Funk - tuo rytmikäs elämämme suola

H

Habitus Ronttimus

Hobitti
Ajattelinpa luoda tälläisen keskustelun, koska en asiasta löytänyt matskua näin äkkiseltään. Toivottavasti Konnusta löytyy muitakin funkin mäikyttäjiä.

Minulle funk on ehdottomasti lempimusiikkiani. Basisti kun olen, funk vetää luonnollisesti puoleensa usein rennoilla bassokuvioillaan. Ongelmani vain on, että tiedän funkbändejä harmittavan vähän. Jamiroquaita ja Tower of Poweria tulee välillä huudatettua vähän liikaakin kun ei oikein muutakaan levyhyllystäni löydy. Siispä, alkakaamme listaamaan lempifunkbändejämme tänne. Toki muukin matsku olisi kivaa luettavaa.
 
Aah. Funk tosiaan. Ilman funkkia ei olisi mitään, ei olis diskoa, ei olis haussia, ei olis garagee, ei olis hip hoppia, ei olis elektroo, ei olis breiksejä eikä olis junkkaa. Jos jazz on opettaja niin funk on tanssittaja. Funkki on meitsillä niin vahvasti verissä kuin valkoisella miehellä vaan voi olla tällaisessa kylmässä maailman kolkassa. Harvapa asia lämmittää ja laittaa jalan liikkeelle kuin hyvin kulkeva breikki ja sinne se bassolinja. MMmmm mmm.

Itsellä maku kulkee ihan sieltä perus James Browneista aina kaiken fuusion ja samplatyn funkin kautta uudempaan kamaa. Ja varsinkin tuon Helsingin oman Soul Investigatorsin tuotanto (kaikilla eri nimillä) saa jalan väpättämään, kyllä ne pojat vaan osaa. Puhumattakaan siitä kaikesta hienoudesta mitä on seurannut siitä kun keksivät siellä New Yorkissa erottaa breikit asiayhteyksistään ja tehdä niistä uusia kappaleita.

Ja Amen brotherhan on nyt edelleen maailman paras funkki breikki, seen?
 
No kaikkihan nyt funkista pitävät. Minullakin vain on funk keskittynyt Jamiroquaihin ja Tower of Poweriin, joista ensimmäisen löysin uudelleen ja toisen vain löysin arvon aloittajan kautta. Se on mukavan leppoisaa musiikkia, joka on mukavaa vaihtelua jazzin lomassa.
 
Itse en ole James Browniin tarkasti tutustunut, vaikka Jaska Ruskean funkit funkkaakin aivan luishtavan funkisti 8). Mutta pakostikin tiedän muutaman kipaleen, varsinkin Papa's Got a Brand New Bag ja Cold Sweat, koska niitä tuli soitettua paikallisessa soulbändissä mm. arvon Gandarin kanssa.

Mutta mikäs tämä Soul Investigators oikeen on? Onko heillä ihan albumiakin julkaistuna? Nimittäin juuri tuollaisesta jalan vipattajasta mä diggaan :D
 
Eli tämä yhtye: http://www.calypsoking.com/, julkaissut useammallakin eri nimellä materiaalia jonkun verran seiskatuumaisia sinkkuja ja kolmisen albumia. Tyylinä enemmänkin tuommoinen rosoisempi vanhan koulun funkki, ja sitten tuolla Didier's Sound Spectrum nimellä on vielä höyryisempää kamaa, jota ei kyllä ihan kaikille välttämäti uskalla suositella vaikka hyvää onkin.
 
On se. Funkissa kitara on aika hauskankuulonen.
(hitto kun ei synny mitään järkevää tekstiä)
 
juu... kävin kuuntelemassa calypso kingiä: aika hauskan kuulosta matskua. harmi vaan kun on omat luurit on niin huonot, ettei meinannut bassoista saada selvää. pitänee joskus kuunnella vähän lisää, kun ei viimeksi tuo aika meinannut riittää. Kaidosetä, kuunteletko muutakin kuin vanhaa funkkia? Esimerkiksi Jamiroquaita, tai Red Hot Chili Peppersiä(vaikkei ihan perusfunkkia aina olekaan :))
 
Ei kyllä nyt tähän hätään tule mitään erikoisempia "uusia" artisteja mieleen, RCHP:ltä löytyy muutama levy hyllystä, mutta ei niitä kyllä oikein voi hyvälläkään tahdolla ainakaan enää voi funk bändiksi lukea :) Joitain vaikuitteita kyllä, mutta eiköhän tuo ihan rokiksi ole viimeistään siitä One Hot Red Minutesta (vai mikä se taas on, en jaksa tarkistaa) lähtien ole lukeutunut. Jamiroquailla taisi olla joku kiva videohitti joskus, mutta muuten en oo hirveesti jaksanut lämmetä. Kait tuolla levyhyllyssä jotain uudempaakin (tai uudemman kuuloista) funkkia olisi, nyt vain ei taas osu silmään mitään.
 
Olet kyllä oikeassa rhcp:n suhteen: funkahtavaa rokkia sanoisin minäkin. Vaikka kyllähän se välillä räpäytteleekin :p. One Hot Minute on kyllä paljon rokimpaa kamaa kuin muut RHCP:t johtuen siitä, että Frusciante otti kamaa vähän liikaa ja matkusti hoitoon. Tilalle hankittiin uus kitaristi eli Dave Navarro ja samalla muuttui sounditkin säroisemmiksi. Mutta eipä RHCP:tä silti voi sanoa funkiksi :D, vaikka Flea onkin bassoineen aika uskomattoman funk(nyt menee jaaritteluks :))
Jamiroquaita suosittelen lämpimästi. Aivan uskomattoman hyvät basistit niiltä ainakin löytyy, eli herrat Stuart Zender(se parempi mielestäni) ja Nick Fyffe(hupaisa nimi muuten).
Toinen bändi, mitä suosittelen, on Tower of Power. Itseltäni löytyy valitettavasti vain yksi heidän livelevy, mutta sekin jo vakuuttaa rautaisella funkilla ja rennolla soulilla todella vahvasti. Paras livebändi mitä tiedän, tai ainakin parhaiten ja tarkimmin soittavat yhteen.
 
Jos haluatte mennä syvälle, niin kokeilkaa esim:
Parliament / Funkadelic -yhtyettä, muusikoina mm. George Clinton ja
Bootsy Collins.

Jos haluaa todella syvälle, niin silloin
The Last Poets

Allekirjoittanut suosittelee tietenkin myös kaiken sulattanutta ja
edellisiä vähemmän dullantuoksuista
Princeä.
 
Heh, tulihan se Ninékin tänne pätemään :). Odottelinkin jo että milloin kommentoit. Mutta asiaan: kuin vanhoja bändejä noi oikein on? Ja miten syvälle pitää mennä :D?
 
Joo, kyllä täytyy päteä aina kun ei ole mitään sanottavaa.

Kannattaa mennä niin syvälle, että löytyy...

Tässä tapauksessa 60 -luvulle, tosin The Last Poetsin kohdalla
taidamme joutua Afrikkaan tuhansien vuosien taa.

Nuo Clintonin / Bootsy Collinsin (joka muuten on basisti / rumpali) kuviot ei enää taida hengittää entiseen malliin. The Last Poetsilta tuli levy viime vuosituhannen loppupuolella (Holy Terror).

Prince eli TAFKAP, eli Princehän julkaisi juuri uuden funkahtavan levyn
Musicology.

Varo, ettet sotkeudu laskiessasi basson kieliä... hehhheh
 
No, jos James Brown funkiksi lasketaan, niin lisätäänpä se sitten listaani. Tuon Habitus Ronttimuksen mainitseman soittelun (pääsin paahtamaan baritonifonilla, r0x0r) lisäksi omistan The Godfather-kokoelman ja olen ollut semifani jo pitemmän aikaa.

Katsoiko kukaan eilen (29.5) James Brown-dokumentin ykköseltä? Siinä häntä tituleerattiin mm. "Ultra Heavy Funkin" tms. lähettilääksi. Miten erotan "raskaan" funkin "kevyestä"?

Ja eikös maailman kuuluisin jehovantodistaja TAFKAP ole taas nimeltään ihan Prince?
 
Olettaisin että "raskas" funkki viittaa siihen, että rytmiä ja rytmiikkaa painotetaan enemmän ja melodiat ja harmoniat jää toissijaiseksi. Eli semmosta mitä vois olettaa soitetavan jossain ultrahikisessä ja hämyisessä kellariklubissa tarkoituksena saada koko yleisö pyörittämään sitä moneymakeriaan. Vastakohtana "kevyelle" funkille missä on kivoja melodioita ja joissa lauletaan kivasti kuinka kivaa on rakastaa. Okei, en oo *niin* spesialisti, että tietäisin varmuudella, mutta jotain tuon suuntaista olettaisin vahvasti.

Ikävä kyllä pystyin vain silmäilemään tuota dokkaria (ärrmurr, Big Brother alkoi subbarilta samaanaikaan -> ei voi missaa), mutta hyvältä menolta näytti kyllä.
 
Munki mielest Herra symboli eli Taffy taitaa olla taas pikku prinssi.

Se lauantain dokkari pistikin miettimään, että onko tämän topicin
otsikko perusteltu; onko funk sittenkään suola? Eikö sittenkin pikemminkin
maailmankaikkeuden mahtavinta supertuotetta eli siemennestettä?
 
Draco sanoi:
onko funk sittenkään suola? Eikö sittenkin pikemminkin
maailmankaikkeuden mahtavinta supertuotetta eli siemennestettä?
Click to expand...
Ompas tuhmasti sanottu näin lapsiystävällisellä foorumilla, mutta pointti kyllä. IMHO funkki on nimenomaan likasta ja hikistä ja poliittisesti epäkorrektia, tsekatkaa huviksenne mitä 'funky' sanana tarkoittaakaan.

Ja sit vois tietty argumentoida, että suolaistahan se siemennestekkin on... *cough*cough*
 
Äh... pitikö tämän tälle linjalle mennä? Pitikö sanonnastakin alkaa viisastella? No, aivan sama. Elämän suolalla meinaan lähinnä vain sitä, miten paljon funkista minä pidän, ja miten tärkeä musiikkilaji se minulle on.

Hyvä että konnavahdit ovat hereillä täällä.
 
Tarkoittaakohan kaikkien herrasmiesten äiti Draco sitä, että
sana "funk" on viitannut tiettyjen yhteiskuntaluokkien kielenkäytössä
tiettyihin eritteisiin..?

Hyvä suomenkielinen kirja aiheesta on muuten Heikki Hilamaan ja
Seppo Varjuksen "Musta syke". Siellä muistaakseni mainitaan jotain
tyyliin: "funk tarkoitti jotain maanläheistä tai jotain sukupuolisiin eritteisiin
liittyvää. " Mustien keskuudessa sana on kai varsin vanha kongolainen
ilmaus, joka tarkoitti ihmisen "voimakasta hajua tai voimakasta henkeä"...
 
Ahh, tosiaan Musta syke on kyllä lukemisen arvoinen teos, uutena sitä ei varmaankaan enää mistään löydä, mutta kirjastot osaa auttaa. Todella hyvää settiä Funkista ja mustasta musiikista ylipäänsä (soulista, diskosta (?) ja hip hopista) (ja musta siis viittaa ihonväriin, eikä niinku bläk metalliin). Suosittelen, aika essentiaalia menoa tästä aiheesta suomeksi.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös