FOTR 9), 10) ja 11

Nerwende

Kontulainen
FOTR 9) At the Green Dragon*
Tätä pientä kohtausta ei ollut teatteriversiossa ollenkaan. Se tuo mukaan mielestäni tärkeitä hobittielementtejä, kuten epäluulon "ulkomaita" kohtaan, Samin ja Ruusan orastavan suhteen ja tietenkin laulamisen. Toisaalta Konnussa on viipyilty tässä vaiheessa jo niin pitkään että on ihan ymmärrettävää että tämä leikkautui pois.

FOTR 10) The Shadow of the Past
Repunpään sisutukseen kuuluu kiemuraisia juurakoita seinillä jotka näyttävät minusta siltä että ne on pöllitty Rivendellistä. Toinen huomionarvoinen yksityiskohta on takan päällä: kahdessa Bilbon vanhempia (?) esittävässä muotokuvassa on oikeasti Peter ja Fran.

Tässä pätkässä on trailereista jo ennen elokuvaa legendaarisiksi nousseita vuorosanoja kuten "is it secret, is it safe?" ja "noone knows it's here, do they Gandalf?" Kuten prologikin, onnistuu tämäkin historian oppitunti tiivistämään vallan mainiosti olennaisen toimivaan dialogiin (esim. ruudulla pyörivän "vuonna xxy Kolmatta Aikaa..." tekstin sijasta). Aika kuluu tietysti eri tavalla kuin kirjassa, ja muistan että tästä valitettiin paljon ensi-illan jälkeen, mutta näin jälkikäteen se tuntuu ihan ookoolta päätökseltä. Erityisesti Ian McK tekee loistavaa työtä kasvoillaan kohdassa jossa hän ensin hetken toivoo ettei sormus olekaan Sormus, ja sitten tuo toivo kaikkoaa. Pidän myös kovasti siitä että Sormukselle on annettu ääni - efekti on toteutettu juuri oikealla tavalla, tässä olisi ollut helppo saada aikaan täysin korni lopputulos. Frodon kasvoille heijastuva teksti on myös hieno oivallus!

Minulle on jäänyt epäselväksi kuka Mustien Ratsastajien talloma tyyppi on ja missä? Hobitti ilmeisesti? Briissäkö?

Musiikki joka soi metsässä ennen kuin Gandalf karauttaa kohti Rautapihaa on yksi suosikkejani. Osaako joku paikallistaa mikä teema se on/kuullaanko sitä muualla?

Designertiimin kommenttiraidalla on paljon mielenkiintoista asiaa, mutta pää menee nopeasti sekaisin fivefootfourien ja threefooteightien kanssa. Kyllä se vaan on niin että metrimitat rulaa.

Konnusta lähtiessä taustalla näkyy liian korkeita vuorimaisia mäkiä.
Vartiksenpelättikohtauksessa moni sanoo nähneensä taustalla auton (savuavasta piipusta vasemmalle) mutta PJ kieltää auton olemassaolon (tai ei kuulemma ainakaan itse näe siellä mitään). Salaliittoteoreetikot ovatkin sitä mieltä, että auto on poistettu digitaalisesti ennen elokuvien kotijulkaisua ja että se oli nähtävissä vain valkokankaalla. Tätä tukee myös postproduction-tiimin kommentointi tässä kohtaa. :D

FOTR 11) The Passing of the Elves*
Toinen teatteriversiosta puuttuva ihastuttava kohtaus, joka yleensä muistettaneen Länteen vaeltavasta haltijajoukostaan ja kauniista laulusta, mutta samaan kohtaukseen mahtuu myös minua paljon ilahduttava puussa istuskeleva Frodo.
Näyttelijöiden kommenttiraidalla puhutaan tässä kohdin paljon hobittiporukan keskenään pelaamista peleistä joilla tapettiin aikaa kuvausten välillä. Niistä legendaarisin lienee Tig, jolla huijattiin sinisilmäistä Elijahia vaikuttavan pitkään. :D

