Darren Hayes (ja Savage Garden)

Meillä ei ole vuosiin ollut Käärmeessä SG-pohjaista keskustelua, ja pitkään olen miettinyt että uskaltaisikohan sellaisen aloittaa uudestaan. Kokeillaan.

Savage Garden soi vuosituhannen taitteessa sen verran tiheän radiossa, että useimmat varmaan tietävät bändin isoimmat hitit (Truly Madly Deeply, Affirmation, I Knew I Loved You, jne). Brisbanilaiskaksikko ehti tehdä kaksi levyä ("Savage Garden" ja "Affirmation") ennen kuin nuorten miesten erilaiset uratoiveet pistivät bändin tien poikki. Lauluntekijä/kitaristi/pianisti Daniel Jones ei viihtynyt julkisuudessa eikä maailmankiertueilla, sanoittaja/laulaja Darren Hayes taas eli menossa mukana täysillä. Daniel on sittemmin puuhaillut muiden bändien taustalla, ja Darren rakentanut soolouraa. Hiljattain julkaistiin myös kokoelma "Truly Madly Completely" joka sisältää myös muutaman harvinaisemman B-puolen sekä pari Darrenin soolobiisiä.

Savage Gardenin musiikista on tässä aluksi sanottava sen verran, että bändi kolahti aikoinaan kovemmin kuin mikään ikinä sitten ABBAn. Minä joka en koskaan ole kiertänyt festareita ja kartan muutenkin väentungoksia vannoin teini-ikäisenä, että jos ikinä tulevat Suomeen niin minua eivät pidä siltä keikalta pois villit buffalotkaan. Eivätkä pitäneet. SG on ihan turhaan ja valitettavasti "poikabändin" maineessa, lähinnä kai kirkuvien fanityttöjen ja noiden muutaman balladihitin vuoksi. Perinteiseen poikabändibrändiin kun ei kai kuulu se, että bändi kasautuu kokoon itsestään, tekee kaiken säveltämisestä ja sanoittamisesta alkaen itse ja esiintyy oikeasti livenä orkesterin kanssa. Jos yhtään viitsii sanoituksia kuunnella (varsinkin niiden hittien ulkopuolelta), löytää varsin mielenkiintoisia ja syvällisiäkin ajatuskuvioita.

Niin, se Darrenin sooloura, siitä oli oikeastaan tarkoitus kirjoittaa. Se on epäilemättä jäänyt monelle täysin tuntemattomaksi ilmiöksi, tai ainakin kahden radiossa piipahtaneen biisin varaan (Strange Relationship, Insatiable). Ensimmäinen sooloalbumi "Spin" oli suhteellisen väkisinväännetty ja liian pitkälle tuotettu teos, ja tämän on Darren itsekin myöntänyt. Seuraavaa levyä "The Tension and the Spark" kriitikot ylistivät, mutta levy-yhtiö Sony oli niin hämmennyksissä Darrenin otettua ohjat omiin käsiinsä musiikkinsa suhteen, ettei käytännössä promonnut sitä ollenkaan (olen käsittänyt että esim. julkaisu jenkkilässä jäi kokonaan tekemättä). Niinpä Darren on nyt julkaisemassa seuraavaa albumiaan "This Delicate Thing We've Made" itsenäisesti. Tyyli on jotain muuta kuin mitä SG:n tai vaikkapa Spinin perusteella voisi odottaa - TTATS:n kuunnelleilla on jotain pohjaa. Sen pahemmin spoilaamatta, käykääpä tutustumassa:
Viralliset sivut
Myspace-blogi ja musanäytteitä

Silloin aikoinaan SG oli kova sana ja olenpa minä ollut sekä SG:n keikalla että Darrenin soolokeikalla. Jälkimmäisellä muistaakseni Nerwenin kanssa. Darrenin ensimmäinen sooloalbumi taitaa löytyä hyllystä, the Tension and the Sparkilta tiedän vain muutamia biisejä, tähän uusimpaan en ole juurikaan ehtinyt tutustua. Yritän parantaa tapani. :wink:

Voihan vihvilä tätäkin... Eilen vasta vietin illan pastaa keitellen ja Savage Gardenia kuunnellen. Siinä on edelleen sellaista imua, jota en osaa selittää ja toisinaan saan punastella sitä tosiasiaa, että nuo levyt jäpöttävät aivan fyysisessä muodossa varsin hyvin näkyvissäkin. Parit maratonit olen juossut noita kuunnellen (jos joku väittää, ettei ysärille ole käyttöä suosittelen harkitsemaan uudelleen 35 km:n juoksun jälkeen :wink: ). Ihania muistoja liittyy myös automatkaan Kööpenhaminaan erään kaverini kanssa, joka aikoinaan tutustutti minut Savage Gardeniin (ja myös Anne Ricen romaaneihin, mitä siihen tulee). Kun ajaa halki kesäisen Suomen ja etelä Ruotsin kuunnellen samaa musiikkia kuin joskus lukioaikoina, syö jäätelöäsuoraan paketista pysähdyspaikoilla ja muiselee teinivuosien ihastuksia...

