No niih. Yhdistimme Targuinin kanssa kykymme ja voimamme, ja kävimme yhteistuumin käsiksi kahteen seuraavaan kohtaukseen. Nyt saadaan selville, mitä tapahtuu, kun lääketieteilijä ja humanistihörhö yhdistävät harmaan aivoaineksensa.
Varoitus: seuraavassa tekstissä voi esiintyä tahallista Billy Boydin ja skottimurteen ihkutusta. Kirjoittajat ovat jakaneet jääkaapin kaksi ja puoli vuotta, ja ovat tietyllä tavalla kieroutuneita. Mutta kuitenkin ihan heteroita
Yleistä kohtauksista
Aluksi vielä Konnusta, vaikka siitä aikaisemmissa alustuksissa jo onkin puhuttu. Yksi TSH:n vallitsevista teemoistahan on tämä hyvä Kontu - paha Mordor asetelma. Näillä iloisemmilla Kontu-kohtauksilla ikäänkuin luodaan kontrastia tuleville, pimeille ajoille. Värimaailma on juuri sellainen kontumainen, millaiseksi sen kuvittelimme. Nämä kaksi pätkää ovat myös etenkin ystävyydestä kertovia (mikä sopiikin meille kahdelle, olemmehan itsekin erittäin vanhoja ystäviä). Gandalfin ja Bilbon suhde, Bilbon ja Frodon suhde sekä tietenkin (ihanat) Merri ja Pippin. *ihkumerkki*
FOTR 4) Very Old Friends**
- Neloskohtauksessa eräät erittäin vanhat ystävät tapaavat toisensa. Tätä itse jälleennäkemistä Bilbon kotiovella ei käsitelty kirjassa sen ihmeellisemmin, mutta ihan loogista, että se on laitettu elokuvaan. Irrallaan edellisestä kohtauksesta Very Old Friends on hyvin erilainen kuin jos sen yhdistää kolmoseen jatkumona. Kolmosen lopussahan Frodo vihjailee Bilbon oudosta käytöksestä. Toisaalta samalla käy ilmi, että Gandalf tietää jotain... Jos sen taas katsoo ihan irrallaan, siinä on kyse vain kahden papan teehetkestä, joista toinen on aika stressaantunut synttärien lähestymisestä.
- Vaikka jälleennäkeminen ovella on iloinen kahden ystävyksen tapaaminen, tuota tunnetta hieman rikkoo Gandalfin kommentti (ei puhdas kohteliaisuus): "You haven't aged a day". Hyvin näytelty, tuo esille, ettei kaikki ole ihan kondiksessa Konnussa...
- Tässä astutaan myös ensimmäistä kertaa ihka aidon hobittikolosen sisään. Eikä tuossa kolosessa tunnu olevan paljoa valittamisen aihetta. Mikä meitä jäi mietityttämään, oli esimerkiksi se, siivoavatko hobitit ollenkaan (tosin ehkä Bilbo ei ole paras esimerkki tässä asiassa). Pohdintojen jälkeen päädyimme siihen, että hobiteilla täytyy olla korkea homeitiöiden, pölyhiukkasten ja muiden kiusankappaleiden sietokyky (osaavat myös vastustaa sellaisiakin juttuja kuin... ilkeitä sormuksia?). Antaisimme myös noottia hobittiarkkitehdeille epäkäytännöllisitä ulko-ovista (ei ole helppoa avata ovi, jossa kädensija on keskellä ovea). Toisaalta taas rakastuimme Bilbon huonekaluihin, kirjapinoihin, astiastoon. Pitänee kai mainita tässä, että noita kippoja tehtiin kahta eri kokoa, jotta Bilbolle ja Gandalfille oli "omankokoisensa" tavarat. Aikaisemmissa alustuksissa näistä jiposta ja vääristä perspektiiveistä olikin jo jotain puhetta.
- Jos katsoja ei aiemmin huomannut hobittien ja ihmisten pituuseroja, niin ne tulevat esille viimeistään Gandalfin ja Bilbon tavatessa toisensa. Ja varsinkin silloin, kun Gandalf kumauttaa päänsä Bilbon talon kattoon. Se oli itse asiassa Ian McKellenin oma moka, joka sitten päätyi elokuvaan. Aikamoista improvisaatiota... Pitää vielä kehua, että hyvin nuo tekaistut pituuserot on saatu tehtyä aidontuntuisiksi - alkaa melkein olettamaan, että Ian Holm on pieni papparainen tuon toisen Ianin rinnalla.
- Herttaista on myös se, että Gandalfin saapuessa Bilbo alkaa tarjoamaan puolta ruokavarastoaan tälle, vaikka Gandalf pyytääkin "vain teetä". Se jotenkin on SE kohta elokuvissa, joissa alleviivataan hobittien ystävällisyyttä, vieraanvaraisuutta ja intohimoa ruokaan.
- Säkinheimo-Reppulien mainitseminen tässä kohtauksessa on jätetty pois elokuvan teatteriversiosta, mikä ei ainakaan meitä häirinnyt. Ovathan nuo sentään aikamoisia kiusankappaleita
- Piipputupakan tupruttelukohtaus meinattiin aluksi jättää pois, koska Peter Jackson & Co. ei halunnut, että elokuva puhuisi tupakoinnin puolesta. Meidän mielestämme tuo kohtaus ei niinkään ole pelkkää piipputupakan ihkutusta, vaan enemmänkin taas tätä ystävyysteemaa: ensin on juotu teet, syöty masut täyteen ja sen jälkeen lähdetään katselemaan auringonlaskua ja polttamaan piipulliset. Ai että. Sitä paitsi tämä kohtaus voittaa sen kirjan piipputupakalle omistetun kappaleen mennen tullen savulaivoineen.
(Nyt kyllä Tolkien pyörii haudassaan...) Gandalf näyttää tässä kohtauksessa hieman oudolta; tulee sellainen vahva trikkikuvavaikutelma. Tuleva lääkärimme ihmetteli myös sitä, miten hyvässä kunnossa hobittien hampaat ovat kaikesta tupakoinnista huolimatta.
FOTR 5) A Long-expected Party**
- Nyt sitten kauan odotettujen bileiden kimppuun. Yleisesti tästä kohtauksesta voisi sanoa, että se on ehdottomasti elokuvan railakkaimpia. Tulee just sellainen tyypillinen, lämminhenkinen juhla mieleen, missä kaikilla on hauskaa. Hassua kohtauksessa on sekin, että joku mukamas vakava velhokin pomppii estottoman näköisenä keskellä hobitteja tanssin pyörteissä. Puhumattakaan sitten Frodon omituisesta kana-kotkot-koreografiasta, jota katsoessa ainakin Almdudlerilla menee kahvi väärään keuhkoon. Vaikea yhdistää tuota ADHD-Frodoa siihen, joka ryömii myöhemmin Tuomiovuoren kupeella. Elokuvassa ei ole juurikaan montaa muuta kohtausta, jotka olisivat näin iloisia (Rohanin ryyppäjäiset eivät pääse samalle tasolle).
- Bilbon tarinoita kuuntelevat penskat on mainittava, ovat niin aidosti mukana tuossa kohtauksessa huokauksineen kaikkineen. Lapsoset esiintyvät muuallakin trilogiassa, lieneekö joku noista jopa PJ:n oma lapsi?
- Huomiomme herätti myös kiero viittaus hobittien seksielämään, kun Bilbo tokaisee: "Good gracious, you've been productive!" Ilmeisesti terveystiedon opetus Konnussa on hieman heikonlaista.
- Tämä alkaa mennä hieman liian romanttiseksi, koska on vielä pakko mainita se, että Samwais on aivan ihana ujostellessaan Rosien suhteen. Ja se ilme kun joutuukin tanssin pyörteisiin tämän kanssa... Frodo sen kun nauraa pirullisesti taustalla.
- Bilbon korvat heiluvat söpösti, kun nämä havaitsevat lähestyvät Säkinheimo-Reppulit. Tämä kohta oli taas jätetty pois teatteriversioista. Olisimme molemmat kyllä mielellämme nähneet sen myös siinä, koska se on ainoa kohtaus ennen Rivendelliä, missä Frodon ja Bilbon suhde toisiinsa tulee esille. Meidän mielestämme tämän olisi voinut jäättää, ja ottaa pois vaikka jonkun taistelupätkän muualta... Tässä tulee myös esille Bilbon ahdistuneisuus tulevasta matkasta; ja siitä, miten hän kertoisi Frodolle lähdöstään.
- Missä mahdollisuus tehdä kepponen, siellä Merri ja Pippin. Nämä sattuvat olemaan lempihahmojamme, yllätys vaan
Oli loistava idea elokuvan tekijöiltä esitellä nämä hahmot lohikäärmeilotulituksen yhteydessä. Merrin ja Pippinin henkiset eroavaisuudet tulevat hyvin esille keskustelussa: "Now stick it in the ground." " It IS in the ground." "OUTSIDE!!!" "It was your idea! AAA!" Toisella älliä, toisella vähemmän. Pippinin huuto lohikäärmeen lauetessa on muuten aitoa: poloinen ei tiennyt, että siinä kohdassa ihan oikeasti räjähtää.
- Nyt voisi melkein sortua Billy Boyd -ihkutukseen. Onkohan ketään muuta näyttelijää maan päällä, joka sopisi rooliin paremmin? Varsinkin, kun herra Boyd puhuu vielä leveää skottimurretta. Vaikka Boyd onkin neljästä hobittinäyttelijästä vanhin, niin veijarimaisuutensa ansiosta hän on loistava Pippin. Toisaalta taas Elijah Wood, jonka pitäisi näytellä vanhinta hobittia, on joukon nuorin. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että Elijah on sopiva rooliinsa nuoresta iästään huolimatta. Frodon hahmo kuvaillaan kirjassa hieman haltiamaiseksi, ja eikö nuo Elijahin kasvonpiirteet ole hieman sellaiset?
- Lopusta on muuten pakko sanoa, että hyvä tunnelma leikataan jotenkin todella hienosti Bilbon lipsautuksella puheensa aikana. Se hämmentää iloisen juhlakansan, mutta samalla näkee, että tarina alkaa siirtyä uusille urille (tämä ei olekaan pelkkää herkuttelua Konnussa). Samalla Bilbon jännittyneisyys ja ahdistuneisuus tuntuu laukeavan, hän on nyt päättänyt lähteä, eikä paluuta entiseen enää ole. Tässä kohdin on hieman ylistettävä Ian Holmin näyttelemistä. Ilmeet ovat jotenkin niin taidokkaita. Esimerkiksi se pieni välke Bilbon silmissä, kun hän sanoo "näkemiin": siinä loistaa vanha, seikkailunhaluinen Bilbo.
Yhteenveto
Meistä nämä kaksi kohtausta ovat onnistuneita, koska ne kuvaavat niitä iloisia hetkiä ja ystävyyssuhteita, jotka taas ovat vastakohta Mordorin synkkyydelle. Näyttelijävalinnoista ei ole mitään valittamista, ja ennen kaikkea: ilotulitukset ovat aivan loistavia!
Varoitus: seuraavassa tekstissä voi esiintyä tahallista Billy Boydin ja skottimurteen ihkutusta. Kirjoittajat ovat jakaneet jääkaapin kaksi ja puoli vuotta, ja ovat tietyllä tavalla kieroutuneita. Mutta kuitenkin ihan heteroita
Yleistä kohtauksista
Aluksi vielä Konnusta, vaikka siitä aikaisemmissa alustuksissa jo onkin puhuttu. Yksi TSH:n vallitsevista teemoistahan on tämä hyvä Kontu - paha Mordor asetelma. Näillä iloisemmilla Kontu-kohtauksilla ikäänkuin luodaan kontrastia tuleville, pimeille ajoille. Värimaailma on juuri sellainen kontumainen, millaiseksi sen kuvittelimme. Nämä kaksi pätkää ovat myös etenkin ystävyydestä kertovia (mikä sopiikin meille kahdelle, olemmehan itsekin erittäin vanhoja ystäviä). Gandalfin ja Bilbon suhde, Bilbon ja Frodon suhde sekä tietenkin (ihanat) Merri ja Pippin. *ihkumerkki*
FOTR 4) Very Old Friends**
- Neloskohtauksessa eräät erittäin vanhat ystävät tapaavat toisensa. Tätä itse jälleennäkemistä Bilbon kotiovella ei käsitelty kirjassa sen ihmeellisemmin, mutta ihan loogista, että se on laitettu elokuvaan. Irrallaan edellisestä kohtauksesta Very Old Friends on hyvin erilainen kuin jos sen yhdistää kolmoseen jatkumona. Kolmosen lopussahan Frodo vihjailee Bilbon oudosta käytöksestä. Toisaalta samalla käy ilmi, että Gandalf tietää jotain... Jos sen taas katsoo ihan irrallaan, siinä on kyse vain kahden papan teehetkestä, joista toinen on aika stressaantunut synttärien lähestymisestä.
- Vaikka jälleennäkeminen ovella on iloinen kahden ystävyksen tapaaminen, tuota tunnetta hieman rikkoo Gandalfin kommentti (ei puhdas kohteliaisuus): "You haven't aged a day". Hyvin näytelty, tuo esille, ettei kaikki ole ihan kondiksessa Konnussa...
- Tässä astutaan myös ensimmäistä kertaa ihka aidon hobittikolosen sisään. Eikä tuossa kolosessa tunnu olevan paljoa valittamisen aihetta. Mikä meitä jäi mietityttämään, oli esimerkiksi se, siivoavatko hobitit ollenkaan (tosin ehkä Bilbo ei ole paras esimerkki tässä asiassa). Pohdintojen jälkeen päädyimme siihen, että hobiteilla täytyy olla korkea homeitiöiden, pölyhiukkasten ja muiden kiusankappaleiden sietokyky (osaavat myös vastustaa sellaisiakin juttuja kuin... ilkeitä sormuksia?). Antaisimme myös noottia hobittiarkkitehdeille epäkäytännöllisitä ulko-ovista (ei ole helppoa avata ovi, jossa kädensija on keskellä ovea). Toisaalta taas rakastuimme Bilbon huonekaluihin, kirjapinoihin, astiastoon. Pitänee kai mainita tässä, että noita kippoja tehtiin kahta eri kokoa, jotta Bilbolle ja Gandalfille oli "omankokoisensa" tavarat. Aikaisemmissa alustuksissa näistä jiposta ja vääristä perspektiiveistä olikin jo jotain puhetta.
- Jos katsoja ei aiemmin huomannut hobittien ja ihmisten pituuseroja, niin ne tulevat esille viimeistään Gandalfin ja Bilbon tavatessa toisensa. Ja varsinkin silloin, kun Gandalf kumauttaa päänsä Bilbon talon kattoon. Se oli itse asiassa Ian McKellenin oma moka, joka sitten päätyi elokuvaan. Aikamoista improvisaatiota... Pitää vielä kehua, että hyvin nuo tekaistut pituuserot on saatu tehtyä aidontuntuisiksi - alkaa melkein olettamaan, että Ian Holm on pieni papparainen tuon toisen Ianin rinnalla.
- Herttaista on myös se, että Gandalfin saapuessa Bilbo alkaa tarjoamaan puolta ruokavarastoaan tälle, vaikka Gandalf pyytääkin "vain teetä". Se jotenkin on SE kohta elokuvissa, joissa alleviivataan hobittien ystävällisyyttä, vieraanvaraisuutta ja intohimoa ruokaan.
- Säkinheimo-Reppulien mainitseminen tässä kohtauksessa on jätetty pois elokuvan teatteriversiosta, mikä ei ainakaan meitä häirinnyt. Ovathan nuo sentään aikamoisia kiusankappaleita
- Piipputupakan tupruttelukohtaus meinattiin aluksi jättää pois, koska Peter Jackson & Co. ei halunnut, että elokuva puhuisi tupakoinnin puolesta. Meidän mielestämme tuo kohtaus ei niinkään ole pelkkää piipputupakan ihkutusta, vaan enemmänkin taas tätä ystävyysteemaa: ensin on juotu teet, syöty masut täyteen ja sen jälkeen lähdetään katselemaan auringonlaskua ja polttamaan piipulliset. Ai että. Sitä paitsi tämä kohtaus voittaa sen kirjan piipputupakalle omistetun kappaleen mennen tullen savulaivoineen.
(Nyt kyllä Tolkien pyörii haudassaan...) Gandalf näyttää tässä kohtauksessa hieman oudolta; tulee sellainen vahva trikkikuvavaikutelma. Tuleva lääkärimme ihmetteli myös sitä, miten hyvässä kunnossa hobittien hampaat ovat kaikesta tupakoinnista huolimatta.FOTR 5) A Long-expected Party**
- Nyt sitten kauan odotettujen bileiden kimppuun. Yleisesti tästä kohtauksesta voisi sanoa, että se on ehdottomasti elokuvan railakkaimpia. Tulee just sellainen tyypillinen, lämminhenkinen juhla mieleen, missä kaikilla on hauskaa. Hassua kohtauksessa on sekin, että joku mukamas vakava velhokin pomppii estottoman näköisenä keskellä hobitteja tanssin pyörteissä. Puhumattakaan sitten Frodon omituisesta kana-kotkot-koreografiasta, jota katsoessa ainakin Almdudlerilla menee kahvi väärään keuhkoon. Vaikea yhdistää tuota ADHD-Frodoa siihen, joka ryömii myöhemmin Tuomiovuoren kupeella. Elokuvassa ei ole juurikaan montaa muuta kohtausta, jotka olisivat näin iloisia (Rohanin ryyppäjäiset eivät pääse samalle tasolle).
- Bilbon tarinoita kuuntelevat penskat on mainittava, ovat niin aidosti mukana tuossa kohtauksessa huokauksineen kaikkineen. Lapsoset esiintyvät muuallakin trilogiassa, lieneekö joku noista jopa PJ:n oma lapsi?
