Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Kuinka rankkoja noi HIIT-treenit ovat? Itse olen ollut siinä käsityksessä, että 1-2 kertaa viikkoon olisi hyvä. Ehtiikö noista palautua?

Ehtii palautua (mutta tämähän on siis ihan mun kokemukseni). Tässä ohjelmassa on se idea, että se kestää vain 8 viikkoa, ja että se on progressiivinen: viikot 1-2 kahdesti viikossa, viikot 3-4 kolmesti, viikot 5-6 neljästi ja viikot 7-8 viidesti viikossa. Sen jälkeen on pidettävä ainakin kahden kuukauden tauko. Sen sijaan jos HIITtaisi jatkuvasti, niin 1-2 krt/vko on suositus johon voin ihan mutu-tuntumalla yhtyä täysin. Ohjelmassa on tarkoitus nostaa hapenottokykyä nopeasti ja polttaa rasvaa tehokkaasti. Lisäksi, jos musta HIITin jälkeen tuntuu etten jaksa tehdä salitreeniä perään niin sitten en vaan tee, kukas mua pakottaa. Vielä ei ole käynyt niin, mutta vikoilla viikoilla saattaa käydäkin.

Lisäksi rasituksen ja levon jaksotus muuttuu myös aina kahden viikon välein: ekassa jaksossa mentiin minuutti täysillä ja neljä minuuttia matalan sykkeen alueella, kolme kierrosta per kerta, kahdesti viikossa. Voin sanoa että alkuun tuokin meinasi olla aika kamalaa...

Oulrait kuulostaa ihan mielenkiintoiselta kyllä! Lisääntyykö myös intensiteetti noiden jaksojen aikana vai onko sitä sopivaa vaihdella fiiliksen mukaan tai erilaisen ärsykkeen saamiseksi viikon sisällä?

Tuollaista progressiivista HIITtiä voisin ehkä harkita itsekin joillekin kisoja edeltäville viikoille tai muutenkin talven ajaksi, kun ulkona liikkuminen on pakkasen takia välillä tuskaista ja toisaalta sisätiloissa juokseminen/pyöräily/soutaminen ei nappaa hirveästi pitkäkestoisina treeneinä.

Joskus olen tehnyt soutulaitteella hiitin tapaista treeniä ja mielestäni erittäin hyvä laite siihen. Saa aikalailla koko kropan tehtyä yhdellä liikkeellä.

Hiitin jälkeen tosiaan salitreeni voi jäädä hieman puolittaiseksi. Mitäpä jos treenaisi ekana yläkropan ja sen jälkeen vasta HIIT?

Varmaan sen treenin voi tehdä siinä järjestyksessä kuin haluaa tai kokee sopivaksi. Mulla tuo että teen ne samalla kertaa on lähinnä mukavuustekninen juttu.

Jotkut myös väittävät että HIIT pitäisi tehdä aamulla (mikä voi aikataulullisesti olla monelle hankalaa töiden takia) tyhjään mahaan (ehkä siksi että HIIT on sellainen treeni jossa voi helposti tulla huono olo) ja että sen jälkeen ei saisi syödä tuntiin mitään rasvanpoltion maksimoimiseksi (mikä onnistuu multa ihan hyvin, mutta ei välttämättä kaikilta). Toisaalta nuo kaikki väitteet on kyseenalaistettu. Totta kai jos hifistelee niin tuollaisilla jutuilla voi olla merkitystä, mutta luulisin että mun kaltaiselleni harrastelijalle on aika lailla sama noudattaako noita sääntöjä pilkulleen, kunhan liikkuu ja tekee kunnolla sen minkä tekee (eikä oksentele tai toisaalta pyörry kesken treenin). Mä ehkä painottaisin sitä itsensä tuntemista tuossa kohtaa.

Tässä tää ohjelma jota lähdin kokeilemaan, prosentit viittaavat maksimisykkeeseen:

Viikot 1-2
Harjoituksen kesto 15min, 2 krt/vko:
1 min 80-90%, 4 min 50-60%

Viikot 3-4
Harjoituksen kesto 17min, 3 krt/vko:
1 min 80-90%, 2min 50-60%

Viikot 5-6
Harjoituksen kesto 18,5min, 4 krt/vko
30 sek 80-90%, 30 sek 50-60% TAI 30 sek lepoa

Viikot 7-8
Harjoituksen kesto 20min, 5 krt/vko
1 min 80-90%, 30 sek 50-60%

Mulla loppui sykemittarista patterit viikolla 2 enkä ole jaksanut käydä ostamassa uusia, joten olen vaan siinä kuntopyörän selässä laskenut mielessäni sekunteja. Auttaa muuten kummasti orientoitumaan tuohon hommaan. Eikä se voi nyt niin sekunnilleen tarkkaa olla. Mulla on joo tosi tieteellinen lähestymistapa

Ihan kreisiä hommaa koko HIIT...

HIIT-jakso on nyt ohi. Paino ei ole tippunut yhtään tämän kahdeksan viikon aikana, mutta sen sijaan peilistä katsomalla eron huomaa aivan selvästi jopa itse. Se entinen bulkki on muuttanut muotoaan hyvään suuntaan. Kävin pari päivää sitten uusimassa salikorttini seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Nyt on totuteltu rasitukseen ja harjoiteltu liikeratoja, joten seuraavaksi lyhennän sarjoja ja lisään painoja. Tarkoitus on mennä isoilla painoilla jouluun asti ja sitten tehdä taas 10-12 toiston sarjoja muutama viikko. HIITin ajattelin ottaa uusiksi keväällä, joskus maalis-huhtikuussa. Tosin alkulämmittelyssä aion käyttää kuntopyörää edelleen 1-2 krt/vko niin että viiden minuutin ajan poljen 30 sek täysillä ja 30 sek hiljaa. Pysyy vähän tuntuma eikä tule takapuoli kipeäksi keväällä kun taas asettautuu satulaan.

Niin ja ennakkotiedoista poiketen jalkatreenit tulivat sitten kuitenkin mukaan ennen kuin HIIT loppui. Mulle tuli yhtenä saamuna salille kävellessä sellainen hassu väläys (nyt te pidätte kyllä mua hulluna) että mun jalkalihakseni valittivat mulle siitä että joutuvat aina vaan polkemaan eivätkä saa tehdä mitään kivaa kuten esim. kyykätä. Muutin päivän treenisuunnitelmaa lennosta, polkemisen jälkeen aloinkin tehdä jalkaliikkeitä oikein innolla. Se oli kivaa

Eka ultrajuoksu takana Joensuun Areenan noin 300 metrin pituisella radalla "juostuna"! 12 tuntiahan tuo tapahtuma kesti, mutta itse lönköttelin vajaa yhdeksän tuntia, joista 8 ensimmäistä tuntia vielä kohtuullista etenemistä. Sen jälkeen jalat sanoivat itsensä irti enkä nähnyt kovin mielekkääksi kävellä viimeistä neljää tuntia, joten jo aamuviideltä löysin itseni suihkun puolelta. Kahdeksaan tuntiin kilometrejä tuli kasaan noin 70. Hyvät fiilikset kuitenkin ja nytpähän sitä ymmärtää hieman mistä tuossa ultrailussa on kysymys. Varmasti viimeiseksi ultrajuoksuksi tämä ei jää! Jalkojen iskutusta pitänee kuitenkin harjoittaa ensin vaikkapa parilla kuuden tunnin kisalla ennen kuin lähden uudestaan näin pitkälle matkalle.

