Feissarit

On taas se aika... Aurinko on alkanut näyttäytyä jälleen, linnut sirkuttavat ja keveä tuulenvire tuo hymyn ihmisten kasvoille. Loskaa lukuun ottamatta kevät on valloittavaa aikaa, josta mieluusti nauttii kävelemällä päättömästi kaupungilla. Et kuitenkaan ole ainut, joka on jalkautunut. NE ovat kaduilla myös... Ja jokainen Niistä haluaa palan rauhaisasta ajastasi.

Feissarit (face-to-face-jäsenhankkijat) ovat alkaneet kyrsiä minua yhä enenevissä määrin.. Hyvä tarkoitus sai minutkin alun perin kirjoittautumaan Amnestyn listalle pienimmästä kuukausittaisesta summasta, vaikka viisi euroakin kyllä tuntuu opiskelijan kukkarossa. Silloin jo mietiskelin, että kaipa minäkin voin hieman rahaa lahjoittaa joka kuu, siinä missä nuo kaikki muutkin opiskelijat, jotka niin epäitsekkäästi keräävät lisää lahjoittajia hyväntekeväisyysyhdistyksille.
Nytpä kuitenkin mietityttää moiset.. Feissareita parveilee ihan uskomattomia määriä. Aluksi luulin sitä tempaus-muotoiseksi kampanjaksi, mutta siitä ei taidakaan olla kyse. Heitä on joka paikassa. Lopulliset harhakuvani feissareiden pyhimysmäisestä pyyteettömyydestä tuhosi työvoimatoimiston sivut, jossa havaitsin rivifeissarin ansaitsevan 5-10 euroa tunnissa (plus provikat). Mihin minun kuukausittainen avustukseni oikeastaan menee?
Ja muutenkin koko homma tuntuu jokseenkin paradoksaaliselta.. Greenpeace, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Amnesty, Unicef.. Kaikki hyväntekeväisyysyhdistyksiä, joiden imago ainakin minun silmissäni on ollut hyvä (eikä toki mitenkään huonontunut nyt). Feissareiden silmissä näen nykyään vain enemmän dollareiden kuvia kuin todellista, vakavaa huolta itse asiasta, jota ajavat takaa.
Onko vika vain minussa? Dilemma omassa päässäni?

edit.
Jännä muoto sinänsä tämä hyvän omantunnon ostaminen rahalla. Modernia anekauppaa?

Ei mua häiritse kyllä nuo feissarit. Yleensä ne eivät kuitenkaan käyttäydy kovin aggressiivisesti, eivätkä väkisin ala pysäyttelemään ihmisiä. Usein juttelen niiden kanssa, koska olen itsekin mukana eräässä järjestössä, joka feissausta harrastaa. Mulla ei kyllä itselläni ole tällä hetkellä varaa pistää joka kuukausi jotain tiettyä summaa, vaikka menisi kuinka hyvään tarkoitukseen. Mun mielestä tuo on kyllä huomattavasti parempi tapa markkinoida kuin puhelinmyynti, jota pidän todella häiritsevänä. On ihan kiva että hyvällä asialla olevat järjestöt saavat tällä tavoin uusia jäseniä ja lisää rahaa.

Itsekkin ihmettelin että jopas niille riittää rahaa joskus kun huomasin saman ilmoituksen. Vaikea sanoa. Itse en kuulu tämmöisiin järjestöihin tai avusta niitä. Ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin puhelinmarkkinointi toisaalta.

Kiva kuulla, että jotakuta muutakin ärsyttää - itseäni ärsyttää myös ja sitten kolkuttaa omatunto sen takia. Olen itse parin kansalaisjärjestön jäsen ja joskus ollut keräämässä jotain Nälkäpäivä-keräystä yms., mutta jotenkin en silti voi sietää, kun koko ajan pitää olla väistelemässä milloin minkäkin järjestön varainkerääjää. Silti tuo on älyttömän tehokas tapa kerätä rahaa, koska omaantuntoonhan nuo vetoavat. Ja ilmeisesti todellakin kannattaa maksaa feissareille 10 euron tuntipalkkaa, koska nuo kampanjat ovat tehokkaita. Ei kai kukaan nyt kuvitellut, että joku vapaaehtoisesti ahdistelisi ihmisiä kaduilla päivät pitkät? Ja se on myönnettävä, että sen takia minua ottaa feissarit päähän, että tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun kieltäydyn menemästä kampanjaan mukaan tai edes keskustelemasta feissarin kanssa. Viime viikolla lopulta annoin touhulle periksi ja kuuntelin Unicefin esitelmän ja liityin 5 eurolla per kuukausi kampanjaan. Tiedän, että koska minulla on varaa syödä karkkia enemmälläkin kuin viidellä eurolla kuussa, minulla on varaa myös tähän. Silti koko tyypin tapa puhua ärsytti. Ai ihanko totta, että kaikilla ihmisillä vesi ei tule hanasta? Ai että tyttöjen koulutus kehitysmaissa on tärkeää? Totta kai pitää jakaa tietoa asiakkaille, mutta ei ihmisiä tyhminäkään tarvitsisi pitää.
No joo. Tästä lähtien voin torjua feissarit kuitenkin hyvällä omalla tunnolla. "Mä liityin just yhteen kampanjaan." Saman voi tietysti tehdä, vaikkei olisi liittynytkään..

Joo, nämä tyypit ärsyttävät aivan erityisesti Vohobittia. Se vielä menetteli, että aikaisemmin Tampereen asematunnelissa oli kerran kuukaudessa joitain Jeesus-tyyppejä, ne pystyi kiertämään. Mutta viimeisen parin viimevuoden aikana siinä on joka päivä ollut joitain SPR:n, Greenpeacin tai muun järjestön tyyppejä. Kaiken lisäksi ne tulevat aina kyselemään jotain vaikka kuinka yrittää vältellä katsetta ym. Jokin kuri pitäisi heidänkin ahdisteluun saada.

Vohobitti sanoi:

Kaiken lisäksi ne tulevat aina kyselemään jotain vaikka kuinka yrittää vältellä katsetta ym.

Click to expand...

Eikö ole mukavaa, että sinut tunnistetaan "hyväksi ihmiseksi"?
(Joku muuten väitti, että venäjänkielessä kirjaimellisesti "hyvää ihmistä" tarkoittavalla ilmaisulla olisi erityisen voimakkaasti "idiootin" sivumerkitys.)

kornia, Telimektar, hyvä niin.

Ehm back to teh subject.. Kyllähän sitä pitää opetella vaan sanomaan että huspois sellaisille jotka väkisin häiritsee.. olen viimeaikoina itse oppinut sitä jonkin verran.

femme_noir sanoi:

Feissareiden silmissä näen nykyään vain enemmän dollareiden kuvia kuin todellista, vakavaa huolta itse asiasta, jota ajavat takaa.

Click to expand...

Vaikka näille feissareille palkkaa maksetaankin, kannattaa ottaa huomioon että heidän työnsä ei ole kovin helppoa, kun suurinosa ihmisistä eivät edes pysähdy kuuntelemaan mitä sanottavaa kyseisellä ihmisellä voi olla. Ja feissareilta vaaditaan kyllä kiinnostusta aiheeseen, jonka puolesta he kampanjoivat, sillä heidän pitää olla valmiita kertomaan asiasta laajalti ja vastailemaan useisiin kysymyksiin mikäli joku ohikulkija jäisikin kuuntelemaan. Minä näen palkan aika kohtuullisena, vaikka vaikuttavampaa olisikin jos feissarit itse olisivatkin vapaaehtoisia. Valitettavasti esimerkiksi Greenpeacella aktiivisia vapaaehtoistyöntekijöitä ei ole niin paljoa, (tai vapaaehtoisilla ei ole tarpeeksi aikaa) että ne riittäisivät monipuoliseen värväystoimintaan, vaan ihmisten kiinnostusta kyseiseen nakkiin on lisätty laittamalla pieni panos peliin.

Itseäni nämä asematunnelin värvääjät eivät juurikaan haittaa, vaan jään mieluisasti keskustelemaan hetkeksi jos vaan aikataluni antaa periksi. On ihan sivistävää kuulla uusista kampanjoista ja saada uusia näkökulmia ajankohtaisiin asioihin. Onneksi feissarit eivät ole kovin aggressivisia kuitenkaan. Ne ovat yleensä kohteliaita ja huutavat hyvät päivänjatkot perään, vaikkei edes olisi jäänyt kuuntelemaan heidän sanomisiaan. Vai olenko törmännyt epätävallisen mukaviin värväreihin?

