Ensivaikutelma

Aloitan nyt tästä mieltäni askarruttavasta ja väittelyäkin herättävästä aiheesta uuden keskustelun, kun en havainnut tälläistä vielä olevan.

Eli ensivaikutelma. Kun tapaa uuden ihmisen ja vaihtaa tämän kanssa muutaman sanan ja vaikkapa puristaa kättä, saa väkisinkin jonkinlaisen kuvan kyseisestä ihmisestä. Tulkoon kuva sitten ulkonäön, äänen, sanavalintojen tai muun olemuksen välityksellä, se on kuitenkin monesti juuri se ratkaiseva lenkki, tutustuuko ihmiseen lähemmin vai ei. Omalla kohdallani olen monesti havainnut, että jossakin vaiheessa huomaa, että ensivaikutelma olikin väärä. Tämä on usein siinä vaiheessa, kun ollaan vasta tuttuja. Sitten, kun oppii todella tuntemaan ihmisen, huomaan monesti, että mieleeni piirtynyt alkuperäinen kuva oli kuitenkin se oikea.

Pitävätkö ensivaikutelmat siis paikkansa pitemmän päälle? Riippuuko ensivaikutelman paikkansa pitävyys kyseisten henkilöiden ihmistuntemuksesta? Millaisia kokemuksia teillä on?

Tämän keskustelun saa toki poistaa, jos tälläinen jo löytyy.

Tästä asiasta on tullut käytyä kiihkeitäkin keskusteluja. Itse olen sillä kannalla, että ensivaikutelma ei pitemmän päälle kerro paljoa ihmisestä. Kuitenkin, jos en jostain ihmisestä pidä ensitapaamisella, en pidä hänestä myöhemminkään, yleensä.

Sitä en osaa sanoa, miksi en jostain ihmisestä pidä. Sellaisia pakkotuttuja ei onneksi ole paljoa ja nuo kyseiset ihmiset eivät taida pitää minusta yhtään sen enempää kuin minä heistä. Tällaisten ihmisten kanssa ensitapaamisella keskutelun aihe, aika ja paikka eivät olleet suotuisia kenellekään osapuolelle. Voi hyvinkin olla, että emme pidä toisistamme vain, koska saimme niin huonot ensivaikutelmat. En jaksa kuitenkaan uskoa siihen. Vaikka olisinkin saanut hyvän ensivaikutelman, en usko, että olisin kyseisistä ihmisistä pitänyt pitemmän päälle.

Useammin kuin kerran olen erehtynyt ihmisestä ensivaikutelman perusteella ja myöhemmin ihminen on osoittautunut joksikin aivan muuksi. Erään nyt erittäin hyvän ystäväni kanssa kävi näin. Ensitapaamisen perusteella en olisi ikinä uskonut, että meistä tulisi hyvät ystävät. Kertooko se, että minulla on huono ihmistuntemus? Ei minusta. Ensivaikutelmaan voi vaikuttaa niin moni asia. Tiedän itsestäni, että jos jännitän tai olen väsynyt tai huonolla tuulella, minusta ei saa hyvää kuvaa. Siksi yritän olla jumittumatta ensivaikutelmiin ja antaa ihmisille mahdollisuuden hurmata minut upealla persoonallisuudellaan... Tai minulla on huono ihmistuntemus...

Ensivaikutelmat eivät minun mielestäni pidä pidemmän päälle paikkaansa. Olisi ehkä parempi jos ihmiset eivät olisi niin riippuvaisia ensivaikutelmistaan ja niiden ns.onnistumisesta. Eikä ensivaikutelman paikkansapitävyys riipu kyseessä olevien ihmisten ihmistuntemuksesta, sillä aivan yhtä hyvin pieni lapsi saa toisesta ihmisestä ensivaikutelman kuin kokeneempikin ikäihminen. Olisi tietysti ihanteellista, jos ihmisillä ei olisi päässään niin pinttyneitä odotuksia toisistaan heti ensi tapaamisella, koska jos näin ei olisi, meillä kaikilla olisi varmasti laajempi ja monipuolisempi tuttavapiiri ja sitä kautta kenties parempi ihmistuntemus ja ehkä jopa suvaitsevampi mieli...!! Itsellänikin nimittäin on joitain sellaisia (typeriä?) kriteerejä, joiden perusteella vedän toisesta ihmisestä ensitapaamisen perusteella tiettyjä johtopäätöksiä. Esimerkiksi jos tuo ihminen ei katso minua silmiin, minun on hyvin vaikea alkaa pitää hänestä. Tai jos hän kiroilee heti ensimmäisessä lauseessaan, saatan helpostikin pitää häntä siitä eteenpäin epäkohteliaana tai ylimielisenä.

Minun mielipiteeni on se, että jokainen ensikohtaaminen kenen tahansa ihmisen kanssa on enemmän tai vähemmän sattuman sanelemaa. Voit sopia tapaamisen toisen ihmisen kanssa mutta et voi vaikuttaa siihen, millainen tunnelma sillä paikalla sillä hetkellä on, tai millä tuulella sinä tai se tapaamasi ihminen on. Kaikki tuollaiset asiat vaikuttavat aina, vaikkei niitä aina ehkä ymmärräkään ottaa huomioon. Vaikka jos olisi oikein sateinen ja kylmä päivä ja olisin muutenkin huonolla tuulella ja tapaisin silloin sattumalta kadulla jonkun ihmisen, en varmaankaan antaisi hänelle kovin imartelevaa ensivaikutelmaa itsestäni, eikä hänkään varmasti varsinaisesti ihastuisi minuun... :wink: MUTTA jos olisinkin tavannut tuon saman ihmisen aurinkoisena kesäpäivänä ollessani hyvällä tuulella, meistä olisi hyvinkin voinut tulla läheisetkin ystävät.

Ja tuollaisiin asioihin ei aina voi vaikuttaa - paitsi ehkä korkeintaan koettamalla olla suvaitsevaisempi ja välttää juuttumista tiettyihin ennakkokäsityksiin. Voi olla, että minäkin olen menettänyt parikin tutustumisen arvoista ihmistä elämästäni sen takia, etteivät he ole ensitapaamisellamme katsoneet silmiin. Mistä tietää, kuinka hyvä syy sillä toisella ihmisellä sillä hetkellä oli siihen, enkä voi myöskään tietää, kuinka mielenkiintoinen ihminen hän tuosta piirteestään huolimatta on.
Niinkuin eräs kaverini kerran sanoi: "Kaikki ihmissuhteet ovat onnellisia vahinkoja."

Ensivaikutelma pettää usein, se on todettu kyllä. On myös hyvin vaikea sanoa millaisen ensivaikutelman itse annan muille. Olisikin mielenkiintoista kuulla joskus mitä ihmiset ovat ensikohtaamisella ajatelleet minusta. Tai ehkä parempi etten tiedä.

Se on tosiaan mielenkiintoista että sellaiset ihmiset joita en voi kerta kaikkiaan sietää ovat olleet sellaisia jo ensikohtaamisella. Harvoin ihminen pääsee henkiselle mustalle listalleni alle viiden minuutin tuttavuuden jälkeen, mutta on noitakin sattunut muutama. Ja täytyy sanoa etten kyseisistä ihmisistä pidä sitten lainkaan, lähinnä on inhotukseni syventynyt mitä enemmän heitä olen oppinut tuntemaan. Mikähän siinä on että itselleen todella hankalan ihmisen tietää jo miltei ennen kuin tämä on kerennyt sanoa mitään?

Se riippuu paljon ihmisestä jonka tapaa. Joistakin tietää heti että kyseisen tyypin kanssa ei tule toimeen, kun taas joistakin voi jäädä hyvinkin epäselvä olo.
Joskus joku ihminen vaikuttaa ensitapaamisella tosi ärsyttävältä, mutta kun sitten paremmin tutustuu niin huomaa että eihän tuo nyt niin kamala olekaan.
Noin minulle kävi kun aloitin viime syksynä amiksessa. Aluksi uudet luokkakaverini olivat mielestäni ihan älyttömän ärsyttäviä. Tämä varmaankin johtui siitä että koska en itse ole sieltä kaikkein puheliaimmasta päästä enkä siten mennyt juttelemaan luokkalaisilleni, niin kaikki muut jotka heti alkoivat kaveerata keskenään vaikuttivat tosi rasittavilta. Sitten kun onnistuin tutustumaan ihmisiin niin hupsista vain, nehän olivatkin ihan mukavia. Ja nykyisin tosi hyviä kavereitani. Niin se ensivaikutelma voi pettää... :roll:

Laureloth sanoi:

Joskus joku ihminen vaikuttaa ensitapaamisella tosi ärsyttävältä, mutta kun sitten paremmin tutustuu niin huomaa että eihän tuo nyt niin kamala olekaan.

