Galadriel
- Keskustelun aloittaja Vohobitti
- Aloitettu
Siis luvussa "Jäähyväiset Lórienille", s. 3132023, Valtiatar sanoo peiliin katsomisen jälkeen: "Vain kolmasti olet pannut Sormuksen sormeesi sen jälkeen, kun sait tietää, mitä omistit."
Mitkä nämä kolme kertaa olivat? 1) Tom Bombadilin talossa, 2) Pomppivassa ponissa (tosin se oli vahinko, Sormus luiskahti Frodon sormeen, hän ei /pannut/ sitä sormeensa), 3) Viimapäällä.
Jos Frodo kertoi Galadrielille itse, sen olisi pitänyt taphtua ensitapaamisessa Valtiaan ja Valtiattaren kanssa, sillä Saattue ei tavannut heitä sen jälkeen ennen lähtöä ("He eivät olleet enää toistamiseen tavanneet valtiasta ja valtiatarta ja olivat puhuneet hyvin vähän haltiakansan kanssa, sillä vain harvat heistä osasivat tai suostuivat käyttämään westronin kieltä", TSH I/2.7., "Galadrielin peili", s. 307).
Aragorn selosti tuolloin kaikkien kuullen "kaiken, mitä oli tapahtunut Caradhrasin solassa ja sitä seuraavina päivinä" (s. 304), mutta ei sanota hänen puhuneen aikaisemmista tapahtumista. Frodon ei kerrota tuolloin puhuneen mitään omista vaiheistaan. Mutta Valtiatar sanoo Frodolle: "Tehtäväsi on meille tuttu" (s. 305), joten voi olettaa Elrondin päivittäneen hänelle kaikki mahdolliset tiedot, jotta hän voisi parhaiten auttaa Saattuetta.
Sormuksen käyttökerrat olivat kaikkien Neuvonpitoon osallistuneiden tiedossa, sillä silloin "Frodo kertoi, haluttomammin kuin Bilbo, kaiken mitä Sormukselle oli tapahtunut siitä päivästä lähtien, jolloin se tuli hänen haltuunsa. Jokaisesta hänen matkansa askelesta Hobittilasta Bruinenin kahlaamolle kyseltiin ja keskusteltiin, ja kaikesta, mitä hän muisti Mustista ratsastajista, otettiin tarkka selko." (TSH I/2.2., "Elrondin neuvonpito", s. 214). Ja jo tätä ennen ainakin muut hobitit tiesivät, koskapa olivat olleet läsnä joka kerralla. Mutta Galadrielille tieto lienee todennäköisimmin tullut Elrondin kautta. Jos Frodo jutteli Valtiattarelle kun he olivat menossa Peilille, siitä ei puhuta tekstissä.
Mitkä nämä kolme kertaa olivat? 1) Tom Bombadilin talossa, 2) Pomppivassa ponissa (tosin se oli vahinko, Sormus luiskahti Frodon sormeen, hän ei /pannut/ sitä sormeensa), 3) Viimapäällä.
Jos Frodo kertoi Galadrielille itse, sen olisi pitänyt taphtua ensitapaamisessa Valtiaan ja Valtiattaren kanssa, sillä Saattue ei tavannut heitä sen jälkeen ennen lähtöä ("He eivät olleet enää toistamiseen tavanneet valtiasta ja valtiatarta ja olivat puhuneet hyvin vähän haltiakansan kanssa, sillä vain harvat heistä osasivat tai suostuivat käyttämään westronin kieltä", TSH I/2.7., "Galadrielin peili", s. 307).
Aragorn selosti tuolloin kaikkien kuullen "kaiken, mitä oli tapahtunut Caradhrasin solassa ja sitä seuraavina päivinä" (s. 304), mutta ei sanota hänen puhuneen aikaisemmista tapahtumista. Frodon ei kerrota tuolloin puhuneen mitään omista vaiheistaan. Mutta Valtiatar sanoo Frodolle: "Tehtäväsi on meille tuttu" (s. 305), joten voi olettaa Elrondin päivittäneen hänelle kaikki mahdolliset tiedot, jotta hän voisi parhaiten auttaa Saattuetta.
Sormuksen käyttökerrat olivat kaikkien Neuvonpitoon osallistuneiden tiedossa, sillä silloin "Frodo kertoi, haluttomammin kuin Bilbo, kaiken mitä Sormukselle oli tapahtunut siitä päivästä lähtien, jolloin se tuli hänen haltuunsa. Jokaisesta hänen matkansa askelesta Hobittilasta Bruinenin kahlaamolle kyseltiin ja keskusteltiin, ja kaikesta, mitä hän muisti Mustista ratsastajista, otettiin tarkka selko." (TSH I/2.2., "Elrondin neuvonpito", s. 214). Ja jo tätä ennen ainakin muut hobitit tiesivät, koskapa olivat olleet läsnä joka kerralla. Mutta Galadrielille tieto lienee todennäköisimmin tullut Elrondin kautta. Jos Frodo jutteli Valtiattarelle kun he olivat menossa Peilille, siitä ei puhuta tekstissä.
Vohobitti
Murhoppeli
Nyt vastaus ei vakuuta, en oikein jaksa uskoa, että Elladan ja Elrohir olisvat raportoineen Frodon sormusten käyttökertoja Galadrielille käydessään pikaisesti Lorienissa, varsinkaan kun eivät tiettävästi eivät edes osallistuneet neuvonpitoon.
On vaikea myöskään ajatella, että Frodo olisi ottanut asian esille kävellessään peilille, harrastanut aiheesta small talkia.
Vaihtoehtona on: (1) Galadriel pystyi lukemaan Frodon ajatuksia enemmänkin; (2) Länsikairan punaisen kirjan kirjoittanut laittanut omiaan.
Mahdollisuus, että Galadriel olisi kaukoetäisyydeltä aistinut sormuksen käytön on epäuskottava, koska silloin hänen olisi pitänyt tietää sen käytöstä myös Bilbon ja Klonkun aikana, ts. tietää sormuksen löytyneen.
Ehkä päädymme kohtaan yksi, koska asia tulee esille kun Frodo kysyy, miksi hän ei pysty lukemaan toisten sormusten omistajien ajatuksia. Ehkä Galadriel tosiaan pystyi.
On vaikea myöskään ajatella, että Frodo olisi ottanut asian esille kävellessään peilille, harrastanut aiheesta small talkia.
Vaihtoehtona on: (1) Galadriel pystyi lukemaan Frodon ajatuksia enemmänkin; (2) Länsikairan punaisen kirjan kirjoittanut laittanut omiaan.
Mahdollisuus, että Galadriel olisi kaukoetäisyydeltä aistinut sormuksen käytön on epäuskottava, koska silloin hänen olisi pitänyt tietää sen käytöstä myös Bilbon ja Klonkun aikana, ts. tietää sormuksen löytyneen.
Ehkä päädymme kohtaan yksi, koska asia tulee esille kun Frodo kysyy, miksi hän ei pysty lukemaan toisten sormusten omistajien ajatuksia. Ehkä Galadriel tosiaan pystyi.
En sanoisi, että E&E kävivät /pikaisesti/ Lórienissa, sillä tiedustelijoiden matkoista kerrottaessa sanotaan:
"Elrondin pojat Elladan ja Elrohir palasivat viimeisinä; he olivat tehneet pitkän matkan ja kulkeneet Hopeajuopaa myöten outoon maahan, mutta tehtävästään he eivät puhuneet muille kun Elrondille." (TSH I/2.3., "Sormus vaeltaa etelään", s. 235)
Toisin sanoen he saattoivat rupatella hyvin kauan Lórienin vallasparin kanssa. Neuvonpito oli pidetty lokakuun lopussa, tiedustelijat alkoivat palata joulukuussa (s. 235), ja näistä Elrondin pojat siis palasivat viiimeisinä. Itse luotan juuri siihen teoriaan, että tämän retken tarkoitus oli saattaa Valtiatar tilanteen tasalle.
Tätä en pidä todennäköisenä minäkään.
Saattoi pystyäkin, jotakin sen suuntaista Galadriel teki myös tutkaillessaan katseellaan Saattueen jäseniä (s. 305) ja saadessaan Saminkin tuntemaan olonsa alastomaksi (s. 306). Ja ennen kaikkea mitä tulee Sauroniin:
"Sanon sinulle Frodo, että tässä ja nyt sinulle puhuessani minä näen Mustan ruhtinaan ja tunnen hänen aivoituksensa, tai ainakin ne, jotka koskevat haltioita. Ja hän tavoittelee ja haparoi kaiken aikaa nähdäkseen minut ja minun ajatukseni. Mutta vielä on ovi lukossa!" (s. 312)
Galadriel saattoi nähdä toisia "kaukaa", kuten hän antoi ymmärtää sanoessaan, että Gandalfiin tämä kyky ei tepsinyt: "Mutta en näe häntä kaukaa, en, ellei hän tule Lothlórienin aitojen sisään: häntä ympäröi harmaa usva ja hänen jalkainsa tiet ja mielensä liikkeet ovat minulta salatut" (s. 304)
Last edited:
Aldarian
Dúnadan
Rupesin ihan miettimään missä määrin tätä "ajatuksenluku" -kykyä oli mahtisormusten omistajilla tai haltioilla ihan yleensäkin.
