Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Hommasin siis tuon pilatesrullan ja sehän on aivan mahtava väline. Siinä kun hetkenkin verran rullaa selkäänsä niin rutina vain kuuluu! Alussa alaselkä oli niin uskomattoman arka ettei sitä voinut rullata lainkaan keventämättä käsillä (jos silloinkaan), mutta nyt menee jo ilman käsiä. En nyt väitä kokeneeni mitään Suurta Muutosta tuon takia, mutta selkä tuntuu hivenen notkeammalta kuin ennen. Avokki on muuten myös aivan ihastunut tuohon rullaan. Nyt kerään rohkeutta todella jumisten pohkeideni käsittelyyn...

Noista rullista tuli mieleen, että pika-apuna pieniin lihasjumeihin selässä olen kokeillut "makaamista" lattialla selällään tavallisen tennispallon päällä, jota olen liikutellut hiljakseen. Tennispallon pyörittely jalkapohjien alla virkistää väsyneitä jalkoja ja ehkäisee myös suonenvetoja. Toimii!

Liikunnan merkitys näyttää vähäiseltä, jos laskee montako kaloria kuluu esim. juoksulenkillä. Liikunta kuitenkin pitää kehon aktiivisena ja lisää kulutusta silloinkin kun ei ole varsinaisesti harrastamassa liikuntaa. Tyypillisesti suositellaan pitkäkestoista ja rauhallista liikuntaa jonka pitäisi kuluttaa rasvavarantoja. Tässä ei ole mitään vikaa mutta katsantokanta on vähän kapea ja keskittyy itse urheilusuoritukseen. Monet eivät pidä pitkäaikaisesta junnaavasta liikunnasta vaan haluaisivat jotain räväkämpää ja aikakin on usein kortilla.

Lyhytkestoinen tehokas liikunta jossa huidellaan välillä maksimisykkeellä lisää energiankulutusta pitkäksi aikaa ja mahdollistaa sen, ettei tarvitse laihtuakseen kituutellaa kovin vähällä ravinnolla. Jos keho ei ehdi maksimisykkeen aikana polttaa rasvaa, niin se palaa sitten myöhemmin kun keho edelleen "käy kierroksilla".

Liikunta myös pitää elämäntapamuutoksen mielessä ja auttaa syömään terveellisemmin ja kevyemmin. Ennen liikuntaa ei halua syödä raskaasti ja kun liikkuu riittävän rivakasti ei sen jälkeenkään jaksa syödä raskaasti. Esim. hedelmät maistuvat hyvin.

Itselläni olen huomannut, että kun on joutunut valvomaan tulee syötyä enemmän ja huonommin, siis kaikenlaista turhaa. Ajoissa nukkumaan niin ei mässytä yötä myöden.

Kahvi itsessään ei lihota, kyse on siitä mitä siihen lisää ja minkä kanssa kahvinsa juo. Jotkut haluavat kahvin kanssa aina jotain makeaa ja silloin on syytä rajoittaa kahvin juontia. Toinen asia on kahvin valvottava vaikutus, vrt edellinen kohta.

Nyt tuli kaksoisveljen kanssa paiskattua kättä päälle sen merkiksi, että ensi kesänä kisataan triathlonin täysmatka. Kummallakaan ei ole triathlonkokemusta. Itse olen lisäksi aika onneton uimaan. Jaksan kyllä uida vaikka kilometrin yhtä soittoa, mutta tekniikkani on onneton.

Mitä tämä sitten käytännössä merkitsee? Matkahan on siis noin 4 km uintia, 180 km pyöräilyä ja lopuksi maraton.

SE merkitsee sitä, että elämäntapojen on muututtava! Ei radikaalisti, mutta ruokavalioon on panostettava ja levon tarve tiedostettava. Treenimäärät tulevat varmasti tuplaantumaan piakkoin nykyisestä, sillä tuollainen matka vaatii hurjat pohjat, joiden treenaamiseen on aikaa vain noin vuosi. Oman kehon kuunteleminen on tärkeää ja erityisesti lihashuoltoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Se on alue, joka tulee valitettavan helposti laiminlyötyä nykyisin.

Olen kyllä erityisen innoissani tästä projektista, sillä tykkään ottaa kovia haasteita vastaan. Hieman toisaalta pelottaakin, miten saan työn, opiskelut ja treenaamisen aikataulutettua. Entä jääkö aikaa muuhun?