Meikäläinen on vissiin vähän lande, kun en ikinä aiemmin edes muista kuulleeni moista termiä kuin feissari. En myöskään ole moisista osannut häiriintyä erityisesti, kun olen kokenut ne ikään kuin yhdeksi väistämättömistä normaaleista pikkuärsytyksistä isoissa kaupungeissa. Toki kuljenkin kaupungilla sen verran vähän, ettei ärsytyskynnys ehdi varmasti siksikään ylittyä.
Ilmeisesti myös näytän niin ilkeältä/köyhältä/välinpitämättömältä, että aniharva "feissari" sanoo minulle sanaakaan, antaa vain kävellä ohi.

Tämän ketjun ensimmäisen viestin luettuani kiinnitin päivällä kaupungilla kävellessäni huomiota siihen, kuinka paljon feissareita oikeasti oli. Pyörittiin kaverin kanssa muutama tunti siinä ydinkeskustan paikkeilla ja ainakin kolmen tai neljän eri järjestön ihmisiä näkyi ja yleisesti ottaen useampia henkilöitä eli ainakin parikymmentä feissaria näin.

Itseäni feissarit eivät sinänsä häiritse ja toisaalta pyytävätkin ihan kohtuullista summaa, viisi euroa kuussa palkkatyössä olevalle henkilölle ei sinänsä ole paljoa. Toisaalta, jos alkaa laskea niin nopeasti keksisin ainakin kuusi eri järjestöä tai tahoa (ja niitä on varmasti useampiakin), joiden feissareita olen nähnyt kaupungilla. Eli yhteensä 30 euroa. Se alkaa olla jo aika paljon...

Jostain syystä minut pysäyttää AINA nimenomaan Greenpeacen porukka. En tiedä näytänkö siltä, etten tietäisi Greenpeacen toiminnasta vai näytänkö aktivistilta tai joltain puunhalaajahipiltä vai mitä. Tuo on kuitenkin se nimenomainen järjestö, jolle en rahaa anna enkä usko että tulen koskaan antamaan. Useimmiten luovuttavat aika helposti, kun vain perustelee kantansa ja yleensä auttaa myös se, että vihjaisee tosiaan tietävänsä asiasta yhtä jos toistakin, mikä tekee tilanteesta tietysti aika hassun (olen siis ympäristöteknologian insinööri, tiedän ehkä "jotain" ympäristöasioista...).

Ikävä puoli feissareissa on se, että ne yleensä aloittavat keskustelun jollain sellaisella kysymyksellä, johon ei voi vastata fiksusti jos haluaa keskustelun välttää. Esimerkkinä vaikkapa Amnesty International, jonka yleisin avaus on "kiinnostaako ihmisoikeustyö/ihmisoikeudet?". Minkälainen ihminen vastaa "ei kiinnosta!"? Toisaalta, jos vastaa että kiinnostaa niin periaatteessa vastaa olevansa kiinnostunut myös feissarin puheista...

Hyvä puoli feissareissa on kyllä se, että niistä on oikeastaan aika helppo päästä kohteliaasti ja loukkaamatta eroon. Useat heistä kysyvät onko hetki aikaa ja siihen voi kohteliaasti vastata, että ei ole, jolloin takaisin tulee "hyvää päivänjatkoa" -toivottelut ja se on siinä. Itse yleensä kohteliaasti sanon, että olisi aikaa mutten halua tuhlata kyseisen feissarin aikaa, kun en kuitenkaan työttömänä pystyisi tukemaan toimintaa rahallisesti. Tähän asti ovat ymmärtäneet.

Itse en jaksa uskontoaan tuputtavia tyyppejä (jotka eivät siis olekaan feissareita sinänsä). Koen sellaisen "käännyttämisen" loukkaavaksi omaa uskoani kohtaan, koska nämä ihmiset tuntuvat lähtevän siitä olettamuksesta että ovat itse oikeassa ja muut eivät tiedä mitään heidän uskonnostaan ja ovat siis väärässä. Useimmista näistä "Jeesustyypeistä" pääsee aika helposti eroon joko kieltäytymällä kohteliaasti tarjotusta paperilappusesta tai ottamalla paperin, mutta valitettavasti ainakin täällä on muutama sellainen Krishnailija, jotka eivät oikeasti luovuta vaan pyytävät rahaa kirjoista, jotka ovat jo lykänneet käteen, vaikkei sellaisia haluaisikaan. Sen jälkeen, kun on sanonut ettei ole rahaa, kyseiset henkilöt yrittävät vielä kaupitellä pähkinöitä tms. eivätkä oikeasti usko, että ei ole rahaa. Jää aina hirveän ikävä fiilis tuollaisesta.

KRO sanoi:

Jostain syystä minut pysäyttää AINA nimenomaan Greenpeacen porukka. En tiedä näytänkö siltä, etten tietäisi Greenpeacen toiminnasta vai näytänkö aktivistilta tai joltain puunhalaajahipiltä vai mitä. Tuo on kuitenkin se nimenomainen järjestö, jolle en rahaa anna enkä usko että tulen koskaan antamaan. Useimmiten luovuttavat aika helposti, kun vain perustelee kantansa ja yleensä auttaa myös se, että vihjaisee tosiaan tietävänsä asiasta yhtä jos toistakin, mikä tekee tilanteesta tietysti aika hassun (olen siis ympäristöteknologian insinööri, tiedän ehkä "jotain" ympäristöasioista...).

Itse en jaksa uskontoaan tuputtavia tyyppejä (jotka eivät siis olekaan feissareita sinänsä). Koen sellaisen "käännyttämisen" loukkaavaksi omaa uskoani kohtaan, koska nämä ihmiset tuntuvat lähtevän siitä olettamuksesta että ovat itse oikeassa ja muut eivät tiedä mitään heidän uskonnostaan ja ovat siis väärässä. Useimmista näistä "Jeesustyypeistä" pääsee aika helposti eroon joko kieltäytymällä kohteliaasti tarjotusta paperilappusesta tai ottamalla paperin, mutta valitettavasti ainakin täällä on muutama sellainen Krishnailija, jotka eivät oikeasti luovuta vaan pyytävät rahaa kirjoista, jotka ovat jo lykänneet käteen, vaikkei sellaisia haluaisikaan. Sen jälkeen, kun on sanonut ettei ole rahaa, kyseiset henkilöt yrittävät vielä kaupitellä pähkinöitä tms. eivätkä oikeasti usko, että ei ole rahaa. Jää aina hirveän ikävä fiilis tuollaisesta.

Click to expand...

Mulla on tosi samanlaisia kokemuksia. Riinpiissiläiset mua useimmiten tulee pysäyttelemään. Kaava keskustelussa on aina sama. Kerron olevani jo parin ympäristöjärjestön jäsen, ja että kannatan lähes kaikkia GP:n ajamia asioita ja monia toimintatapojakin. Seuraavaksi feissari kaupittelee minulle "tukijäsenyyttä", jolloin sanon että ei käy, haluan oikeaksi jäseneksi, jolla on normaali äänioikeus esim. päättävien elinten valinnassa ja mahdollisuus tulla mukaan kokouksiin. Tämä ei kyseiselle järjestölle käy, sillä diktatorinen GP ei hyväksy ketä tahansa jäsenekseen. Ikinä en ole feissarilta kuullut hyvää syytä siihen, miksi hyviä asioita ajavalla järjestöllä pitää olla organisaatiomuoto, joka on täysin totalitaristinen. Tämä on hyvä tekosyy olla tukematta taloudellisesti kyseistä järjestöä, todellisuudessa minulla ei olisi edes varaa siihen.

Noita krisnalaisia pyörii aika paljon kanssa siellä missä liikun, ja minuakin ärsyttää se että ensin annetaan jotain käteen ja vasta lopuksi pyydetään "tukiraha" temppelin hyväksi. Vaikka esimerkiksi Veda-kirjat ovat oikeasti maailmankirjallisuuden klassikoita, itämainen musiikki mielenkiintoista ja kookospallot hyviä, on tuo minusta väärä tapa myydä tuotteita. Sitten kun aletaan puhua uskonnosta ja paljastun paatuneeksi ateistiksi, ei käännyttäjällä enää riitä voimia ja hän yleensä luovuttaa suht nopeasti.

Haltiamieli sanoi:

Meikäläinen on vissiin vähän lande, kun en ikinä aiemmin edes muista kuulleeni moista termiä kuin feissari. En myöskään ole moisista osannut häiriintyä erityisesti, kun olen kokenut ne ikään kuin yhdeksi väistämättömistä normaaleista pikkuärsytyksistä isoissa kaupungeissa. Toki kuljenkin kaupungilla sen verran vähän, ettei ärsytyskynnys ehdi varmasti siksikään ylittyä.
Ilmeisesti myös näytän niin ilkeältä/köyhältä/välinpitämättömältä, että aniharva "feissari" sanoo minulle sanaakaan, antaa vain kävellä ohi.

Click to expand...

heh, feissari oli täysin uusi termi minullekkin.
ja sama ulkonäköfaktori luulisi pätevän minuunkin mutta ehkä ne luulee jotain outoja.

Luuttuaja sanoi:

Ikinä en ole feissarilta kuullut hyvää syytä siihen, miksi hyviä asioita ajavalla järjestöllä pitää olla organisaatiomuoto, joka on täysin totalitaristinen.

Click to expand...

Oho, tätä en muuten tiennytkään, kun en ole jaksanut perehtyä tuohon toimintaan. Itsellä lähinnä ne menneisyyden touhut ja muutenkin erinäisten asioiden tuomitseminen (esim. valaanpyynti paikoissa, joissa valaanpyynnillä ylläpidetään ekosysteemin monimuotoisuutta yms.) ja muutenkin tapa tuoda asioita julki vaikuttavat. Muutama vuosi sitten näin dokumentin, jossa GP:n tutkija esitteli tutkimustuloksia ja jonkun muun tahon tutkija aika pitkälti päinvastaisia tuloksia. GP:n tutkija oli lähinnä 70-luvulle jämähtäneen hipin näköinen resuisessa parrassa ja epäsiistissä puvussa kun taas toisen tahon (olisikohan ollut jokin Britannian säteilyturvakeskusta vastaavan systeemin edustaja) oli kaikinpuolin siisti. Väkisinkin uskoi sitä jälkimmäistä, vaikka GP:n tutkimukset ihan päteviä olisivatkin. Itse yrittää muuttaa asennetta, että kaikki ympäristöstä kiinnostuneet ihmiset olisivat puunhalaajahippejä. Kaikki kunnia puunhalaajahipeille, mutta kun kyse on tieteellisestä tutkimuksesta ja keski-ikäisten konservatiivisten ihmisten näkemysten muuttamisesta, pitää asiat esittää siististi ja huolitellusti ja sitä kautta uskottavasti. Olisi kiva, jos ulkonäöllä ei olisi mitään tekemistä tuollaisen kanssa, mutta toistaiseksi se vaikuttaa...

Luuttuaja sanoi:

Noita krisnalaisia pyörii aika paljon kanssa siellä missä liikun, ja minuakin ärsyttää se että ensin annetaan jotain käteen ja vasta lopuksi pyydetään "tukiraha" temppelin hyväksi.

Click to expand...

Itseäni tuossa häiritsee sinänsä eniten se, että käsittääkseni kyseiselle temppelille (olettaen ettei Helsingissä ole useampia, tietääkseni ei ole) on suunniteltu hankittavaksi - ja varmasti on hankittukin jo - kaikenlaisia juttuja, joita ei tarvitsisi edes. En minä halua sellaista rahoittaa, kun ei koko juttu muutenkaan ole oma juttuni... Toisaalta, enpä haluaisi rahoittaa muutenkaan turhia uskonnon nimissä tehtäviä juttuja, oli kyseessä mikä uskonto tahansa, ettei tämä ole mitenkään erityisesti krishnoja kohtaan suunnattu.

Toivottavasti ei mene nyt liian off-topiciksi!!

KRO sanoi:

Ikävä puoli feissareissa on se, että ne yleensä aloittavat keskustelun jollain sellaisella kysymyksellä, johon ei voi vastata fiksusti jos haluaa keskustelun välttää. Esimerkkinä vaikkapa Amnesty International, jonka yleisin avaus on "kiinnostaako ihmisoikeustyö/ihmisoikeudet?". Minkälainen ihminen vastaa "ei kiinnosta!"?

Click to expand...

Niinpä! Feissareista tulee sellainen olo, että he ovat ainoita, jotka välittävät yhtään mistään asiasta - muut ihmiset ovat tietämättömiä ja tunteettomia. Jos et pysähdy, et siis ole kiinnostunut ihmisoikeuksista.