Vauhtihan on ollut reipasta 8 tuntia. Kuinkahan paljon vähän hitaampi vauhti olisi vaikuttanut energian loppumiseen. Maratonilla monella tulee seinä vastaan 30-35 km kohdalla. Nyt juoksit tuplasti tuon. Helppo ymmärtää, että monen tunnin juoksussa tarvitaan matalaa pehmeää askelta jotta rasitus jäisi mahdollisimman pieneksi.

Energiat eivät todellakaan loppuneet kropasta, sillä vatsa toimi ihan täydellisesti alusta loppuun ja sain kyllä syötyä ja juotua läpi kilpailun. Ongelmana oli nimenomaan jalkojen iskukestävyys ja erityisesti nilkat! Radalla juostiin 3 tuntia aina samaan suuntaan ja sitten oli suunnanvaihto. Rata kun oli kaiken lisäksi lyhyt eli 300 metriä, niin suhteessa matkaan tuli erittäin paljon käännöstä joka rasittaa nilkkoja.

Samanlaista seinää ei kuitenkaan tullut kisassa mitä ensimmäisessä maratonissa 26 km:n kohdalla. Silloin jalat menivät hetkessä hirveään jumiin ja loppu olikin yhtä tuskaa. Nyt ongelmat lisääntyivät hiljalleen. Ensimmäiset harmaat pilvet ilmestyivät jo 50km:n jälkeen ja koko ajan kivut lisääntyivät hiljalleen. Muistaakseni 50 km:n kohdalla vaihdoin kenkiäkin, sillä lähdin matkaan ohutpohjaisilla, kooltaan melko nafteilla, kisakengillä, jotka alkoivat painamaan joka puolelta hieman turvonnutta jalkaa. Vaihtokengät olivat hieman suuremmat, mutta tuntumaltaan kovat, joten niistäkään ei iloa ollut ja vaihdoin ne hetken päästä takaisin vanhoihin. Tästä viisastuneena ensi kertaa varten ostan kyllä parit paksupohjaiset ja vaimennetut kengät, jotka ovat lisäksi numeron tahi pari normaalia suuremmat.

Nyt alkaa oikeastaan vasta olemaan täysin palautunut olotila, kuukausi kisan jälkeen! Pari ekaa viikkoa olin henkisesti että fyysisesti aika poikki. Silti se muisto, joka tällaisista "ylipitkistä" fyysisistä suorituksista jää, on niin mahtava, että nälkä kasvaa syödessä. Olenkin ajatellut seuraavaksi kisaksi Pirkan hiihtoa 90 km perinteisellä tai kaukopartiohiihtoa 150 kilometriä eräsuksilla. Jälkimmäinen kuulostaisi jotenkin jännemmältä; luonnossa suunnistamista (erityisesti yöllä) ilman sen kummempia aikatavoitteita!

Tätä voisi kai pitää jo vakavana oireena elämänmuutoksesta. Hyvänä sellaisena kuitenkin.

Olen lähdössä kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun Pietariin. Vaikka Suomessa en käy kuntosalilla säännöllisesti, Pietarin kämpässä ei ole leuanvetotankoa enkä tiedä arvostaisiko kämppis olohuoneen lattialla hikisenä kierimistä ja pomppimista, joten olen etsiskellyt kuntosalia asunnon läheltä. Voi riemua kun löysin Planeta Fitnesin, etäisyys kotiovelta 400-500 metriä reittivalinnasta riippuen ja näytti ihan kelvolta. Hinnoista nettisivulla ilmoitettiin vain alkaen-hinta (noin 15e/kk) mutta kyllä tuota hintaa on varaa vähän nostaakin.

Oletan myös oppivani uusia sanoja salilla käydessä. Reisi, pohje, palautusjuoma, hauis, leuanveto, penkkipunnerrus.

Kuinka moni on tehnyt ruokavalioon jotain radikaaleja muutoksia, esimerkiksi viljatuotteiden käytön lopettaminen? Millaisia vaikutuksia muutoksesta on seurannut?