Huomio kiinnittyy siihen, että kyse on kisasta ja kun vielä mukana on kaksoisveli niin kisa tuskin on leikkimielinen. Äkkiseltään tuntuisi, että haastetta on riittävästi jo siinä, että saa ylipäätään vietyä kisan läpi. Suuri vaara on, että kisatessa pitää liian kovaa vauhtia ja maraton käy ylivoimaiseksi. Turvallisuuden kannalta on hyvä, että uinti on tuoreilla voimilla, luonnonvesissä kun uidaan ja maratonilla, jos tulee noutaja niin käy vain tien viereen lepäämään.

Siis maratonille on säästettävä voimia ja toisaalta maraton on kyettävä juoksemaan todella väsyynenä. Koko rupeamaan kuluu aikaa helposti yli 15 tuntia. Ei tuohon vaadittavaa kestävyyttä voi testata Cooperin testillä. Minkälaiseen aikaan olet juossut mataronin tai puolimaratonin?

Maratonin olen juossut vain kertaalleen viime syksynä hieman alle neljän tunnin, jolloin juoksuharrastusta takana yksi vuosi. Samana kesänä juoksin puolimaratonin juuri ja juuri alle 1:40:n. Tänä kesänä en ole vielä kisannut johtuen jalkapallon aiheuttamista nilkan venähdyksistä, mutta Vantaalla olisi tarkoitus lokakuussa käydä maraton juoksemassa. Testilenkillä juoksin toukokuussa puolimaratonin alle 1:30:n (ennen jalkaongelmia) ilman minkäänlaista valmistautumista. Lisäksi jalat kestävät nykyään paljon paremmin pidempiä lenkkejä, sillä onhan treeniäkin kohta 2 vuotta takana. Tämä lupaa hyvää myös maratonillekin, sillä ensimmäisellä kerralla se näkymätön muuri tuli jo 26 kilometrin kohdalla ja loppumatka olikin tuskainen. Toisaalta sää oli aurinkoinen ja lämpötila 23-25 asteen hujakoilla ja nesteiden kanssa imeytymisongelmia, joten olosuhteetkaan eivät olleet optimaaliset.

Olen kyllä varsin kilpailuhenkinen ja vaikka kisaan lähdetäänkin matkaan varmasti pilke silmäkulmassa, niin kyllähän oma veli on aina mukava päihittää. Olen myös sitä mieltä, että kisan läpivieminen on jo itsessään sellainen haaste, johon saa treenata ihan tosissaan. Kuitenkin tuntien itseni, niin varmasti projektin aikana alkaa muodostumaan pääkopassa erilaisia aikatavoitteita riippuen siitä miten treeni lähtee kulkemaan. Sen jo nyt sanon, että yli 15 tuntia en missään nimessä ajatellut viihtyväni tuolla matkalla!

Voimien säästely on hyvä pointti ja sitä varten olen ajatellut ilmoittautua uintikurssille ja ehkä jopa paikalliseen triathlonseuraan. Mikä olisikaan parempaa valmistautumista kuin treenaaminen kokeneempien tyyppien kanssa. Uinnissa varmasti tärkeintä selvittää matka käyttämällä mahdollisimman vähän energiaa ja jalkoja. Hyvä liuku ja käsien käyttö korostuvat varsinkin tuolla 4 kilometrin pituisella matkalla. Pyöräily on kyllä paitsi tekniikka- ja kovaa fyysistä kuntoa vaativa laji, niin myöskin välineurheilua. Pyöräilyn osuus ajallisesti on IM-kisassa niin suuri, että luulenpa uuden pyörän hankinnan olevan edessä. Onko se sitten triathlonpyörä vai maantiepyörä, sen aika näyttää. Triathlonpyörä olisi varmasti optimaalisempi valinta ajatellen juoksua, mutta markkinat ovat varsin niukat.

Onko sinulla, Rohanin ratsastaja, muuten minkäänlaista kokemusta triathlon-kisaamisesta?

Mielenkiintoista kuulla miten projekti jatkossa etenee.

Sinulla oli selvästi jo valmiiksi hyvä kunto kun aloitit juoksuharrastuksen. Puolimaraton puoleentoista tuntiin on niin kova aika, että se vaatii pitkäaikaista urheiluharrastusta ja mielellään myös juoksemiseen sopivaa ruumiinrakennetta tuon parin vuoden juoksuharrastuksen lisäksi. Tuolla kunnolla ensi kesän tavoite ei näytä enää yhtään niin pähkähullulta.

En ole kokeillut triatlonia, osaksi sen takia, että uintia ja pyöräilyä en ole varsinaisesti koskaan harrastanut ja juoksua harrastaessani en juuri koskaan juossut yli tuntia, tarpeen mukaan lisäsin vauhtia. Jalkojen kipeytyminen lisääntyi selvästi kun joskus pidensin lenkkiä. Vauhdin ja rytmin suhteen luotin omiin tuntemuksiin ja se tuntui toimivan. Kun harjoittelin vähän tiiviimmin, kunto nousi ja rasitusvammoja ei tullut. Ns. puolimatkat tuntuivat muutenkin sopivan itselleni parhaiten. En harrastanut juoksua kilpailumielessä mutta osallistuin joihinkin juoksutapahtumiin, esim. 1500 m juoksin yksissä pikkukisoissa aikaan 4.40 ja tulin toiseksi.

Hyvä 1500 metrin aika! En tiedä pystyisinkö itse samaan. 400 metriä olen nelisen kertaa koittanut ja ajat ovat olleet välillä 57s-1min. Cooperissa joskus muinoin lukiossa 3330 metriä, tosin 14 kiloa nykypainoa kevyempänä. Voisi tuota 1500 metriä joskus koittaakin. Vaikuttaa kyllä aika raastomatkalta, joista en niin hirveästi välitä!

Kun tuo triathlonpäätös tuli tehtyä, niin olen sen jälkeen kirjannut kaikki liikuntani (myös työmatkat) ylös, jotta voin seurata viikkotuntimääriä paremmin. Tässä vaiheessa en pyri vielä mitenkään lajinomaiseen harjoitteluun, vaan fiiliksen mukaan milloin mitäkin. Toki ensimmäinen välietappi, Vantaan maraton, lähestyy ja sitä silmällä pitäen olen koittanut juosta hieman tavoitteellisemmin. Ruokavalioon olen yrittänyt keskittyä aiempaa enemmän ja nykyään aamu lähtee useimmiten käyntiin kahvilla ja smoothiella, johon sekoitettu hedelmiä, marjoja, kaurahiutaleita, rahkaa ja maitoa/mehua. Joskus jotain vihreääkin, esim. pinaattia sekä pähkinöitä.

Viikkotuntimäärät pyrin pitämään nyt helpoillakin viikoilla vähintään kymmenessä tunnissa ja kovemmilla viikoilla tavoitteena +14h. Tietysti aika suuri osa treenistä on matalasykkeistä tai palauttavaa, sillä triathlonin täysmatka on kuitenkin kilpailuna pitkä ja pohjakunto on kaiken a ja o. Toki ei raskaita treenejä muutenkaan jaksaisi montaa viikossa, koska opiskelu ja työt vievät myös energiaa ja palautuakin pitäisi ehtiä. Esimerkiksi viime viikolla treeniä oli yhteensä 15h, joka sisälsi Vantaan maratonia silmällä pitäen yhden avaintreenin, joka oli 36,5 km:n pitkis 5min/km keskinopeudella. Sen lisäksi yksi melko rankka treeni sulkapallon muodossa ja keskirankkoja treenejä sulkapallon muodossa yksi sekä kuntosalitreeninä pari. Matalasykkeistä ja palauttavaa treeniä sitten pyöräilyn muodossa peräti kuusi tuntia (vapaa-aika/työmatka). Liikuntasuorituksia yhteensä 20 kpl, pituudeltaan 30 minuutista kolmeen tuntiin.

Pari viikkoa tosiaan enää Vantaan maratoniin aikaa ja tehoja alan tässä jo tällä viikolla selkeästi pudotella. Ehkä yksi kovempi lenkki huomenna tai keskiviikkona ja loppuviikosta pientä vauhtileikittelyä. Muutoin palauttelevaa juoksentelua ja vireen ylläpitoa. Yläkropalle kuntosalia tai kiertoharjoittelua. Ehkä sulkapalloakin vielä kerran tai pari. Olen myös harkinnut joogaa tai pilatesta Unisportin ryhmäliikuntatunneilla. Katsellaan. Tavoitteena minimissään 3:30:n alitus. Lähden ehkä hieman opitimistisesti 4:30-4:40 kilometrivauhdilla ja katson sitten mihin asti jaksan. Vähän saa hyytyäkin ja silti minimitavoite täyttyy.

Onko muilla kontulaisilla mitään pidempiä, tiettyyn kisaan tähtääviä, projekteja meneillään?

Syksy ja talvi tuovat väistämättä sen kielteisen elämäntapamuutoksen, että en pyöräile työmatkoja. En tule siis liikkuneeksi joka päivä, enkä saa välttämättä edes raitista ilmaa pyöräilymatkan verran. Talvisin on sitäpaitsi kylmä ja se pistää mut syömään itselleni pienen rasvavaraston, etten palelisi ytimiä myöten. Voin siis palella talvella vähän vähemmän tuon varaston turvin.

Olen kyllä menossa suksikauppaan ja aloitan hiihtämisen (jos vaan tulisi lunta).
Viime talvena sain kipinän hiihtämiseen. Ja nyt kun tulin liittyneeksi Suomen latuun, niin täytyyhän omat sukset olla. Ei lainasuksilla enää porskuteta. Vielä kun saisin itseni useammin kuntopyörän selkään.

Vantaan maraton takana ja aika 3:25:47 eli lähes puolen tunnin parannus ennätykseen. Lähin tarkoituksella sittenkin hitaampaa vauhtia, sillä pientä flunssan poikasta oli ollut tiista-illasta asti ja ennen lähtöä vielä mietin että kannattaakohan startata. Onneksi tuli juostua ja nyt on ihan hyvä fiilis. Sää pienestä tuulisuudesta huolimatta hyvä ja tapahtuma loistavasti järjestetty.

Reilun kuukauden päästä Joensuussa 12 tunnin juoksukisa. Ensimmäinen ultrajuoksuni kyseessä. Jännittää jo nyt millaisia tunnetiloja tuollaisen matkan aikana tulee vastaan. Tämä viikko palauttelua ja sitten aloitan valmistautumisen ultraa varten. Mitenköhän sellaiseen kisaan valmistaudutaan? Täytyy ottaa selvää!

Kova maratonaika! Jo neljän tunnin alitus vaatii kunnon juoksemista, ei mitään lönkyttelyä. Kovin myöhään järjestävät 12 tunnin juoksun, voi olla ihan talviset olosuhteet. Muuten tuollainen aikaan sidottu kisa kuulostaa ultrajuoksun kohdalla järkevältä, varsinkin jos halutaan houkutella hyvin eri tasoisia juoksijoita. Ei tarvitse odotella maaliintulijoita monia tunteja. Tuo 12 tuntia antanee aika hyvän kuvan teräsmieskisan mittaisesta urheilusuorituksesta.

Kisa juostaan itseasiassa hallissa reilun 300 metrin mittaisella radalla, joten talviset olosuhteet eivät onneksi ole mahdolliset.

Viime vuonna taso on tosiaankin ollut varsin kirjava. Tuloksia 35 kilometristä 140 kilometriin. Omaa tulosta on erittäin vaikea arvioida, kun jalkojen kestävyys täysi kysymysmerkki. Tavoitteena 100 kilometriä kuulostaisi mukavalta ja jos se menee rikki ennen 12 tunnin täyttymistä, niin lopetan todennäköisesti siihen. Mutta varsin turhaa spekulointia tosiaan omalta osalta. En ihmettelisi, jos kilometrit 50 jälkeen olisivat jo tuskien taivalta.

Hmm, aloin tämän ketjun luettuani harkita personal traineria minäkin. Halvin vaihtoehto maksaa sen 360 euroa, eli varaa on aikaisintaan tammikuussa, mutta silti. Pitäisi saada yksilöllinen treeniohjelma ja ruokapuoltakin kuntoon, enkä ihan luota omaan kykyyni hoitaa tällaisia asioita.

Nyt syksyllä olen kyllä käynyt enemmän yliopistoliikunnan jutuissa ja kuntosalilla. Tällä viikolla en ole ehtinyt, enkä välttämättä ehdi ensiviikollakaan, se kyllä harmittaa. Mutta ehkä saan itseni sitten taas liikkeelle kun tentit on lusittu, ainakin toivon niin - muuten alkaa kismittämään, kun elämänmuutos lähti käyntiin niin mainiosti.

Selkä on minulla sellainen, että alkaa helposti oireilla, joten tuollaista rullaa pitää varmaan harkita itsekin.

Personal traineria valitessa kannustaisin ottamaan huomioon, pakottavatko ne sinut ottamaan myös kuntosalikortin (jonka kanssa ainakin LadyLinella olisi ollut naimisissa pitkäänkin ilman kolmen kuukauden kesätarjousta) ja maksaako se ylimääräistä. Lisäksi minä en tykännyt omassa trainerissani siitä, ettei lähdetty minun toiveistani eikä arkirutiineistani. Ruokaohjelmassa taas oli hirveästi juttuja joista en kamalasti tykännyt ja mikään ei oikein motivoinut noudattamaan sitä. Olisi varmaan toiminut fiksummin, ellen olisi kahdesti-neljästi viikossa noussut töihin viideltä ja loppuina aamuina yhdeltätoista. Isot vaihtelut päivärytmissä jotenkin sotki ihan kaiken.

Lisäksi traineri lähinnä halusi opettaa mulle juttuja kuntosalilla (mistä sanoin jo aluksi että en pidä enkä koe tarvetta oppia nyt pitämään) tai kickbikingiä (jota en halunnu ostaa) tai muita semmoisia liikuntamuotoja, jotka olisivat vaatineet joihinkin kummavälineisiin satsaamista. Että se niistä terveellisemmistä elämäntavoista.

Varmasti kannattaa tutustua, millaisen trainerin ottaa. Oma traineri maksoi huikeat 50€/loka-huhtikuu, mutta pääsinkin silloin mukaan kansalaisopiston pilottihankkeeseen. Käytännössähän tuo oli siis ilmaista, mutta kyllä minä pidinkin traineristani. Kyseessä oli kyllä sellainen teräsvaari ettei tosikaan Ikää siis oli aika paljon, mutta urheilumaailmassa ollut kuitenkin pitkään mukana (valmennettavia ainakin EM-tasolla, ellei ihan MM-tasolla, en näin äkkiä muista) ja halusi kehittyä koko ajan, eikä jäänyt kiinni omiin vanhoihin rutiineihinsa. Enemmän keskityttiin kylläkin treenipuoleen kuin ruokavalioon, mutta tämä sopi minulle aika hyvin. Viikossa oli yksi tapaaminen á 2 tuntia, se oltiin salilla, mutta käsiteltiin kyllä muitakin lajeja. Tuskinpa olisin koskaan tykästynyt salilla käymiseen ilman tuota traineria. Juuri tuosta Jasin mainitsemasta asiasta olen tyytyväinen omalla kohdallani, eli keskityttiin nimenomaan niihin juttuihin, joihin halusin keskittyä. Eli treenijutut sisälsi salin lisäksi niitä lajeja, joista muutoinkin pidän, esim. pyöräilyä ja sauvakävelyä. Lisäksi treenit sijoitettiin oman elämän mukaan, joka tosin oli suhteellisen helposti soviteltavissa etenkin syksykauden aikana. Eikä tarvinnut hankkia mitään erikoista koko talven aikana, omat nykyiset varusteet riitti.

Jas, minulla on yliopistoliikunnan kausikortti ja nuo on sen mestan trainereita myös, niin sikäli kuntosalikortti löytyy jo. Sitä kautta myös saa kaikki testaukset ja muut, eli niistä ei tarvitse erikseen maksaa, eikä myöskään urheilulajeista. Listaan on myös jaoteltu trainerit vähän sen mukaan, mihin ovat erikoistuneet - itse ajattelin ottaa yhteyttä liikunnan aloittamiseen, kehonhuoltoon ja ravitsemukseen keskittyneeseen traineriin, josko vaikka olisi juuri se mitä kaipaan.

Mulle yksilöity ruokailuohjelma ja kuntosaliopastus olisivat juuri passeleita. Kuntosalilla kaipaisin juuri sitä, että osaisin käyttää kaikkia laitteita oikein, ja ruokailutottumuksia pitäisi muuttaa rankalla kädellä. Täytyy varmaan toivoa vanhemmilta vähän joululahja-apua trainerin kustantamisessa, tosin, koska kallistahan se on. Mutta jos olisi iloa pitkäksi aikaa?