Mutta ei minulla mitään sitä vastaan ole, että feissarit saavat palkkaa, he joutuvat kuitenkin tekemänä vähintään yhtä paljon työtä kuin puhelinmyyjätkin. Kunhan järjestöt pääsevät plussan puolelle, niin sopii minulle. Ihmiset ovat jotenkin huvittavia vapaaehtoistyön suhteen. Kuvitellaan, että sitä tekevät ihmiset, joilla on loputtomasti aikaa, rahaa ja hyvää tahtoa, vaikka pieniä asioita ilman palkkaa voi tehdä melkein kuka tahansa. Mutta sitten kun pitäisi itse tehdä jotain, niin siitä pitäisikin saada rahaa. Perheeni on kysynyt, kun olen ollut keräämässä SPR:n keräyksiä sekä muutaman kerran vapaaehtoismyyjänä maailmankaupassa, että maksetaanko siitä jotain. Ei tietenkään makseta! Siksi sen nimi on vapaaehtoistyö!

Höm, höm. Minä tässä hain pari kuukautta taaksepäin amnestylle feissariksi. Syynä oli se, että ainoa työkokemukseni oli telefinlandin matkapuhelinliittymien myyminen (kyllä minä olin reilun kuukauden ajan yksi niistä ärsytyksistä). Noh, en kuitenkaan työtä saanut, syynä luultavasti se, että en ollut tarpeeksi "vihreä". Näin jälkeenpäin ajateltuna olen onnellinen hylkäämisestä, muistin nimittäin miten ahdistavaa torjutuksi tuleminen ihminen toisensa jälkeen oli.

Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta minä haluaisin, että joku feissari joskus pysäyttäisi minut. Kukaan ei ole koskaan nimittäin niin tehnyt. Ehkä tämä halu johtuu juuri siitä. Kun minun aina annetaan rauhassa kävellä ohi, se saa minut miettimään, että enkö minä näytä sellaiselta, jota kiinnostaisi maailman vääryydet. Näytänkö minä jotenkin maailmasta piittaamattomalta nuorelta, mikä minussa on vikana? Voisin jopa sanoa melkein loukkaantuneeni asiasta. Kuljen muuten feissareiden ohi melkein päivittäin, aina keskustassa asioidessani.

Yksi kaverini taas sanoo feissareiden aina pysäyttävän hänet ja niin on tapahtunut kaksi kertaa myös silloin kun minä olen ollut mukana...

Viime Amnestyn lehdessä sanottiin, että jäsenmäärä on kutakuinkin tuplaantunut face-to-face-kampanjan aloittamisen jälkeen (eli olisko 2004 kesän jälkeen sitten). Tehokkaasta jäsenhankinnasta on tosiaan kyse.

Minut pysäytetään lähes joka kerta, ellen sitten lähde dramaattisesti kiertämään kaukaa. Ei siinä mitään, ei mulla koskaan ole mikään kiire, mutta on se vähän hassua kun saman kävelykadun pätkällä mut voidaan pysäyttää kolmekin kertaa. Ehkei kyse ole niinkään siitä, ettäkö näyttäisi välinpitämättömältä maailman ongelmia kohtaan vaan jospa feissarit pysäyttävätkin vain sellaisia ihmisiä, jotka näyttävät kärsivän huonosta omastatunnosta jo valmiiksi?

Minkälaisia "juttuja" sinne krisnalaisten temppeliin on sitten hankittu/hankitaan? Mä just "lahjoitin rahaa omantuntoni mukaan" saatuani kirjan ja (huonon) levyn. Krisnalaisten kanssa on mun mielestä kyllä kiva jutella. Tosin en ole ikinä keskustellut uskonnosta yhdenkään kanssa...

Minä taas taidan näyttää niin paatuneelta, ettei minua kannata pysäyttää, vaikka kuinka läheltä menisin. Toisaalta, aika usein olen mennytkin pyörällä.

Viime torstaina kuitenkin suorastaan hakeuduin Punaisen Ristin "feissarin" uhriksi. Vaikka miten sen nyt ottaa, kumpi siinä uhriksi joutuikaan. Poika aloitti kysymällä onko hetki aikaa - vastasin "on." Jatkoi kysymällä, tiedänkö SPR:n katastrofirahastosta. -Kyllä. Keskustelu eteni sitten niin, että lypsin tyypiltä vain lisää ja lisää tietoa, ja vaadin yksityiskohtia - missä maissa Punaisella Ristillä on jatkuvaa katastrofirahaston rahoittamaa toimintaa? Millaista kriisityö Suomessa on?

Mun mielestäni tuollaiset kuitenkin on asioita, joita pitää tietää tuollaisessa hommassa. Pitää olla kouriintuntuvia esimerkkejä. Ja toisaalta, ellei tietoa ole, on parempi myöntää se kuin yrittää jotain ympäripyöreää hyvältä kuulostavaa lausetta. Ei sillä että tämä poika sitä niin olisi yrittänytkään.

