Fuinurilta, runoja ja novelleja

Fuinur

Fuinur

Kontulainen
Tulen kirjoittamaan tänne hajanaisesti runoja mitä kirjoitan kun olen ahdistunut tai haluan koota tunteitani ja ajatuksiani johonkin.

Tämän kirjoitin viime yönä suunnilleen viiden aikaan, tunteita herättävien keskustelujen jälkeen.


Rakkaudesta

Mitä tiedämme rakkaudesta?
Siitä kumpuaa elämän suola,
katkera tai ei, sitä emme päättää saa.

Mitä tiedämme rakkaudesta?
Ilo, suru, valo, pimeys,
se voi antaa paljon tai viedä kaiken.

Mitä tiedämme rakkaudesta?
Onko se ikuista?
Jos on, miksi niin moni eroaa?
Jos on, miksi se voi ehtyä?

Mitä tiedämme rakkaudesta?
Mitä me oikeastaan tiedämmekään rakkaudesta?
Monimutkaisuuksia, vastakohtia, ristiriitoja,
sitä se on.

Mitä me voimme tehdä puhdistaaksemme rakkauden niistä?
Mitä me voimme tehdä?
Miten me sen teemme?
Me emme voi sitä tehdä.
Kukaan ei voi.

Puhdistaakseen rakkauden, pitäisi käsittää se,
mutta kuka siihen pystyy?
Sen käsittääkseen täytyy kohdata orjantappurat,
miekat, kirveet, haarniskat,
ja lopuksi itsensä.
Kuka siihen pystyy?

Mitä me silloin tiedämme rakkaudesta,
jos emme sitä ymmärtää voi?
Mahdoton ajatus, se se on.
 
Ystävyys

Ystävyyden alku onnen tunteen antaa,
tarkoituksen, ilon, pois se surun kantaa.
Olkoon heitä yksi tai vaikka kymmeniä,
se samat tunteet antaa, katso vain silmiä.

Ystävyyden loppu onnen tunteen poistaa,
tarkotuksen kadottaa, se surunkin palauttaa.
Sitä kellekään tahdota ei,
sitä kellekään toivota ei.
Kauheuksien kauheus,
usko, toivo ja rakkaus
ikuista on.
 
Hyvä ja paha yhdessä kulkee

Mistä löydän joen, järven, vuon,
sieltä suurimman rakkauden mukanain tuon.
Missä tunnen viiman, poltteen, tuskan,
sieltä elämän syyn ja ohjeet muistan.
Mistä onnen, valon, ilon löydän,
sieltä ainoon pahan, surun saan.
Kosk' paha hyvää aina seuraa,
joskus nopeasti, joskus hitaasti.
Järkkymätön totuus se on,
kylmä kuin jää,
kärsimysten tie kuolematon.
 
In the darkest of hours,
our will is tested.
In the midst of chaos,
our hope is rested.

Our greatest lie,
is to live this life.
To sleep and die,
in the edge of knife.

There's no reason,
to find the light.
There's no reason,
to live and fight.

Why to last,
the pain of life.
Without the past,
we live and die.

In the darkness,
we sleep and dwell.
And when I'm lifeless,
then all is well.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös