Korpiklaanin kautta Battleloren channeliin ja sitten kun löytyi kappale nimeltä Sons of Riddermark se tuli tietty kuunneltua koska nimi oli jostain kumman syystä niin tuttu ;D.

No entä itse musiikki sitten?
Ensin ajattelin että mitä mahtaa seurata kun sekoittaa fantasia, viikinki ja power metalin Tolkien nimisen neron tarinoihin. Lopputuloshan on päätähuimaava. Melko vähän tätä on tullut vielä kuunneltua, mutta innostus kasvaa

Sons of Riddermark taisi mullakin olla ensimmäinen kappale, johon tutustuin ja se olikin sitten vientiä sen jälkeen. Uusin levy, The Last Alliance on kyllä ehdoton suosikkini, hyviä kappaleita hyvien kappaleiden perään ja viimeinen biisi, The Star of High Hope, saa kerta kerran jälkeen kylmiä väreitä.
Edellinen levy, Evernight on myös hyvä, mutta mä kun olen niin sanoituskeskeinen niin häiritsee, kun en kaikkiin biiseihin ole keksinyt, mistä tarkalleen kertovat. Vanhemmilla levyillä se on monessa kohtaa aika ilmeistä, ja uusimmalla on kätsysti Tolkien-sitaatti kansilehdissä kappaleiden yhteydessä

Kirjoitin viestini alunperin alkamaan: "Itselläni ei ole vielä muodostunut vahvaa mielipidettä bändistä musiikin tuottajana, mutta jäljessä päin on vuolas avautuminen ulkomusiikillisista seikoista." Totesin kuitenkin puolivälissä, että onhan tässä nyt selvästikin muodostunut aika hemmetin voimakas mielipide, koska tuskin muuten edes kirjoittaisin tästä.

En omista yhtään levyä, koska en ole nähnyt aiheelliseksi ostaa ensivaikutelman perusteella. Nämä nyt on sitten meikäläisen mielipiteitä, jotka on paikoitellen aika väkevästi ilmaistuja, enkä edes oleta että muut asettaisivat samantyyppisiä toiveita BL:lle.


BL vaikuttaa siltä, että siitä voisi joku päivä tulla jotain. Se vaatisi mielestäni vaan "tuotekehitystyötä" ja muutamaan peruskysymykseen vastaamista. Onko BL bändi joka soitossaan kertoo Keski-Maasta perinteisen sankarihevin keinoin, vai onko sen tarkoitus olla jotain kenties pidemmälle menevää? Jos sen on tarkoitus olla mitään perusmokkoa kummempaa, niin miksi he eivät uskalla kulkea valitsemallaan tiellä pidemmälle?!? Jos tehdään jotain, niin eikö se perhana pitäisi tehdä sitten kunnolla? Heillä on mielestäni samanlainen paikka kuin Aragornilla - jäädä varjoihin vaeltamaan, tai oikeasti nousta tavoittelemaan kruunua.
Jos joku Lordi on päässyt niin pitkälle kuin on, niin hyvin tehdyllä Keski-Maa-metallilla puhuttelisi kymmenkertaista joukkoa.

Itsehän en perusta tuosta örinästä, mitä miesvokalisti harrastaa. Siis jonkun "örkkibiisin" kohdalla sitä voisi perustella, mutta silloinkin siihen ääneen pitäisi saada myrkyllisyyttä. Jos onnistuisivat löytämään enemmän perinteisestä äänenkäytöstä rohkeasti poikkeavan tavan, niin siitä saattaisi poikia jotain uraauurtavaa. Se vaatii rohkeutta, näkemystä, taitoa, kokeilua, kuuntelua, palautteen käsittelyä ja pitkäpinnaisuutta. Mutta jos nyt pitäisi bändistä tietämättä sanoa yhtään mitään ensivaikutelmasta, niin äänimaailman perustella he ovat vaan sankarihevibändi muiden seassa. Jos he laulavat Rohanin ratsastajista, niin minä haluaisin sieluni silmin nähdä Thengelin armeijan vyöryvän ruunat korskuen pitkin kunnaita, ilman että verisuoni poksahtaa päässäni kun pinnistelen tavoittaakseni tämän mielikuvan. Siihen on matkaa.