No olin kuitenkin jo ennen toistakaan kysymystä päättänyt liittyä juttuun, en olisi muuten kehdannutkaan niin kiristää. Mutta yksi liittyminen per vuosi riittänee, ja voin jatkossa hyvällä omallatunnolla näyttää niin paatuneelta, ettei mua kannata edes yrittää pysäyttää.

Kurkkasin tän aiheen ihan sen takia etten tiennyt mitä feissari tarkoitti. Mutta joo, mullekin on tullut vastaan noita henkilöitä.

Ekan kerran itse asiassa viime kesänä kun Amnestyä markkinoiva henkilö hyökkäsi mun kimppuun keskellä katua. En siis ollut ikinä aikaisemmin sellaiseen törmännyt ja olin täysin häkeltynyt koko jutusta. Tenttasin tätä henkilöä aika kiitettävästi ja juttelin varmaan reilun vartin ihmisoikeusasioista sen kanssa. Koska satun olemaan mielettömän huono sanomaan ei, niin tietysti loppujen lopuksi liityin siihen juttuun. Tiesin heti että se on idioottimaista, koska mulla ei ole säännöllisiä tuloja, mistä mä sen viisikään euroa revin. Perustelin sitten itselleni, että meneehän se hyvään asiaan. Olin varmaan vuoden jäsenenä kunnes erosin, koska tili alkoi näyttää melkein pyöreää nollaa =).

Positiivista tossa jutussa oli se, että tossa kuukausi sitten taas joku Amnestyhenkilö pysäytti mut ja aloitti keskustelun kysymällä mitä tiedän amnestystä. Mä sitten tietysti esitelmöin sille kaiken mitä olin edellisellä kerralla kuullut ja totesin jo liittyneeni, mikä aika kiitettävästi sulki sen suun.

En kuitenkaan erityisemmin noista tykkää, koska en yksinkertaisesti osaa sanoa ei. Ainoa syy, jolla livahdan keskustelusta on se, että saatan olla myöhästymästä jostakin. Mutta en osaa valehdella äkkiä jos joku kadulla vetää hihasta, joten yleensä päädyn juttelemaan tämän pysäyttäjän kanssa, oli pysäytyksen tarkoituksena sitten tuo jäsenvärväys tai johonkin kyselyyn vastaaminen jne. Yhdellä kerralla jäin yli puoleksi tunniksi vastaamaan kyselyhenkilön kahteen ylipitkään tuotekyselyyn olkoonkin että tiesin vain tyyliin joka neljännen tuotteen. Okei, nyt alan eksyä aiheesta.

Mutta kyllä se on tosi tehokasta kun joku tulee naamatusten sitä selittämään. Mun on paljon vaikeampi sanoa ei (okei, mulla on ongelmia sanoa puhelinmyyjällekään ei *tilasi viimeksi Matkaopas-lehden kun tarjous oli kuulemma ohittamaton*) kun kyse ei ole pelkästään äänestä puhelimessa.
Positiivista feissareissa on se, että mä tykkään ihan vaan yleisesti jutella jostain ja kysellä tyhmiä kysymyksiä ja koska niille kerran maksetaan siellä olemisesta, niin ne on vähän velvoitettuja keskustelemaan mun kanssa =). Ja sitten alan aina ajattelemaan, että olen tuhlannut näin ja näin paljon sen aikaa, kyllä mun on nyt pakko liittyä...

Saa nähdä mitä seuraavalla kerralla käy kun joku tulee jotain markkinoimaan. Ainahan voin sanoa että liityin Amnestyyn ja jättää mainitsematta että myös erosin.

Te hämmentyneet, jotka ihmettelette, miksei teitä pysäytetä, saatatte vain näyttää niin nuorilta. Itse tykkään kyllä selittää toiminnasta alaikäisillekin (siksi varmaan teenkin niin käsittämättömän huonoa tulosta, onneks ei sentään ole provikkapalkkaa), mutta en ole varma onko yhdelläkään feissausta harjoittavalla organisaatiolla tapana ottaa alaikäisiä lahjoittajajäseniksi. Etteivät sitten vanhemmat soittele perään. Eli kovin nuoren näköisiä ei yleensä yritetä pysäyttääkään.