Olin pohtinut pitkään, mikä yhtye oli tehnyt takavuosien hyvän Ameno-kappaleen (ei, en tiennyt sitäkään nimeä), kunnes sitten Vehka sattui sen kertomaan.
Koska olen Gregorianin neljän ensimmäisen albumin vannoutunut fani, minuun iskevät eniten kuorolaulua sisältävät kappaleet. Tähän yhdistettynä yksinkertainen, mutta tunnelmallinen instrumentaalitausta sekä mukavan usein esiintyvä vinkuva sähkökitara tuottavat reseptin, jonka kanssa ei voi mennä vikaan. Toki myös teknohtavammat kappaleet ovat meneviä, sillä etsin loppujen lopuksi musiikilta en sanomaa, en tiettyä tyyliä, en "rankkaa menoa", vaan vahvaa tunnelmaa. Sitä Eralla riittää, erikoismainintana vaikka Cathar Rhythm ja Enae Volare Mezzo, jotka ovat ehdottomasti lempikappaleeni ko. yhtyeeltä.