Damn. On se vain niin, ettei tuota poikaparia pidä koskaan hukata elämästään. Ihan liian hyvälle tuulelle tulee jo pelkästä ajattelusta. Harmi vain, etten koskaan keikalle päässyt kun ei tuolloin muinoin ollut oikein keinoja lähteä Kuhmosta Helsinkiin keikalle. Jos Darren vain vielä joskus tulee tämän maan kamaralle asia on hyvinkin toisin.

Voi että, minä olin niin hullaantunut Savage Gardenista heidän loistonvuosinaan. Innostus hiipui vähän bändin hajomisen jälkeen, mutta kävin katsomassa Darrenia Helsingissä ja ostin myös Spin -levyn. En levystä hirveästi pitänyt joten pariin vuoteen en Darrenia tai SG:tä juuri kuunnellut. Kuitenkin Darrenin ääni on niin mahtava, ettei sitä voinut kauan vastustaa (varsinkin, kun häneltä ilmestyi lupaavampaa materiaalia) ja nykyään Darren ja SG ovat salaisia paheitani, jotka eivät oikein sovi muuten kuuntelemaani musiikkiin.

Ostin juuri viikko sitten Free Record Shopista 50 sentillä SG:n videokasetin, jossa oli heidän ensimmäisen levynsä kaikki musiikkivideot. Hih, 21minuuttia ihanuutta.

Savage Garden on edelleen yksi parhaista lälläribändeistä. Darrenin sooloura on jäänyt multa vähän unholaan, Insatiable (?) oli sellanen biisi mitä jaksoin kuunnella.. Muuten en oikein. Tuo uus jutska kyllä vähän kiinnostaa.

Silloin kun SG oli iso juttu niin mun suosikki oli Daniel. Siksipä kiinnostaisikin tietää, että missä bändeissä se oikein on puuhastellut?

D. Jones on jättäytynyt täysin taustalle musabisneksessä, eli käsittääkseni käytännössä vain tuottaa muiden musaa, ei soita (tai ainakaan esiinny itse) missään kokoonpanossa. Bisneksen nimet ovat Meridien Musik (tuotantoyhtiö) ja Level 7 Studios (levytysstudio) - jossain vaiheessa niillä oli nettisivutkin, mutta ovat sittemmin tainneet hävitä verkosta.

OMEOME. Latasin juuri iTunes Storen (kyllä, suomalaisen) kautta This Delicate Thing We've Maden. Koko albumilla on hintaa vain se 9,99 vaikka biisejä on 26.
Vasta alkua olen päässyt kuuntelemaan ja olen ihan myyty.

The Only One livenä. Miksi minun pitää fanittaa tätä yksin?

varsin hobittimaista syntymäpäivää

Urheasti jatkan yksinpuhelua ja kaivan vanhan topikin esiin. Darrenin ja Robert Conleyn "sivuprojekti", We Are Smug-levy on ladattavissa täysin laillisesti ilmaiseksi osoitteessa http://www.wearesmug.com/

Pätkä Darrenin Myspacesta:

I've been recording a secret side project album with my long term co
writer and collaborator Robert Conley over the past 2 years. It was
finished and mixed in December last year and just last week the album
was mastered.

It's a band we call 'We Are Smug'. Robert and I share lead vocal and
songwriting duties on everything, and up until this second, we haven't
spoken a word of it to anyone outside of our circle of friends.

But today, on my birthday, we've decided it's release day and if you
visit www.wearesmug.com you can download it for free.

This is not the direction of my next album, nor is 'free' the new
price for my music. This is just something I am doing because I can.

Click to expand...

Ensimmäistä kertaa kuuntelen parhaillaan biisejä läpi, ja tykkään yllättävän paljon. Darrenin äänessä on vaan jotain mikä tekee minut käsittämättömän onnelliseksi. Ja minulla on vähän sellainen hytinä, että se seuraava varsinainen DH-projekti tulee olemaan jotain käsittämättömän hyvää, varmaan vielä <i>This Delicate Thing We've Made</i>akin parempaa. Darren on nimittäin viettänyt aikaa Ruotsissa erään legendaarisen pop-kaksikon luona, ja jos jälki siitä tulee joskus suuren yleisön kuultavaksi, olen todennäköisesti... noh, aika .

Täytyyhän tämä nyt kerran puolessa vuodessa kaivaa koipallojen joukosta esiin...

Yllä mainittu We Are Smug-levy on edelleen ladattavissa täysin laillisesti ilmaiseksi osoitteesta www.wearesmug.com mutta vain tämän vuoden loppuun asti. Jos siis aikoo tutustua, nyt on paras aika.

Vooi Savage Garden tulee mieleen vain hyviä muistoja. Hieno bändi oli, harmi vain että kesti niin pienen hetken. Livenä tuli nähtyä Helsingissä sillon joskus ja molemmat levyt löytyy

Darrenin ääni on melko omalaatuinen omasta mielestäni ja tekee hienoja biisejä löytyy myös sen ensimmäinen soololevy, joka on kyllä jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Pitäisi varmaan jostain kaivaa esiin