Ulkomusiikillisesti bändiä vaivaa se, että se näyttää halvalla tehdyltä. Siinä ei ole mitään vikaa mielestäni, että tehdään pienellä budjetilla, mutta onko sen pakko olla niin läpinäkyvää? Toki jos se on itsetarkoitus, että näytetään teini-ikäisiltä larppaajilta pelaamassa lenkkarihaltiaa tai krapulaörkkiä. Bofferit vaan puuttuu. Nojoo, ehkä vähän tylysti ilmaistu, mutta ärsyttää kun tuhlataan potentiaalia silkalla hölmöydellä.Ja mä en ymmärrä sitä naaman sotkemista. Mikä ihmeen funktio sillä maskilla on? Onko se vain alakulttuurin tapa, vai ilmennetäänkö sillä jotain tunnetta/asiaa/ominaisuutta, mikä ei muuten välittyisi?

Vaikka itsekkään en mikään ammattilainen ole, niin uskoisin pystyväni ehostamaan heidän varustustaan aika paljon aika pienellä budjetilla. Herranen aika kun Suomesta löytyy todella paljon erittäin taitavia heille sopivia käsitöitä tekeviä ihmisiä, jotka varmasti lainaisivat tekeleitään PR-kuviin ihan jo kiitoksesta kotisivuilla ja ilosta päästä mukaan johonkin itselleenkin merkitykselliseen tuotantoon. Onko bändin kiellettyä kerätä itselleen vapaaehtoisten armeija, joka tekee tekee jotain itselleen mieleistä nostaen samalla rakastamaansa bändiä korkeammalle? Onko kuuntelijoiden kanssa verkostoituminen epäreilua kilpailua?

Lathron sanoi:

Itsehän en perusta tuosta örinästä, mitä miesvokalisti harrastaa.

Click to expand...

Ei se minuunkaan kovin tehokkaasti tapaa upota, mutta toisaalta on vaikea arvostella jotain musiikkityyliä, jos se kerrassaan menee oman mukavuusalueen ohi. Minun näkökulmastani esimerkiksi jokaikisen räppääjän kannattaisi luopua mokomasta typeryydestä ja koettaa laulamista tai luopua koko hommasta... mutta toisaalta kun miljoonat (ja muutamat ihan järkevätkin) kuitenkin tykkäävät räpistä, niin edellinen lausuntoni antaa vain aika infantiilin kuvan minusta. Ihan yhtä moni ei varmaankaan pidä örinämurinasta, mutta kyllä niitäkin hurjan paljon on. Luopumalla murinasta Battlelore keräisi lisää faneja, mutta myös menettäisi vanhoja. Ja, kenties, myisi sielunsa kaupallisuudelle?

Ymmärtääkseni vähän Lordin tapaan battlelorelaisetkin väsäilevät aika paljolti vaatetustaan ynnä muuta itse, joten luulisi toisen väkertelijän ymmärtävän sitä fiilistä, mitä he siitä kaiketi saavat. Vaikka sitten kovasti kotikutoisilta näyttäisivätkin. Ja kyllä, vähän naurettaviltakin kälyisine miekkareplikoineen. Kyllähän joku asiansa osaava avustaja-armeija tekisi äkkiä Lordillekin aidosti uskottavat asusteet... mutta menetettäisiin siinä jotain muutakin kuin naurettavuus.

Kertaalleen Battleloren keikalla käyneenä voin myös todeta, että koko yhtyeen lavashow'sta huokui sellaista tekemisen iloa ja meininkiä, että kaikesta päättäen he pitävät siitä mitä itse tekevät. Ja se kai kuitenkin, viime kädessä, on tärkeintä.

Jos jotain, toivoisin ensialkuun Battleloren hiovan sanoituksiaan vähän monitasoisempaan, pintaa syvällisemmin Tolkienin maailmaa käsittelevään suuntaan (eikä tämä tarkoita samaa kuin tuoreimpien levyjen tyyli, ettei kappaleista sanoitusten perusteella meinaa edes tajuta, että ne jotenkin liittyvät Keski-Maahan).

