Eva Dahlgren

Olen jo tätä pidempään miettinyt että tahtoisin tänne avata keskustelun Eva Dahlgrenista. Mutta olen aina jättänyt sen tekemättä ajatellen että ehkä se ei ole musiikkia, jonka kuuntelijoita täältä kauheasti löytyisi.

Mutta ehkä jos hyvin käy niin ennakko-oletukseni osoittautuu vääräksi. Ainakin Snö –levyn myynnin perusteella Suomesta pitäisi löytyä ainakin 17 000 kuuntelijaa, paitsi jos ahkerimmat fanit ovat ostaneet useampia kipaleita. Ehkä joku seitsemästätoistatuhannesta on myös täällä..

Tai toisaalta ehkä hän ei ole sen sortin kirjailija, jota täällä ihailtaisiin. Vaikeuksia oli myös päättää minne tämän sijoittaisin, onko Eva Dahlgren enemmän artisti vai kirjailija? En oikein itse tiedä sitä. Kaikkeen (kirjoista syvällisemmin tosin vain suomennettuun) tuotantoon olen tutustunut, mutta en silti tiedä mitä arvostaisin, eniten.

Kolmas syy kirjoittamattomuuteen on se, että toistaiseksi vielä selittämättömästä syystä koen kyseisen taiteilijan taiteen hyvin henkilökohtaisena asiana, joten siitä keskusteleminenkin sitten saattaisi olla aika syvää luotaavaa.

Tänään kuitenkin päädyin tähän ratkaisuun. Enkä vieläkään tiedä miksi. Ja Musahuone valinta johtuu siitä, että ehkä suurempi yleisökin hänet tänne luokittelisi.

Kuinka lähestyä puuta? - on yksi niistä kirjoista, jotka ovat oikeasti tehneet minuun vaikutuksen, ja joilla on oma merkityksensä siinä millainen ihminen minä olen. Ehkä eniten koin jonkinlaista helpotusta siitä, että en ole ainut ihminen, joka ajattelee, niin kuin minä ajattelen. Eva Dahlgrenin tavassa hahmottaa maailmaa on jotain hyvin samankaltaista kuin omassani. Havaintoni toki perustuvat vain kuullun ja luetun ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen, koska tässä maailmassa on vaikea tavata henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka eivät tiedä olemassaolostasi eivätkä olisi kiinnostuneet sinua tapaamaan vaikka tietäisivätkin.

Musiikin puolella minuun suurimman vaikutuksen on tehnyt En Blekt Blondins Ballader –kokoelma. Vaikka toki kyseiset biisit ovat tuttuja muilta albumeilta, mutta jostain syystä ne kuulostavat paremmilta yhdessä. Tosin Ängeln i Rummet kokee kerta toisensa jälkeen skip-toiminnon. Se on niin kyllästyttävän hitti.

Uusi Petroleum och tång -albumi pyörii jo soittimessa, yritän muodostaa mielipidettäni parhaillaan. Nimikkobiisi ainakin kuulostaa ihan mainiolta.

Minua on kovasti askarruttanut se, miten voin näin paljon kuunnella musiikkia, josta en ymmärrä ilman sanakirjaa juurikaan. Ja sanakirjakaan ei kauheasti auta, syystä että tekstit on kovin runollisia, joten niitä on sana kerrallaan aika vaikeata kääntää.. Turhauttavaa. Mutta toisaalta pidän siitä kun mielikuvitukseni saa täyden vapauden. Säveliä, jotka toimivat taustana omille ajatuksilleni. Sanoja, joille voin antaa omat merkitykseni.

Ehkä jossain on joku joka ymmärtää. Toivoisin kuulevani jonkun toisen kontulaisen pureskeltuja ajatuksia. Mikäli niitä tähän aiheeseen liittyen kenelläkään on varastossa. Pessimistinä ajattelen että todennäköisesti ei.

Sinä joka kirjoitit Eva Dahlgrenista. Osuin kirjoitukseesi sattumalta, en edes tiennyt koko tästä sivustosta. Nyt olen täällä ensi kertaa. Pakko vain todeta, että ihmeellistä lukea, miten jollain toisella on ihan samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia Dahlgrenin tuotannosta. Minä ihmettelen omalla kohdallani samaa: että miksi juuri minä koen juuri tämän artistin (sanoisin pikemminkin artisti kuin kirjailija) tuotannon niin henkilökohtaisella tavalla. "Löysin" hänet vasta Snö-levyn myötä kaksi vuotta sitten, ja vasta sen jälkeen tutustuin paremmin aikaisempaankin tuotantoon sekä luin Kuinka lähestyä puuta -kirjan, ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi. Oli melkein pelottavaa (huikaisevaa, riipaisevaa) löytää Dahlgrenin kirjasta omat ajatuksensa. Ehkä samalla tavalla maailmaa hahmottavat monet muutkin, mutta Dahlgren ILMAISI ajatuksensa kirjassaan jotenkin juuri samalla tavalla kuin minäkin omani ilmaisisin. SE tuntui hurjalta, jotenkin niin kuin olisi löytänyt hengenheimolaisen ventovieraasta.

Nyt minäkin olen kuunnellut toista viikkoa Petroleum & Tångia. Luulen, että niille, joilla ei ole erityistä suhdetta Dahlgrenin musiikkiin, tämä uusi levy merkitsee vain ihan tavallista, ei mitenkään erikoista poplevyä. Kun taas niille, joita Dahlgrenin tuotanto yleisestikin koskettaa syvältä, tämä uusi levy nimenomaan tarjoaa entistä syvempää kosketusta. Minua vähän häiritsee, kun en oikein pysty jakamaan tätä tunnetta läheisteni kanssa, siis en täysin edes niiden läheisten kanssa, jotka oikeasti myös itse pitävät Dahlgrenin musiikista. Syynä on kai juuri se, että itse koen Dahlgrenin tuotannon ja ajatukset niin henkilökohtaisella tasolla ja poikkeuksellisen voimakkaasti, että sitä on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ihan samalla tavalla koe. Siinä on melkein jotakin mystistä. Jos yritän sitä jollekin selittää, tulee nopeasti jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne. Mukava tietää, että joku muukin on ajatellut Dahlgrenia syvällisesti!