Itse harkitsen vakavasti viljatuotteiden käytön vähentämistä ruokavaliossa. Esimerkiksi leivän ajattelin kokonaan tiputtaa ruokavaliosta pl. kouluruoan yhteydessä 1-2 palaa silloin tällöin.
Aamupalaksi nimittäin syön tällä hetkellä lähes aina leipää ja leivän kylkiäisenä maistuu margariini, juusto ja hevosenmakkara. Ei kuulosta omaan korvaan järin terveelliseltä. Ajattelin vaihtaa leivän marjoihin, hedelmiin ja maitotuotteisiin. Ravintokuitua sitten esimerkiksi soijarouheen muodossa smoothien ainesosana. Ehkä joskus voisin aamupuuron itselleni sallia. Myös muuta ruokavaliota ajattelin muuttaa astetta kasvispitoisemmaksi ja vähentää perunan/riisin/pastan käyttöä. Liikun toisaalta aika paljon, joten mistäköhän sen hiilarin sitten repisi ruokavalioon vai tarvitseeko hiilareita loppujen lopuksi sittenkään niin paljoa. Lisäravinteita en juuri halua käyttää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Mulla on nyt menossa viides viikko, kun viljatuotteet ovat radikaalisti vähemmällä. Aamulla syön pienen lautasellisen puuroa ja muutaman tunnin päästä siitä yhden hapankorpun. Loppupäivänä en syö viljatuotteita, vaan olen sen sijaan syönyt proteiinipainotteisempaa ruokaa. Olen myös antanut itselleni luvan "lipsua" lauantaisin, jolloin voin syödä perunaa, riisiä, pastaa tai pizzan jossa on tietysti viljainen pohja. Vatsani on voinut paremmin, eli en ole enää niin kamalan turvonnut kaikesta viljasta mitä hyvin usein olen ollut. Kun vetäisin viikon viljatauon jälkeen lauantaina pizzan ja söin illalla vielä sallitun määrän irtokarkkeja, koin selvän sokerihumalan. Pyörin ihan ylikierroksilla, eikä uni meinannut tulla. Hyvä esimerkki siitä, että myös aikuisilla on hyvä olla karkkipäivä, ei pelkästään lapsilla. Nimenomaan yksi karkkipäivä silloin tällöin, koska sukat pyöri tuon viljatauon jälkeen oikeasti kintuissa.

En osaisi olla ilman aamupuuroa ja pieni viljan määrä järkevässä muodossa on hyvä. Pahimpia varmasti ovat vaaleat leivät ja pullat sekä ylenpalttinen määrä valkoista riisiä tai pastaa. Päivisin kokoan lounaani liha/kala/kana -puolelta, reilusti erilaisia raasteita, salaatteja ja hedelmiä. Viljaisat jälkiruoat jätän ottamatta. Sen sijaan rahkaa, moussea ja jäätelöitä olen syönyt viikollakin. Kotona iltapalaksi on joko hedelmäsmoothie, marjarahka, pikkulautanen johon olen koonnut esim. savukalaa, keitetyn munan, raejuustoa, tomaatin ja kesäkurpitsaa. Lisäksi olen järsinyt porkkanoita.

Oma tavoitteeni on saada kesäksi (jälleen kerran) muutamia kiloja pois, jotta jaksan vaeltaa rankassa Lapin vaellusmaastossa yli 100km. Rinkka tulee olemaan painava. Mieluummin paino rinkassa kuin omalla vyötäröllä. Tosin tässä keventämisessä saa olla tarkkana, että lihakset saavat tarpeeksi proteiineja ja muuta tärkeää. Olen käynyt kuntosalilla ja kuntopyöräillyt kotona, jotta saavutan jälleen kesätason jalkojen lihaksiin. Toukokuussa alkaa taas työmatkapyöräily. Olen vähentänyt 3000 cal/viikko eli 500cal/pvä (kun lauantaina saldo on +- koska täytyyhän ihmisen pizzaakin saada). Tämä on aika raju vähennys, mutta proteiinipitoinen sapuska on pitänyt nälän pääasiassa pois. Nälkä on yllättänyt vain muutamana iltana. Jonkun uuden tutkimuksen mukaan (olis vielä kiva tietää minkä) hiilihappopitoinen juoma estää rasvan palamisen elimistöstä. Olen siis jättänyt hiilarijuomat todella vähiin, yleensä perjantaille ja lauantaille (koska täytyyhän ihmisen saada myös limukkaa). Tätä tahtia kun jatkan kesäkuun alkuun, niin kiloja olisi pitänyt karista sellaiset 5. Katsotaan miten käy. Ja jos hyvin käy, niin ei ole pakko kärvistellä enää 500cal vähennystä vaan voi rauhassa hieman löysätä. Kesällä kun tulee liikkuneeksikin enemmän. Ja vielä 500cal vähennys mistä? Mun kokoiseni ihminen kuluttaa sohvalla makaamalla 1700cal päivässä, joten syön siis 1200cal päivinä, jolloin en harrasta liikuntaa. Liikuntapäivinä syön 1500cal, jotta paino ei lähtisi lihaksista vaan läskimakkaroista.

Ja kaikkia kiinnostaa ihan vietävästi?

Kiinnostaa. Olen itsekin totaaliseen rapakuntoon kyllästyttyäni aloittanut kuntoiluprojektin, juoksuohjelma C25K:n. Samalla katson syömistenkin perään. En laihduta, mutta vähennystä yritän sokerissa ja viljatuotteissa sekä vastaavasti lisäystä kasvispuolella. Alkoholin olen myös bannannut tyystin. Sokeri ja makeat ovat helppo nakki, koska en ole koskaan ollut makean perään. Eikä vaalea leipäkään puristele. Mutta ruisleivästä olen suorastaan elänyt ja riisi/pasta/peruna kuuluu halpana lisänä perheen elämään... Sain yllättävää apua leivän vähentämiseen, kun menin ostamaan Oliivi-Keijua. Kylmäpuristetussa oliiviöljyssä on voimakas maku ja niin on myös tuossa. Voisi sanoa, että on törkeän pahaa ! Eipä tee mieli leipääkään, kun olen vakaasti päättänyt kuluttaa tuon loppuun.

Juoksuohjelmassa olen kärvistellyt ensimmäisen viikon loppuun. En ole eläissäni ottanut juoksuaskelia kuin äärimmäisessä hädässä, joten alku on ollut lievästikin ilmaistuna karu. Ja kuitenkin kyse on vähäisestä määrästä juoksu/kävelyosuuksien vaihteluja. Jättäisin koko homman sikseen, jos en olisi julkisesti kertonut kaikille tästä (ja se on ollut tarkoituksenakin kertomisella, ettei sisu anna periksi lopettaa kesken). Hirvittää jo etukäteen seuraavan viikon aloitus, juoksuosuuksien pituus kasvaa koko ajan.

Olen lueskellut muiden rapakuntoisten kokemuksia C25K:sta ja lähes kaikilla juoksu on jossain vaiheessa helpottanut. Toivon totisesti, että tämä kuolemaa tekemisen vaihe menee ohi. Juuri tällä hetkellä vihaan juoksemista enemmän kuin koskaan ennen. Voi tietysti kysyä, että miksi valitsin kunnonkohottamiseen juuri sen asian, jota inhoan ! Ehkäpä alan käymään vielä jossain vaiheessa salillakin, koska minusta se on vielä typerämpää kuin juokseminen. Siellä ei ole edes ulkoilmassa.

Itse huomaan kunnon kohoamisen parhaiten, kun aloitan pyöräilyn ulkona ja alan kulkea työmatkaa pyöräillen. Matkalla on muutama melkoinen mäki ylös pojettavana. Kevään ensimmäiset viikot tuottavat pienoista tuskaa, mutta sitä alkaa päästä mäkiä viikko viikolta sujuvammin ylös. Kotimatkalla kyllä pienesti vaikuttaa se, kuinka naatti sitä on vedetyn työpäivän jälkeen ja kun syömisestä on siinä vaiheessa monta tuntia. Kuntopyöräily ja kuntosali auttavat jalkojen vahvistumisessa, että jalat tottuvat pian myöskin ulkofillarointiin.

Sen sijaan sisäkuntoilu ei auta joihinkin muihin lajeihin tipan tippaa, vaan jokaisessa lajissa tuntuu, että pitää löytää sellainen "oma kunnonkohotus". Uinti voi tökkiä, juoksu voi tökkiä, melonta voi tökkiä. Varmaan osittain on kyse myös oikean tekniikan löytämisestä, että kyseinen laji oikeasti sujuu ja samalla pääsee kiinnittämään enemmän huomiota siihen, miten oma kunto kohoaa juuri kyseistä lajia harrastamalla. Oma kunnon kohottamiseni on laiskaa. Olisin pää kainalossa jos vetäisin spinningpyörälläni kunnon intervallitreenin. Tiedän sen kerran ryhmäliikuntatunnilla koittaneena. Pysyttelen melkoisen tasaisessa polkutahdissa tavoitteena lähinnä kalorien kulutus ja jalkalihasten vahvistaminen.

Paino lähti yhtäkkiä putoamaan helmikuun alussa ja olen nyt yllättäen kahdeksan kiloa kevyempi kuin aloittaessani kuntokuurin syyskuussa. Mikä lie syynä että se nyt sitten äkkiä tipahti, kun koko ajan olen syönyt, treenannut ja nukkunut aika lailla asiallisesti. No, en valita Olo on mainio, eli mistään kovin vaarallisesta tuskin on kyse.

Olen nyt juoksuohjelman C25K neljännellä viikolla, enkä tee enää kuolemaa ! Nyt juoksun osuus on lisääntynyt 16 minuuttiin (välissä kävelytaukoja). Selkeästi kunto on parempi kuin aloittaessa, ei nyt ehkä ihan kohisten noussut, mutta paljon kuitenkin. Olen huomannut, että työ- tai muu stressi katoaa tehokkaasti lenkillä ja toimii myös "polttoaineena" sekä tekee lähtemisestä mielekkäämpää. Extrabonuksena on ollut unen laadun paraneminen!!! Pelkäsin tulevani kipeäksi juoksemisestä (leikatut polvet ja selkä lähinnä), mutta erittäin pienillä ongelmilla olen selvinnyt. Olen juossut hyvin matalalla profiililla ja vähäisellä tärähdyksellä. Joku voisi jopa huomauttaa, ettei juoksuni juurikaan poikkea reippaasta kävelystä .

Leivän syönnin lopettamisessa on ollut lipsumista ja pasta/riisi/peruna -osaston vähentämiseen suhtauduin alunperinkin skeptisesti. Yllättävää oli, että helppona nakkina pitämäni makean poisjättö muistuttikin itsestään makeanhimona, jota en muista oikein koskaan poteneeni :O. Ja en ollut tajunnutkaan, miten olin mentaalisella tasolla liittänyt alkoholin tiettyihin tilanteisiin, vaikka käyttö oli vähäistä aiemminkin. Olen esim. oikein stressaavan tilanteen jälkeen voinut ottaa lasillisen rentoutuakseni. Jotkut synapsit aivoissa olivat yhdistäneet tämän. Kova stressi -> mieleen tulee lasi viiniä. Mitään ongelmaa ei ole ollut vastustaa tätä mielihalua, mutta huomasinpa asian kuitenkin.