Haltiamieli sanoi:

Luopumalla murinasta Battlelore keräisi lisää faneja, mutta myös menettäisi vanhoja. Ja, kenties, myisi sielunsa kaupallisuudelle?

Click to expand...

Ehkä ilmaisin mielipiteeni tähän liittyen heikosti: se on hyvä tehokeino hetkittäisesti käytettynä oikeanlaisessa yhteydessä, mutta rasittavan kuuloista pidemmän päälle. Pidän itseäni kuitenkin aika keskivertona satunnaisena metallin kuuntelijana, enkä kukkahattutätinä tai purkkapopparina. Ja mitä tulee sielunsa myymiseen, niin sanon että ennemmin se vaihtaa omistajaa siinä vaiheessa kun tekee sponsori- ja levytyssopparit. Jokainen bändi menettää aina vanhoja faneja, ellei aio ainoastaan junnata paikallaan ensimmäisessä ajatuksessaan musiikistaan. Minä uskon laajaan arsenaaliin, en yhteen aseeseen. En ole muusikko (joten sivistäkää minua tuotantoprosessin suhteen) mutta tapaan ajatella muunlaisessa tuotannollisessa työssä, että kun tehdään jokin asia, niin ei pidä aloittaa sitä siitä että voimme käyttää vain tätä yhtä ainoaa menetelmää. Parempi kun visioi sen lopputuloksen niin upeana kuin sen vaan pystyy mieltämään ja sen jälkeen purkaa sitä osiin. Ja jos ei vielä ole kaikkia sellaisia resursseja joilla siihen voi päästä, niin järjestää ne ajan kanssa. Esim. jos biisi tarvitsisi pari pasuunaa loppuhuipennukseen, niin ei masennuta että "ei meillä ole torvia - öristäänkö vähän enemmän sen sijaan", vaan rohkeasti etsii torvia kunnes löytää. Olisi huima kuulla esimerkiksi mitä he saisivat aikaan yhdessä Ancient Bear Cultin tai jonkun muun kanssa, kun primitiivisoittimien ja metalliasenteen raaka alkuvoima yhdistyisi kertomaan Synkmetsästä tai Eregionin hävityksestä.

Haltiamieli sanoi:

Kyllähän joku asiansa osaava avustaja-armeija tekisi äkkiä Lordillekin aidosti uskottavat asusteet... mutta menetettäisiin siinä jotain muutakin kuin naurettavuus.

Click to expand...

Pointtini oli että verkostoitumalla kuuntelijoiden kanssa ei myisi kuitenkaan sitä tee-se-itse-meininkiä levy-yhtiölle ja jollekin varusteita liukuhihnalla tuottavalle intialaiselle halpayhtiölle, vaan tee-se-itse muuttuisi fanien kanssa jaetuksi tehdään-se-yhdessä-meiningiksi. Teen itsekin äärimmäisen mielelläni monia asioita, mitkä muut saattaisivat ostaa valmiina. Kuitenkaan en aina ymmärrä tätä suomalaista "hautakivenikin kaiverran sitten viimeisillä voimillani, enkä tarvitse apua"-asennetta.

Battlelore

Battlelore on suomalainen fantasiametallibändi, jonka kaikki sanoitukset kertovat Keski-Maasta.

Suosittelen bändiä jokaiselle metallista pitävälle THS faneille.

Tässä muutama bändin kappale: http://www.youtube.com/watch?v=zpN8NgkQQpk , http://www.youtube.com/watch?v=rS-Vq55BW-I , http://www.youtube.com/watch?v=yDwdooeV3Ao , http://www.youtube.com/watch?v=16YMFD8XZ0I , http://www.youtube.com/watch?v=DyCMsElyZ5o

Kertokaa mitä pidätte bändistä.

Lisää tietoa bändistä löytyy wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Battlelore ja bändin kotisivuilta: http://www.battlelore.net/

Pahoittelen viestin suppeutta.