Sormuksista löytyy ainakin nopeasti pari viitettä:
Yksi on tosiaan tuo Vohobitin jo mainitsema Frodon kysymys Galadrielille:
"Minun on sallittu pitää Sormusten Sormusta; miksi minä en voi nähdä kaikkia muita sormuksia ja tietää niiden ajatuksia, jotka pitävät niitä?"
"Et ole yrittänyt" nainen sanoi."...
Suursormuksen teosta ja sen voimasta tässä asiassa on sanottu seuraavaa (Silmarillion, Mahtisormukset ja kolmas aika):
"Ja kun hän pani Suurimman sormuksen sormeensa saattoi hän nähdä kaiken mitä vähäisempien sormusten avulla tehtiin ja hän pystyi näkemään niiden kantajien ajatukset ja hallitsemaan niitä."
Samassa yhteydessä on sanottu haltiasormusten kantajista:
"Heti kun Sauron pani suurimman sormuksen sormeensa, tajusivat he hänet; ja he tunsivat hänet ja käsittivät, että hän tahtoi hallita heitä".
Tai Sormusten Herrassa (Elrondin Neuvonpito):
"Mustista Vuosista kantautuvat nämä sanat, jotka Eregionin sepot kuulivat, ja silloin he tiesivät tulleensa petetyiksi."
Koska ainakin minä olen käsittänyt, että Sauron laittoi ensi kertaa sormuksen sormeensa ja lausui nuo kuuluisat virkkeet ollessaan Mordorissa, niin tämä "käsitys" ja "kuuleminen" on täytynyt tapahtua ns. "ajatustenluvun" tai "ajatuslinkin" yhteydessä. Sormusten välinen "ajatuslinkki" oli siis ainakin jollain tapaa kaksisuuntainen, myös suurimpaan nähden.
Jonkinlaista "ajatutksenlukukykyä" haltioilla taisi olla jo omastakin takaa. Esim. Silmarillion:
"Maeglin odotti aikaansa ja luotti siihen, että hän vielä kerran houkuttelisi äitinsä kertomaan salaisuuden tai kukaties lukisi sen äitinsä ajatuksista otollisella hetkellä..."
"... ja Felagund huomasi myös, että hän saattoi lukea ihmisten mielistä sen mitä nämä tahtoivat sanoin ilmaista,..."
Luvailin
Kontulainen
Kirjoituksia Keski-Maasta -kirjassa on tästä ihan oma luku: Ósanwe-kenta eli "Tutkimus kanssakäymisestä mielen välityksellä", jonka kuvitteellisena kirjoittajana on haltiatietäjä Pengolodh. Vaikuttaa siltä, että ainakin tätä kirjoittaessa (noin 1959-60) Tolkien on ajatellut, että tällainen kyky on kaikilla, mutta sen käytön pääasiallisena esteenä on kummankin osapuolen ruumis, joka "himmentää havaintoja". Toisaalta on ajatusten siirtoa vahvistavia asioita: "läheisyys, kiihkeys tai määräysvalta" (kiihkeys tarkoittaa tavallista suurempaa tarvetta saada viesti perille). Sormuksista ei taideta puhua tässä mitään.
Samaa kykyä voi ilmeisesti käyttää myös toisen ajatusten lukemiseen hänen tietämättään, mutta vain jos hän on "avoin", ja kuka tahansa voi halutessaan sulkea mielensä vahvimmiltakin ajatustenlukijoilta ja -lähettäjiltä, paitsi itse Erulta.
Itse muistan miettineeni tätä lukua lukiessa, ettei näin vahvalta kuulostava kyky tunnu sopivan moneen kohtaan kirjojen juonessa: miksi esim. Gandalfin piti tehdä pitkiä ja vaivalloisia matkoja Valkoisen neuvoston kokouksiin tai Sarumanin luo - eivätkö he olisi voineet keskustella "etänä" tämän avulla? Toisaalta mikään tässä tekstissä ei taida viitata siihen, että Tolkien olisi tarkoituksella hylännyt sen: se oli vain yksi monista kielitieteellisten pohdintojen sivujuonteista. Yhteys kieliin on kai se, että tämä ajatusten siirto toimi ilman sanoja.