Vihannesten lisääminen on sujunut hyvin. Suosikkini on salaatti-tomaatti-paprika-raejuusto. Ruokajuomaksi olen ottanut piimän. Protskuja, protskuja pitää saada, etteivät lihakset (ne toivottavasti kehittyvät sellaiset) katoa ! Paino on pudonnut pari kiloa, mutta vyötärön olisin suonut kaventuneen enemmänkin. Haluaisin edelleen käyttää lempifarkkujani, jotka ovat olleet jo pari vuotta odottamassa ohuempaa vyötäröä...

Päätän tähän raporttini. Nimimerkillä "Totaalisesta sohvaperunasta kuntoon"

No niin, on tässä tullut tehtyä itsekin elämäntapamuutos. Tällä kertaa ihan kunnolla, eikä mitään "no kaipa tuota voisi liikkua enemmän"-nönnöilyä jota olen usean vuoden tehnyt. Viime kesänä varsinkin tuli nönnöiltyä kun olisi pitänyt pyöräillä töihin, mutta sain itseni lukuisilla tekosyillä kulkemaan bussilla Eli nyt aloitin paljon motivoituneena, kun oikeasti tajusin kuinka paljon olin lihonut, kuinka vähän liikuin ja kuinka paljon tuli herkutelin tekosyyllä "no kai nyt tämän kerran".

Viime vuoden puolella aloittelin jo elämäntapamuutosta, mutta stressi lopputyöstä vei maun koko hommasta. En halunnut stressata kahta asiaa yhtä aikaa, joten elämäntapamuutoksen työnsin sivuun, vaikka olin jo onnistunut tiputtamaan painoa, lopettamaan napostelun ja pysymään ruokarytmissä.

Tammikuussa aloittelin uudestaan ja otin arkirytmiin takaisin kävelyn, kuntopyöräilyn ja venyttelyn. Oli vähän pakkokin kun jäin työttömäksi opiskelun jälkeen ja halusin arkirytmin. Taas hiukan laiskaa ja helmikuussa laistoin taas. Mietin miten oikeasti innostuisin liikkumaan ja kekkasin, kuntopyöräily on oikeasti todella tylsää! Vaikka katsoin samaan aikaan Netflixiä niin se oli vaan tylsää. Eihän siitä innostu! Ja halusin kunnolla tietää miten syke nousee ja kaloreita kuluu joten hankin sykemittarin. Oikeastaan tuo sykemittari oli miten sain itseni innostumaan liikunnasta. Tykkään tilastoida omaa liikuntaani ja siihen sykemittarin, HeiaHeian ja Kiloklubin yhdistelmä toimii loistavasti. Maaliskuussa homma alkoi oikeasti sujumaan, kuntopyöräilyn jätin, ruokarytmi toimi ja aloitin kuntosalilla käynnin loppukuusta. Kotona tein kuntosaliharjoitteita ilman laitteita ja kokeilin jumppavideoita Youtubesta. Nyt huhtikuussa olen keksinyt tavoitteeni: haluan lihaksia, timmiytyä ja kestävyyttä.

Ruoasta vielä, seurailen sitä Kiloklubin avulla että homma on OK, mutta en kuitenkaan vedä übertiukkaa linjaa ruoasta, koska yksinkertaisesti nautin ruoasta ja ruoan teosta. Olen oikeastaan vaan keventänyt ruokaa ja herkkuruoat sitten syödään viikonloppuna eikä joka päivä. En napostele ja vihannesten ja kasvisten lisäämisen ruokaan hoidan pakastekasviksilla helppouden vuoksi. Vielä on ruoan kanssa hiomista, kuten proteiini lisääminen, mutta perusasiat on kunnossa.

Eli minut sai motivoitumaan kun hankin sykemittarin ja askelmittarin ja aloitin tilastoimaan liikuntani ja ruokani. Yksinkertaista, mutta toimii minulla

Haluan raportoida saavutukseni: noin kolme kuukautta Pietarissa säännöllisesti salilla käytyäni ja leuanvetoja avustettuna (30-60 % pois omasta painosta kivalla laitteella) tehtyäni kokeilin eilen illalla menisikö yksi leuka ilman apuja, ja sehän meni. Olin iloisesti yllättynyt ja niin oli myös avomussu. Tästä on hauskaa jatkaa.

Hienoa douv!

Minun saavutukseni on 20 min juoksua (juoksua, hölkkää, raahautumista) putkeen! Se tuli ihan yllättäen ja puskista, koska en katso etukäteen juoksuohjelmani kulkua. Jos olisin tuonkin lukenut etukäteen, niin voima olisi valahtanut jäsenistä jo silkasta kauhusta !

Minä aloitin juoksemisen C25K appin avulla tammikuussa (hurjaa). Lähtökunto juoksemiseen oli pyöreä nolla, poikaystävällä
oli juoksutaustaa, joten hänellä ei ollut mitään vaikeuksia juosta minun kanssani.
Aluksi oli ihan hirveää juosta. Muistan miten kauheaa oli kun eka kertaa piti juosta viisi minuuttia putkeen.
Nyt juokseminen on mielestäni useimmiten todella kivaa. Jaksan juosta (en mitään hurjaa vauhtia, mutta juoksua se kuitenkin on) semmoiset
30 min putkeen. Ehkä pidempäänkin, en ole jaksanut juosta puhelin mukana pitkään aikaan enkä yhtään osaa arvioida lenkkien pituuksia.

On ollut tosi kiva juosta lenkkipolulla nyt kun se on vihdoin sulanut. On myös aika hurjaa, että
enää en ihan totaalisesti kuole ylämäkiin, vaan jaksan juosta ne ylös ihan yllättävän hyvin. Erityiskivaa on, kun jaksan pyöräillä ylämäet ylös asti paremmin kuin ennen.
Yhtä ylämäkeä en ollut aiemmin jaksanut pyöräillä ylös asti, mutta nyt keväällä sekin onnistui.

En tiedä onko paino mitenkään merkittävästi pudonnut,
lähinnä olen kiinteytynyt (varsinkin jaloista).

Mutta joo, kivasti pääsen Doctorin companioniksi juoksentelemaan.

Vampirelady sanoi:

Mutta joo, kivasti pääsen Doctorin companioniksi juoksentelemaan.

Click to expand...

Challenge accepted, byhähä.

Mulla on meneillään jonkinsortin sokerin ja vähän muidenkin turhien hiilareiden karsiminen ruokavaliosta koska olen huomannut etteivät ne vaan sovi mulle (olisi kiva vetää karkkia ilman että naama kertoo siitä aggressiivisesti seuraavana päivänä mutta ei). Missään täyslakossa en ole, jos jossain on tarjolla pullaa niin syön, mutta ehkä muiden ihmisten karkkitarjoilujen voimalla olen ihan hyvin onnistunut ohittamaan kaupassa karkkihyllyt itse, ja makeaa tekee myös ehkä aavistuksen verran vähemmän mieli. Saa nyt nähdä miten tämä toimii pitkällä tähtäimellä, mutta kokeillaan nyt ainakin.

Se muiden hiilareiden välttely on vähän vaikeampaa kun jotain ihmisen täytyy kuitenkin syödä, ja en satu tykkäämään ruuanlaitosta juuri yhtään. Olen aika vakuuttunut että helppoja mutta maukkaita ja terveellisiä reseptejä joilla saa laitettua yhden annoksen ruokaa kerrallaan ei ole olemassakaan (ehkä parin pastareseptin lisäksi, mutta samalla kahdella ruualla ei huvittaisi myöskään elää, puhumattakaan sitten siitä että haluaisi olla syömättä pastaa ihan joka päivä). Joten aika usein tulee turvauduttua eineksiin, joista kuitenkin ois kiva vähän vähentää.