Desginertiimi kertoo että haltiakohtaus kuvattiin kaksi kertaa, koska ensimmäisellä yrityksellä ilma oli niin tuulinen että liput ja vaatteet eivät pysyneet kurissa ollenkaan. Kun kohtausta katsoo tarkasti, näyttää siltä että Frodon ja Samin osuudet tuuliselta yöltä on säilytetty, sillä puskat taustalla heiluvat ihan reippaasti, kun taas haltiat kulkevat täysin tyynessä metsässä. Oikeastaan tämä toimii oikein hyvin, koska yhdessä värimaailman muuttumisen kanssa tämä luo fiiliksen siitä, että hobitit siirtyvät eräänlaiseen "toiseen ulottuvuuteen" haltioita bongatessaan.
 
Nerwen sanoi:
Minulle on jäänyt epäselväksi kuka Mustien Ratsastajien talloma tyyppi on ja missä? Hobitti ilmeisesti? Briissäkö?
Hobitti se on (tarpeeksi lyhyt kulkeakseen hevosen mahan alta) ja pahoin pelkään, että lyheni vielä entisestään Sormusaaveiden käsittelyssä. Ehkä hobitti oli vartija, tehtävänään tarkkailla liikennettä Konnun läpi kulkevalla tiellä. Niin tai näin, hobitin listiminen tekee kyllä yleisölle selväksi, että Sormusaaveet ovat nyt astuneet Konnun rajojen sisäpuolelle ja rauha lopullisesti rikkoutunut.

Yleisesti ottaen minua kiehtoi roolihahmojen kehittely, kaikki pienet asiat mitkä erottaa henkilöt toisistaan. Frodo on hajamielinen kaveri, pakkaa tavaransa miten sattuu (huomaa vaatekappale jonka Gandalf ojentaa hänelle) ja lähtee seikkailuun hyvin kevyin varustein. Sormuksen tämä hobitti sujauttaa huolettomasti taskuunsa eikä selvästikään ole huolissaan siitä, että pieni metalliesine voisi pudota ja kadota. Ihme kun EI pudonnut, sen verran monta kertaa Frodo kompastelee omiin jalkoihinsa!

Ja Samista tulee tietysti kuormajuhta, paistinpannut vaan kolisee kun iso tavaravuori juosta kipittää muiden perässä. Myös ruoka (sen hankkiminen, kantaminen ja valmistaminen) kuuluu uskollisen palvelijan tehtäviin. Huomasitteko muuten, että Samilla on eväänä parin metrin pätkä makkaroita? :lol: Pitääkin seurata kuinka pitkäksi aikaa ruoka riittää, yksi hobitti nimittäin "syö kuormasta" aina välillä. Kukas muu kuin Sam: ryhtyy mutustelemaan eväitä heti kun uni ei ota tullakseen. Hassu juttu sinänsä, luulisi että pyöreämmällä hobitilla olisi mukavammat oltavat kun löytyy ylimääräisiä pehmusteita omasta takaa.

Hobiteista vielä sen verran, että LOTR-musikaalissa nähty Frodo käsitteli Sormusta varovaisemmin. Hän solmi sen kiinni nenäliinaan ja pisti liinan taskuunsa. Musikaali-Sam taas oli varovaisempi Gandalfin suhteen: jäätyään kiinni salakuuntelusta Sam heittäytyi lattialle ja rukoili armoa. Vaikka niinhän se kai kirjassakin menee, yllätyin vaan hieman kun olin tottunut katsomaan elokuvaversiota.

The Passing of the Elves oli hieno kohtaus (elokuvassa), pidin siitä miten haltiat näytetään taianomaisina, tavallisten kuolevaisten "yläpuolella" olevina etäisinä olentoina. Ainoa kritiikki napsahtaa pienestä jatkuvuusvirheestä, lieneekö kahden päivän kuvausten jälkeen mennyt porukalta vasen ja oikea puoli sekaisin. Hobitit vaihtavat paikkaa keskenään.
 
Nyt en ole kyllä ehtinyt katsoa elokuvaa (labratentti on Melkorin keksintö), mutta muistan aina ihmetelleeni, miten kauan sormusaaveet käyttävät aikaa Konnun läpi ratsastamiseen. Jopa jos oletetaan ensimmäisen kohtauksen tapahtuvan Briissä ja toisaalta ratsastajien sormusvainu ei ehkä ole vielä aivan terässä tuntuu, että tuohon ratsastukseen menee aivan suhteettomasti aikaa. Minulla ei ole mitään perusteita sille, miksi ajattelen sormusaaveiden olevan normaalia ratsastajaa huomattavasti nopeampia (paitsi kenties tieto siitä, että Sauron hönkii niskaan), mutta olen aina mieltänyt heidät tuulennopeuksi kauhun lähettiläiksi. Olen joskus ynnäillyt, että hobitin yli laukkaamisesta kuluu pari päivää ennen kuin he löytävät Frodon&companyn. Eihän siihen niin kauaa pitäisi mennä...

Muistan jo alkujani mieltyneeni melkoisesti siihen, kuinka haltioiden kohtaaminen kuvattiin. En heti tajunnut, mikä siinä kohtauksessa minua niin miellytti, mutta myöhemmin älysin sen olevan nimenomaan sen rauhaisan ja tyynen vaikutelman, joka haltioiden ympärillä vallitsee. Myöhemmin käsitin, että eräs tekijä, joka luo tuota tunnelmaa on nimenomaan tuulen muutos.
 
Kuulkaas, kun minä olen aina miettinyt sitä Vihreän Lohikäärmeen laulukohtausta. (Lukiessaan tätä veikkaan, että 90% heistä jotka sen lukevat, katsovat, että mikäköhän hobitintolvana tuokin on.) Kun ensin siinä näytetään vain yleiskuvaa koko Konnusta, että porukka tajuaa "jaa, nyt on siis ilta". No, Merrin ja Pippinin hoilaaminenhan kuuluu ulos asti (jo on pojilla ääntä! :grin:), mutta mitkä ihmeet ovat ne ensimmäiset sanat englanniksi? Suomenkieliseen tekstitykseen ne on kyllä laitettu, mutta ei englanninkieliseen. Kumma juttu, sinänsä, mutta luultavasti laitettu jotta minunkaltaisillani olisi vähän pähkäiltävää. :roll:
Ei sillä, hyvä kohtaus ja hauska. Frodon pomppiminen on tosin lähinnä enemmän kuin kevyesti humaltuneen meiningin näköistä (jaa no, SEEt kulkevatkin K15-merkinnällä, teatterit K11).

Ja sitten taas pimeää meininkiä. Olen aina ollut jotenkin tympääntynyt tähän kohtaukseen: kun katsoin tätä ensimmäisen kerran, olin niin pieni ipana vielä :D En silloin ymmärtänyt siitä mitään ja se oli siksi tylsä, ja nyt se vaikuttaa vieläkin tylsältä.
Mutta kuulivatko molemmat Sormuksen kuiskauksen? Gandalf näytti, kuin olisi huomannut sen ensin, mutta silti epäilen, kuuliko hän sen; Sormushan yritti lumota Frodon ensisijaisesti, vai?
Luulin myös pitkään, että Frodo käärii polttopuuta siihen oranssiin liinaan, ja tajusin vasta hiljattain, että se onkin ruisleipä! :D Sitä tulee katsottua tuollaisia, kun ei ymmärrä asiasta mitään. Kun on niin pieni vaahtosammutin, joka ei osaa edes pelätä alati vaanivaa Sauronia! ;)
Gandalfin "ystävällisyyspuhe hobiteille" on ihana, se jaksaa hymyilyttää kerta toisensa jälkeen. Ja sitten Sam! Voi raukkaa, ei taida tietää mihin on joutumassa, kun Gandalf sanoo, että hänelle on parempaa käyttöä.
Muuten, Uusi-Seelanti on kyllä nappiosuma kuvauspaikaksi. Katsokaa noita ihania maisemia, virtaavia putouksia...!! Sitä on vaikea uskoa, että ihan oikeasti, jos olisi rutkasti luppoaikaa ja rahaa ja mahdollisuudet mihin vain, niin voisi käydä itsekin seikkailemassa noissa maisemissa! Mitäs tykkäätte? :D

Sitten katsotaankin kauniita maisemia Samin paistinpannusta. Eru vieköön, kahdelle hobitille sellainen määrä sapuskaa! Heh, kyllähän hobittien ruokahalu tietysti tiedetään...
Haltiakohtaus on kieltämättä kaunis näky. Nimenomaan näky; laulu ei minusta edusta kunnon haltioita, tai sitten olen lellitellyt itseni pilalle kuuntelemalla Caten lumoavaa haltiaääntä liian paljon. Mutta, en olisi taaskaan tehnyt paremminkaan.

Samin sielunelämä: En pysty nukkumaan täällä. Liikaa juurentynkiä. Taidanpa siis syödä.
Onko tuo erityisesti Samiin vai ovatko kaikki muutkin hobitit samanlaisia? :grin: Frodo on aina vaikuttanut minusta tässä siltä, että ajattelee vain: "voi Eru, lakkaisi jo valittamasta tuokin!", mutta onhan Frodo tietysti uninen ja väsynyt ja kaikkea, ei mikään ihmekään. Vai liekö sitä tarkoituksella sellaiseksi laitettu.

Nerwen sanoi:
Musiikki joka soi metsässä ennen kuin Gandalf karauttaa kohti Rautapihaa on yksi suosikkejani. Osaako joku paikallistaa mikä teema se on/kuullaanko sitä muualla?
En ole edes varma ymmärsinkö Ankan kysymyksen oikein, mutta biisin nimi on The Treason on Isengard, ja tässä itseasiassa on väliin-keskelle-siihenkohtaankuitenkin lykätty haltiakohtaus. Sama kyseinen kappale nimittäin jatkuu loppuun, kun Gandalf ratsastaa Rautapihaan, mutta siitä myöhemmin... Jos pysytään Nerwenin kysymyksessä, ja ollaan näsäviisaita, niin samaa kappaletta kuullaan Saruman The White -kohtauksessa :D Muualla ei tietääkseni ja muistaakseni, tai jos soitetaankin, niin suurella todennäköisyydellä Rautapihassa. Vrt. kappaleen nimi.
 
Nerwen sanoi:
Musiikki joka soi metsässä ennen kuin Gandalf karauttaa kohti Rautapihaa on yksi suosikkejani. Osaako joku paikallistaa mikä teema se on/kuullaanko sitä muualla?

Gandalfin ratsastessa kuultava teema on synkempi versio Fellowship-teemasta. Shore selittää näin: ''The hobbits have the cozy Fellowship, but he [Gandalf] has this darkness because he's going to Isenguard and he know's there's serious business ahead.'' Vihjaako tämä elokuva-Gandalfinkin epäilleen Sarumania? Olen aina käsittänyt että hän oli Sarumanin takinkäännöksestä aivan puulla päähän lyöty. Ratsastihan hän sinne tässä versiossa todellakin omasta aloitteestaan, eikä meillä ole syytä olla uskomatta etteikö hän todella hakenut Sarkulta apua.

Lohiskohtaus on ehdottomia suosikkejani!

Hey ho! To the bottle I go
To heal my heart and drown my woe
Rain may fall and wind may blown
But there still be
Many miles to go
Sweet is the sound of the pouring rain
And the stream that falls
From hill to plain
Better than rain or rippling brook----
.... is a mug of beer inside this Took!


(Mitenköhän viimeinen säe oikeasti kuuluisi?)

Tämä kohtaus on aivan erityisellä tavalla englantilainen ja valottaa paljon juhlakohtausta enemmän hobittien arkea. Tulee muuten mieleen Merrin huomautus Pippinille Rautapihan raunioissa: ''You've never done a hard days work.'' Ovatko Konnun parempien piirien kasvatit niin hyväosaisia että voivat killua kaikki illat Lohiksessa tai Ahvenessa tai vastaavissa paikoissa, kittaamassa olutta ja polttamassa kessua? No, ei se mitään. Pip ja Merri ovat tässä aivan ihanan lutuisia. Ja Frodo on niin pahaa-aavistamattoman tyytyväinen elämäänsä että alan hymyillä ilkeästi itsekseni.... kiäh kiäh kiäh....

Gandalfin ja Frodon keskustelussa pimeässä Repunpäässä on tunnelmaa, etenkin pöydän ääressä kun Frodo kaata takan hämyssä teetä. Gandalf kykkii jälleen lasten leikkituolien kokoisilla istuimilla, pitkät sääret minipöydän alle tungettuna. Näyttää hauskemmalta kuin mitä varmasti on. Sormuksen kuiskaus on ihana. Rakastan Sala Bakerin ääntä. Mutta tuo teenkaato-kohtaus on sikäli mennyt osaltani pilalle, että sen jälkeen kun sain tietää, miten mittasuhde tässä ratkaistiin, näen jipon lävitse joka kerta. Hemsketti! Eiväthän ne olekaan kohdakkain!" Ja nyt kun sen tietää niin näkee ettei niiden katseet todellakaan osu toisiinsa. Kunhan vainm tujottavat sokeina vastapäistä seinää. Murrr....

Ajan kuluminen ei häiritse minua lainkaan. Oikeastaan emme edes tiedä, kuinka paljon aikaa jää Gandalfin lähdön ja paluun väliin. Näinä x kuukausina/vuosina voisi hyvinkin jahdata Klonkkua ympäriinsä ja tutkiskella sormustietoa. Ne jotka eivät edes tiedä että kirjassa tässä välissä hypätään vuosia etiäppäin, eivät menetä mitään oleellista.

Maisemat aivan matkan alussa ovat todella kauniita. Tiedän niiden vuorien olevan liian korkeita Vihervaaroiksi (oletan niiden leikkivän Vihervaaroja), mutta pirun nättejä ne ovat. Samoin putous ja hobittimajatalo ovat hienoja. Konnun jälkeen kuvauspaikoiksi onkin sitten valittu jylhän karuja, kellastuneita aroja taustallaan valkohuippuisia vuoria. Niinpä näistä alun lempeän vehreistä näkymistä kannattaa nautiskella.

Haltiat ovat kauniita. Ilahduin suuresti tajutessani heidän todellakin laulavan samaa laulua kuin kirjassakin.

Fanuilos heryn aglar
Rîn athar annún-aerath
Calad ammen i reniar
Mi´aladhremmin i ennorath!


Ja niin etiäpäin. EE:n etu on siinäkin, että monta kivaa laulua jotka ymmärrettävistä syistä jäi pois teatteriversiosta on nyt mukana.

Idril~ sanoi:
Samin sielunelämä: En pysty nukkumaan täällä. Liikaa juurentynkiä. Taidanpa siis syödä.

Lolz. :grin:

Idril~ sanoi:
Frodo on aina vaikuttanut minusta tässä siltä, että ajattelee vain: "voi Eru, lakkaisi jo valittamasta tuokin!", mutta onhan Frodo tietysti uninen ja väsynyt ja kaikkea, ei mikään ihmekään. Vai liekö sitä tarkoituksella sellaiseksi laitettu.

Hassua, minusta Frodo vaikuttaa aika huvittuneelta. Kylläpäs sitä voi saada eri vaikutelman. :)

= Tähän mennessä olen edelleen tyytyväinen. PJ APPROVED! :)
 
V. Nienna, en tarkoittanut sitä kohtaa jossa Gandalf ratsastaa Rautapihaan (joka oikeastaan kuuluu jo seuraavaan alustukseen) vaan sitä jossa tämä vielä vaeltaa Konnun metsissä ja opastaa Frodoa ja Samia. Siis juuri ennen kuin hän kiipeää ratsunsa selkään. (Shoren kommentin oletan tarkoittavan joko sitä että Shore tulkitsee musiikillaan tässä kohdin elokuvan sijasta kirjaa TAI että synkkyys johtuu ylipäätään tilanteen vakavuudesta, ei niinkään Sarumanista. Leffa-Gandalfilla tuntuu olevan varsin suuri luottamus Sarumaniin, kirjassa suhtautuminen on mielestäni aika neutraali.)
 
Ai pahus, miten minulla menikin puurot ja vellit sekaisin. :grin:

No, tulipahan käytyä läpi FotR Complete Recordsin oheislehtistä. Mielenkiintoista. ''The One Ring struggels to articulate its seductive message to the less corruptible hobbits'' Heh hee, Sormuksella on vaikeuksia ''puhua hobittia''. :)

Niin mutta siis, metsäkohtaus. Tuossa kohtauksessa kuulaan versio Sedution of the Ringistä. Muuten lienee aika uniikkia/yhden kohtauksen kamaa. Luulisin. En ymmärrä musiikista mitään. :wink:
 
Valië Nienna sanoi:
No, tulipahan käytyä läpi FotR Complete Recordsin oheislehtistä. Mielenkiintoista. ''The One Ring struggels to articulate its seductive message to the less corruptible hobbits'' Heh hee, Sormuksella on vaikeuksia ''puhua hobittia''. :)
Hehehe, ilmeisesti hobitit ovat niin vaatimatonta väkeä, että valta, maine ja kunnia (maailmanvalloituksesta puhumattakaan...) eivät heitä kiinnosta. Kova pala purtavaksi Sauronille. :wink:

Idril~ sanoi:
Frodo on aina vaikuttanut minusta tässä siltä, että ajattelee vain: "voi Eru, lakkaisi jo valittamasta tuokin!", mutta onhan Frodo tietysti uninen ja väsynyt ja kaikkea, ei mikään ihmekään.
Minä tulkitsin tuon vähän eri tavalla, minusta Frodo näytti oikein hyväntuuliselta. Ja vähän huvittuneelta myös, koska Sam on puheissaan "sensuroimaton" (sanoo ääneen kaiken mitä päässä liikkuu) ja tuli nytkin möläyttäneeksi ilmoille sen tosiasian, että maassa nukkuminen tuntuu epämukavalta. Frodo varmasti ajatteli samoin ja kirosi oksia kylkensä alla, mutta piti ajatuksen omana tietonaan.

Samin lyhyt synapsirata (suoraan tunto- ja näköaivokuorelta puhekeskukseen) on mielestäni valtavan hyödyllinen ominaisuus, eikä suinkaan haitta niin kuin Sam itse kirjassa toteaa. Omia ajatuksiaan ääneen laukova hobitti helpottaa myös hitaampien elokuvankatsojien tilannetta: tarinankerrontaa voi seurata Samin kautta mikäli ei meinaa pysyä Frodon aivoitusten perässä.

[muoks.]
Ääh, pakko tulla vielä kommentoimaan yhtä asiaa mikä jäi kaivelemaan. Variksenpelättikohtauksen jälkeen kuuluu taustalla Bilbon ääni joka sanoo "It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step on to the road and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to." Minä vetäisin tuosta herneet nenään siksi, että lauseessa on kiwismi eli Uuden-Seelannin englantia. Korrektia brittienglantia puhuva sanoisi "out OF your door" ja se on myös kieliopillisesti oikein. Jos Tolkien eläisi niin kyllä varmasti antaisi PJ:lle huutia tuosta hyvästä. :wink:
 
Tui sanoi:
Variksenpelättikohtauksen jälkeen kuuluu taustalla Bilbon ääni joka sanoo "It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step on to the road and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to." Minä vetäisin tuosta herneet nenään siksi, että lauseessa on kiwismi eli Uuden-Seelannin englantia. Korrektia brittienglantia puhuva sanoisi "out OF your door" ja se on myös kieliopillisesti oikein. Jos Tolkien eläisi niin kyllä varmasti antaisi PJ:lle huutia tuosta hyvästä. :wink:

Oh, tuo oli hyvä huomio. Hassua että sellainen on päässyt läpi, yleisestihän he olivat kai aika huolellisia kielten ja puhumisen kanssa. Hobitit muuten puhuvat länsienglantilaista Gloucestershiren murretta, jos jotakuta kiinnostaa. Poikkeuksena tietysti Pippin. Oletan että Konnussa on omat murrerajansa, onhan paikka kuitenkin maantieteellisesti aika iso ja monenkirjavakin, ja väkeä ihan yllin kyllin omien murteiden muodostumiseen. Joten gloucestershireläisittäin puhutaan kai vain Hobittilan tienoilla. (Toisaalta en ole huomannut Merrin ääntävän sen kummemmin kuin muutkaan, ja hänen juuri olettaisi puhuvan erilailla kuin toiset ... vaikka walesilaisittain... *kuvittelee Merrin puhumassa anthonyhopkinsia* )
 
Melko hyväntuulisen huvittuneeksi minäkin olen Frodon tulkinnut juurikohtauksessa. Siitä tulee mieleen niin monet omat metsäretket ja uniset jutustelut kaverin kanssa ennen ensimmäisen simahtamista (ja kenties monologina hieman sen jälkeen). Ja mikäpäs olisi tuossa tilanteessa sen vakiompi jutunjuuri kuin juuri se juuri (tahi monttu) joka on omalle kohdalle osunut.
 
Olisin sangen toivonut että kirjasta valkokankaalle olisi päätynyt myös muuan kettu:

"Metsän läpi kulki kettu omissa asioissaan ja pysähtyi moneksi minuutiksi nuuhkimaan.
>>Hobitteja!>> se ajatteli. >> Mitä ihmettä? Kyllä tässä maailmassa kuuluu tapahtuvan kummia, mutta harvoin olen kuullut hobitista joka nukkuu ulkona puun alla. Kolme kappaletta! Omituista, hyvin omituista.>>
Omituista tosiaan, mutta se ei saanut milloinkaan selville sen enempää."

Kettu mietteineen on jotenkin hellyyttävä pieni yksityiskohta Tolkienin maailmassa. Ymmärrän toki että täysin irrallisena ja omituisena yksityiskohtana se ei olisi sopinut ollenkaan elokuvien maailmaan, mutta sellaisia pieniä asioita minä jäin leffoista kaipaamaan.
 
Olisihan voitu hyvinkin jatkaa kohtausta ensimmäisestä yöpuusta ulkosalla siihen, että viimein Samkin nukahtaa (sormi suussa? :D ), rauhallinen hiljaisuus laskeutuu leirpaikan ylle nuotion vielä pikkaisen savuttaessa. Tähdet loistavat oksien lomasta. Ja metsän siimeksestä hiippailee paikalle kettu haistelemaan illallisen tuoksuja. Kohta se jolkottaa taas matkoihinsa. Ah miten ihana rauhaisa kuva, josta olisikin hieno leikata Mustikseen.
 
Ylös