Hyvä bändihän tuo on mutta eikös siitä ole jo keskustelu täälä? =)
Saatan toki olla väärässäkin

Oikeassahan olet, vaikken olekaan musahuoneen konniksia, niin en ensikatsomalta löytänyt olemassa olevaa topikkia (sitä ei ole listattu aiempiin keskusteluihin, kaipaa ilmeisesti päivitystä), mutta nyt sitten etsiskelin ja löysinkin jo seuraavalta sivulta. terv. konnavahti Lehtokuusama

Tuli tänään ennakkotilattua tuo Battleloren uusin CD Doombound joka kertoo yhdestä sankareistani eli Túrin Turambarista. Konseptialbumin Túrinista on niin huikea veto että melkein liikutuin kun kuulin että tämä on tarina Túrinista <3

Samaan settiin lähti myöskin Battleloren edellinen CD Last Alliance joka oikeastaan sai innostumaan Battleloresta. Aikoinaan kuuntelin moneenkin otteeseen bändin ekoja levyjä mutta ne on vaan mielestäni todella huonoja joten tuo Last Alliance yllättikin meikäläisen sitten totaalisesti ja herätti kiinnostuksen uudestaan tähän yhtyeeseen.

Annan täten myös uuden mahdollisuuden yhtyeen aikaisemmille levyille.

En ole huomannutkaan, että Battlelore on julkaisemassa uuden CD:n. Last Alliance -levystä olen pitänyt ja jäin mielenkiinnolla odottelemaan seuraavaa levyä. Vanhemmat satunnaisesti kuuntelemani biisit eivät ole oikein innostaneet hankkimaan varhaisempia leyvjä, mutta nyt pitääkin tutustua tähän uutukaiseen.

Olen nyt muutamaan otteeseen kuunnellut uusinta levyä, ja täytyy sanoa että tykkään Last Alliancella tykästyin The Star of High Hopen suomenkielisiin lyriikoihin, ja Doomboundillahan tätä herkkua on vielä enemmän. Tuohon suomenkieliseen kappaleeseen, Kärmessurmaan, on käytetty Elias Lönnrotin kokoamaa Suomen kansan muinaisia loitsurunoja, ja aika kalevalamainen tunnelma sanoituksissa onkin - sopii hyvin Túrinin tarinaan.
Mikään kappale ei vielä näillä kuunteluilla ärsytä niin, että se pitäisi skipata aina. Hyvä merkki

Kuuntelin vastikään pitkästä aikaa läpi Third Age of the Sun -levyn, jota tuli nuorempana kuunneltua paljonkin. Kyllähän se lähinnä nostalgiamielessä toimii edelleen. Musiikki on kaunista, kunhan jättää ne toisinaan tahattoman koomiset lyriikat huomiotta. Muutenkin lyriikkapuolella häiritsee Tolkien-teeman pinnallisuus; kaipaisin vähemmän namedroppingia ja enemmän varsinaista sisältöä biiseihin. Tämän sanon siis vain tuon yhden levyn tuntemisen perusteella, täytyisi varmaan tutustua noihin uudempiinkin levyihin ja katsoa, onko kehitystä tapahtunut.

Sons of Riddermark on toki tuttu biisi myös ja onnistuu aina nostattamaan fiiliksiä, vaikka senkin lyriikat osoittautuvat lähemmässä tarkastelussa aika onnettomiksi. Siinä on kuitenkin mahtava tunnelma, ja Rohan-tematiikka nyt yleensäkin uppoaa meikäläiseen.

Kuunneltuani näytteet tuosta uudesta Doombound-levystä fiilikset on vähän kaksijakoiset. On lupaavan oloisia biisejä, mutta myös sellaisia joiden aikana ajatteli, että vaihtuisi jo. Pitänee kuitenkin tutustua tarkemmin bändin tuotantoon ennen kuin varsinaiset tuomiot langettaa. Yhtye ei nimittäin ole allekirjoittaneelle ennestään tuttu musiikkikokemus.