- Huomiomme herätti myös kiero viittaus hobittien seksielämään, kun Bilbo tokaisee: "Good gracious, you've been productive!"
Ilmeisesti terveystiedon opetus Konnussa on hieman heikonlaista.- Tämä alkaa mennä hieman liian romanttiseksi, koska on vielä pakko mainita se, että Samwais on aivan ihana ujostellessaan Rosien suhteen. Ja se ilme kun joutuukin tanssin pyörteisiin tämän kanssa... Frodo sen kun nauraa pirullisesti taustalla.
- Bilbon korvat heiluvat söpösti, kun nämä havaitsevat lähestyvät Säkinheimo-Reppulit. Tämä kohta oli taas jätetty pois teatteriversioista. Olisimme molemmat kyllä mielellämme nähneet sen myös siinä, koska se on ainoa kohtaus ennen Rivendelliä, missä Frodon ja Bilbon suhde toisiinsa tulee esille. Meidän mielestämme tämän olisi voinut jäättää, ja ottaa pois vaikka jonkun taistelupätkän muualta... Tässä tulee myös esille Bilbon ahdistuneisuus tulevasta matkasta; ja siitä, miten hän kertoisi Frodolle lähdöstään.
- Missä mahdollisuus tehdä kepponen, siellä Merri ja Pippin. Nämä sattuvat olemaan lempihahmojamme, yllätys vaan
Oli loistava idea elokuvan tekijöiltä esitellä nämä hahmot lohikäärmeilotulituksen yhteydessä. Merrin ja Pippinin henkiset eroavaisuudet tulevat hyvin esille keskustelussa: "Now stick it in the ground." " It IS in the ground." "OUTSIDE!!!" "It was your idea! AAA!" Toisella älliä, toisella vähemmän. Pippinin huuto lohikäärmeen lauetessa on muuten aitoa: poloinen ei tiennyt, että siinä kohdassa ihan oikeasti räjähtää. - Nyt voisi melkein sortua Billy Boyd -ihkutukseen. Onkohan ketään muuta näyttelijää maan päällä, joka sopisi rooliin paremmin? Varsinkin, kun herra Boyd puhuu vielä leveää skottimurretta. Vaikka Boyd onkin neljästä hobittinäyttelijästä vanhin, niin veijarimaisuutensa ansiosta hän on loistava Pippin. Toisaalta taas Elijah Wood, jonka pitäisi näytellä vanhinta hobittia, on joukon nuorin. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että Elijah on sopiva rooliinsa nuoresta iästään huolimatta. Frodon hahmo kuvaillaan kirjassa hieman haltiamaiseksi, ja eikö nuo Elijahin kasvonpiirteet ole hieman sellaiset?
- Lopusta on muuten pakko sanoa, että hyvä tunnelma leikataan jotenkin todella hienosti Bilbon lipsautuksella puheensa aikana. Se hämmentää iloisen juhlakansan, mutta samalla näkee, että tarina alkaa siirtyä uusille urille (tämä ei olekaan pelkkää herkuttelua Konnussa). Samalla Bilbon jännittyneisyys ja ahdistuneisuus tuntuu laukeavan, hän on nyt päättänyt lähteä, eikä paluuta entiseen enää ole. Tässä kohdin on hieman ylistettävä Ian Holmin näyttelemistä. Ilmeet ovat jotenkin niin taidokkaita. Esimerkiksi se pieni välke Bilbon silmissä, kun hän sanoo "näkemiin": siinä loistaa vanha, seikkailunhaluinen Bilbo.
Yhteenveto
Meistä nämä kaksi kohtausta ovat onnistuneita, koska ne kuvaavat niitä iloisia hetkiä ja ystävyyssuhteita, jotka taas ovat vastakohta Mordorin synkkyydelle. Näyttelijävalinnoista ei ole mitään valittamista, ja ennen kaikkea: ilotulitukset ovat aivan loistavia!
Mutta Bilbon synttärit ovat sellainen juhla, jonka jokikinen varmasti haluaa sydämessään tuntea: satoja ihm... hobitteja, jotka ovat kaikki ystäviäsi, järkyttävän iso synttärikakku, ihanaa, aitoa musiikkia, ja ennen kaikkea pihalla. Kuka nykypäivänä tekee juhlistaan isot ja riehakkaat puutarhabileet? Mutta antakaatten anteeksi, alan mennä enemmän fiilistelyn kuin kommentoinnin puolelle.