Hehkutan kotijumppailun, kaverien kesken yayogin (you are your own gym) hienoutta. Ei tarvitse maksaa kausimaksuja, ei lähteä liikkeelle kotoa, ostaa hienoja urheilukuteita (jos ei kehtaa ilman mennä salille) eikä vertailla itseään kehenkään muuhun kuin omaan aiempaan kehitykseen. Kirja, josta löytyy reilusti yli 100 eri lihasryhmien mukaan jaoteltua liikettä, maksoi Amazonissa muistaakseni euroissa noin kympin. Älyvekottimiin löytyy applikaatio parilla eurolla, jossa näkee liikkeet videolla ja voi tallentaa omat suoritukset ja kaikkea kivaa jee. Valmis kymmenen viikon ohjelma eteni minulle osittain hiukan liian nopeasti, kun yläkropan lihaksia ei tullut teinivuosina juurikaan treenattua, mutta voi sitten oman valintansa mukaan joko kerrata perustason viikko-ohjelmaa tai edetä normaalisti, mutta tehdä osa liikkeistä helpotettuina. Viikko-ohjelmassa on erityyppisiä sarjoja, jotka vievät 12-36 minuuttia. Näin lyhyille pätkille löytyy ainakin minulla helposti aikaa 4-5 kertaa viikossa. Ja voihan viikolle ehdotetut liikkeet venyttää vaikka kahdeksan tai kymmenenkin päivän jaksolle, mutta itse menen silloin helposti sekaisin päivistä.

Tietysti kotikuntoiluunkin saa kulutettua rahaa. Jos ei halua roikkua ovesta tai jos oman talon ovet eivät kestä roikkumista, leuanvetotanko on ihan kiva. Jos ei halua roikkua ovenkahvoista, leuanvetotankoon kiinitettävät säädettävän mittaiset lenksut+renkaat ovat oikein kivoja. Jos ei halua tehdä hauiskääntöjä käärityllä pyyhkeellä, jota painaa samaan aikaan toisella jalalla alaspäin, käsipainosetti on hieno asia elämässä, ja niin edespäin.

Täällä näytteitä oman kehon vastuksella tehtävistä liikkeistä.

Toki jossain vaiheessa varmaan kokeilen taas kuntosaleiluakin ja opettelen vapailla painoilla tehtäviä juttuja, mutta tämän hetkiseen elämään tämä sopii hirveän hyvin. Vielä en saa puhdasta leukaa mutta punnerruksia menee jo kymmenen, verrattuna noin puolentoista vuoden takaiseen nollaan. Tavoitteena tietysti se, että jaksaa punnertaa käsillään seisten, mikä IMHO olisi paljon siistimpi juttu kuin se että penkistä nousee jokin suuri määrä kiloja.

Leuanvetotanko on siitä ongelmallinen, että jos roikun siinä käsivarret suorina, polveni ovat lattialla. Tämä on varmasti yleinen ongelma.

douv, meidän Pikku-ukkomme kuntoilee kotosalla pädillään pyörivän Nike Trainign Clubin tahtiin. Käsipainot ja kuntopallo hänelle on sitä varten hankittu ja lainattu isänsä joogamatto alustaksi, mutta jos ei laske ihan muihin tarkoituksiin hankitun pädin hintaa mukaan, niin hyvin edullistahan tuo on. Ja treenitavoissa on valinnan varaa, nilkkansa nyrjäytettyään mukelo keskittyi yläkroppaan ja käsivarsiin purkaakseen turhautumistaan pakolliseen treenitaukoon.

Pagba, se on varmasti hyvin yleinen ongelma

Pagba sanoi:

Leuanvetotanko on siitä ongelmallinen, että jos roikun siinä käsivarret suorina, polveni ovat lattialla. Tämä on varmasti yleinen ongelma.

Click to expand...

Miksi mä elin tämän lukiessani uudelleen yhden hallituksen kokouksen vuodelta kivi ja leipä, jolloin asiakysymysten lisäksi keskusteltiin mm. siitä, miten hankalaa pussilakana on saada ojennukseen kun sen sisällä on peitto...

Aloitin kuntokuurin tuossa syyskuun alussa. Takana on tuleva yrittäjyys; haluan ensi vuoden alussa olla hyvässä kunnossa jotta a) jaksan tehdä pitkiäkin päiviä ja b) näytän tulevien asiakkaidenkin silmissä reippaalta. Huhhuh, kuulostaapa ulkokultaiselta. Lisätäänpä vielä siihen se c) oma hyvä olo, joka itse asiassa on - tai ainakin sen pitäisi olla - ensisijainen tavoite ja heijastuu sitten kaikkeen muuhunkin elämään.

Olen periaatteessa harrastanut liikuntaa ja jopa kilpaurheilua melkein koko ikäni, mutta pari viime vuotta on mennyt jonkun yleisen laiskuuskohtauksen kourissa ja liikkuminen on ollut aika satunnaista. Sinänsä hassua, koska tykkään itseni rääkkäämisestä, en vaan ole jotenkin jaksanut viittiä. Paitsi hyötyliikuntaa kuten palstalla huhkintaa, sienestystä, kirjastoon kävelyä yms. Hyötyliikunnan ansiota lienee se että en ole ollut aivan rapakunnossa. En toki tunnusta olevani laiska, korkeintaan vähän mukavuudenhaluinen.

Hommasin siis pitkästä aikaa 3 kk salikortin, tein itselleni ohjelman ja lupasin pyhästi noudattaa sitä. Toistaiseksi olen noudattanut. On tosi hämmästyttävää miten nopeasti kroppa reagoi lisääntyneeseen rasitukseen positiivisesti. Esimerkiksi pötsi on nyt jo ihan selkeästi pienentynyt ja lihakset erottuvat selkeämmin. Hapenottokyky on mitä ilmeisimmin myös parantunut, ainakin intervallitreenissä saa paremmin tehot irti eikä meinaa ihan heti kuolla. Kuorsaan kuulemma vähän vähemmän kuin aiemmin. Palkitsevinta on se että housut eivät meinaa pysyä ylhäällä.

Ruokavalioon en ole toistaiseksi koskenut juuri lainkaan, koska mielestäni se on aika lailla kohdillaan; en esim. syö eineksiä ollenkaan ja pikaruokaakin vain krapulassa eli harvoin. Olen siis lähinnä lisännyt liikuntaa. Myönnän tosin olevani herkkuahteri; tykkään rasvaisista juustoista, viikunoista, suklaasta ja hyvästä oluesta. Vain viimeisestä olen vähän tinkinyt.

Olen innostunut ns. HIIT-treenistä, joka on sinällään aivan yhtä helvettiä, mutta onneksi se on kohtuullisen lyhytkestoinen. Kyse on siis intervalliharjoituksesta, jossa tehdään juoksua, pyöräilyä, kahvakuulaa tai mitä vaan esim. 30 sek täysillä ja 30 sek matalan sykkeen alueella tietyn ajanjakson ajan. Mun noudattamani HIIT on kahdeksan viikon puristus, jonka jälkeen teen 3-4 kk lähinnä salitreeniä ja kevyttä aerobista (kuten kävelyä) ennen uutta jaksoa.

Viikko-ohjelman runko tällä hetkellä lyhyesti:
Päivä 1: HIIT + kädet ja olkapäät
Päivä 2: HIIT + torso
Päivä 3: lepo
Päivä 4: HIIT + rinta ja yläselkä
Päivä 5: lepo
Päivä 6: HIIT + torso
Päivä 7: lepo

Salille on reilu kilsa matkaa, joten olen ottanut tavaksi kävellä treenimatkat. Tiedän, että joistakin tämä kuulostaa suorastaan huvittavalta, mutta helsinkiläisille kilometrin kävely ei aina ole mikään automaatio kun bussit ja ratikatkin kulkevat ovelta ovelle.

Kuten huomaatte niin jalkatreeniä ei tuohon sisälly ollenkaan. Se johtuu siitä, että teen nuo HIIT-intervallit spinning-pyörällä kovalla vastuksella, jolloin jalat ja takapuoli saavat kyllä tehdä aivan tarpeeksi duunia. Kunhan tuo HIIT-jakso loppuu, vaihdan ohjelmaa ja silloin jalkatreenit tulevat mukaan.