Click to expand...

Juuri näin, mutta omalla kohdallani, kun opin lopulta pikäaikaisen tuttavuuden jälkeen oikeasti tuntemaan ihmisen sisimmänkin, huomaan, että olin kuitenkin oikeassa silloin, kun tapasin ihmisen ensikertaa.

Olen aika herkkä vaistoamaan ympäristöni ja ihmiset. En yleensä keskity ainoastaan ulkonäköseikkoihin tai en ainakaan ajattele asiaa. En monesti edes tiedä, mistä päättelen asioita. Omalla kohdallani ensivaikutelmaan vaikuttavat tekijät ovat monesti tiedostamattomia..

Eikös sitä niin sanota, että "Koskaan et saa toista mahdollisuutta antaa hyvää ensivaikutelmaa"? Ihan tottahan se on. Kaikki muodostavat oman käsityksensä tapaamastaa henkilöstä ja täydentelevät sitä ajan kuluessa. Joskus sitä käy niin, että tapaa ihastuttavimman ja hurmaaviman ihmisen ikinä ja ajattelee, että "Wow! Tässä on nyt aivan täydellinen tyyppi! Missä tällasia oikeen tehdään?", mutta kun tutustuu tähän ihmiseen, saattaa hänestä paljastua puolia, jotka eivät todellakaan vastaa mielikuviemme ideaalia ihmistä. En nyt tarkoita tässä mitään elämää suurempia salaisuuksia, vaan pieniä asioita. Tapoja, luonteenpiirteitä...
Tämähän toimii luonnollisesti myös toisin päin. Todella törkeästi käyttäytyneestä, vastenmielisestä henkilöstä saattaa paljastua yllättäviäkin puolia.

Ihminen on erehtyväinen ja ensivaikutelma saattaa pettää, mutta siitä voi olla myös suurta hyötyä sosiaalisessa elämässä. Antamalla hyvän ensivaikutelman sitä pystyy tutustumaan helpommin uusiin ihmisiin.

Tämä oli muuten ensimmäinen viestini Vihreässä Lohikäärmeessä. Millaisen ensivaikutelman saitte? :wink:

Frosty sanoi:

Tämä oli muuten ensimmäinen viestini Vihreässä Lohikäärmeessä. Millaisen ensivaikutelman saitte? :wink:

Click to expand...

Ehkä offia, mutta menkööt nyt tämän yhden kerran.
Minä ainakin sain kuvan ajattelevasta ihmisestä, jolta varmasti saadaan tulevaisuudessa lukea mielenkiintoisia kommentteja. Useimilla ensimmäiset viestit eivät nimittäin ole mitenkään hirveän kummoisia. (Ja paraskin puhuja tässä.. ^^)

Olin juuri mummoni sisaren syntymäpäiväjuhlissa ja kiinnitin jälleen huomiota siihen, kuinka ihmiset kättelevät. Minä en voi kertakaikkiaan sietää löysää käden puristusta. Käsi vaan lätkäistään löysänä käteen ja itse saa puristaa. Tuo on yleensä juuri naisten vitsaus. Löysä kättely antaa minulle sen vaikutelman, että henkilö on ylimielinen ja pitää minua jotenkin itseään alempiarvoisena. Ikään kuin ei voisi kosketttaa niin rahvaanomaista kättä kunnolla. Kun kerran kätellään, miksi ei kätellä kunnolla ja katsota samalla silmiin? No, kai tuokin on sitten osa omaa persoonallisuutta, vai? Mitä kedenpuristus kertoo teille, vai kertooko mitään?

Boah sanoi:

Käsi vaan lätkäistään löysänä käteen ja itse saa puristaa.

Click to expand...

Jooh, itse olen törmännyt samanlaisiin, myös miehissä. Viimeksi tänään. Iso, vanhempi mies jonka kuvittelisi osaavan kätellä reippaasti, mutta ei niin ei. Siinä sitten itse tuntee puristavansa liiankin kanssa, kun yrittää jonkinlaista kättelykontaktia luoda. Kukaan ei ole tosin vielä valittanut kivuaalista kättelystä, joten ehken ole tuhonnut kovin monia sormipareja. Eipä minulla ole kyllä käsivoimiakaan.

En sen kummempia luonneanalyyseja kättelystä revi, mutta tietty sen huomaa jos toinen vain lätkii kättä sinne päin. :roll:

Itse en kamalasti luota ensivaikutelmaan. Toinen nyt voi olla ties missä mielentilassa, eikä se välttämättä kerro, millainen hän on "normaalisti". Tästä syystä olen taipuvainen antamaan urpoillekin toisen tilaisuuden.

Kättely on tosiaan yllättävän iso osa ensivaikutelmaa. Sellainen kylmällä vedellä täytetty kumihansikas ei ainakaan ihmeemmin innosta.

Joo no ensivaikutelma on mun mielestä aika tärkeä, vaikkei nyt aina olisikaan oikea... Musta saa yleensä aina sen käsityksen etten osaa olla hiljaa ja pölisen vaan menemään jne.. Mutta se ei pidä paikkansa... Yleensä uudessa seurassa mä oon kova puhumaan sillä että yritän peittää oman epävarmuuteni ja sitten kun tutustuu minuun paremmin löytää monia kerroksia... Tai siis löytää jos vaan osaa etsiä niitä oikeista paikoista... :wink: Jotkut eivät koskaan pääse pintaa syvemmälle ja jotkut taas pääsevät. Kaikki riippuu siitä miten paljon haluan kullekin ihmiselle paljastaa..

Joskus ensivaikutelma voi olla aikamoinen sodan julistus... Pari kertaa on tapahtunut niin että jo ensi silmäyksella ollaan puolin toisin luotu sotaisat katseet toisiimme ja tempperamentit ovat vaan räjähdelleet tavatessamme.. Jotakin ihmistä voi todellakin vihata sydämmen kyllyydestä jo pelkän ensisilmäyksen perusteella ja yleensä asia toimii kumpaankin suuntaan samalla tavalla.. Kerran ihmettelin et miten jotkut pitää yhtä jätkää NIIN komeana ja NIIN ihanana kun taas itse vihasin häntä sydämmeni kyllyydestä kyseistä henkilöä jo heti ensisilmäyksellä. Samoin vihasi hän minua... Vähän paremmin tutustuessamme, kun kerran samassa porukassa tuolloin liikuttiin niin kaikki vain tuki ensivaikutelmaani.. Se aika kun tunnettiin niin oli yhtä piilovi***ilua puolin toisin ja pelkkiä sodanjulistuksia... Onneksi en oo kyseistä henkilöä sen kummemmin nähny...

Joskus taas ensivaikutelma voi pettää. Tämä kävi kun tapasin ensimmäisen kerran hyvän ystäväni.. Alussa en pitänyt hänestä yhtään ja ajattelin hänen olevan vain joku tyhmä tyyppi, johon ei sen kummemmin tarvi tutustua... No kaveripiirin takia tapasimme useamman kerran ja joka kerta osoitti aina vain enemmän ensivaikutelman voivan olla pettävä... Silti pidän ensivaikutelmaa erittäin tärkeänä, mutta myös harhaanjohtavana... Ensi tapaamisella käytös merkitsee paljon ja kaikki käyttäytyy oudossa/uudesa tilanteessa eri tavalla kuin normaalisti.. Joten vaikka ei jostakin pidä heti ensitapaamisella jostakin, niin minusta kannattaa yrittää ainakin tutustua kyseiseen henkilöön ainakin hieman paremmin, että näkee pitääkö ensivaikutelma paikkansa... Mutta tää on vaan mun mielipide ja kaikilla on tottakai oma mielipiteensä niin voi aina väittää vastaan jos siltä tuntuu....


Off topic: SamvaisUrhea et ehkä pitäisi minusta heti ensitapaamisella, koska tosiaankin kiroilen yllättän paljon tytöksi, mikä taas johtuu siitä että suurimman osan "kasvuaikaani" liikuin jätkäporukassa ja kiroilu on vain jotenkin jäänyt "päälle", tosin nykyään alkaa kaveripiiriini kuulua myös paljon tyttöjä joten toivotaan tämän "pahan tavan" tästä hieman parantuvan...

Ensinnäkin Inayalle: voit olla oikeassa, ehkä en pitäisi sinusta heti ensivaikutelman perusteella jos kiroilet paljon tosin täytyy myöntää, että olisin siinä tapauksessa jonkin verran tekopyhä, sillä kiroilen omissa oloissani ja kaveripiireissäni minäkin joskus hiukan liikaa..!! Olen silti opetellut olemaan kiroilematta muissa ns. "virallisemmissa" tilanteissa, eikä mielessäni edes kävisi kiroilla vieraan ihmisen kuullen. Sellainen vaan kertakaikkiaan kuulostaa jotenkin hirveältä vaikka tietenkään kiroileminen sinällään ei tee ihmisestä sen huonompaa.

Toiseksi, tuli mieleeni...! Tässä on paljon puhuttu siitä, miten jokin epämiellyttävä piirre/ominaisuus ensitapaamisella voi vaikuttaa siihen, että kyseisestä ihmisestä jää ikuisesti huono kuva, huolimatta siitä kuinka mukava ihminen hän silti voisi olla. Mutta mietinpä tuossa, että onko kenelläkään päinvastaisia kokemuksia? Eli onko käynyt niin, että olette saanut todella mukavan, kohteliaan ja miellyttävän ensivaikutelman jostain ihmisestä, mutta hän onkin myöhemmin osoittanut olevansa aivan kaikkea muuta? Itse nimittäin muistan tuontyyppisen tapauksen jostain menneisyydestä. Ensivaikutelman perusteella hän vaikutti kiltiltä ja jopa ujolta, sydämelliseltä ja hyväntahtoiselta ja sen takia meistä tuli ystävät, mutta hieman myöhemmin jouduin toteamaan, että hän olikin oikeasti melko röyhkeä tyyppi, ainakin kaikkea muuta kuin ujo.

Niin että siis... jospa toisilla ihmisillä on ns. harjoiteltu ensivaikutelma-persoona, joka konemaisesti haluaa miellyttää toista, vaikka se vaatisikin suorastaan teeskentelyä? Vai onko heidät vain kasvatettu antamaan itsestään miellyttävän kuvan, katsomaan silmiin ja sanomaan päivää ja avaamaan mummoille ovia, vaikka se ei varsinaisesti heidän luonteelleen sopisikaan??

Mielestäni ihmisen luonne heijastuu läpi, vaikka ensitapaaminen olisi miten väkinäinen ja henkilöt itselleen epäedullisessa asemassa. Jokainen on hermostuneenakin erilainen. Tunnen kyllä muutamia ihmisiä, jotka voivat olla aivan mitä vain. Niin loistavia näyttelijälahjakkuuksia ja joka tapaamisessa mukautuvat henkilöön, jonka tapaavat. Tälläinen ensivaikutelma voi ainakin olla todella pettävä.

SamvaisUrhean kysymykseen vastaisin, että en ainakaan juuri nyt muista ketään henkilöä, joka olisi aluksi vaikuttanut mukavalta ja loppujen lopuksi ollut kuitenkin ilkeä. Olen toisinaan saanut ihmisistä erittäin huonon vaikutelman ensitapaamisen perusteella. Olen yrittänyt tutustua näihin henkilöihin, mutta päätynyt aina samaan lopputulokseen. Minulla ei ole ennakkoluuloja ihmisten suhteen. Yritän tutustua tasapuolisesti kaikkiin ihmisiin, enkä ole ikinä se, joka vihaa ensiksi. Monesti vain on niin, että jotkut ihmiset eivät jostain syystä pidä minusta ja osoittavat sen selkeästi. Miksi pitäisin ihmisistä, jotka ovat ilkeitä minulle?

Eri juttu on tietysti ihmisten tarkkailu. Minusta on äärimmäisen mukavaa istua vaikkapa ostoskeskuksen kahvilassa ja katsella ihmisiä, miettiä, millaisia he mahtavat olla ja mitä he tuovat minulle mieleen. Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele minua jonakin kyylänä. Itse en käyttäisi sitä sanaa. Tuijottaminen ja katselu ovat nimittäin eri asioita. :wink:

Eli onko käynyt niin, että olette saanut todella mukavan, kohteliaan ja miellyttävän ensivaikutelman jostain ihmisestä, mutta hän onkin myöhemmin osoittanut olevansa aivan kaikkea muuta?

Click to expand...

Nyt kun mainitsit niin muistin yläastekaverini. Aluksi hän vaikutti oikein ystävälliseltä ja mukavalta ihmiseltä, jonka kanssa ruotsin tunnit sujuvat joutuisasti (hauska sanonta, oli pakko käyttää...). Myöhemmin hän osottautui kauheaksi selkäänpuukottajaksi ja kauhean ylimieliseksi, ja joka loukkaantui kun en antanut läksyjä kopioitavaksi. Onneksi ei ole sen kanssa täytynyt olla enää tekemisissä.
Myöhemmin sain tietää, että muutkin olivat pitäneet kyseistä henkilöä aluksi oikein mukavana, mutta huomanneet erehtyneensä. Ilmeisesti hän piti aluksi jotain esitystä päällä ja puukotti sitten selkään. En luota helposti uusiin tuttavuuksiin ja tuo on yksi syy lisää, miksi aion vastaisuudessakin olla alussa varautunut uusien ihmisten kanssa.
Se, että on varautunut uusien tuttavuuksien kanssa ei tarkoita, että ei olisi avoin tutustumaan heihin. Luottamus on ensin saatava molemmin puolin. Ihmisiin, joihin ei ole ensitapaamisella jo luottanut, on vaikea luottaa myöhemminkään, vaikka kyseisestä ihmisestä muuten pitäisi. Se on usein asia, joka jää ensivaikutelmasta elämään.

Yhden ihmisen olen tavannut, joka osasi periaatteessa olla mitä tahansa. Kyseessä oli minua nuorempi naisihminen, joka vaikutti hyvin ystävälliseltä ja kohteliaalta. Jäi ihan mukava vaikutelma.
Myöhemmin huomasin hänessä paljon ylimielisiä piirteitä ja muutenkin luonne tuntui kummalliselta. Opin tietämään, että kyseinen ihminen oli melkoinen manipulaattori, joka osasi kätkeä todellisen minänsä melkoisen etevästi. Kyseessä oli hyvin itsekäs ja kammattova persoona, jolla epäilen olevan myös jonkinlaisen narsistisen luonnehäiriön. Hänet ensi kerran tavanneet ovat kuitenkin kehuneet häntä aivan ihanaksi luonteeksi, eivätkä välttämättä tule edes koskaan huomaamaan hänen sisintään, hän kun pyöritteli lähimpiään miten tahtoi ja usutti nämä välillä toisiaan vastaan.
Melkoisen pelottavia tällaiset yksilöt ovat :S

Nyt kun ensivaikutelmista puhutaan, niin olen ulkonäöltäni vähän juntin näköinen. Tästä johtuen monet pitävät minua jotenkin vähä-älyisenä ja kohtelevat alentuvasti (puhuvat kovaa ja artikuloivat erityisen huolellisesti) ensitapaamisella. Eikä asiaa ainakaan auta se, että olen hieman hiljaista sorttia uusien tuttavuuksien parissa. Sitten kun sanonkin jotain "fiksua" tai "älykästä" tai muuten vain osoitan todellisen luonteeni, niin monelta on leuka loksahtanut ja silmät melkein pudonnut, että "oho, eihän toi mikään daiju ookkaan".

Toisaalta minulla on myös tapa "koetella" ihmisten älykkyyttä ja taitoja. Yleensä varsinkin minua ensitapaamisella tyhmänä tai kyvyttömänä pitämät henkilöt ärsyttävät minua siinä määrin, että osoitan heidän olevan selvästi väärässä ja tämä yleensä karkoittaa heidät.

Edellä mainituista seikoista johtuen minun on hieman vaikea ystävystyä ihmisten kanssa, mutta jos joku (tasavertainen) vaivautuu, yleensä tutustuu mukavaan tyyppiin. Eli ainakin omalla kohdallani ensivaikutelma on suhteellisen usein väärä.

Hmmh. Yleensä sanotaan, että ensivaikutelma petää, ja se pitääkin suurimmaksi osaksi paikkansa. Kuitenkin, mitä enemmän ihmisiä tapaa ja heidän kanssaan puhuu, sitä helpommin tulee varmaan muodostettua paikkansa pitäviä päätelmiä jo ensivaikutelman perusteella. Ihmisestä voi nähdä paljon päältä päin, mutta toisaalta hyvin paljon kätkeytyy myös sisälle. Esimerkiksi mustat vaatteet eivät aina ole surun merkki, eikä keltainen kieli iloisesta mielestä. Eli ensivaikutelmaa kannattaa pohtia, mutta siihen ei pidä luottaa liiaksi.

Olen itse yleensä varsin varautunut uusien ihmisten kanssa, joten en ole aivan varma ensivaikutelmista muiden suhteen. En itse asiassa muista olisinko onneksi koskaan tavannut ihmistä, josta olisi positiivisen ensivaikutelman jälkeen muodostunut negatiivinen kuva. Toisin päin kylläkin, eivät kylläkään koskaan suurta harppausta todella negatiivisesta positiiviseen vaan ennemminkin vähän epämääräisestä positiiviseksi. Eli kai sitä vähän suuntaviivoja saa ensitapaamisella.

Ravintolaympäristö voi olla muuten vähän ongelmallinen ensivaikutelmille, kun alkoholilla valitettavasti on vaikutusta tilanteeseen. Ainakin yksi nykyisin lähimmistä ystävistäni herätti ensitapaamisella vaikutelman "kuka toikin oikein on", tosin en hänen kanssaan silloin lainkaan keskustellut.

Itse puolestani olen kuulemma joskus antanut vähän ylimielisen vaikutelman ensitapaamisella, tämän arvelen johtuvan juuri tuosta aluksi mainitsemastani varautuneisuudesta. Hiljaisena ja aika passiivisena en kovinkaan helposti ota kontaktia minulle vieraisiin henkilöihin, elleivät nämä sitten itse ole aktiivisia. Sopivasti puheliaan ja muutenkin mukavantuntuisen persoonan kanssa saatan sen sijaan yltyä lähes räpätädiksi jo ensitapaamisella.

Ensivaikutelma voi antaa harhaanjohtavan kuvan riippuen tilanteesta, missä sen vaikutelman saa. Jos henkilöä ei tapaa kasvotusten, silloin vaikutelma voi erityisen herkästi pettää. Tarkoitan esimerkiksi, jos näkee jonkun kuvan jossain tai puhuu puhelimessa tai jotain. Mutta voiko sitä suoranaisesti ensivaikutelmaksi sanoa edes? Minä en ole huomannut vetäväni suuria johtopäätöksiä ensitapaamisen perusteella. Vastakin tutustuin erääseen poikaan, joka ulkonäöltään ei kuulu sellaisiin, joihin voisin tykästyä, mutta kun hänen kanssaan enemmän on jutellut, huomaa, että se onkin varsin fiksu poika. Joku toinen ei ehkä haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Okei, juttu meni kyllä kauas asiasta nyt. Jos joku ihminen käyttäytyy jotenkin typerästi, saattaa tulla mielikuva, ettei halua edes tutustua häneen. Minulle on joskus käynyt niin, että aluksi joku on tuntunut ihan mukavalta, mutta pidemmän päälle alkanut ärsyttää oikein todenteolla. Mutta yleinen mielipiteeni on, ettei ensivaikutelmaa voi kamalasti luottaa, eikä sitä pitäisi tehdä ainakaan ulkonäön perusteella.