"Celtic punk"

Luuttuaja

Kontulainen
Täällä on ilmeisesti useita "kelttiläisen" musiikin ystäviä, itsellekin jonkin verran uppoaa skotlantilainen ja irlantilainen perinnemusiikki ja sen yhdistäminen erilaisiin moderneihin tyyleihin. Kuuntelen aika paljon punkkia ja olen huomannut, että viime vuosina on tullut lukuisia bändejä jotka ovat keksineet yhdistää punkkiin perinteisiä kelttiläisiä aineksia, kuten kansanmusiikinomaisia melodioita, säkkipillin, tinapillin, mandoliinin ja haitarin maustamaan punk-soitantaan. Näitä yhtyeitä ovat esim. Dropkick Murphys www.dropkickmurphys.com , Flogging Molly www.floggingmolly.com ja The Real McKenzies www.realmckenzies.com

Olen alkanut todella tykätä näistä kolmesta yhtyeestä. Dropkick Murphys on näistä ehkä paras, teknisesti hyvin tehtyä, riittävän monipuoliset biisit ja hyvä meininki. Flogging Molly on hieman traditionaalisempi, mutta kunnon meiningillä ja tyylitajulla. Real McKenzies on ehkä edellisiä hieman pinnallisempi, ehkä sellaista greendaymaista pop-punkkia säkkipillillä ryyditettynä, mutta niilläkin on tosi hyviä biisejä.

Oletteko kuulleet näitä yhtyeitä? Mitä tykkäätte? Ja jos joku on kuullut yhtyeitä The Tossers Ja Blood or Whiskey, kertokaa niistäkin mielipiteitä, en tiedä pitäisikö tässä alkaa ostaa niidenkin levyjä.
 
Muhun ei tuo meininki ole oikein kolahtanut. Bändit tuntuvat (ainakin pikaisella kuulemisella) toistavan toisiaan ja idea oli hauska aluksi, mutta pidemmän päälle melko puuduttava. Eli ei ole ainakaan meikäläisen kauraa, vuosien saatossa vaan vähemmän ja vähemmän jaksaa innostua noista.

Mainitsemistasi bändeistä olen livenä todistanut Dropkick Murphysit ja Floggin Mollyn. DKM oli suhteellisen kova Ilosaaressa muutama vuosi sitten, silloin tuo koko ilmiö oli (ainakin Suomessa) melko uusi ja bändistä jaksoi innostua, kun vetivät energisen keikan. Floggyn Mollyn näin Provinssissa muutama vuosi sitten ja tuntui vain lähinnä huonohkolta kopiolta, jonka biisit olivat aika samanlaisia keskenään. Mielipiteeni voisi olla toinen, jos olisin kuullut bändejä toisessa järjestyksessä...

Itse voisin harkita Dropkick Murphysien levyjen (tai ehkä yhden..) hommaamista, tosin epäilen suuresti kuuntelisinko koskaan kotona, edes keikkafiilistelymielessä. Muut samaan sarjaan kuuluvat jätän suosiolla toisten kuunneltaviksi, ei vain yksinkertaisesti toimi mulle :)
 
Joo, onhan näissä bändeissä vähän se vika että helposti kappaleet vaan toistaa samaa kaavaa. Varsinkin Flogging Mollylla kappaleet ovat välillä häiritsevän samankaltaisia keskenään, vaikka biisimateriaali sinänsä onkin aika hyvää. Kaikkia soittimia ei välttämättä tarvitsisi olla kaikissa kappaleissa, ja tempokin voisi välillä vaihtua.

DKM on näistä bändeistä ehdottomasti monipuolisin. Yhtye aloitti skinhead/oi!-bändinä, ja pari ekaa levyä (Do or Die, The Gang's All Here) on aika perus oi!:ta, tosin muutamassa kappaleessa on jo perinnesoittimia, ja kansanlaulumelodioita lainaillaan välillä. Sing Loud, Sing Proud -levyltä lähtien vakiokokoonpanoon ovat kuuluneet säkkipilli ja mandoliini/tinapilli, ja musiikki on selkeästi "kelttiläisempää". Tämä kolmas levy on ehkä se paras. Seuraava levy Blackout on kyllä hyvä, tosin siinä parhaat kappaleet ovat kaikki covereita, ja soundi on vähän kaupallisempi. Uusin levy Warrior's Code on musta tosi hyvä, erikoinen sekamelska rock'n'rollia, punkkia, hardcorea ja perinnemusiikkia. Yleissointi on vähän aiempaa metallivaikutteisempi. Soitinkokoonpano vaihtelee kivasti, joka kappaleeseen ei väkisin ängetä säkkipilliä. Kyllä voisin suositella näitä kaikkia kolmea viimeisintä DKM-levyä, mutta Sing Loud, Sing Proud ja tämä uusin ovat ehkä vähän Blackoutia parempia.
 
Ylös